Tekniikkatreeni

Tänään heti aamupalan jälkeen heitin kamat autoon ja suuntasin kotiradalle. Taskussa harjoitussuunnitelma ja suussa oksennus ;) Oksu johtui siitä, että jännitin (taas kerran) niin paljon harjoittelua. Mietin syytä jännittämiseeni ja olen monesti joutunut toteamaan, että laitan itselleni liikaa paineita ja tavoitteita. Karateurallani monesti muistutin valmennettaviani siitä ettei meistä tule Bruce Leetä yhdessä yössä. Eikä kahdessa! Miksi en nyt muista itse tuota?! Vaikka Vehviläinen ajaakin helponnäköisesti, ei pelkkä mopon osto tee kenestäkään Vehviläisen tasoista kuskia.
Harjoituksesta: Ekaksi kiertelin kahdeksikkoa tasaisella, sitten ajoin suoraa vaihtaen vaihteen kakkoselle -) jarrutus, pyörä pysähdyksiin ja matkaan. Samalla aina treenasin pyörän kääntämistä. Sitten harjoittelin pyörän pysäyttämistä pelkästään etujarrulla. Sitten käännettiin pyörä jarrulla ''heittämällä''.
Harjoituksen aluksi tuntui ettei tästä tule mitään. Kypärän sisässä käytiin melkoinen taisto. Ensin päällimmäisenä tunteena oli epätoivo ja totaalinen uskonpuute. Teki mieli itkeä. Tuntui etten ikimaailmassa opi ajamaan kahdeksikkoa (siis semmoista pikkuista) ja kääntämään pyörää näppärästi jarrulla. Mielessä jopa kävi ''kamat kasaan, pyörä autoon, kotiin ja ajaminen on siinä''. Tämä lause kun kävi mielessä, heräsi vanha taistelija, joka vastasi luuserikuskille, etten aio jäädä ajojeni kanssa samaan sakkiin kuin ruotsalaiset sotasankarit: olemattomaksi. Ja kuinkas ollakkaan, kun sai sisupussin esille menivät jopa paskaringin pyöritykset :D Onneksi en vienyt pyörää autoon :D
Eiko kurvaan! Harjoittelin ihan muutaman mutkan ajamista niin, että eka ajettiin kakkosella -) heti kolmonen silmään ja mäki alas, pitkälle seuraavaan kurviin. Takamuspenkkiin vasta lakipisteessä -) kiihdytys -) nelonen ja pattisuora. Ensimmäinen kurvi oli se, josta tuolla aikaisemmin postasin videon ;) Meni se tänään vähän erinäköisesti. Jos vaikka joku päivä saisi aikaiseksi 'kehityksen seuranta' videon.
Ykkönen sanoi, että kehitys näkyy. Kuulemma etenkin pääsuoralla meno oli jo ajonnäköistä. Pahin ongelmani on uskon ja luottamuksen puute. Rennosti kun ajan menee hyvin, mut epäilyksen hiipiessä mieleen rupee homma kusemaan.
En päässyt omaan tavoitteeseeni, mutta siihen ei pääse kukaan ;) Riittää, että kypäräni ulkopuolelta tuleva palaute oli positiivista. Nyt seuraava tavoite on vaientaa tuo typerä perfektionisti ja nauttia ajosta :)
Hyvää viikonloppua!