Kallion ylitystä

Tänään ajeltiin melkein kotikonnuilla, lämmittelynä pari kiekkaa rossia. Rata oli lanattu niin tasaiseksi, että ei tarvinut kuin painella menemään. (Kuulin myöhemmin, että la siellä on joku Jammu-mönkkäri päivä) Sitten metsään. Olin hokenut itselleni oman henkisen valmentajani neuvoja (eikös kaikilla huippu-urheilijoilla ole semmoinen?? ;) (neuvoja en voi paljastaa..). Luottavaisin mielin metsään. Ekalla polulla alkoivat linssit huurtua.. Tokalla taipaleella ne oli ihan oikeesti huurussa. Jännityksen tuoma käsien kivistys ei auttanut asiaa yhtään ja jouduin pysähtymään. Huomasin, että ajokaverit odottivat vähän matkan päässä.. Järkyttävän paksun pusikon takana, ihmetellen, että miten mä ajoin sinne. Hehhehee, kokeilkaapa ite vetää hämärtyneellä näkökyvyllä ;D
Ensimmäinen todellinen haaste oli ajaa todella kivinen polku, joka ei meinannut loppua -ikinä- Pari kertaa sammui pyörä, ei ihan pysynyt vauhti tasaisena. Taistelun jälkeen pääsin polun päähän kuullen maailman ihanimman lauseen: ''Ja nyt takas!'' Niin, se hitaimman kuskin osuus, pienimmät tauot ;/ Takasinpäin tosin meni paljon paremmin!!!
Sitten ajeltiin kalliolla, eka kerta muuten! Yllättävän hyvin meni, vaikka pari kertaa meinasi usko loppua ja kerran piti heittäytyä, vaikka ylitys onnistuikin, mut usko loppui viime hetkellä. Pudotusta ja ylitystä, ja sama uudelleen. Aikas kivaa! Se, että voitin jänskätyksen kalliolla toi todella hyvän fiiliksen. Hiekkapatitkin meni ihan lentäen sen jälkeen! Ei saanu äijät kurottua aivan valtavaa kaulaa meikään ;)
Ja lopuksi 5 kiekkaa rossia, hyvillä mielin. Löytyi se kaasukin ja leveää baanaa oli kiva ajella.
Vautsi, mikä päivä!! Iso kiitos myös Lärpälle, jonka neuvot todellakin auttavat :D
Lopuksi pieni video yhdestä päivän kohokohdasta. Ei se jyrkin, mutta yksi haastavimmista.
ps rossi video tulee la!