Murrr :'(

Valtaisat odotukset, suuret pettymykset.
Jos joku voi mennä pieleen, se menee.
Niinpä. Leiri takana, ajoaikaa ehkä tunti. Varikolla vietetty aika: aivan liian kauan.
Mitä sitten kävi?!
Lämmittelyt crossiradalla, ihan ok.
Eka treeni tunti meni ihan ok. Ajettiin Koskisen Tarun ja Konttisen Tomin opastuksella pattisuoraa.
Siinä jo tarkkaavainen huoltaja oli huomannut, että gassi käy liian rikkaalla. Niinhän se tekee.
Sitten tuli lounastauko.. Oltiin lähdössä mopolla syömään, kun meni tulppa :(
Teki mieleni itkeä ja lähteä kotiin.
Kävin syömässä, vaihdoin tulpan ja seuraavalle etapille: Enskailemaan!!! Jesh, nyt ajetaan kivikkomäkeä ja kalliota ylös ja alas!!! Ryhmä koko oli suuri eikä porukalla ollut kokemusta enskasta joten röpöttelyksi meni.. :(( Pyörä tuntui tukkoiselta, kaasu ei toiminut niin kuin pitäisi..
Jep, jep. Taas meni tulppa. :((( Pyörä jäi mettään, kun lähdin suunnistamaan tulppaa varikolta. Olin ajatellut niin positiivisesti että eihän se heti mene uudestaan....
Autolla pyörä pois mettästä ja varikolle, jossa kiltit sedät tulivat jeesaamaan ja huomasivat, että mulla on kaasari irti. Kappas vaan! Ei ihme ettei oikein toimi.
Nämä kyseiset sedät olivat aivan ihania ja laittoivat tunnin mun kaasaria, että saatiin se kuntoon.
Mitä olisikaan voinut käydä..
Missasin rempan takia viimeisen oppitunnin.
Lähdettiin kohti majoitusta.. Pyörän kiinnitys petti se meni nurin.
Tässä vaiheessa mua oikeesti jo vitutti rankasti.
Tänään pääsin ajamaan crossia, mikä meni ihan kivasti. Vauhtia on tullut lisää.
Sitten enskailemaan kivistä metsäpolkua.. hihiihhii, saatan jäädä tytöille crossissa, mut metsä on mun valtakuntaani!!! Kunnes alkoi tapahtua, kaasu pätki, hirtti kiinni. Jep -) Varikolle.
Joo, kiitti riitti, pyörä autoon ja kotiin.
Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan aikana oli aikaa miettiä syitä ja seuraamuksia sekä filosofoida.
Tulokset: Mä olin ladannut aivan hurjasti odotuksia tälle viikonlopulle. Olinhan jo vuosia halunnut mukaan. Sitten tulikin vastaan pettymys. Ei me ajettukkaan niin paljoa, ei homma ollutkaan niin vaativaa. Mopon oireilu toi pettymyksen pintaan ja sieltä on vaikea nousta.
Iso kiitos rapakoille, että järjestävät tällaisia tapahtumia. Se on todella hienoa!
Leirissä ei ollut vikaa, mun huikeissa odotuksissani oli.
Mä olin kuvitellut, että leiriltä saa hlökoht. ohjausta joka parantaa mun ajotaitojani... Mut ryhmäkoko oli niin valtaisa ettei semmoista saanut. Ja pyörän piti olla kunnossa.
Tämä oli hyvä ja opettavainen viikonloppu. Ensinnäkään en enää ikinä lähde noin kauas ilman omaa mekaanikkoa, ellen ole oppinut pyöristä ja niiden toiminnasta.
Toiseksi, tämmöistä on moottoriurheilu, välillä pyörät toimii kuin unelma, välillä ei toimi mikään. Silloin istutaan tallissa ja säädetään.
Paljon on oppimista.