Mukavata maaseudulla

OU JEE!
Muutaman maastofillarilenkin jälkeen oli ihan mielettömän mukavata palata tuttuun ja turvalliseen mopoiluun. Raahasin temmin ja pikku honun rajan pintaan, jossa jo pikku sähkömopoilija viiletti hurjaa kyytiä.

Edellisenä päivä tuli kokeiltua lukkopolkimia maastossa ja tuntui siltä kuin olisi aika keksiä joku järkevä harrastus.
Mopoilu ei ehkä siihen kategoriaan kuulu, mutta olipa se vaan niin mukavaa pitkästä aikaa.
Joku oli väittänyt radan olevan huonossa kunnossa, mutta itse tykkään siitä että crossiradalla on röykkyä ja uraa.
Ensimmäisen kierroksen maltoin ajaa rauhassa tapeilta, tutustuen. toisella kierroksella oli jo pakko kääntää kahvaa. Rata oli niin kivassa kunnossa ja temmi totteli käskyjä.
Ylämäkiin ajaessa teki mieleni huutaa ääneen BRAAP, niin makeaa oli kun tunsi miten pyörä tottelee kaasua ja kulkee suoraan.
Aivan huikealla fiiliksellä "viiletin" ympäri rataa. Välillä tosin piti muistuttaa itseään etten ole aikoihin ajellut, joten taitojen rajallisuus on hyvä muistaa.
Ei ole muuten menneet fillaroinnit hukkaan, kunto on parempi kuin ennen. Nyt väsyy ainoastaan kädet, muuten ei oma kone sakkaa.
Onneksi radalla oli omaikäistäkin seuraa niin muutaman kiekan sain ajaa vähän "kisaa". Ts. mua hiillostettiin juurikin sopivasti.
Ainut mikä pitäisi jo unohtaa on se himmailu tietyissä kohdin. ei pitäisi tarjota sitä keulapaikkaa. Ja jos toinen menee ohi, niin pitäisi pysyä siellä takalokarissa.
No, ens kerralla teen sen.
Pattisuora meni ihan ookoo, mutta se jyrkkä alamäki hieman hirvitti. Se oli jotenkin "oudossa" kunnosssa pehmeää hiekkaa ja kovaa pattia ja jyrkempi kuin muistin.
Ajelinkin huvikseni mielummin sitä 65sten reittiä.
Tietty, sitten vikalla kiekalla, kun kaasukäsi oli jo niin puutunut että pisteli, ajattelin ajaa isonmäen..
Käsi kävi tahattomasti kääntämässä kahvaa temmi syöksyi ja meikä vetäisi sitten vaistomaisesti kahvasta... Ja nenälleen mäkeen. Voi muRRR, miten älytön temppu!
Ja tietenkin yleisöä paikalla. miksei kukaan ikinä näe kun ajan hyvin?!

Tällä kertaa jätin enskapolun väliin, ajattelin pitää pientä taukoa kivistä ja juurista ja tyytyä siihen mielettömään fiilikseen, mikä tuli hyvästä ajosta. Hiki ja mopo lensi!
Ja meidän pikkukuskikin uskalsi ekaa kertaa kokeilla Honda QRää. Saas nähdä haluaako kokeilla toistekin.

Huvikseni olen testannut aktiivisuusranneketta. Vasta tunnin motocrossin jälkeen tämä vehje näytti 104 % aktiivisuutta. 3 tunnin maastopyöräilyn jälkeen se kehoitti mua hölkkäämään vielä 6 min. Voin todeta tämän vehkeen olevan melkoinen lelu. Tietty aika koukuttava, muttei urheilu käyttöön.