Pitihän se kokeilla!

Niinpä. viime viikonloppuna innostuin sitten vielä sunnuntaina kokeilemaan Husaa.
Oltiin tuolla uudella radalla ja aikani kun katselin muiden menoa, oli ihan pakko päästä radalle.
Hieman jänskätti tuo uusi rata.. Onhan siinä sentään muutama patti ja hyppyjä ja korkeuseroa ja kaikkea ;P (Luetaan: Motocrossia)
Tai ehkä mua kumminkin jännitti tuo uusi pyörä. Etten vaan ole tiimistä se, joka ensimmäisenä heittää lipat ja naarmuttaa muovit.
Naarmujahan pyörään tulee joka tapauksessa, mutta jostain syystä oli mielessä, että parempi antaa ykköskuskin naarmuttaa pyörää, niin mun on helpompi hengittää, hehehee!
Ekalle kiekalle lähdin rauhallisesti, tutustumaan rataan. Hieman liian rauhallisesti, koska sammutin pyörän alamäkeen. (Hups!)

Rata oli jo hieman pateille kulunut, mutta mukava ajella. Huomaamatta siinä tuli hieman käännetyä kaasua enemmän. Mikä mukava yhdistelmä: hyvä pyörä ja hyvä rata!
Apukuskistani johtuen hengästyn nykyään huomattavasti helpommin kuin ennen, joten varikko kutsui tauolle muutaman kiekan jälkeen.
Varikolla tiimikaveri kysyi, että meinasiko lähteä pyörä käsistä. Olin ihan kysymysmerkkinä, kunnes tajusin, mistä kysymys kumpusi. Tulin radan metsäosuudelta ja katsoin kurvissa edellä olevaan hienoon hiekkaan ja pattiin. Päätin kääntää lisää kaasua etten jää sinne kiemurtelemaan.. Ajan kohdan vähän räväkämmin ja heti luullaan, että multa karkaa pyörä käsistä! (möksis)

Pikku patit olivat muuten todella hauskoja, voi kun ne olisi samanlaisia vielä silloinkin kun pääsen takaisin ajelemaan ilman huolta apukuskin turvallisuudesta!

Viimeisellä kiekallani kaaduin yhdessä mutkassa.. Hölmönä en vaihtanut pienempää silmään vaan rojahdin kupeelleni pehmeään hiekkaan. Siinä oli nysälle haastetta, kun pykäsin pyörää ylös ja läähätin. Ei meinannut hengitys tasaantua millään.
Silloin päätin ajaa takaisin varikolle.

Ei se varikollakaan olo niin huono juttu ole. Siellä tapaa mukavia ihmisiä ja voi lämpikseen höpistä, vaikka mopoista ;D

I'm feeling Blue.

Ensimmäiseksi haluan esittää julkisen anteeksipyynnön Kauhukaksosille, joiden arviointikykyä aliarvioin ja väheksyin Sinisen vetoa.
ANTEEKSI!
Te olitte täysin oikeassa ja minä väärässä yrittäessäni pantata kottaraista autotallissa.

Saanko esitellä:
Husaberg 250 TE (epidemia, joka tarttuu ;)


Eilen saatiin Husaberg kasaan ja se kävikin tiellä koeajossa. Ykköskuski kun oli kaartanut vanhempieni pihaan, oli vastassa ollut melkoinen ripitys. Nimittäin tiellä ajosta. No, oppia ikä kaikki, vanhemmilleni. Kurapyöräkin voi olla kilvissä ;)

Tänään sitten innoissamme pakkasimme Husan autoon ja lähdimme naapurikylälle, ajatuksenamme testata pyörää rossiradalla.
Harmiksemme huomasimme, että siellä oli junnujen crossileiri. Eipä ole tullut viime aikoina seurattua naapurikylän MK:n nettisivuja, kun tuntuu siltä ettei niitä koskaan päivitetä.. Eipä sitten tullut huomattua tätäkään leiriä..
Kivasti oli kyllä junnuja paikalla, mikä on todella positiivistä! :D

Piti sitten muuttaa hieman suunnitelmia ja tiimikaveri suuntasi kohti enskapolkua, jossa oli talkoot :S
Virallinen talkoopäivähän on vasta huomenna, mutta ahkeria talkoolaisia löytyi reitiltä jo tänään. Sori vaan, ei napannut lapiointi tänään, kun piti päästä testaamaan uutta pyörää.

Sitten tuli mun vuoroni ajaa.. Kyllä jännitti. Ja nauratti. Jouduin meinaan kaivamaan isoimmat ja vanhimmat ajohousut tallin nurkasta. Ne on ihan repaleiset ja näyttävät siltä kuin metsässä olisi tullut susi vastaan..Ja tarrannut kiinni..
Onneksi sain ajella mettässä yksinäin, niin ei kukaan huomannut tätä tyylivirhettä.

En ole ajanut 250 cc 2t:llä sitten talven, joten en oikein tiennyt, mitä odottaa. Hiukan pelotti, kun koeajoni 300:lla ei mennyt oikein putkeen. (kepsahdus kurvaan)
Ensin ajoin ees taas parkkipaikkaa muutaman kerran ja jo siinä huomasin pyörän olevan todellakin mahtavantuntuinen.
Ja sitten hiekkakankaalle kokeilemaan. Juu ja muistan olla varovainen!
Ensimmäiseksi huomioni kiinnitti ajolasien vienoinen tärinä, niinhän se menee: 250 tärisee enemmän verrattuna 150cc:n. Eipä sitä kauaa huomannut, kun käänsi kaasua ja ajeli kurveihin.
WAUVIII!!! Vääntöä löytyy, ei ole niin äkäinen kun vanha pyöräni.
Kevyt kääntää. Ja lisää kurveja kiitos, tuntuu niin kivalta!



Pikku pätkältä löytyi myös pattisuoraa, jota ajelin ensin kakkosella. Alusta tuntui hyvältä, keula ei ole niin kova kuin kottaraisessa, vaan paljon, paljon parempi.
(ei se huono ollut kottaraisessakaan, mutta..)
Pätkältä löytyi myös maastopyöräilijöitä.. Yrittivät kuulemma polkea mua kiinni.. Sori vaan kaverit, oli vauhti päällä ei viitsinyt jarrata! ;)



Kierros kierrokselta pyörä tuntui enemmän ja enemmän omalta. Kurvit meni paremmin kuin koskaan ja hieman alkoi vauhti nousta.. Pattisuora kolmosella, paino takana. Fiilis oli kuin pystyisin lentää. Sitten täytyi muistuttaa itseään ettei todellakaan ruveta lentelemään ettei apukuskille tule ongelmia.



Mun "pari kokeilukierrosta" olivatkin sitten 40 minuuttia hikipäässä kurvailua.
Ensi kesänä saattaapi käydä niin, että meiltä löytyy varikko-isi, kun äippä ajelee Husalla ;))))
Melkoinen Husaberg-heeberi iski.

Kawasaki koeajopäivä uudella radalla

Tänään illalla oli uuden radan avajaiset. Siellä sai koeajaa vihreitä pyöriä (65, 85, 250 4t, 450). En uskaltautunut ajamaan, mutta tiimikaveri kokeili pikkuista ja isoa nelaria.
Pikku nelari oli kuulemma parempi ajaa kuin iso. Epäilimme etteivät ko. pyörät olleet ihan tehdassäädöissä ja tästä syystä emme kommentoi pyöriä sen enempää, mutta radasta sitten vähän enemmän ;)
Aivan huikean siistin radan ovat ahkerat veljekset saaneet aikaiseksi!!!
Pienen patin suoraa, isompi pattisuora, korkeuseroa, hypyissä pitkät alastulot ja inhimilliset nokat.
Kuulemma hyppyihin saa tulla niin kovaa kuin uskaltaa. Savi/hiekkarata eli hypyt eivät todennäköisesti kulu ihan hetkessä.. Radalla saattaa myös tulla hiki, koska siellä ei ole ns. huilauspaikkoja.
Radalla ei ole kiviä kuin yhdessä kohtaa, mutta sieltäkin ne kuulemani mukaan tulevat lähtemään.
Ensi viikolla metsuri käy vielä raivaamassa uuden varikon paikan.

Katsellessani muiden ajoa, alkoi kaduttaa etten ottanut ajovarusteita mukaan..
Mutta, en mä nyt voi kumminkaan ajaa täysillä hyppyihin, kun pitää muistaa kyytiläinen.

Tässä muutama kuva aiheesta:










Lisätietoja radasta ja ratamaksukäytännöstä löytyy:
http://www.miehikkalanmoottorikerho.webs.com/

Apua vierotusoireisiin

Tulin eilen töistä kotiin ja kauhukseni huomasin pikku kottaraisen kadonneen tallista. Sain kuulla, että "kauhukaksoset" olivat juonineet pyöräni päänmenoksi ja pyörä oli jo ehditty kuljettaa "turvaan", etten pääsisi pelastamaan sitä..
Pikkuista murjotusta oli ilmassa.
Saadakseni ajatukseni tasaantumaan päätin lähteä Enduro-koiramme kanssa oman kylän radan maastoon tutustumaan sinne tehtyyn pätkään.
Enduro-koira on jo kokenut reitin merkkaaja, joten sille homma oli selvä. Kun merkki annetaan saa painella menemään. Perässä tuli sitten raikasta ilmaa haisteleva, ajolinjoja katseleva, tilapäisesti pyörätön emäntä.
Meittin perällähän järjestetään ensi vuonna vähän isommat kisat ja niissä kisoissa pitää olla leveää baanaa. Sitä on metsään tehty koneella.



Alkupätkä oli hiekkapohjaista, josta reitti jatkuu pitkin metsätietä. Ensi silmäyksellä voisi todeta, että onpas nopea reitti. Ei ole montaa mutkaa tiedossa. Puolessa välissä reitti meneekin sitten ison kallion toiselle puolelle, jossa ajetaan loivasti ja viistosti rinnettä ylös ja alas. Maassa on "muutama" kivi..
Ei varmaankaan montaa minuuttia mene kierrokseen oikeilla kuskeilla!
Tosin maaperän "höttöisyys" voi tehdä reitistä mielenkiintoisen, kun muutama sata kuskia rykäisee siitä läpi.
Kävin vielä ihmettelemässä rossiradan reunalla, kun muut ajelivat. Oli mukavannäköisessä kunnossa rata. Ja se 2-tahti bensan tuoksu...
Olipa mukava iltakävely crossiradan ympäristössä. eikä edes tullut karhuja vastaan :D


Kottaraisen tarina:
Niin "Kauhukaksoiset" eli tiimimme ykköskuski kaverinsa kanssa juonivat Sinis-kuumeessaan pyöränvaihdon..
Olin edellisenä iltana tokaissut, että voisin ajatella suostuvani siihen, että meille hankitaan uusi pyörä, jos se on 250 cc ja 2-tahti. Isoon mörköön mun pyörääni ei uhrattaisi. En ymmärtänyt, että sanoillani oli niin voimakas vaikutus, että pyöräni lähti ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
Ja tänään meille ilmestyi pakasta vedetty 250TE Husaberg.
Täytyy myöntää: On se vaan tyylikäs!! ..Eikä me voida ensi kesänä kumminkaan ajaa samaan aikaan.. Kun vaan pääsisi kokeilemaan!

Tämä sinisyys vaikuttaa olevan jonkun asteinen epidemia, kun tuntuu siltä että, meillä ollaan sinisiä aina alushousuja myöten.. Eli nykyään on vain hieno juttu, jos alkaa huulet sinertää ;)))
Katsotaan kuinka uudet Husat pelittää! Sittenhän me nähdään onko ne niin mahtavia kuin koeajo antoi ymmärtää ;)