Sunnuntaiajelu

Viime sunnuntaina oli aamulla karmea kiire kotikylän radalle, kun se oli juuri lanattu.
Pettymys oli suuri, kun radalle oli ehtinyt jo kurvailemaan jotain nelareita :(
Mä olisin halunnu olla eka!
Mun pyöräni matala satula vaihdettiin normaaliin satulaan ja hehehehe, mä en meinannut yltää polkaisemaan pyörää käyntiin. Piti pyytää apuja pyörän tukemiseen, että sain hypättyä mopon käyntiin!
Eipä ollut kovin hauska kurvailla höttöhiekassa, kun omien linjojen hakeminen oli tuskan takana.. Tulin kurveihin joko liian hitaasti tai liian tyhmästi. Kuitenkaan kottarainen ei tahtonut oikein lähteä ulos kurveista..
En kovin montaa kierrosta ajanutkaan, kun hypyt olivat ihan karmeita ja vedin turvalleni niistä viimeisessä.
Muutama viimeinen kierros alkoi jo tuntua ajolta..
Ja pitihän mun antaa tiimin moponvaihtajan ajaa. Hän, kun ei voinut omaa pyöräänsä ottaa mukaan, kun potentiaalinen ostaja tuli käymään..
(No, se pyörähän sitten lähti)

Jäi hieman huono maku ajosta. Syynä on se, että todennäköisesti siinä oli viimeinen kerta, kun ajan ennen ensi kesää/syksyä/talvea.
Syy, miksi mun ajot on ollu viime aikoina aika vähissä johtuu siitä, että elokuussa sain tietää etten olekkaan pyörän päällä yksin!
Tiimiimme tulee siis kolmas jäsen keväällä, joten joudun valitettavasti pitämään hieman taukoa harrastuksesta.

Kuluneet kaksi kuukautta ovat olleet hieman haastavia, kun viimeisen puolentoista vuoden ajan on kurapyöräily ollut numero uno vapaa-ajan viettossa. Nyt olen joutunut katselemaan vierestä, kun muut ajavat ja oikeasti on ollut välillä aika haikeaa ja vaikeaa. Enhän mä kuitenkaan sairas ole. No, sellaista on naiskuskin elämä!
Valitettavasti lajissamme olevat riskit ovat sellaiset etten halua uhmata kohtaloa.
Se on vaan täytyy hyväksyä, että harrastaminen jatkuu sitten, kun se taas on mahdollista.
Pitää tässä välillä aloittaa säästäminen, että saa sitten hankittua sen pikku mopon ;) Vaikkemme tietenkään pakota tiimin uutta jäsentä mihinkään tiettyyn harrastukseen. Lapsi saa ihan vapaasti valita harrastaako enskaa, crossia vai trialia. Minä tulen kannustamaan ;D ;D ;D

Olen toivottavasti saanut pelastettua pikku kottaraiseni, koska haluan että mulla on ensi kesänä pyörä tallissa. Voi sitten tiimin pyörätön jäsen vaikka lainata sitä, jos ei saa tehtyä päätöstä, onko sininen uusi oranssi vaiko mennäänkö nousevan auringon tahtiin..

Kuulumisia

Meidän tiimi ei sitten pääse eroon kenkkuilevista pakuista.. Nyt on mennyt jo aikaa ja rahaa pakun kytkimen paranteluun, mutta vamma ei vaan poistu.
Viime viikonloppuna oli kisat ja ekan kerran kytkinoire tuli juuri ennen kaupunkiin ajoa, missä oli tiedossa liikennevaloja, murr. Pääsimme kuin pääsimmekin kisapaikalle.
Haastavasta matkasta huolimatta tiimin ykköskuski ajoi hienon kisan. Liukkaalla laskettelurinteellä mentiin ylös ja alas, kieli keskellä suuta ;)
Hienointa (hulluinta?) oli kuulemma, kun 300:sta loppui vaihteet kesken, kun noustiin hissin kohdilta suoraan ylös rinnettä, niin kovaa kuin pyörä kulki.
Onni onnettomuudessa, että ne urpot katsojat, jotka kävelivät reitillä mäkeä alaspäin, ehtivät sivuun ettei sattunut pahempaa.
Mielenkiintoista oli myös huomata näinä tiukkojen sääntötulkintojen aikakautena, että niin kuskit kuin huoltajatkin polttelevat avoimesti tupakkaa varikolla, eikös se ole ehdottomasti kielletty??? ..Jopa rangaistuksen uhalla..
Päivän "paras" näkymä varikolla oli kuitenkin AVOTULI, lieskat erään huoltoporukan GRILLISTÄ. Mitenköhän vakuutus suhtautuu, kun vahingossa polttaa muutaman (kymmeniä) pakuja ja pyöriä omaa ajattelemattomuuttaan...
..Tulipa vaan mieleen..
Itse kisasta lähdimme kotiin hienon mopoilija palkinnon kanssa, kytkintä polttaen ;D
* * *
Viikolla oli sitten KTM ja Husaberg koeajopäivä. Tiimin toinen kuski sitten suuntasi sinne. Muistin hatarasti viime vuoden koeajon, joka päättyi valtavaan spekulointiin ja tulokseen, että olisi tarve uudelle pyörälle.
No, tällä kertaa koeajosta palasi kotiin murjottava ja pahantuulinen enskapena, joka oli täysin varma siitä, että kotari on ihan pa¤*#a ja Husaberg on se oikea pyörä.
Eikä mikä tahansa Husaberg, vaan se 450 cc.
Mitä kävi vannoutuneelle 2t miehelle yhdessä iltapäivässä? Mikä mielenhäiriö mulla oli etten lähtenyt mukaan jarruttelemaan?? Mikä nyt avuksi???
Olen nyt muutaman päivän kuunnellut perusteluja, miksi keväällä hankittu kotari on nyt myytävä ja miksi tilalle on ostettava uusi... Tulokset on nähtävissä nettimopossa tällä hetkellä.
Tiimimme elää jännittäviä hetkiä :)
* * *
Tänään meidän piti mennä ajamaan hieman kauemmas, tiedossa olisi ollut paljon hiekkapattejaja kuulemma peltoakin, eli todellista herkkua. No, paku, jonka kytkin omaa ranskalaisen temperamentin (toimii/ei toimi), ilmoitti kytkimen tulleen määränpäähänsä. Emme ajaneet mopoilla. Ajoimme toisella autolla kotikylän radalle katsomaan, mitä talkooväki oli saanut aikaiseksi.

Elämää huuruiset lasit silmillä.

Mä en katsele maailmaa vaaleanpunaisten lasien takaa, eilenkin katselin maailmaa huuruisten lasien takaa.
Hieman kun tuppasi vettä tulemaan ja joutui kohtaamaan oudon ilmiön, mitä ei ole tapahtunut koko kesänä: Lasit menee huuruun ettei näe ajaa!!
Pyörähdettiin tuolla isojen poikien hiekkalaatikolla, josta löytyy niitä maakiviä ;D ;D ja isoja mäkiä.
Ajelin ensin crossia ja iski totaalinen hurmio päälle. Rata oli aivan mahtavassa kunnossa. Kuohkeaa hiekkaa ja kurveissa sai itse valita linjansa ;) Ei joutunut noudattamaan kovettuneen maan tahtoa. Koko ajan teki mieli vaan ajaa kovempaa ja kovempaa.. Tulla hieman vauhdikkaammin mutkaan, antaa vähän enemmän kaasua hyppyyn..

Kuulin muilta enskareitinkin olevan hyvässä kunnossa, joten annoin enskapeikon hypätä olalle ja lähdimme yhdessä metsään. Tuo crossin tuoma vauhdin hurma ja pitkä enskailutauko ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Alkoi tulla puita silmille ;) Piti hidastaa.
Enskareitillä kivikko tuntui aluksi olevan ihan outo elementti. Hirveä hartialukko iski päälle ja jäykkä muija käskyttämässä mopoa kivikossa, on takuuvarma resepti huonoon ajoon. Ja siihen vielä lisää penkissä istumisen, niin avot!!
Piti sitten pyyhkäistä huurut linssistä ja jatkaa ajoa hieman rentoutuneempana. (ja tapeilta) Kummasti se auttaa, kun näkee reitin.
Isot mäet menivät kuin konkarilta, mutta sitten tuli pienempi mäki, mihin joku/jotkut ovat heitelleet muutaman kiven hiekan sekaan. Hiekkaa, pyöriviä kiviä, ja muka selkeä linja, mistä ajaa ylös. JEP, jep! Joku oli välissä ehtinyt ruovittamaan kivet uuteen asentoon ja kun pääsin paikalle tulin tietenkin aivan liian hitaasti... Mitäpä muutakaan kuin tuttu hyytyminen ja keula alamäkeen ja yritetään uudelleen.
Siinä sitten odottelin, että perässä tullut mieshenkilö menee ensin mäen ylös niin lähden uuteen yritykseen. Hieman sain kummeksuvan katseen, kun kieltäydyin avusta ja tokaisin tulevani perässä, ennemmin tai myöhemmin.
Laihaa lohtua sain siitä ettei avuntarjoajakaan päässyt ilman ohjelmaa ylös. Sinne se muksahti ja työnsi pyöränsä ylös.
Toinen yritykseni päättyi yhtä surkeasti kuin se aikaisempikin. Hiki alkoi oikeasti valua silmiin.. Onneksi tuli tiimikaveri henkiseksi tueksi, niin selvisin tästäkin.

Eilen tuli kyllä ajeltua välillä miten sattuu enskapolulla. Syynä oli kuskin hervoton kaasukäsi, joka unohti pyöränhallintataidot. Onnekseni selvisin naarmuitta ajelustani. Toisin kävi ajokaverillemme, joka varikolla esitteli uutta kypäräänsä, kun ei ollut vielä saanut uutta lippaa leirillä rikkoutuneen tilalle. Valitettavasti kaverilta meni taas lippa, kun joutui sukeltamaan kivikkoon. Onneksi tällä kertaa selvittiin rikkoutuneella lipalla ja päänsäryllä.

Toissapäivänä toppahousukrossia =)

Kävin toissa iltana katsomassa kotikylän radan kuntoa. Hypyt on kyllä aivan kamalia, mutta rata oli muuten ihan ookoo. Jos tykkää patista =)
Musta tolla pehmeällä hiekkaradalla on kiva vetää. Harmi vaan, että hyppyihin joudun ottamaan vauhdin pois, kun ei todellakaan tiedä mihin murtunut nokka tai nokan takana oleva kuoppa lennättää.
Koska olen tämmöinen arkajalka ja tykkään luistani ehjinä, niin joudun ottamaan hieman rauhallisemmin. Vaikkei sekään mikään tae ole.
Nauratti, kun tiimin enskapena paljasti todellisen enskailija luonteensa:
Radan parkkiksella oli pino koivuja.. Ei mennyt kauaa, kun enskapena oli jo ajamassa pino yli ja uudestaan =D =D Kivat tukkiesteet oli joku tehnyt sinne!