Kuulumisia

Morjens!
Niin se aika menee, kesäkin alkaa olla ohi.
Ei tullut mopoon paljoakaan lisätunteja. Vaikka huoltoa se jo kaipaakin.
Mitä mä sitten olen touhunnut..

Ghost Bike Park

Olen jokusen kerran polkenut maastossa ja kävin kokeilemassa DH:ta. Se oli ihan hauska kokemus tuossa paikallisella mäellä. Mä olin jotenkin ajatellut, että se on toooodella hurjaa menoa ja jännitin aivan älyttömästi. Tosin ehkä eniten mua pelotti se hissiajelu ylös. On meinaan huonoja kokemuksia siitä hissistä 90-luvulta.

Otin alle vuokrapyörän Ghostin ja menin rinteeseen. Nooh, eihän tuo meikän meno mitään salaman nopeaa viiletystä ollut, joten ei se eka lasku kovin extremeä ollut.
Helpommat laskut olivat hauskoja, samanlaisia kuin xc-lenkeillä. Yksi punainen rinne sitten toi sitten paniikkijarrutukset mukaan. Semmoisella putkenpätkällä kivikasaan hyppääminen, kun vähän hirvitti. Samoin siellä kivi-juurakkorännissä ajo. En tiedä kyllä miksi, koska maastolenkeillä on samanlaista polkua. Tietty osan jännityksestä toi vieras pyörä, jonka jarruihin en hirveästi luottanut.
Yllättävän hyvin meni hissillä ylösnousukin. Mitä nyt se irtautuminen aiheutti pieni kosketuksia maaperään.
DH kokemus oli hauska, mutta jotain jäi puuttumaan..

MTB:ssä kyllä haasteita riittää, niin kunnon kuin tekniikan puolesta ja se on tosi hauskaa. Olisi vaan kiva kun uskaltaisin mennä mukaan mtb-porukoihin, muttei tällä kunnolla kehtaa.

                              ***********************************************

Tänään sitten pääsin pöllyttämään hämähäkin seittejä Temmistä. AI ETTÄ KUI MAKIAA!
Toisaalta niin tuttua, mutta toisaalta olin ihan hukassa. Olin ekaksi ajatellut mennä mettäänkin kokeilemaan, mutta radan ylle iskeneet sadekuurot saivat mut muuttamaan mieltäni.
Metsästä kun palasi varikolle multakuorrutuksen saaneita mopoja niin, päätin pitäytyä crossissa.

Naapurikylän radalla oli lätäkköä ja röykkyä, mutta se oli vaan hyvä juttu. Tuo rata kun on märkänä kiva.
Ajo oli töksähtelevää. Hyvin huomaa että on tottunut fillariin kun meinaa mennä kahvat sekaisin eikä niitä jalkajarruja tahdo muistaa.
Temmi myös muistutti heti aluksi ettei ole mikään leikkimopo vaan voimaa löytyy.
Siellä sitten radalla aloin muistelemaan kuinka sitä crossia ajetaan. Kaasukäsi puristi kahvaa hyvin kun se puutui.
Tänään osa kurveista meni jo hyvin, aluksi seikkailin kyllä jossain ihan omissa sfääreissä. Ehkäpä nuo fillarilinjat vähän sotki. Hyppyjä en edelleenkään yrittänyt. Suorilla yritin hieman kaasutella muttei oikein kädet pitäneet eukkoa kyydissä.
Päästiin käsien kanssa sinuiksi mopoilussa ja huomasin jostain löytyneen vähän vauhtiakin kun kurvasin mx-radalta enskapolun lopulle ja se piti ajaa ihan hirveää haipakkaa.

Mopoilussa on kyllä mahtavaa se ettei siitä jää puuttumaan se jokin, vaan tekisi mieleni ajaa lisää, enemmän ja kovempaa.
Hieman mua harmittaa ettei kurapyöräilylle oikein ole aikaa eikä rahaakaan niin hirveästi.
Maastopyöräily on silleen helpompi laji että kotiovelta voi aloittaa parin tunnin lenkki, pyörän huuhtelu ja ketjujen rasvaus ja that's it.
Mopoilussa pitää ajaa puolesta tunnista tuntiin autolla että pääsee harrastamaan ja lopputoimetkin vievät enemmän aikaa. Siinä menee koko ilta. Elän toivossa, että vielä jossain vaiheessa tuokin järjestyy, samalla kun haaveilen tästä: http://www.nettimoto.com/tm/enduro/1906691

Pikkulätkää meillä ei ole vielä ollutkaan. Mietin tuota nelaria sen "helppouden" takia. Tai sillä mulle sitä on kaupattu. Onhan tuo 250cc 2t aivan erilainen luonteeltaan kuin pikkunelari. Olishan sitä hauska kokeilla..
Mitäs mieltä olette pikkulätkä vai 2t:n täyshuolto?