Talviloman kunniaksi kävin vähän kokeilemassa miltä se hiekalla ajo tuntuu.
Olipa tavallaan outo ja tavallaan ihana paluu tuttuun ja mahtavaan pörräämiseen.
Ratahan oli kurainen, lätäkkö siellä, toinen täällä, hieman jäätä. - Loistava treenikeli! -
Temmissä oli vieläkin ne samat välikelin renkaat alla ja tuntui kuin ne takertuisivat kuraan kiinni. Vaikka kuinka yritti avata kaasua niin ei mitään saanut ilmaiseksi.
Kyllä jonkulainen jännitys taisi olla päällä kun puristin niin kovasti, että meni kädet ihan tuhannen kramppiin.
Eka kierros oli kyllä kamala. Tuntui taas kerran siltä kun en olisi koskaan ennen mopoillutkaan.
Joka kurvi meni niin laajalla luovilla ettei oo tosi ja tuijotin etulokariin niin, että kiemurtelin hiekkakäärmeenä pitkin rataa. Onneksi ei ollut muita sillä hetkellä radalla!
Pikku hiljaa siinä pienoinen tatsi ajoon löytyi ja kurvitkin meni välillä jo niin kuin pitäiskin. Tosin montaa kiekkaa ei tarvinut heittää, kun kädet alkoivat kertomaan etteivät enää pidä tangosta kiinni.
Jänskä tunne kun kesken ajon alkaa pistelemään sormissa..
Hienointa oli pitkässä kurvissa, joka oli melkoisen löllökkää ja uraista, kun vihdoin sai katseen kauemmas ja kaasun pumppaus unohti. Läskit lokarille ja kaasua! Vitsi, ihan mahtista, kun ei surffattu urasta toiseen!
Kuitenkin sitä edelleen kuulun siihen kaasun pumppaajien veljeskuntaa. Tosin aion nyt viikonloppuna yrittää uudelleen paluuta mopocrossin saloihin, jos vain kädet antaa myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti