Enduroenkuleita talvisen polun varrella

Morjens pitkästä aikaa!

Kinkamasta selviydytty!

Melkoinen tovi meni jalkaa parannellessa eikä se vieläkään kunnossa ole,
mutta mopoilemaan oli päästävä.
Muutama talvi tässä on vierähtänyt viime talviajoista ja muistot olivat kullaaneet tämän kuskin ajatukset lumisesta maisemasta.
aamulla sitten innoissani teippailin jalat kasaan ja kaivoin tallin uumenista ajovarusteet.
Mua kehotettiin kokeilemaan positiivista asennetta ja hain sen kohdilleen kotona radalle lähtiessäni.

Ei riittänyt koko jalkaan temmin värejä.

Dodii, radalle saapui yltiöpäisen innokas kuski, täynnä positiivista 'I can do it'- asennetta ja hitunen jännitystä. Ajattelin siinä vähän hakea tuntumaa mopoon karting-radalla.
Joo, loistoidea. Siellähän olisi pitänyt ajaa kuin speedwaykuski, mutta multa puuttui ajosta se 'speed' ja 'way'. Kaasu unohtui täysin ja aivan sekaisin suunnasta. Hienosti sitten "sladitin" itseni kupeelleni ekassa kurvissa. Täytyy myöntää, että fiilis ei ollut niin huikea sillä hetkellä.
Mopo halusi mennä joka kurvissa poikittain ja meikä ihmetteli, mitä siinä pitäisi tehdä.

Seuraava loistoajatus oli pilkkoa enskareitti osiin ja ajaa pienempää pätkää. Menin sitten spooriajovaihde päässä reitille. Joo-o, hienoja enkeleitä sain tehtyä. Istuin siellä jossain takalokarilla ja mopo meni minne halusi, ilman kuskia. Järki sanoi että tapeille, mutta tunteet halusivat ajaa spooria persus penkissä.
Eihän tuolla edes ole lunta kunnolliseen spooriin! Se vähäinenkin ajotekniikka oli aivan hukassa ja hölmöilin ihan kympillä. Mopo sammui, vaihteita ei löytynyt..
Siellä miä istuin pöpelikössä mopon selässä ja mietin, miten totaalista p#"¤aa talviajo on.
Vetäsin sitten lumeenpeittyneen polun läpi takaisin varikolle. Kröhm, tapeilta ja katse edessä, ei eturenkaassa eikä mitään ongelmia.. Kuinkas se nyt tuolleen onnistuu, jos ei urassa!?!
Pikku juomatauko ja pientä kiroilua ja niin se vaan menee. Positiivisuus ei toimi, meikä vaatii pari ärräpäätä siihen, että saadaan koneessa kierrokset tasolle, jolla alkaa tapahtumaan.
Suuntana se toinen osa reittiä, jolla ei luntakaan ole niin paljoa kun metsään sitä ei oo kertynyt.

Reitin alussa on se pikkuinen kallionkinkama, millä tuli heitettyä pikku spagaatit silloin kesällä, se jänskätti. Vaikkei siinä ollut mitään ongelmaa.
Huomasin ajon kulkevan pikkaisen paremmin kuin aikaisemmin, vaikka koko ajan tajusin ajotekniikan olevan hukassa.
Ajo ei ollut kivaa, vaan sähläystä. Hyvin huomasi ajotauon vaikutuksen.
Pientä valoa päivään toi kinkaman selvitys ilman enkelikuviota polun varressa.
Siellä mä sitten mennä lepatin ykkösellä eteenpäin yrittäen epätoivoisesti saada jonkulaista tekniikkaa kohdilleen. Kerran lipsahdin vähän isommin ja sain kiilattua itseni mopon ja puun väliin niin napakasti, että poispääsy oli työn ja tuskan takana. Siinä taistellessa menin kyllä hyvin hapoille ja päätinpä sitten kurvata pois enskareitiltä. Olisi pitänyt muistaa oikomisen olevan maailman hölmöin idea. Reitiltä olisin päässyt ajettua polkua pois, muutama sata metriä. Mutta meikäpä lähti umpihankeen. Voin kertoa, ei ollut hyvä idea!
Tänään hiki lensi, vaikka mopo ei. Vaikka aluksi päätin jäädä odottamaan kevättä temmi tallissa, niin pyörsin päätökseni ja aion kokeilla uudestaan. Josko vaikka pääsisi kärryille talviajon saloista.
Lopuksi pieni pätkä todella huonoa ajoa: (ei ihme ettei kyydissä pysy, jos istuu noin kaukana..)