Nyt on temputteleva temmi saanut uuden ecun ja iskaritkin on laitettu. mopotin hyrrää kuin kissa ja on jälleen oma itsensä. Mun temppuileva polvi on tuomionsa saanut ja lepuutettu, mutta enää ei pää kestänyt. Menin radalle.
Isäntä lupasi polkasta mulle mopon käyntii, jos en itse siinä onnistu ;)
Waude, että oli hiekkalaari mukavassa kunnossa. Oli mahtava ajella, kun tiesi ettei temmi enää pätki ja hyvällä tuurilla mäkin onnistun.
Tosin ensin iski alkupaniikki, kun huomasin radalla kaksi muutakin ja vielä täysin tuntematonta kuskia.. Hyvin huomaan, että vähäisten ajojen tuoma epävarmuus vaikuttaa ja hieman jänskättää ajaa rossia muiden kanssa. Mua siis jännittää se, että mun typerästä ajovirheestäni saattaa joku muukin kärsiä...
Kuitenkin jännitys hävisi heti kun pääsin radalle. Jostain syystä kurvit menivät loistavasti ja ajaminen oli kivaa. Tuli jopa suunnaton juhlahetki siinä yhdessä tiukkassa mutkassa, jonka kanssa olen jo vuosia paininut ja aina mä mokaan. Piti ajaa kaksi extra kiekkaa ja testata voiko se oikeasti mennä niin hyvin. Ja kyllä voi! :)
Mii veri häpi, niiko ne vitsikkäimmät toteaisivat rallienklannilla.
Ajoa auttaa myös iskareiden laitto, pyörä kääntyy paremmin. Harmiksemme kuulimme vähän inhoja uutisia pyörän iskareista. Ei niitä viimeksi ollutkaan laitettu niin kuin piti ja nyt ne ovat aika entiset. Nähtävästi yhden merkin mies osaa tehdä ne yhden merkin iskarit ja oman merkin iskarit on parempi viedä kyseisen merkin taitajalle, niin ei tarvitse etsiä uutta keulaa. Olen todella pettynyt, kun ennen kuitenkin saatiin hyvää palvelua ja viimeisin keikka olikin ihan persiistä. Onneksi on kuitenkin Daytona!
Tänään kuitenkin mä ja mun mopo oltiin hyviä. Ja polvikin kesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti