Tiistaina Mopoilin

Koko ajan ajamassa! Melkein joka kuukausi tulee nykyään käytyä mopoilemassa ;)
Tämä nyt ei ole ihan toivotuin linjaus, mutta pitää pelata niillä korteilla, mitkä on jaettu.

Mulla on koko alkuvuosi ollut melkoista painimista terveyden kanssa. Keho, kun ei tahdo olla menossa mukana, mutta nyt alkaa lääkitys olemaan kohdillaan ja jopa yötkin alkaa olemaan rauhallisia. Pahimmat ongelmat ovat toivottavasti takanapäin.

Tiistaina sitten tärisin jännityksestä ja melkein oksensin, kun jännitti niin kovin tuo mopoilemaan lähtö. Tuosta oman kylän radasta on muodostunut jonkunasteinen mörkö mun mielessäni. Tällä kertaa ajattelin unohtaa kaiken suorittamisen ja ajaa muutaman mukavan kiekan.

Mukavaltahan tuo ajo tuntui heti eikä ne vähäiset taidotkaan olleet kadonneet. Radalla oli käynyt joku 'mun tyylinen' kuski ajamassa mukavat linjat. Kaikki kurvit vedetään pitkäksi eli laidasta laitaan. Ei niin kuin ammattilaiset ovat opettaneet

. Joten vallikammo unohtui heti ja innoissani yritin kääntää mopotinta vähän reippaammin. Muutaman kerran taisi jopa onnistua.
Huomasin hassun jutun. Muutamat pitkät ja loivat kurvit meni paremmin tapeilta kuin että yrittäisin käyttää persusta penkissä.
Suurin ongelmahan tuolla hiekkalaarissa on vauhti. Tai siis sen puute. Pitäisi jo uskoa, että kaasulla ja oikein ajoitetulla jarrutuksella homma toimii paremmin kuin röpötyksellä ja huilaamisella..
Mulla olisi niin hieno suunnitelma tekniikkatreenipäiväksi. Nyt kun saisin vielä jonkun muunkin mun kanssa kokeilemaan, niin voisi olla hauskaa. 

Sain myös muistutuksen siitä, kuinka kuuma pakoputki voikaan olla. ei se ihan liioittelua ole, että kuiviin heiniin kaatunut enskakuski meinasi sytyttää maastopalon..
Toiseksi viimeisessä kurvissa, siinä missä on aina pakko syödä hiekkaa, tuli sitten käytyä kyljellään. Yritin hienosti ajaa sitä tasaisempaa enkä mennä uraan. Ja u-huops! Kaikessa "tohinassa" unohdin sen kaasun. Hello hiekka! Oon kyllä tehnyt salilla aika paljon maasta- ja rinnallevetoa viime aikoina, mutta tuolla epätasaisella alustalla ja mopoanostaessa meinasikin mennä sormi suuhun.
Järkeilin sitten jutun niin että pyörä polville ja siitä sitten seuraavalla rykäisyllä pystyyn. Kummasti alkoi oikeaa jalkaa lämmittää. Perskele! Paloi pöksyihin reikä.
Jospa nyt ottaisin asiasta opikseni.

Tiivistettynä: Rata oli hiekkainen, kiviä löytyi. Myös ajamisenjälkiä. Mulla oli hitsin kivaa!

Katsotaan nyt saadaanko sunnuntaina aikaiseksi Tätien Mopot yhdessä radalle.

JK. Vähän aika sitten mulle paljastettiin karu fakta. Olin viimeksi ajanut normisatulalla.. Ja en huomannut mitään eroa. Taidettiin turhaan tuhota se vanha satula!