Kaksi uutta asiaa

On se vaan jännää miten eri tavoin ihmiset reagoivat stressiin ja jännitykseen. H-hetken lähestyessä meillä isännällä tuli hirmuinen mopokuume ja niinpä mun Hondani sai väistyä..
Onnekseni honda pääsi hyvään kotiin. Sillä ajaa nyt harrastemielessä kaveri, joka on aikoinaan ajanut noilla vehkeillä kisaa, ja kovasti on ajanutkin.
Bonusta on myös se, että uudessa kodissa tiedetään kaikki Hondan "metkut" ja sieltä löytyy innostunut mekaanikko vaihtamaan kampiakselia ja mitä muuta remppaa siihen vehkeeseen nyt olikaan tulossa. (Nämä asiat ostaja kertoi mopoa tutkaillessaan).

Niinpä jälleen avattiin uusi sivu mopottien kanssa. Olin pyytänyt isäntää pysymään lähistöllä, kun ei ollut varmaa koska meikän aika lähteä sairaalaan iskee, niin eikös äijä pitänyt kaverinsa asialle, uuden pyörän ostoon. Sitten alkoi se tärinä kun pyörä pitäisi saada kotiin.
No, tässä vaiheessa voin jo paljastaa etten ole edelleenkään maailman tyytyväisin hankintaan, mutta ehkä joskus on parempi joustaa.
(Huom. Mulle on luvattu oma pyörä keväällä/kesällä, ja tästä aion pitää kiinni!)
Isäntä sai luvan käydä nopeasti pääkaupunkiseudulla hakemassa uuden moponsa, ettei mun hermoni menneet lopullisesti.
Pojan kanssa sitten odotettiin pihalla, kun saatiin tämä vehje kotiin. Poitsu oli myös aika iloinen hankinnasta, istui tyytyväisenä satulaan ja pörisi kuin vanha tekijä.
Tälläinen siis tuli:

Temmi

450 cc

En oikein ymmärrä mistä tämä pakkomielle isoon nelitahtiseen oikein iski, mutta siinä se nyt on.

Toinen iloisempi uutinen, Irwinin sanoin:

 

Nyt alkaa sitten uuteen arkeen opettelu ja pikku hiljaa muokataan äippää ajo kuntoon. Täytyyhän tässä jossain välissä päästä tuulettamaan korvien väliä kurassa XD.