Kävin eilen katsomassa crossikisoja. On se vaan hauskannäköistä puuhaa!
Silloin kuin kävin ekoja kertoja katsomassa kisoja niin lähtö tuntui jotenkin kamalan pelottavalta ja aivan hurjalta. Mietin silloin ettei kukaan "tervepäinen" ihminen tuollaiseen ryhdy. ;D
Noo-oh, pelkäsinhän mä silloin kurapyöriäkin...
Eilen huomasin miten innoissani seurasin kisaa ja välillä jalka vaihtoi vaihdetta, vaikka seisonkin paikallani.
Tietenkin mielenkiintoisinta oli seurata Sanna Kärkkäisen ja Ria Virtasen menoa siellä poikien joukossa. Hyvin ne tytöt veti!
Siinä kävi mielessä, että haluan kyllä itsekin joskus käydä tuolla puomilla kokeilemassa. Mut ensin pitää hiukan harjoitella. Tärkeintä on saada oma ajotekniikka paremmaksi ja kestävyyskunto kohdilleen. Jos on hyvässä kunnossa ei pikku mokat vie heti hapoille.
Siinä kisoja seuratessa huomasin, et tärkeää olisi myös ajaa muiden kanssa eikä silloin kun rata on tyhjillään..
Yksi asia, mikä pisti silmään oli "sokea" lippumies. Miltähän ko. tyypistä olisi itsestään tuntunut maata tantereessa, kun kilpakumppanit tulee mutkasta päälle.. Kannattaisikohan kisojen lippumiehille ja -naisille kertoa, mikä sen jutun idea on?!
Eräällä pikku crossarilla oli aivan ihana asenne lajiin, mistä tulisi ottaa oppia. Poika oli kisan jälkeen todennut, ettei haittaa ajella siellä hännillä, kun tykkää niin paljon ajamisesta.
NIINPÄ, tärkeintä ei ole se voitto vaan osaanotto ja hyvä fiilis tekemisestä.
Iloisia ajoja!
PS. Hondastani sen verran, että penkin foamin ja päällyksen vaihtaminen ei ole heikkohermoisten puuhaa, HAHHAHHAHHAHH..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti