Wuppiduppijeijei =) =) =) =) =)

Mun hondani on NIIIIN loistopeli!!!!!!
Elikkä tänään pääsin kuin pääsinkin hieman pärräämään. Suuntasimme koko sirkuksen voimalla tuonne maakuntamme pohjoiskolkkaan, jossa on AURATTU CROSSIRATA.
Matkalla tuli mietiskeltyä menneitä harrasteluita.. On sitä tullut pistettyä muutama satanen ihan pelkästään harrastepaikoille ajoon. Ennen sitä oli myös aikaa ihan eri tavalla. Ei se vaan enää onnistu juniorin kanssa tuo reissaaminen samaan tahtiin. Mut eipä tuo haittaa! Mulle riittää tällä hetkellä, että pääsen edes joskus hieman pärisyttämään.
Tänään se päivä tuli. Mietittiin siinä parkkiksella kuinka monta polkasua tarvitaan Hondan käynnistämiseen, kun sehän yöpyy kylmässä tallissa ja matkusti peräkärrillä. Veikkasin, että kolme.. Hyrähti käymään jo toisella polkaisulla, lupasi hyvää!
Piti aloittaa hieman tunnustellen, kun ko. radalla en ole käynyt yli puoleen vuoteen. Olihan sinne muutama muutos tullut. Rata oli ihan kivikova, joten rankkaa ei ajaminen sen puolesta ollut. Kurveissa oli aika "kivat" urat. Ja mähän kammoan niitä...
Hih, lämmittelykiekan jälkeen, kun sain kaasukäden venyteltyä auki, alkoi kurvit tuntumaan kivoilta. Oli HAUSKA ajaa sinne uraan ja yrittää pitää valittu linja. Välillä meni ihan hitsin hyvin ja välillä taasen... Nooh, vähän sivuun ;)
Olin ihan täpinöissäni radalla. Honda kävi ja kukkui niin kuin pitääkin. Onnistuttiin siis kaasarin säädöissä. Ja ajo tuntui helpolta: Jarrua, käännä, kaasua, anna mennä! Välillä vähän huikkaa mehusta ja lällättelyä parkkiksella ja taas matkaan. Piti jo hieman jarrutella itseäni, kun huomasin tulevani hyppyihin entistä innokkaammin. Mähän en osaa hyppiä, joten ei ehkä kannata harjoitella nyt kivikovalla radalla, saattaisi sattua. Meillä oli vähän tiukka aikataulu, kun junioria ei kiinnosta istua paikallaan koko päivää ja matka ensiavun kautta kotiin saattaisi tehdä päivästä liian pitkän.

Oli kuitenkin kiva huomata onnistuvansa ajossa. Keskityin kurviajoon, jarruttamiseen (okei edelleen liian aikaisin), oikeaan ajoasentoon (istu edessä) ja kaasua heti eikä vasta 15.päivä. Tuo hyppyhulluus tuli yllätyksenä. Ehkä siinä on vain sitä jotain, kun saa ne renkaat, edes piukkuisen ilmaan.

Enää mua ei edes harmita etten ole päässyt spooriin. Eikä tänään todellakaan harmittanut maksaa ratamaksua. Iso kiitos lanaajalle!
Välillä se meinaan turhauttaa, kun maksaa koko kaudesta ja syksyn rata on kiinni, kun odotetaan "maan jäätymistä" ja maan jäätyessä rataa ei auratakkaan vaan odotetaan kevättä. Se turhauttaa.

Hyvän ja liian pikaisen ajokeikan jälkeen oli aika palata todellisuuten. Juniori teki selväksi ettei enää kiinnosta istua ja päätti viihdyttää äitiä itkemällä ja karjumalla sen tunnin, mitä kotiin paluu vei.

PS. kuski Z, olisit tykännyt!!