Mudassa rajamailla

Välillä on kokeiltava muitakin ratoja kuin "koti"rataa. Suuntasimme siis tuonne vähän kauemmas.
Joissain on ehkä saattanut herättää ihmetystä tämä wannabe-enskakuskin motocross-suuntaus.
Syynä on yksinkertaisesti se, että enskapolut ovat kaukana ja tällä hetkellä ei todellakaan ole mahdollista lähteä päiväksi ajohommiin. ...Eikä KELA tunne sellaista asiaa kuin "moottoriurheilutuki kotiäideille" ;) ...
Samasta syystä vaihdoimme Husabergin pienemmän budjetin pyörään. Toisena vaihtoehtona kun oli mopoitta oleminen, johon en voinut suostua. Johan mä olen taukoa pitänyt!!!!Kolmas vaihtoehtohan oli ostaa enska, TM125. Kyselimmekin niitä, kuulemma Daytona saa ekat joulukuussa. Odotusaika tuntui silloin pitkältä ja lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa oli järkevämpää laittaa enemmän muualle kuin mopoihin.
Enskaa ehtii sitten myöhemmin tahkota, kun elämäntilanne on erilainen. Nyt ei pysty leikkimään metsänpeikkoa ;P
Tänään tosin tuli radalla tunne kuin mut olisi heitetty keskelle Kärme Kustaa -videota, ei sinne mäkeen vaan sinne märempään.. (se hassu mies ääni alkoi jo kuulua korvissa: "Seuraavaksi sieltä tulee partio Löysät Hanut")
Tutustumiskierroksella havaitsin radan olevan melkoisen kurainen uudella osiolla. Yritin sitten parhaani mukaan kaarrella kuivimmilta kohdilta. Tuli päivälle aika jännä aloitus, kun lähestyin radan takaosan mäkiä ja kurveja, yksin.. Jos nyt juutun, teen kaikki työt itse... Alamäessä katse eteen, tuolla on kuivaa, tuolla sisäkurvissa. HUI H..O! Sen patin eteenhän on  kaivettu oja!!! ..Tai ei se oja ollut..Sehän oli pieni hyppy, ehehh-HE?
Pienen säikähdyksen jälkeen suorastaan hyökkäsin kurviin huomatakseni, että ajan suoraan todella kosteaan mutalöllyyn.. Jippii, käännä sitä kaasua, urvelo! Ja sitten kuului jotain mitä en halunnut kuulla, se: "ymmmphh" ja jumissa oltiin! "No niin, seuraavaksi tietty menee tulppa..", kävi mielessä, mutta päätin irroittaa mopon mudasta vaikka, mikä olisi. Käyntiin polkaisu oli hieman haasteellista, saappaani olivat uppoamassa harmaaseen saveen jo melko vauhdikkaasti. Muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen purin hammasta ja totesin sen olevan kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa kytkin ja kaasu toimivat niin kuin pitää ja pikku Honu ampaisi ylämäkeen. Hahhaa, äkäinen pikku honu jopa nosti keulaa mennessään. Ja tulppakin säilyi :) Tein päätöksen, että kierrän vain "vanhaa" osaa radasta. Tänään ei huvita ajaa korvia myöten mudassa. Kunnes sitten löysin "vanhalta" osiolta sen ainoan märän kurvin. Aikaisemmat kierrokset ajoin ko. kurvin fiksusti ulkoa, välttäen sen märän kohdan. Mutta kuinkas kävikään.. Hitaasti kiiruhtaen, nopeasti pyllähtäen sain kasvonaamion savesta. >:/
Se olikin sitten tiukassa, meinaan Honu savessa.

  

Reippaasti sitten jatkoin matkaa ja yritin muutaman kerran kaasutella. Yllä olevasta videosta analysoin seuraavat virheet: Kyynärpäät alhaalla (niin kuin Mika Aholalla, mutta vauhti ei ollut sama ;) ja kuulostaa siltä kun pumppaisin kaasua. Ensi kerralla kyynärpäät ylös!! Ja vaihdetaan niitä vaihteita.

Mut, eipä mennyt tulppa tällä kertaa :D :D

Mun on hieman vaikea ajaa tällä radalla kun en osaa (uskalla) hyppiä, kun en ole päässyt harjoittelemaan niitä. Ja tuolla on nimenomaan hyppyä hypyn perään. Siinä mielessä oman kylän rata on mulle parempi. Saa harjoitella kurveja ja kaasun käyttöä, kun ei ole kuin muutama hyppy joihin täytyy ottaa kokonaan vauhti pois.

Olivat muuten saaneet grillikodan ja kerhotalon valmiiksi, todella hienot tilat! Sekä puomit olivat tullet radalle. Vielä kun rata saa lopullisen muotonsa, niin tiedän missä meidän perhe saattaa viettää vapaa-aikaansa ensi kesänä.