Sateen jälkeen tulee poutasää ja poutasää vei kuskit radalle :D
Kotikylälle mentiin koko köörin voimalla. Olin todella väsynyt ja ehkä "hieman" kiukkuisella tuulella...
Kumma kyllä pelkkä pakuun hyppääminen piristi, saati sitten radalle saapuminen.
Vanhat tuntemukset palasivat, kun ajettiin auto parkkiin. Aloin taas jännittää aiwan hurjasti.
Ja tuttu höpötys alkoi.
Katselin, kun muut ajelivat ja mietin etten uskalla sekaan mennä. "Entäs, jos kaadun?" "Mä jään jalkoihin!" Mut samalla tunsin miten halu päästä radalle vaan kasvoi. Mehän joudumme nykyään ajamaan vuorotellen, kun pikku vellipeikko on mukana eikä meillä ole kuin yksi pyöräkään..
Siinä sitten vedin vatsan sisään, ajokamat niskaan.. Ja melkein suuntasin lasten radalle ;P
Voitin kuitenkin pelkoni ja suuntasin pehmeään hiekkaan. Muistelin mielessäni miten ko. radalla ajetaan ja uskomatonta, mutta totta! En vetänyt kertaakaan nurin!! Muistin, että pehmeässä pitää olla vauhtia, muuten lingertää.. Ja niinhän se vähän lingersi, mutta pahin hiekkakäärme syndrooma oli poissa. Hieman tulin kurviin väärällä vaihteella ja arastellen eli se murheenkryyni, kurviajo, oli palannut. No, ainaskii tiedostan sen itse.
Selitys: Eihän sitä voi pitkän ajotauon jälkeen kaikkea osata!! (Enhän mä osannut ennen taukoakaan ;)
Hypyt jännittivät, joten niihin tultiin varoen.. Suorilla taasen välillä piti vähän availla kaasua.
Ei tullut montaa kierrosta kerralla ajettua. Peruskuntoa ajamiseen ei ole ja kädet väsyy. Piti huilia välillä. ..Siis melkein heti..
Siellä sitten kaverit ehdottivat lähdön harjoittelua. Tässä vaiheessa huomasin jo rentoutuneeni, koska olin ekana viivalla odottamassa. Vitsailin siinä ettei sit kannata suuttua, kun otan holeshotin.. Ja melkein onnistuinkin!!! En kerralla löydän sen oikean vaihteen suoran puolessa välissä :P :P
Olipa hauska kun harjoiteltiin lähtöä, huomasin ajavani muutenkin vauhdikkaammin kuin "yksinäni" ja myös kurvit sujuivat rohkeammin.
Kylläpä pienoinen ulkoilu teki hyvää. Niin leveä hymy naamassa, ettei ole aikoihin nähty!
Tällä hetkellä on naama ja kädet puutuneet. Ehkä taas ens viikolla uudestaan :) Toivottavasti samassa seurassa, niin päästään leikkimään kissaa ja hiirtä ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti