Niinhän siinä kävi ettei pelkästään mun innostukseni ja haluni jatkaa enduron parissa riittäneet.
TM lähti kuukausi sitten uuteen kotiin.
Täytyy sanoa, että oli kova paikka hyväksyä se etten pääse ajamaan enskaa ja crossia tänä kesänä, vaikka olin sitä suunnitellut. No, toistaiseksi kurapyöräily on sitten hyvästelty, ainakin moottoroidulla vehkeellä.
Miksi sitten kävi näin.
Tiimin toisen kuskin innostus lopahti jo aikaa sitten Nykyiset vammat tekivät ajosta kaikkea muuta kuin mukavaa ja tieto siitä, että ei vaadita isoakaan lipashdusta niin seuraamukset voivat olla hurjat, sinetöi päätöksen hänen osaltaan.
Toki myös vakuutusmaksujen nousu vaikutti asiaan, ei ollut järkeä seisottaa pyörää tallissa noilla hinnoilla.
Mä olisin halunnut pitää pyörän ja jatkaa harrastusta. En ole koskaan osannut pelätä vammautumista, vaikka tiedostankin lajin riskit. Jouduin kohtaamaan sen todellisuuden, että opiskelijana eikä edes nyt työssäkäyvänä mulla ei ole yksinkertaisesti varaa tähän harrastukseen.
Vaikka pyörä oli kilvissä vakuutukset olisivat olleet sen 600 e/ vuosi, siihen päälle koneremontti, paisareita ym. jarru/kytkinkahvaa ja muuta mitä tarvitaan. Järki voitti tunteet ja jouduin luovuttamaan.
Katselin Heinolan MM-kisaa ja palo radalle on edelleenkin kova. Se fiilis, kun pääsee mopolla marnauttamaan on vaan jotain niin mahtavaa. Ehkä vielä joskus, sillä välin pitäkää te muut hauskaa mopoilla!
Mä jatkan seikkailuani täällä : mtbhande.blogspot.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti