Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt jo melkoinen tovi.
Mopon mittariin ei ole tunteja tullut tänä vuonna kuin vaivaiset 20h.
Meidän tiimissä on toiselta lopahtanut into täysin ajamiseen, mikä vaikuttaa
mun mahdollisuuksiini pörryytellä. Ei sitä yksin tule lähdettyä.
Eipä tuo vuorotyökään edistä harrastamista. Nekin mahdollisuudet, mitä on ollut,
olen käyttänyt maastopyöräilyyn.
Eilen sitten kuitenkin päästiin pöristelemään!
Olisi pitänyt ajaa temmin tankki tyhjäksi, että saadaan se talviteloille, mutta
ei vissiin ollut syöttö kohdillaan kun ainetta jäi tankkiin.
Mua vähän mietitytti aluksi että kuinkahan tuo kulkoo, mutta hyvinhän se kulki! Mielessä kyllä kävi että ajotaito on totaali kadonnut ja konttaan tuolla pitkin rataa, välillä pyörää nostellen.
Päässä soi Elastisen biisi "anna se soida" ja hyvillä fiiliksillä kiersin rataa.
Ehkäpä menossa oli riittävästi rentoutta, kun kurvitkin tuntuivat sujuvan. Tulipa mahtava fiilis kun sain pari kertaa käännettyä mopon kaasulla eikä tullut sitä hartiavoiminvääntöä.
Välillä jaelin kaikki kurvit tapeilta, välillä piti vähän "yrittää". Kumpikin ratkaisu tuntui kivalta.
Erityisen ylpeä olen siitä että mutkat sujuu, vaikka taukoakin on ollut. Ehkäpä vuosien varrella on oppinut jotain.
Rata vaatisi hurjaa syöttöä, muttei mulla korvien väli kestä. Yritin välillä ajaa vähän kovempaa, mutta alkoi hirvittämään, kun alkoi ote lipsua. Eipä tuo maastopyöräily vaadi voimaa sormissa, mutta temmi vaatii.
Etenin tasaisella pörinällä fiiliksestä nauttien. Ehkäpä taas joskus ulkoillaan temmin kanssa :D
Mielettömän hyvän fiiliksen tuosta sai, jaksoin olla hyvillä mielin loppupäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti