JK. Nyt ehdin kertomaan kurvailuistani. Olin ajatellut kokeilevani mettäpolkua, mutta "yhteis"treenien osallistumisprosentti oli niin huima etten viitsinyt lähteä haastamaan itseäni metsään. Olisi ollut vähän kivampi fiilis mennä jos voisi luottaa siihen, että 'kyllä sieltä joku tulee' , jos iskee hätä.
Oli vähän haastava lähteä liikkeelle, kun 'huoltaja' oli napannut mukaan mun liukupohjat, joihin olen ehtinyt muutaman tuikun hinkata tässä talvien aikana odottaessani spooriin pääsyä. Sitten vielä jänskätti, kun en nähnyt mitään. Puhdas lumi hävitti kaikki muodot ja ajolasit oli väärän väriset. Yritin muistaa sen kaasulla vaan ajo-ohjeen, mutta tulihan sitä heti kättelyssä punnerrettua pyörää ylös.
Täytyy myöntää, että kyllä syö naista kun ei voi vanhaan malliin lähteä metsään. Tälläinen harvakseltaan ajelu syö sitä ajovarmuutta ja sitten ollaankin ihan hannareita.
No, päätin kuitenkin ottaa ilon irti ajaen (laajaa)kahdeksikkoa ja kurvailin vähän lumikentällä.
Parhainta treenissä oli 3 kääpiön kannustusjoukko, joista yksi osaa huutaa 'hanaa', toinen 'äiti! mopo!' ja kolmas keskittyi syömään eväitä. <3 br="">
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti