Kuinka Torjutaan Murjotus

Hieman enemmän pakkasta, mutta tavarat autossa ja ajamaanhan sitä lähdettiin.
Lentokentän viereisellä rossiradalla hytistessä tuli mieleen, että olisin ehkä mielummin kotona. Olkapäät olivat kipeät eilisestä ja kroppa tuntui väsyneeltä.
Crossirata oli lanattu, joten suuntasin sinne, kun ei tuo talvienska oikein suju.
No, eipä tuntunut sujuvan talvicrossikaan. Että rupesi ottamaan aivoon. Jäin jumiin takasuoran hyppyyn! Kahden kierroksen ajon jälkeen palasin pakulle ja pidin pienen palaverin itseni kanssa. Tuntuihan se kesäajokin hankalalta aluksi. Jos haluaa oppia ajamaan pitää ajaa.
Ja sitten taas takaisin radalle. Pahin ongelmani taitaa olla 'hartialukko'. Olen aivan liian jäykkä mopon päällä. Yritin sitten radalla opetella menemään pyörän mukana. Tuntui aika villiltä, kun ajoin takamus penkissä hyppyyn, jossa on ennen lakea pienempi nyppylä, josta lähtee ilmaan.. Rennosti vaan ja päästiin kaatumatta eteenpäin.
Mietin spooriajoa ja onneksi sain pienen vinkin. Crossiradan ja parkkipaikan välissä on n. 300 metrin spoori eli polku enskareitille.. Aloitinpa harjoittelemaan siinä (lyhyt matka pois). Ekalla kertaa kaaduin kahden metrin välein, toisella neljän metrin välein. Kunnes minua kehoitettiin rentoutumaan, jättämään turha yritys pois ja keskittymään siihen, että mopo menee veto päällä. Kaivoin itseni ja mopon hangesta, istuin mopon päälle, hengitin syvään ja kaivoin aivojen sopukasta vanhan mantran 'veto päällä, veto päällä'. Ja sittenhän sitä päästiin jo etenemään paremmin :D
Pääsin lopuksi kaatumatta polun pätkän ja olen asiasta todella iloinen. Onnistumisen jälkeen työnsin äkkiä mopon autoon, parempi jättää hyvä mieli ja jatkaa harjoitteita ensi kerralla :D

Tapaninpäivä ajot

Aamulla sää ei näyttänyt kaikkein kivoimmalta, mutta nämä hullut kuitenkin pakkasivat pyöränsä autoon ja suuntasivat sinne, mistä löytyi samanhenkisiä immeisiä muitakin.
Oli aurattua peltoa, missä oli kiva kaasutella ja sitten löytyi metsää...
Pellolla meni kurvat yllätävän hyvin ja ajo tuntui kivalta ja rennolta.
Ekalla kiekalla, kun muut menivät jo metsään pysähdyin polun päähän ja alkoi jänskättää.. Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin noin metrin etenpäin kaaduin ja totesin, että ei hitto, ei. (Myrskyä kypärässä) Ja kaartelin takaisin pellolle ajamaan :)
Vähän mua harmitti etten lähtenyt metsään.. Mutta sainkin toisen mahdollisuuden, jolloin päätin, että onhan se mentävä, kun muuten en koskaan opi ajamaan enskaa talvella.
No, enpä kyllä oppinut tällä kertaa mitään :S
Muutamat lipat, kaasu hirtti kiinni, vielä enemmän nurin. Palasin varikolle murjottamaan. Meni sitten jokunen tunti, kun kokoilin psyykettäni. Mut ajamaanhan oppii ajamalla ja murjottaminen on turhaa, koska se vie energiaa!
Tänään ilta meneekin kaasuvaijeria ihmetellessä, koska huomenna otan revanssin ja HALVATUNHALVATUNPAKANAPAKANA varppina ajan lenkin läpi. Tai ainakin jonkun lenkin!

Kiemurtelua kankaalla

Voi pyhä jysäys! Eipä ole kuski kummasti kehittynyt hankiajossa sitten gassiaikojen!
Lähdin ajamaan crossirataa ja kiemurtelin kuin käärme.. Pari kierrosta ja mielessä kävi mopon autoontyöntäminen ja kotiinlähtö. Hankalaa!
Tosinaan käy niin, että vahingonilo on se paras ilo.. Ja täytyy tunnustaa, tänään tunsin aitoa vahingoniloa. Ykkönen oli katsonut mun kiemurtelua ja miettinyt, että mitä ihmettä se oikein touhuaa.. Ja halusi sitten näyttää mulle miten ko. kurvit oikeesti ajetaan. Ja siellä mä sitten kuvaan ajoa ja hups! "Ykä" meni nurin siinä kurvassa. Hahahhaa! (Sori, mut tää oli eka kerta, kun näin että se heittää lipat)
Sen sijaan, että olisin luovuttanut päätinkin lähteä enskapolulle. Onneksi tietä raivattiin edellä ;)
Kiemurtelu väheni hieman metsässä, mutta tilalle tuli siltakammo. Kyseiset sillat ovat pieniä, tehty helpottamaan ojan ylitystä. Näin sillan ja ajoin ojaan. Näin toisen sillan ja ajoin taas ojaan. Siellä sitten punnersin mopoa ylös ojasta. Ja ojan jälkeen, muutaman metrin etenemisen jälkeen, sain etupyörän pois urasta ja itseni, taas, nurin. Olipa retki. Pikkasen naurattaa, kun ajattelee omaa kiemurtelua. Voisihan sitä väittää, että tuli mielihalu tehdä lumienkeleitä, kun näki puhtaan hangen ;P
Pitihän sitä sitten vielä kiemurrella parkkiksella. Harjoittelin kahdeksikkoa, unohdin vain käyttää jarrua.. No, ei kaikkea voi muistaa!
Talvisuuttimilla mopo kävi liian rikkaalla, joten tänään laitettiin vanhat takaisin.

Talvikelissä

Täytyy olla talvisuuttimet ja ne on tänään haettu Orimattilasta ja laitettu paikoilleen.
Ajokamat sisällä lämpiämässä ja aamulla lähden kokeilemaan talviajoa :D
Mähän opettelin ajamaan jäällä, mutta silloin ei ollut vielä kyseessä varsinainen ajaminen.. Vaan oli suoranainen ihme, että pääsin eteenpäin edes metrin ;)
Katsotaan miten käy!
Kävin tuossa Rovaniemellä kääntymässä ja sieltä lähti mukaan uusi Sinisalon ajopuku (Halvalla! Kiitos, PL Center hyvästä palvelusta!).
Olin todella yllättynyt miten paljon kurapyörä varusteita sieltä löytyi.. Luulin, että sillä perällä ajetaan vain kelkoilla.
Toivon mukaan huomenna edetään pidemmälle kuin se metri!

Hiekkapatikoiden lähteillä

Tänään aamu valkeni ja musta tuntui, että ei jaksa lähteä mihinkään.. Aamupuuron jälkeen tuntui siltä, että äkkiä ajamaan.
Suuntasimme taas pohjoista kohti, kohti patikoista polkua. Pikkuisen oli lunta maassa ja pakkasta noin viisi astetta.
Peittelimme kaasarit ettei mopot ala temppuilemaan.
Ajellessa tuli hiki, mutta hauskaa oli. Tosin itse en osaa nostaa keulaa ja ajaa patikon "päällä", miä menen pohjien kautta ;)Löytyihän sieltä reunoilta tosin hieman tasaisempia kohtia.
Rata oli mukava ajella, kun sieltä ei löytynyt mitään haastavia paikkoja, sai vaan ajella menemään. Lähdin aina nopeampien perään, niin sain rauhassa ajella omaa tahtia.
Onneksi oli tuttua porukkaa ajelemassa, niin ei tarvinnut pelätä kamikaze ohituksia ;D

Huollossa Hämeenlinnassa

Taas meni meikältä ajot sivun suun, kun huoltonaisen roolia pukkasi päälle.
Mietinpä vain, että onkohan tämä aivan viisasta touhua. Nousta kolmelta yöllä, että voidaan ajaa ekaksi autolla kolme tuntia, jotta Ykkönen pääsee ajamaan muutaman tunnin kurassa.. Heheh, eihän tämä fiksulle kuulosta, mutta on se vaan hauskaa.
Vuorossa oli siis perinteinen Kärme Kustaan Kiemurat, jo 33. sellainen.
Mä olin siis huollos, en ajamassa ;)
Kävelin siellä reitin vartta ja kateellisena katselin kun muut ajoivat. Alku oli kivistä polkua ja löytyihän sieltä mahtavannäköinen mäki, en tarkoita the Mäkeä, vaan suhteellisen alussa ollutta röykkymäkeä. Vitsi, kun olisi päässyt kokeilemaan!
Muiden ajoa oli kiva seurailla ja jälleen kerran reitin varren huippukuski totesi, että kyllä se vaan menee paremmin, jos vetää tapeilta!
Menin sitten toisen kierroksen aikan katsomaan sitä loppusiirtymää ennen lopullista maalia. Silloin mua ei enää harmittanut yhtään etten ollut ajamassa ;) Osa porukasta vaikutti jotenkin uupuneelta viimeisillä metreillä.
Lopuksi viihdytän teitä huippukuvillani :) Eli, jos haluatte joskus kuvia, älkää missään nimessä antako kameraa mulle!

Wau-vii ja jipijipijipi-Jee!!!

Siinä tiivistettynä tämän päivän fiilikset. Käytiin aamulla ensin kääntymässä Rompetorilla ja ajoimme sitten Dillelään ajamaan.
Ajattelin ensin vetää hieman rossia ja sitten enskaa, mutta alkuverryttelyn jälkeen kuulin varikolla ettei enskapolku ole maailman parhaassa kunnossa ja rossi kulki niin hyvin.. etten viitsinyt pilata hyvin alkanutta päivää ;D
Kesäisin kivikova rata oli mukavassa kunnossa. Viime viikolla lanattu ja sateen pehmittämä. Vauhtihirmu heräsi ja ylitin itseni :D Kottarainen opetteli lentämistä ja kuski pysyi kyydissä! Päivä meni vauhdilla enkä olisi malttanut lopettaa ajamista. Hieman noi kurvat hidastivat, mutta ajo meni parhaiten koskaan. En edes kaatunut siihen mahtavaan mutalammikkoon.
Jopa tiimin Ykkönen myönsi, että mä olen saattanut oppia jotain ;)
Ykkönen ajoi muutaman kierroksen vaklaillen mun ajoa ja tyrkkäsin sitten menemään niin kovaa kuin uskalsin (ja ehkä himpun verran enemmän) ja vedin semmoisen ilmalennon, että mietin mitäköhän tässä käy.. Ei käynyt kuinkaan! Oikea oppinen alastulo ja matka jatkui.
Enää ei haittaa yhtään että lumi karkasi.
Edit. Täytyy vielä kertoa tähän, kun vasta kuulin..
Eilen luulin, että ajokaverini tulee mun takana ja yritin pyrkiä pakoon (tiedän kyllä, että Suitsahan menee ohi heittämällä, mut..) Kuulin, kun takarankaan kohdalla kirskahtivat jarrut ja suitsa meni ohi, samalla hipaisten mua.. Ihmettelin, et mitens sitä näin läheltä ohitellaan, kun tiedossa kuitenkin on, että mä en ole se taitavin kuski.. Mua ei tönitä, kun tiedetään, et saatan heittää arvaamattomat lipat ;D Mut ei se ollutkaan mun ajokaveri (huoh) vaan joku muu, joka oli meinannut osua ja joutui hipaisemaan ettei kaatanut mua. Pitäisiköhän mun laittaa selkään lappu: 'Torvi ohjissa, ohita käden mitan päästä' Hehhehhe, tai jos mä opettelen ajamaan paremmin..Taakseni en kuitenkaan rupea kattelemaan, koska se tekee ajamisesta todella vaikeaa.

Lumi katosi, onneksi on kuraa!

Täällä ei ole viime aikoina mopoa ulkoilutettu, mutta täysin toimettomana en ole ollut. Olen jopa onnistunut käymään punttiskilla pari kertaa. Tosin entisenlaista raskasta punttitreeniä en viitsi enää tehdä, kun tuloksena on entistä jäykempi kuski mopolla.
Toivon pääseväni viikonloppuna ajelemaan, mutta täytyy vaan ensin vääntää piikit pois ja laittaa Biltemat alle.
Laitanpa alle perusvoimaharjoitukseni, jonka kaivoin treeniarkistostani:
Hyvä lämmittely alle ja sitten:
Setti 1: 2-3 kierrosta
Jalkaprässi 1x15
Selkälihas kiertäen 1x15
Ylätalja eteen 1x15
Vatsalihas istumaannousu 1x15
Jalan koukistajat 1x15
Selkälihas, jalkojen nosto 1x15
*pieni tauko*
Setti 2: 2-3 kierrosta
Hauis 1x15
Vatsalihas suorat 1x15
Penkille nousu 1x15
Selkä, konttausasennossa vuorotellen 1x15-20
Olkapäät, vipunostot sivulle 1x15
Vatsalihas, kierto 1x15

Tulihan tuossa hiki ja samalla vahvistaa niitä lihaksia, mitä ajaessa tarvitsee ;)
Kun vielä oppisi venyttelemään..
(Kuva on vuodelta -05, muut ajoivat crossia ja miä ajelin ensimmäistä kertaa elämässäni mopolla)

Nyt sitä lunta sitten tuli..

.. Mutta meidän tiimin pyörät pysyvät tallissa. Ykkönen onnistui hankkiutumaan kipeäksi, joten tänä viikonloppuna ei pääse kokeilemaan lumessa ajoa. Parempi kuitenkin pitää kunnon lepo, kuin hankkia esim. sydänlihastulehdus.
Itse täällä elättelen toivoa, etten tulisi kipeäksi. Toivotaan parasta :)

Kaasua! Tänään Mennään :)

Naapurikyllällä oli tänään jonkun verran loskaa. Me pistettiin eilen eteen piikit, mutta piheinä kuskeina ajateltiin, että säästetään vielä tovi takapiikkejä ;D
Crossiradasta on itäpuoli suljettu, joten vain pieni osa on ajettavissa.
Pientä showta oli varikolla, kun ei tahtonut kottarainen käynnistyä.. Ekaksi meni tulppa, ja polkeminenkaan ei meinannut auttaa tulpanvaihdon jälkeen.. Siinä sitä sitten ihmeteltiin, että mikä ihme on mun mopooni iskenyt...
No, pääsin kuitenkin ajamaan!
Vähän otin ensin tuntumaa rataan ja meinasihan se takarengas lähteä alta.. Mutta, sitten se kurveissa peränheitto alkoi tuntua jo kivalta. Tätähän mun olis jo pitänyt treenata kesäkelillä. Se on vaan nyt helpompaa, ko sehän luistaa alta omineen ;)
Siirryin ns. talvilenkille ajelemaan. Käytössä oli helpotettu versio, kaikki pahat paikat jätettiin ajamatta. Viude, että oli hauskaa.
Viime viikonloppuna sain kadonneen itseluottamukseni takaisin ja se näkyy ajossa. Kaikki tuntuu paljon helpommalta.
Toisella lenkillä on kivipolku, mikä on aikaisemmin tuntunut pikkuisen haasteelliseltakin. Tänään jouduin varikolla kysymään, että onko joku käynyt hakemassa sieltä kivia pois. Ei kuulemma ole, epäilivät että ajelin nyt kovempaa kuin aikaisemmin :D
Ajot jäivät vähän kesken, kun Ykkönen hajoitti metsässä pakoputkensa.
Ei se mitään, hauskaa oli :)
Ps. Kotimatkalla kuulin teknisen vikani syyn:
Joku oli sitten unohtanut avata bensahanan. HAHHAHHA, mikä amatööri ;D

Hubaa hiekassa

Vapaapäivä numero kaksi ja ajopäivä numero 2.
Tänään suunnattiin itärajan tuntumaan, panssariesteiden suojaan ajamaan. Hiekkaa, hiekkaa ja paljon hiekkaa!
Ei aluksi meinannut etenemisestä tulla mitään, kun oli hieman pinta jäässä. Parit kasat tuli heitettyä ennen kuin sain kaasun oikeaan asentoon ja ajolinjat kohdilleen.
Pärräilin aivan hurmiossa :) Tänään, kun oli leveämpi baana oli kiva kaasutella menemään.
Välillä innoistuin ajelemaan mettäpolkua, joka kiertää hiekkakuoppaa. Möllikkälän mettä on siitä kiva, että siellä ei ole kiviä eikä juuria polulla. Pääsin harjoittelemaan vauhdikkaampaa ajoa ja takajarrulla kääntämistä.
Välillä mietitytti, että mennäänköhän jo liian kovalla vauhdilla.. Noup!
Karstat pois!
Toki onnistuin sitten heittämään hienot lipat, sarvien yli tantereeseen ja ilmat pihalle. Mitäs en laittanut painoa taakse, tyhmyydestä sakotetaan ;)
Suurin yllätys oli, kun laavulle kaartoi pyöriä ja yksi kuskeista oli Samuli Aro! Ohoh, mitä ihmettä 5-kertainen maailmanmestari tekee keskellä ei mitään?!?!
Niin, tein pientä tekniikkatreeniäkin, löytyi sopiva hiekkarinne (paljon pienempi kuin eilen) jota ylös ajelin ettei ensi kerralla jännitä hiekkaiset mäet.
Mahtavat ajot takana, kyllä taas jaksaa työviikon :D

Mörköjen karkoitusta pyhäinpäivänä

Jippii!! Kerrankin ilmat suosivat!! Aivan mahtava aurinkopaiste tervehti meitä, kun lähdimme sportswagonilla kohti mahtavia hiekkakakkuja.
Perille päästyämme tosin toinen meistä oli menettänyt kaiken itseluottamuksensa ja joutui tovin kasailemaan itseään henkisesti. Siellä viiletti rossiradalla vauhdikkaita kuskeja ja mulla meni pupu pöksyyn. Tippa linssissä siinä mietin ettei tänään ehkä ajetakkaan. Ja sitten taas narina nurkkaan, kamat niskaan ja kottarainen geimeihin!
Hui ja kauhistus! Kyllä olin ensimmäiset kierrokset hukassa. Toisaalta oli kyllä kiva ajaa kovaa rataa..
Onnekseni henkilökohtainen tsyykkarini saapui paikalle, näki miten lähellä henkinen romahdus oli ja käski mun pitää suuni kiinni ja ajaa. Ajaa enskaa. 'Viimeksi täällä hajosi se jäähdytin.. Ouks, nouks, mitäköhän tällä kertaa hajoaa..', mietin ja lähdin polulle. Mitä edemmäs pääsin, sitä kauemmas jäivät epävarmuudet. Tosin jäähdyttimenhajottaja kivi huoletti..
Ensimmäinen kivinen polku meni joutusasti, mikä yllätti mut täysin. Sitten tulimme piiiitkälle viistolle hiekkalaskulle, joka sujui hyvin. Ihan kuin olisin ajanut sen ennenkin ;) Ensimmäinen jyrkkä ylämäki tuotti ongelmia, kun pääsi vauhti hyytymään ja kahvasta kääntäessä upottiin. Ei auttanut kuin peruutella ja vetää uudella vauhdilla. Pyörä nousi mäen, mut pitihän se kaataa sinne päälle, ettei nyt ihan helpoksi menisi.
Seuraavat kohdat, joissa viimeksi oli ongelmia, ylös ja alas kiemurrellen hiekassa, menivät kuin vettä vaan. (Suunnaton ihmetys)
Samoin menivät pitkät ala- ja ylämäet. Sitten eteen tuli jännitysmomentti. Ns. 'helvetin polut' (nimitys, joka syntyi viime kerralla, kun kottaraisella oli eri suunta kuin mulla). Ei hitsi, eihän niissä ollut mitään ongelmaa! Tosin jouduin pitämään muutaman syvään hengitys-tauon ettei jännitys vie taitoa ;)
Ajettiin sitten 'hp:t' uudelleen, varmistuksen vuoksi: Todellakin mä handlaan ne! Hitaasti, mutta varmasti.
Enskareitillä tuli hieman jäätyä jumiin javälillä huilittua, mut enhän mä kelloa vastaan ajanutkaan, vaan itseäni, korvien väliäni.
Tuloksena: läpi ajettu reitti -KOKONAAN!- Itseluottamuksen huima kasvu, kun totesin, et kehitystä on tapahtunut. Pyöränkäsittely on kesän aikana parantunut. WAU! Vitsi, miten kiva ajopäivä.
Paikalla oli todella paljon pyöriä. Onneksi me kaikki, niin A:n kuskit kuin alottelijatkin mahdumme samoille radoille. ..En mä tahallani siellä jumita.. Mä en vaan vielä ole niin hyvä, että kaikki hommat sujuisivat kuin vettä vaan ;)
Vielä vähän crossia ja höpöttelyä varikolla :) Ja palasin kotiin n. metrin maanpinnasta liidellen.
Halloweenina Karkasi Turhat Möröt!

Väliaikatietoja

Hiljaista on pidellyt. Viime ajat on joutunut keräämään pelimerkkejä, että saisi kypärälampun ja muutamia muita talvivarusteita, kuten piikkirenkaan taakse.
Mä niin odotan talvea! Voi kun kerrankin täällä etelässä olisi lunta ja pakkasta.
Tulin perjantaiyönä reissusta ja olin saanut oman "kolmion" eli semmoisen seisontatuen pyörään. :) Pienet asiat tekevät iloiseksi :)
Nyt odotan lauantaita kuin kuuta nousevaa. Viikonloppuna on kaksi oikeaa VAPAApäivää, jolloin olisi tarkoituksena suunnata pohjoisemmaksi ajamaan mopolla.
Toivotaan mukavia ajokelejä viikonlopuksi!

Päivän lause: Aivan mahtavaa!

Terkkuja Saksan maalta, siellä oli kylmää, sateista ja paljon ihmisiä. Mua kuitenkin lämmitti se, että Nöpen äiti raportoi endurospecial.com sivustoilla kisan kulusta.
Ja kisahan oli ISDE Six Days ja seuraamani joukkue oli Suomen naiset (www.ttsixi.com)
Jumankekka, miten hienoa!!! Tytöt ajoivat Sixin läpi huolimatta kivusta ja aikasakoista. Todellisia sissejä, ei voi kuin ihailla. Muiden maiden naiset menivät todella kovaa, mut meidän naiset on rautaa!
Toinen mahtava juttu:
Mä kävin tänään ajelemassa. Sain viikon istumisen jälkeen vihdoinkin hien pintaan.
Pääsin 'salattuun puutarhaan', johon vain muutamalla on pääsy, kiitos mentorini.
Hieman oli lunta maassa ja mulla ei ollut 'välikelin' kumeja, vaan norminappulat. Ei haitannut, kun ei ollut pakkasta. Oli kiva kierrellä kantoja ja ylittää kiviä ja törmätä kantoon ja jäädä pohjapanssarista kiinni ja jatkaa matkaa.
Tuntuu kun olisi aivan eri ihminen, kun sai heittää iltalenkin hyvissä maastoissa, hyvässä seurassa :)
Ihan odotan seuraavaa kertaa, mutta ensin piipahdan Belgiassa.
PS. Ranskan Ludiviene Puy ajaa Gasgasilla ;D (http://www.ludivinepuy.com/LULU2/ )

Ajelua vain ajelun vuoksi

Keskiviikkona kävin pärisyttämässä mopoa koti"lammella". En voi suositella töistä väsyneelle ihmiselle motocrossia kaulaa myöten mudassa.. Yhtälö vaan ei toimi ;D
Tänään taas vapaapäivä!!! Ja johan mopo liikkuu eritahtiin! Lämppärirossit ja mettään! Tänään tosin täytyi hieman tehdä tiedusteluja ennen ajelua ettei suututeta hirviporukoita. Eihän kukaan halua ajaa jengiin, jossa otetaan vastaan kiväärit tanassa.
Ajeltiin semmoista kuivaa kangasta ja metsäpolkua mudalla ja kivillä ja juurilla höystettynä. Kivaa oli! Röykyt menee paremmin, kun pistää isompaa silmään :) Tosin yksi pikku kimpoaminen sattui. Iski hurja vauhtivire ja laskin mutaista ränniä tulemaan.. Kuinka ollakkaan yksi kivi muutti suunnitelman, niin että sinkouduin päin puuta :/ Puu on kunnossa, ei hätää!
Sitten vielä rossia pärisyttelemään kovalle radalle. Miten ihmeessä ne kurvit tuntuivat nyt paljon helpommilta?!
Fantsu ajo, nyt taas pakollinen viikon tauko, kun joudun piipahtamaan Saksan maalla.

Puunkiertoa ja kalliolla liukastelua

Tänään oli treenipäivä isommalla porukalla ja Kantosen Oskarin ohjauksessa. (Samassa paikassa, missä ekan kerran ajelin kottaraisella) Oli meitä vähän liikaa siihen, että mitään hlökoht. neuvoa olisi saanut.
Istuin koko tunnin matkan mettään lapaset kädessä, eilen illalla puristelin tennispalloja ja venyttelin käsiä. Temppu toimi! Kädet eivät olleet ongelma :)
Harjoittelimme puunkiertoa, ei sinällään mikään yllätys kun kyseessä on enskatreenit ;) Siinä kohdassa, missä porukka toljotti, meni homma teitty ihan pieleen, mut lenkin varrella onnistuin kyllä ihan kohtuullisesti.
Päivän karmeinta antia oli muutama pieni kallionyppylä. Ekaan vedin liian hitaalla vauhdilla ja naama edellä alas. Ruhje nro. 1: Oikea käsi, turvoksissa ja musta (murtunut karatessa, ei tykkää osumista).
Piti odotella Ykköstä apuun, kun väänsin siellä yksinäni pyörän kanssa, enkä vaan onnistunut. (Turhautuminen nro 1.) Matka jatkui. Ajelin yksinäni, kun muut olivat jo menneet... Jäin kallionyppylä kakkoseen. Siinä olisi pitänyt osata kääntää kalliolla, tasaista kaasua. Yritin mutkassa kaasuttaa ja nurinhan sitä mentiin. Sain pyörän ylös ja viittasin ylhäällä olevalle kuskille, että homma bueno, täältä tullaan! Ja kun jäin yksin, kaatusi pyörä mun päälle, meikä selälleen kalliolle ja kanto persauksen alla. Sattui. Oikeesti sattui. Tuli "puupersaus".Taistelin tovin, että pääsin pystyyn. Yritin saada itseni ylös kalliota.. Ei onnistunut. Soitin sitten Ykköselle, että tuu jelppaamaan. Aikaa kului todella kauan ja meni hermo (turhautuminen nro. 2) Päätin, että ketut mä lähden takas huoltoon. Jäi sitten ylämäkiajotreeni väliin.
Soitin tsykologilleni, joka valoi minuun uskoa.
Tauon jälkeen mentiin ajamaan patikkoa. Fiilis oli jälleen hyvä. Ei menny patikko ihan putkeen kun jostain syystä en uskaltanut ajaa sitä 3lla, jolla se kulkee hyvin.
Sieltä lähdettiin taas ajamaan lenkkiä takaisinpäin, että treenattaisiin alamäkiajoa.
Matka olikin aika pitkä ja jo 'siirtymän' ylämäet vaativat keskittymistä. Sitten vähän liukkaampaa kivikkoa. Johtuen päivän aikaisemmista turhautumisista ja ilman 'reppuhenkilöä' ajamisesta (en ole tottunut köröttelemään yksin, aina on ollut joku varmistamassa) paloi käpy totaalisesti. Ajattelin, että ja kilin veet. Mä meen takas. Tämä ei ole hyvä juttu. Enskassa pitäisi painaa, vaikka mikä olisi, mutta turhautuminen omiin mokiin ja yksinajeluun sai minut tekemään nämä ratkaisut. Ajellaan sitten pienemmässä porukassa. Siellä mä opin enemmän ja on turvallisempi olo. Yksin ei ole hyvä olla.
Positiivista: Emmä ihan niin huono kuski ole, mitä oon luullu. Tekniikkaa ei vielä ole, mut kuten Oskari totesi: 'Hyvinhän se kokemukseen nähden menee.'

Kotarin uusi ilme

Ja joo, kävin mä tänään ajamassakin.. Menin vähän liian kauas ajamaan vähän liian vähän. Tuli niinko turhaan liattua mopo.
Voisin kertoa enemmänkin, mut mua kehoitettiin vaihtamaan levyä, koska menee ne kädet muillakin tukkoon.
- Millonka mä olen totellut?!-
Eli varoituksen sana, kohta seuraa vanhan toistoa ;D
Kjäh, kjäh, jos ihminen on köpö, niin sitä sitten on oikeesti köpö.
Menin tänään tuonne kauas skogeniin ja säikähdin, kun pääsin radalle: Siellä oli porukkaa! 8-O
Kattelin, kun pyörät kiisivät menemään ja kylmä hiki siinä nousi.
Lähdin sitten kuitenkin matkaan... Mua naurattaa aikas paljon! Meinaan kauas en päässyt kun pyörä sammui. Mikäs? Miten? Täh? Siinä sitten ihan tuskassa poljin sitä käyntiin ja mietin, et mikä ihme.. Kunnes välähti! Bensahana. :D :D Eikä tää tähän loppunut, mä kaatuilin kuin enskapolulla konsanaan. Käsittämätöntä pelleilyä.
Mut, kyl se ajo sieltä taas löytyi. Pehmeässä, raskaassa hiekassa oli kiva ajaa :) Kurviopitkin muistuivat mieleen. [Same ol' song] Harmittaa vaan, että tuli ajettua n. sata kilsaa autolla ja mopolla vaan apaut puolisen tuntia, kun kädet menivät kaikkien aikojen jynkkyyn. Ei siis tullut kytkimen käytöstä mitään eikä enää pystynyt pitää tangosta kiinni. Että silleen.Tennispallot esille!

Kuinkas Tää Meni?!

Höh, iso HÖH. Kesä on mennyt. Mun piti ajaa (paljon) tänä kesänä. Toisin kävi... Vähän harmittaa, mut onneksi ei se maailmaa kaada. Alkukesällä oli ongelmia mopon kanssa, sitten kun vaihtui mopo, oli jo liikaa hommia kotona (piha valmiiksi, autotalliin lattia jne.jne.) Onnekseni nyt on kotona kaikki kunnossa, ensi kesänä ei tartte tehdä pihahommia tai maalata ;D
Lisäksi huoltonaisen vaativat hommat ovat verrottaneet ajokertojani. On ollut Mäntsälää, Vesijärvenajoa ja Mynnilän enskaa.. Tietty sitä joutuu myös käymään töissä.. Muuta tänään, kun olisi ollut loistava päivä mennä vähän kauemmas crossailemaan.. Oli mopo tallissa hieman riisuttuna. (Noloa, mut en osaa koota sitä yksi..) Vaihdettiin siihen eilen illalla kisasta palattuamme alatiiviste, kun se on alusta lähtien näyttänyt siltä, et se vuotaa/tihkuttaa. Siinä sitten paljastui vanha tiiviste, joka onkin 1,0 mm. Argh, meillä oli tilalle 0,5mm, kun jostain syystä kuviteltiin sen olevan isoin.. No, nyt sitten tulee moponi olemaan hieman ärhäkämpi. Tai kuten teamin Ykkönen sanoi: ' Sulla lähtee mopo käsistä.' No, tosi kiva :/ Tilaanpa sitten uuden tiivisteen samalla, kun täytyy tilata uusi mäntä. No, ehkä? Jos kuitenkin? Kuka tietää, saatanhan mä hallitakin mopoani?
Henkimaailman asiat vaikuttavat mopoilussakin. Jos sitä alkaa uskottelemaan itselleen, että on niin huono kuski, että mopo lähtee vaan käsistä eikä hommasta tule mitään. Niin on varmaan paras laittaa piste koko jutulle. Itse kuitenkin haluan uskoa harjoituksen voimaan ja siihen, että mä opin! Ehkä hitaasti, mutta tulen kuitenkin oppimaan. Sanokaa muut (huom! 1.) mitä sanotte, mä opin! Ja mä olen ohjissa, ei mopo! ;)
Eilen katselin maastokokeella, kun Suomen huiput pistelivät menemään, WAU. Esim. Silvanin meno, oli niin helponnäköistä.. Oli jännä seurata kuinka huiput tulivat 90:n mutkan jälkeen kiviseen nousuun. Mutkassa ihan pikkuinen sekunninsadasosan kestävä ''pysähdys'' katse ylös, valitaan ajolinja ja matka jatkuu. Melkein kaikki huippukuskit tekivät tämän ja ylös mentiin niin että heilahti!
Tosin eilen kyllä tuli mieleen, kun en ole päässyt harjoittelemaankaan, että näinköhän olen kuvitellut liikoja itsestäni.. Ei musta taida olla tuollaisia kivikkoja ajelemaan. Ja samalla suostuin lähtemään ensi viikolla 1.:n mukaan harjoittelemaan kivikkoajoa ;D

Iltalenkki

Kävin äsken iltalenkillä kotiradalla. Piti eilen mennä ajelemaan, mutta kävinkin naapurikylässä katsomassa atv- ja supermotoajoja. Aika haipakkaa ne veti asfaltilla ja mönkkäreillä myös rossiradalla. Mut ei ne silti omaa lajia voita ;)
Tänään meinasin luistaa ajelusta, mut sitten päätin käydä heittämässä kevyen iltalenkin. Aluksi tuntui ettei tästä tule mitään. Vedin kaksi kiekkaa lämmittelyksi ja rata oli tänään kaikkien röykkyjen äiti.. Sitten hieman tarkasteltuani rataa huomasin, että monessa paikkaa löytyy vierestä tasaista baanaa :) Ja itse asiassa kunto kasvaa paremmin, kun ei vetele pelkkää tasaista baanaa.
Alkukierroksilla tuli ajettua vähän liian pienillä vaihteilla, mutta sitten rupesi irtoamaan. Tuntui jo välillä, että kurvithan menee paljon paremmin!
Motocrossi on paljon mukavampi iltalenkki kuin jalkojen raahaaminen pitkin kylätietä ;)
Ohessa lupaamani kehitysvideo, mutta ensin pakollinen selitys: Tää on alkutreenistä, vedin off-camera paremmin (no, okei, pari kertaa..), mut kameramies oli lähtenyt pusikkoreissulle... ;)

Kallion ylitystä

Tänään ajeltiin melkein kotikonnuilla, lämmittelynä pari kiekkaa rossia. Rata oli lanattu niin tasaiseksi, että ei tarvinut kuin painella menemään. (Kuulin myöhemmin, että la siellä on joku Jammu-mönkkäri päivä) Sitten metsään. Olin hokenut itselleni oman henkisen valmentajani neuvoja (eikös kaikilla huippu-urheilijoilla ole semmoinen?? ;) (neuvoja en voi paljastaa..). Luottavaisin mielin metsään. Ekalla polulla alkoivat linssit huurtua.. Tokalla taipaleella ne oli ihan oikeesti huurussa. Jännityksen tuoma käsien kivistys ei auttanut asiaa yhtään ja jouduin pysähtymään. Huomasin, että ajokaverit odottivat vähän matkan päässä.. Järkyttävän paksun pusikon takana, ihmetellen, että miten mä ajoin sinne. Hehhehee, kokeilkaapa ite vetää hämärtyneellä näkökyvyllä ;D
Ensimmäinen todellinen haaste oli ajaa todella kivinen polku, joka ei meinannut loppua -ikinä- Pari kertaa sammui pyörä, ei ihan pysynyt vauhti tasaisena. Taistelun jälkeen pääsin polun päähän kuullen maailman ihanimman lauseen: ''Ja nyt takas!'' Niin, se hitaimman kuskin osuus, pienimmät tauot ;/ Takasinpäin tosin meni paljon paremmin!!!
Sitten ajeltiin kalliolla, eka kerta muuten! Yllättävän hyvin meni, vaikka pari kertaa meinasi usko loppua ja kerran piti heittäytyä, vaikka ylitys onnistuikin, mut usko loppui viime hetkellä. Pudotusta ja ylitystä, ja sama uudelleen. Aikas kivaa! Se, että voitin jänskätyksen kalliolla toi todella hyvän fiiliksen. Hiekkapatitkin meni ihan lentäen sen jälkeen! Ei saanu äijät kurottua aivan valtavaa kaulaa meikään ;)
Ja lopuksi 5 kiekkaa rossia, hyvillä mielin. Löytyi se kaasukin ja leveää baanaa oli kiva ajella.
Vautsi, mikä päivä!! Iso kiitos myös Lärpälle, jonka neuvot todellakin auttavat :D
Lopuksi pieni video yhdestä päivän kohokohdasta. Ei se jyrkin, mutta yksi haastavimmista.
ps rossi video tulee la!

Kivaa Tyttö Muikistelee!

Tänään lähdin aamulenkille naapurikylälle. Eilinen meni Vesijärven ajoissa huollossa ja hyvin nukutun yön jälkeen ei meinannut kroppa herätä. Täytyi laittaa kottarainen kyytiin ja muiden lähtiessä kunnostamaan reittiä, tämä tyttö kurvasi radalle. Lämmittelyajelun aikana kädet tuntuivat menevän totaalijumiin, mutta vesi ja venyttey herättelivät kädetkin. Ajoin 2x puoli tuntia, välillä kovempaa ja välillä oli pakko vaan löysäillä, kun kädet piiputti. Käsistä huolimatta vedettiin loppuun saakka! Ja lopuksi ajelin vain ajamisen ilosta, koska tänään kulki, mieli oli hyvä ja ajaminen aivan valtavan kivaa!
Yksi kaatuminen meinasi tosi lopettaa leikin. Valli petti eturenkaan alla ja muksahdin maahan. Miten ihmeessä siinä muksahduksessa löytyi pelastusrenkaasta luunpää, joka iskeytyi kivikovaan maahan ja sattuu vieläkin?! No, ihan sama: Mulla oli mahtava ajopäivä :D

Tekniikkatreeni

Tänään heti aamupalan jälkeen heitin kamat autoon ja suuntasin kotiradalle. Taskussa harjoitussuunnitelma ja suussa oksennus ;) Oksu johtui siitä, että jännitin (taas kerran) niin paljon harjoittelua. Mietin syytä jännittämiseeni ja olen monesti joutunut toteamaan, että laitan itselleni liikaa paineita ja tavoitteita. Karateurallani monesti muistutin valmennettaviani siitä ettei meistä tule Bruce Leetä yhdessä yössä. Eikä kahdessa! Miksi en nyt muista itse tuota?! Vaikka Vehviläinen ajaakin helponnäköisesti, ei pelkkä mopon osto tee kenestäkään Vehviläisen tasoista kuskia.
Harjoituksesta: Ekaksi kiertelin kahdeksikkoa tasaisella, sitten ajoin suoraa vaihtaen vaihteen kakkoselle -) jarrutus, pyörä pysähdyksiin ja matkaan. Samalla aina treenasin pyörän kääntämistä. Sitten harjoittelin pyörän pysäyttämistä pelkästään etujarrulla. Sitten käännettiin pyörä jarrulla ''heittämällä''.
Harjoituksen aluksi tuntui ettei tästä tule mitään. Kypärän sisässä käytiin melkoinen taisto. Ensin päällimmäisenä tunteena oli epätoivo ja totaalinen uskonpuute. Teki mieli itkeä. Tuntui etten ikimaailmassa opi ajamaan kahdeksikkoa (siis semmoista pikkuista) ja kääntämään pyörää näppärästi jarrulla. Mielessä jopa kävi ''kamat kasaan, pyörä autoon, kotiin ja ajaminen on siinä''. Tämä lause kun kävi mielessä, heräsi vanha taistelija, joka vastasi luuserikuskille, etten aio jäädä ajojeni kanssa samaan sakkiin kuin ruotsalaiset sotasankarit: olemattomaksi. Ja kuinkas ollakkaan, kun sai sisupussin esille menivät jopa paskaringin pyöritykset :D Onneksi en vienyt pyörää autoon :D
Eiko kurvaan! Harjoittelin ihan muutaman mutkan ajamista niin, että eka ajettiin kakkosella -) heti kolmonen silmään ja mäki alas, pitkälle seuraavaan kurviin. Takamuspenkkiin vasta lakipisteessä -) kiihdytys -) nelonen ja pattisuora. Ensimmäinen kurvi oli se, josta tuolla aikaisemmin postasin videon ;) Meni se tänään vähän erinäköisesti. Jos vaikka joku päivä saisi aikaiseksi 'kehityksen seuranta' videon.
Ykkönen sanoi, että kehitys näkyy. Kuulemma etenkin pääsuoralla meno oli jo ajonnäköistä. Pahin ongelmani on uskon ja luottamuksen puute. Rennosti kun ajan menee hyvin, mut epäilyksen hiipiessä mieleen rupee homma kusemaan.
En päässyt omaan tavoitteeseeni, mutta siihen ei pääse kukaan ;) Riittää, että kypäräni ulkopuolelta tuleva palaute oli positiivista. Nyt seuraava tavoite on vaientaa tuo typerä perfektionisti ja nauttia ajosta :)
Hyvää viikonloppua!

Kiukuttaa :/

Kävin rossailemassa kotkan pesässä. Muut meni mettään ja jäin ajelemaan sitä ajokuntoa. Rata oli lanattu, mutta ei oikein irronnut. Ei löytynyt sitä hyvää puristusta. Pääsin onneksi kurvailemaan mettään :D Siellä huomasin, että radalla lämmittely tuottaa tulosta. Vauhti löytyikin mettässä. Ja kyllä se on vaan totta: pattisuorat menee paremmin, kun laittaa isompaa silmään. Metsän siimeksestä takaisin radalle ja heti meni paremmin :)
Kädet kesti loppuun saakka, mutta autossa sain kunnon krampin käteen. Ensi kerralla sitten hyökätään kurviin ja käännetään jarrulla :)

Ajoharjoittelija kesälomalla

Kuinka mopoihin hurahtaneet tädit viettävät lomiaan?? Ei sitä pelkästään missään rantsussa voi maata, siitähän saa makuuhaavoja! Joten ei muuta kuin vuokraamoon kyselemään, että milläs pelillä sitä pääsee TeamTanakat matkaan?
Olin viime viikon Korfun saarella. Saareen tuli tutustuttua 50 kuutioisella SpeedFighterilla :D (Skootteri valittiin keulassa olevan lipun perusteella ja tietty nimen!) Tarjolla olisi myös ollut Kymcon skoottereita ja mönkkäreitä, niitä 50cc. Katselin mönkkäreillä viipottavia turisteja ja totesin kaksipyöräisen olevan turvallisempi valinta.
Korfun serpentiinitiet ovat mielenkiintoisia, etenkin kun tiestä puuttuu välillä melkoisia palasia.
(Röykkyä ja pattisuoraa, heh.) Eihän siinä pitäisi olla mitään ongelmaa, jos haluaa olla offroadkuski.. Mutta kuin alla on se iskariton skootteri. Olipa hauska kokemus, mut ''skootteri on lälläripyörä''. Korfulla oli hyvä ajella, paikalliset ovat tottuneet skoottereihin ja itse kuin muistaa, että vuorilla menee aina isompi ensin ei tule ongelmia.
Kuva Korfun pohjoisrannikolta, josta Albanian vuoret näkyivät jylhinä ja toinen länsipuolelta Arillaksen kylän rantatieltä.

:D

Tänään aamulla pakkasimme mopot autoon ja ajoimme Orimattilaan hakemaan kotariin uuden jäähdyttimen ja samalla tuli ostettua uudet ilmanohjaimet. Pyörä sai uudet vaatteet ;)
Paluumatkalla vierailimme enduropyhätössä, jossa jäähdyttimen laiton jälkeen pääsin pöristelemään pellolle. Hitsi, että oli kivaa :D Tarkoituksena oli ajaa hyökkäävästi, vaihteita vaihdellen ja kurvit tarkasti. Pienen lämmittelyn jälkeen pääsin kärryille hommasta ja vauhdilla mentiin. Jopa viton silmässä ;) Vielä kun sain pienen vinkin mopon ohjaamisesta ja painon siirtelystä homma onnistui hyvin! Tukkiesteetkin tuli ajeltua siinä samalla. ( Enkä edes rönännyt)
Pellolle oli tehty pieni hyppykin, niin tuli innostuttua hyppimään ;)
Välillä sitten ajoimme enskalenkkiä. Aluksi tuli kyllä äitiä ikävä. Ei meinannut löytyä kytkimen ja kaasun käytössä tasapainoa. Pienen sähläyksen jälkeen ajo kuitenkin tuntui kivalta ja kiviset polutkin mentiin veto päällä. Ja lopuksi vielä oli pakko kaasutella pellolla.
Ajoaika oli 1,5 tuntia!!! Ja nyt kätöset kiittää :) Tämä oli kesälomani paras päivä (toistaiseksi).
Iso kiitos ajokavereille!

Truth hurts ...

Niin sitä taas palattiin arkeen. Aamulla suuntasimme kohti valtavaa hiekkakasaa, jossa oli muitakin leikkimässä. Ei ihan mennyt meikällä homma putkeen. Ajoaika jäi minimiin, kun kaatusin kiveen ja hajoitin jäähdyttimen.
Niin se vaan on, ne ajaa jotka osaa ja ne, jotka opettelee, joutuvat välillä nielemään karvasta kalkkia.
Huomenna haen uuden jäähdyttimen ja jatkan harjoituksia :)

TTSixi Junnupäivä

Tänään kävin Ohkolan radalla treenaamassa sixinaisten ohjauksessa. Siellä oli muitakin innokkaita naisimmeisiä ja todella monta reipasta junnukuskia.
Loten opastuksella minä ja muut aloittelevat kuskit suuntasimme radalle opettelemaan kiihdyttämistä ja jarruttamista sekä pujottelua. Aivan loistavia harjoitteita. Yksinään tehtynä ne tuntuvat niin tylsältä, mutta porukassa se oli hauskaa :)
Seuraavaksi harjoittelimme loivan kurvin ajoa: tapeilta koko mutka. Tauon jälkeen ajoimme hieman pidempää lenkkiä ja harjoittelimmevähän tiukemman kurvin ajoa.
Päivä oli aivan loistava. Oli kiva tulla varikolle, kun siellä oli tuttuja :) Terkkuja ''team-Pinkille'', oli hauska nähdä!
Uusi pyörä on muuttanut selkeästi ajoasennettakin. Nyt pyörä toimii, ei tarvitse pelätä, mikä paikka hajoaa. Mä niin tykkään mun kotarista <3
Ajossa näkyy asennemuutos: suorilla sain jo vedettyä 4:lla ja Ykkönen sanoi, että en ole koskaan ajanut noin hyvin.
Ohkolan rata oli kiva ajella. Jälleen kerran olen todella iloinen treenistä. Huomenna, jos ei kummempia satu, menen enskailemaan.

The Eagle Has Landed

Kolmas kerta, kun pääsin kottaraisella ajelemaan. Mulla on aivan valtavan hyvä uusi pyörä!!!
Tänään oli myös kolmas päivä ilman kuumetta, joten tänään ajoin.
Kotona jänskätti aivan hurjasti, mutta tukea antava tekstari sai rohkaistua mieleni ;)
(Kiitti Karpaasi! - I can fly!)
Mentiin tuonne naapurikylälle. Ajoin lämppäriksi pari kiekkaa rossia, joka tuntui huisin hauskalle eikä nakitkaan krampanneet.
Tänään ajelin ihan yksin, kun ykköskuski oli hieman pipi. Ykkönen oli meidän koiruuden kanssa fillarilla liikenteessä. Meidän ''ajokoira'' löysi itsestään uuden puolen tänään. Kun mamma polkee mopoa käyntii.. Täytyy vieressä haukkua ja käydä välillä nappaamassa saappaasta :/
Ajelin pikkuisen kivikkoista polkua ja sitten hiekkapatikkoa. Vitsi oli aivan mahtava fiilis! Jotenkin tuntui kuin osaisin lentää. Teki mieli vaan ajaa kovempaa ja kovempaa. Huomasin muutamassa kohtaa eron gassin ja uuden pyörän välillä, se missä gassi olisi nyykähtänyt, nyt mentiin heittämällä. Välillä tippa vettä ja taas mentiin. Oli ''pakko'' heittää vähän ylimääräistä kiekkaa, kun kulki niin hyvin. Yksi osuma puuhuun tuli, mut se oli olkapää ja pieni puu, sitä ei lasketa.
Metsästä siirryin takaisin radalle. Tässä vaiheessa täytyi jo vähän venytellä sormia. Päivän teknisenä osiona harjoittelin ''paskarinkiä'' ja ajelin kahdeksikkoa. Kyllä se pikku hiljaa alkaa onnistumaan.
Pöytähyppyri houkutteli minut harjoittelemaan hyppimistä :) Siinä vedin lyhennettyä lenkkiä ja yritin tulla tasakaasulla ja vähintään kolmosella hypylle. Renkaat kävi jo ilmassa, ensi kerralla tavoitteena komia kaari ja tietty mielellään tullaan myös hallitusti alas.
Sitten vielä lisää kierroksia. Totaaliajoaika (aikuisten oikea pyörä liikkeessä) 1 tunti 10 min.
Olen illalla telkkua katsoessa puristellut tennispalloja ja tänään huomasin sen auttaneen. Mulla ei ole koskaan ollut mitkään vahvat kädet ja ajossa se on aiheuttanut hankaluuksia. Ei tänään :D
Tänään oli loistava paluu ajoharjoittelun pariin. Pitää lähteä varmaan oikeasti enskailemaan, niin hyytyy taas hymy ;)

Lätinää

Ensinnäkin, iloisia uutisia! Meidän uskollinen kuljetusalustamme, Sportswagon on jälleen hengissä!
Se niistä iloisista uutisista. Itse olen sairastellut, joten ajaminen on ollut vain haaveissa. Jos mä jossakin olen ihan superhuono, niin se on sairastamisessa. Mä tiedän, että pitää levätä, levätä ja levätä, muuten ei parane. Mut, kun mä en halua olla kipeä!
Urheilijan pyhä kolminaisuus on lepo, ravinto ja treeni. (Käytän sanaa urheilija, koska vielä vuosi sitten treenasin 6pvää viikossa, 2x päivässä) (Old habits, die hard)
Jos jonkun osa-alueen laiminlyö, se kostautuu. Niin kävi myös mulle. Tuli ns. 'ajettua varatankilla' ja silloin kun ei lepää, sitä väsyy ja kun väsyy iskee kaikenmaailman pöpöt.
Toiveeni on, että viikon päästä kun kesälomani vihdoin alkaa, olen terve ja pääsen treenaamaan :)
Lauantainahan olisi Ohkolassa ''junnupäivä'', jonne oli naisimmeisillä mahdollisuus ilmoittautua. Nöpe, Ykä ja Lotte (www.ttsixi.com) siellä ohjaavat crossin saloihin. Olisi hauska päästä sinne.
Alla alkukesästä kuvattu video, mikä saa mut aina hymyilemään.. Vaihteidenvaihto oli vaikeaa, en osaa kuunnella mopon moottoriääniä.. Mut jostain se on aloitettava. Kolmikymppisenäkin!

A Toy Story

Hähäähhää! Vihdoinkin pääsin ajamaan pärrällääääää!!!! :D
Laitoin mopon kärriin ja varovasti lähdin etenemään kohti lähirataa.
Varovasti, koska pelkäsin, että aarteeni tippuu tielle.. No eihän se mihinkään tipu!
..Mut silti..
Naapurikylällä oli tänään yhteistreenit, joten meittin kylän radan pitäisi olla melko lailla tyhjä.. Tänään pakotin/lahjoin isäni mukaan seuraamaan ajoani, pitää olla joku mukana, jos vaikka sattuu sattumaan.
Radalla näkyi hassuja pölypilviä, mut ei kuulunut kunnolla pärinää eikä ketään näkynyt. Takahypyiltä tosin löysin kymmenen ihmistä 8-) Tai teiniä, siis.
Heh, sen jälkeen oli mielenkiintoista, aina kun tulin lähtösuoralle, eteeni ampaisi piilosta kasiainen, joka nähtävästi olisi halunnut ajaa kilpaa. Vähänkö mua nauratti! Teki mieleni pysäyttää tämä poika ja kertoa ettei täti ole vielä valmis kisaamaan.. Mut otan tän haasteen kohteliaisuutena :)
Treenistä: WAUWII JA JIPPII JA YES JA VÄHÄNKÖ IHQ JA FANTSUU JA JESH!*
Teknisesti ei ollut mikään huippusuoritus, mut ei väliä. Oli niin mahtavaa ajella.
Nyt kun mulla on uusi hieno mittari pyörässä, voin kertoa et oikeaa ajoaikaa tuli 40 min.
Ei ihan mitä tavoittelin, mut väliäkö sillä! (Tavoite on ajaa joka kerta 1h tai 10 ja 10 kierrosta)
Ainut ongelma tällä hetkellä on mun olematon puristusvoima. Mun näpit on heikot ja kotarin kytkin vahva. Kotarissa on paljon jäykempi kytkin kun gassissa.
Fiilikset kotarista:
Katso yllä, merkattu *-llä. Uskomatonta, miten hienoa on, kun kääntää kahvasta niin silloin mennään. Mä tykkään isosti mun uudesta pyörästä! (sori, työkaverit, en ehkä voi tulla vähään aikaan duuniin, kun pitää ajaa)
Uusi, loistava pyörä toi mukanaan hassun ongelman: Kuvittelin olevani huomattavasti parempi kuski, nyt kun on oikea pyörä. Hö, ei se mee niin.
Ajelin täysiä kierroksia ja välillä oli pakko venytellä peukalonojentajalihaksia, kun iski totaali jynkky. Välillä ajoin puolta kierrosta keskittyen kurveihin.
Yksi aivan älytön muksahdus kävi ;D Kjäh, kjäh. Kurvassa lonkka maahan *woot?!* Taisin ottaa kallistuksen liian RR-tyyliin..
Mietin vaan kuinka saisin näppeihin voimaa?! Pitääkö mun alkaa soittamaan bassoa?
Ja millä mä saan itseni ymmärtämään, että pitää istua sinne eteen eikä niiko ajais sillä chopperilla?!
No, mä murehdin noita juttuja joku toinen kerta. Nyt mä vaan tuulettelen täällä kotona ja kerron meittin koiralle hyviä mopojuttuja ;D

Onkohan mut kirottu?!

Tänään keli mitä hienoin yön sateen jälkeen. Mopot autossa, tiedossa ajoretki naapurikylälle, josta löytyy valtaisat hiekkatöyssyt valloitettaviksi...
Noin 10 km AUTOLLA ajamisen jälkeen matka katkeaa yllättävään rämähdykseen.
Ei voi olla totta! Nyt hajosi meidän sportswagon, tuo loistava ja luotettava moponkuljetus peli. :(
Ajotreenien sijaan, odotimme tien poskessa tunnin hinausautoa.
Uskomatonta. Ei tämmöistä tuuria ole kellään.
No, nyt sitten varikkoteltassa kuumeinen mietintä, että mitäs nyt tehdään. Huomenna se tiimin oikea enskakuski lähtee treeneihin, pyörä peräkärriin. Ongelma on, että miten me saadaan kaksi pyörää kuljetettua... Vai meneekö tää siihen, että käydään eri aikoihin ajelemassa.. Missä ei taas ole mitään järkeä --) bensanhinta!
No, enskailun sijasta pääsen huomenna lähiradalle ajamaan rossia, kun tiimin ykköskuski tulee kotiin. Pääsen ajamaan :)

Uuden aikakauden ajot 1.

Mä olen aivan pöhkö jännittäjä. Tänään mietin auton vieressä, että en uskalla lähteä ajamaan. (Eikä ollut eka kerta..) Mut sitten, kun hyppäsin uuden moponi selkään, ei se niin kauhistuttavaa ollutkaan. Jännitti osaanko ajaa sillä, heittääkö se mut selästä.. Sitten, kun parin minuutin ajon jälkeen pääsin yli tästä jännäämisestä, huomasin, että hitsin pimpulat! Tää pyörä tuntuu todella hyvältä!
Ekaa kertaan pitkään aikoihin olin oikealla enskapolulla (osa oli entistä SM-kilpailu pohjaa). Kapea oli polku ja mutkainen. Päivän kohokohta oli, kun yht'äkkiä maa katosi edestä.. Ajattelin, että 'kyllä mä tän handlaan!' Seuraava ajatus: 'menee pitkäksi!' Ja siellä minä ja rentun ruusut maattiin. Siinä pudotuksen jälkeen, kun oli tiukka kurvi ;) Kannattaisikohan katsoa sinne minne ajetaan, eikä maisemia?! No, tietty silloin kaikki muutkin tulivat paikalle naureskelemaan ja kyselemään, että mitä mä siellä pusikossa teen. Pyörä kunnossa, matka jatkuu!
Huolimatta vähäisistä ajoista selvitin muutaman paikan kunnialla, esim. ylös kalliota mutkassa, jossa sammalta ja muuta irtainta. Kuten tiedätte, FMX:ssä on tempuilla nimet niin kuin intiaani ja teräsmies ja mitä lie.. Meikä voisi nimetä omat, tänään nähdyt, enskatemput esim. 'mummo chopperilla', 'quasimodo'.
Harmi vaan, ettei tällä mummolla ole kuntopohjaa. Jouduin ajelemaan tietä pitkin, kun simahdin ihan totaalisesti. Kädet ei pelannu, jalat oli voimattomat, oksetti. Nyt mä tajusin, miksi mulla on lenkkarit kaapissa. Ne laitetaan jalkaan ja lähdetään juoksemaan, jos ei pääse ajamaan.
Testi ajo suoritettu, olen tyytyväinen ja nyt mä ajan, ajan ja ajan. Kyllä sen kunnon on noustava, jossain vaiheessa :)

Kyllä Täytyy Myöntää..

Että suunnattomasta yrityksestäni huolimatta, en ollut tarpeeksi vahva uidakseni vasta virtaan.
Gassi on poissa, mutta en ole pyörättä.
Lukuisista kehotuksista huolimatta, en ollut valmis siirtymään pikkunelariin..
Mun uusi uljas ratsuni on KTM 144 SX -08 eli doupattu piikki ;)
Perjantaina se tuli, kun gaspertti lähti.
Täytyy sanoa, että on se pikkaisen erilainen peli.. Kaasua, kun kääntää mennään eteenpäin eikä
mietitä.
Nyt vaan täytyy opetella pysymään kyydissä :D

Goodbye, my Friend!

Uusi lehti ajohistoriassani kääntyy.. Tänään gassi siirtyi muualle odottamaan uutta kuskia.

Pikku-Gasperttini kanssa meillä oli lyhyt, mutta intensiivinen suhde.

Kiitokset gassille hyvistä ajohetkistä!

Gasgas 125 mc -04:

+ matala

+ erittäin hyvä pyörä aloittelijalle -) ei liian äkäinen ;)

- Ikä näkyi, aina jotain pientä laitettavaa

- "konehuone" ahdas, huoltaminen välillä hankalaa

- varaosien saaminen työn ja tuskan takana
Tiedän, että moni tuntemani hyvä kuski on aloitellut gassilla, joten ehkä mullakin on toivoa ;D

Kivaa oli!

Nyt mä pääsin enskailemaan =)
Oli todella mahtavaa, kun ajeltiin helpohkoa n. 4 km:n reittiä.
Sai rennosti ajella menemään. Kyllä tätä oli odotettukin :D
Reitti oli nopeaa metsäpolkua ja nopeaa kivikkoa.
Yritin siis itsekin olla nopea.
Kuten tässä taannoin lupasin, en ole suuremmin filosofoinut ajoa.
Mitä nyt aamulla luin Offroadprosta Samuli Aron kivikkoajokoulutuksen ;)
Ja päätin kokeilla käytännössä vauhdilla päin kievä ajamista. Kjäh, kjäh. Jäin tosin pohjapanssarista kiinni, kun löysäsin sen kaasun kesken kaiken..
Vedin muutes tapeilta koko matkan!
Hyvä ajo, pian lisää!!

JIHUU!

Piti tänään päästä enskailemaan, mut sattuneesta syystä menimmekin
crossailemaan. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, mutta onneksi viime yönä
satoi reippaasti. Lelun rata oli ihan loistavassa kunnossa.
Tosin aluksi meinasi pienet varikkoteltan sisäiset ristiriidat aiheuttaa sen, että
Lapin kerpele saa ajella ihan yksin ja tämä etelän varis lentää kotiin..
No, tulin siihen tulokseen ettei varikkoteltan ilmapiiri saa pilata tätä pitkään odotettua tapahtumaa.
Huikean hienoa, kun pyörä kulki, ei miettinyt. Harjoittelin sitten välillä ihan muutaman mutkan ajoa ja välillä vaan rennosti rataa ympäri :D
Kahdeksikko ei vielä oikein mene putkeen, enkä osaa tehdä 'paskarinkiä' mopolla :/
Mutta harjoitellaan!
Nyt en kyllä pidä näin pitkiä ajotaukoja, kun mopokin toimii :)

Pyörä korjattu!!!

Nyt on mopossa uusi kurkku ja jälleen kerran uudet suuttimet ;)

Lähtee mekaanikon mukaan kuin 'nappi housusta'.

Nyt vaan pitäisi päästä ajamaan. Tuntuu, että olen jo unohtanut miltä tuntuu ajella.

Tuli J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-N pitkä ajotauko.. Millonkohan sitä pääsis..

Tuolla hiekassa nro 2.

Tänään osallistuin 'sen toisen'MK:n ajopäivään toispuolell jokkee. Arvasin ettei kannattaisi iloita vielä mopon toiminnasta.. Koska eihän se tietenkään toiminut :(
Kaasarin kurkku vaan on tiensä päässä. Ei mahda mitään. En päässyt pyörälläni edes autolta eteenpäin. Harmitti vähäsen.. Olisi ollut niin kiva ajella.
Hengailin sitten ajovarusteissa parkkipaikalla. Kävin hieman kävelemässä ja ottamassa kuvia muiden harjoittelusta.
Oli jännä huomata miten hiekkamäet tuottavat hankaluuksia muillekin.
Itsehän olen piikillä vetänyt niitä ylös, ei tarvinut luottaa nelarin vääntöön ;D
Sain sentään vähän rintaa rottingille, harmi vaan etten päässyt näyttämään taitoani.

Lopuksi ajoin Kaikkien Tyttöjen Mopolla eli gassin tallikaverilla 250 cc:llä kaksi kierrosta crossia.
Onhan se pikkuisen erilainen peli. Ei ollenkaan huono, mut kytkinkahva voisi olla pidempi ;)
(3 cm:n kytkinkahva on hieman haasteellinen)

Lehdestä..

http://www.kaakonkulma.fi/page.php?page_id=3&action=details&id=200970&offset=0&from=2

Maaseudun harrastajat ovat aktivoituneet ja aikovat satsata harrastukseen ihan kunnolla.
Olivat saaneet paikallislehteen ihan hyvän jutun.

Rentouttavaa rossia

Rock'n roll! Mikä voisikaan olla mahtavampaa tylsän ja kiireisen työpäivän jälkeen kuin paahtaa menemään mopolla.
Kävin tänään Mukavalla montulla ajamassa.
Pieni moka kävi.. Unohdin harttarit kotiin, mut onneksi ajokamu oli reilu ja toi 'ylimääräiset' mukanaan.
Hitsin pimpulat, en meinaa tuolilla pysyä, kun oli niin mahtava ajo!
Heehee, ajelin jo kolmosella ;) Pieni askel monelle, iso mulle!
Taisin jopa hieman hypätäkin muutaman kerran..
Mukava monttu on pehmeää, pehmeää, mutta ei niin pehmeää kuin Miehikkälässä. Rata on aivan loistava, on korkeus eroja ja patikkoa ja hyppyä, mutta ei semmoisia hyppyjä kuin esim. Kotkassa ja Haminassa.
Hiih, hih. Miten sitä malttaa käydä nukkumaan?!
Sitten vielä pyörästä: Gassi toimii kuin unelma. Monta reissua takana eikä tulppa ole mennyt kertaakaan. Kaasari on pysynyt kiinni. Ei ongelmia. Eikä se kyllä pahemmin röpöttelekkään, kun muistaa kääntää sitä kaasua. Piikki tuntuu olevan terässä.

Kaakon kannot

Tänään oli Ykkös seuran juhannusajot. Yllättävän monta pyörää löytyi metsästä. Pääsin ekaa kertaa ajamaan uutta reittiä. Juuri, kun kuvittelin jo saaneni jonkunnäköistä ajokuntoa, iski todellisuus. Ekalla kierroksella vedin ihan hapoille ja sammutin pyörän(...muutaman kerran..).
Reitti oli todella vaativa. Ylös ja alas kivi-, kallio- ja kantomäkeä, liukasta ja kiemurtelevaa.
Huomasin, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa ennen kuin saavutan tavoitteeni, eli enskakisan.
Mutta hauskaa oli! Kävin kääntymässä naapurikylällä juhannuksena ja palasin kotiin rystyset mustana, enkä edes tiedä miksi tai milloin näin kävi.. Eikös kuulosta ihan Suomijuhannukselta? ;)
Hieman jäi harmittamaan sellainen yrittämisen puute. Jäin muutamassa kriittisessä paikassa miettimään.. Ja mietin liikaa. Olisi vain pitänyt ajaa menemään. No, ensi kerralla sitten :)
Mopoilu on lajina semmoinen, että pitäisi vaan antaa mennä. Mun vikani on, että melkein kaksi vuosikymmentä karaten parissa, ovat tehneet musta melkoisen analysaattorin ;) Karatessa kun joudut miettimään tekniikat pieniksi palasiksi ja tutkimaan, liikkuiko olkapää sen kriittisen 2mm ennen lyöntiä?! Ei mun tarttis omaa ajoani alkaa pohtimaan näin paljon, mutta minkäs teet, kun siihen on tottunut.
Siellä metsässä röntyillessä kuitenkin hymyilytti, koska onhan tämä oikeasti todella kivaa!

Hyvää Juhannusta kaikille!

Tänäkään juhannuksena en ottanut osaa Suomi ryyppää ja rällää festareille, vaan kaivoin aamupäivällä mopon tallista ja lähdimme ajamaan. Piti mennä Toispuolelle jokkee, mutta myöhäisestä startista johtuen suuntasimme nokkamme kohti Karhulaa. Tallipäällikkö kun lähti viettämään jussia työmaalle.
Alkulämmittelynä pari kierrosta crossia. Karhulan rata oli lanattu ja se oli mukavan tasainen! Sitten lähdettiin enskailemaan. Ensin hieman hiekkapolkua, joka muuttui juurakkoiseksi ja kiviseksi. Ei kuitenkaan pahasti. Sitten mentiin jo kivistä polkua, jonka jälkeen joudui toteamaan, että sateen jälkeen maassa olevat käsivarren paksuiset oksat on oikeasti liukkaita.. Heitin siis kasat. :)
Ajoin muuten tämän jälkeen elämäni ensimmäisen kerran kalliolla mopolla. Jänskätti, josta syystä sammutin mopon muutaman kerran. Tämän jälkeen ajattelin: 'No niin, loppui ruikutus, nyt ajetaan!' Ajoin jyrkän kallionousun (n.2-3 m) "pystysuoraa" seinämää ylös. (siis pystysuora on hieman liioiteltu) Mulle tuli ihan voittajaolo! Kallion ajaminen jännitti, koska näin sielunisilmin itseni kaatumassa kesken matkan.. Valumassa alaspäin, kun jalkatapit iskee kipinää kivestä ;) Heti kun vaihtoi mielikuvan sujuvasti kulkevaan gassiin, niin ongelmat katosivat. Jippika-yee!
Hiekkapateilla tuli jo valtava kaasuttelun tahto.. Taisin jopa ajella välillä 3-vaihteella..

Enskan jälkeen ajettiin vielä 5 kierrosta crossia (putkeen, siis meikällä kädet kesti!!!!)
Ajosää oli mitä loistavin ja oli ihan mielettömän kiva ajella :D Juhannuksena on kivaa.

Sain vähän kompensoitua sitä, kun meni tiistaina suunnitelmat pieleen..
ps. Kuulin juuri, että ajamani kallio oli ainakin 5m. korkea..

Kiva iltalenkki

Tuli tänään ihan "ekstemporee" lähdettyä ajamaan tuonne tehtaiden varjoon.
Mukava ilta-ajo. Ilma oli lämmin, muttei kuuma. Pyörä pelasi. Seura oli mukavaa.
Ja sitten tärkein: reitti. Tykkäsin todella paljon tästä reitistä. Jälleen kerran aivan uutta maastoa. Silloin, kun meille tuli koira, huomasi ekan kerran miten paljon roskia on teiden varsilla. Tänään mopolla metsässä, huomasin miten paljon kiviä maassa on ;) Tosin ei niitä parane jäädä ihailemaan, saattaa muuten reittisuunnitelma muuttua.
Tänään ajetulla reitillä oli siis kiviä, kiviä ja kivaa patikkoa. Oli niin kivaa, että teki mieleni kaasuttaa lisää. Onnekseni käteni ilmoittivat alkavasta hyytymisestä, niin en kaasutellut itseäni pusikkoon ;)
Päivän haastavimmastakin etapista selvisin :) Ajettiin lopuksi reittiä eri suuntaan, jolloin lopuksi oli kivinen nousu. Aikani pelleiltyäni, ajoin sen ylös. Meinasi vanha tottumus mopon sammuttelusta nousta pintaan, mutta onneksi muistin oppineeni kytkimen käytöstä jotain..
En malta odottaa tiistaita, jolloin mennään taas ajamaan!

It's alive!!!

Kjäh, kjäh. Hyvä ajo takana! Vaikka minulle viikonloppuna ehdotettiin mekaanikon vaihtoa, niin ei tapahdu! Gassi oli melkein kuin uusi tänään. Kaasari oli kiinni ja tulppa kesti =D
Käytiin Karhulassa kokeilemassa pyörää. Pari kierrosta crossia ja sitten metsään.
Hieman pelotti, kun kaasua kääntäessä pyörä meni eteenpäin eikä jäänytkään miettimään...
Mutaista kivipolkua ja hakkuuaukeaa ja yksi upotus suonsilmään. =)
Hymyilyttää.
Mutta, kel' onni on, sen kätkeköön.
Ensi kerralla, kun mopo koettelee täytyy vaan muistaa, että 'eteenpäin menoa sekin on, kun nenälleen kaatuu'.

Murrr :'(

Valtaisat odotukset, suuret pettymykset.
Jos joku voi mennä pieleen, se menee.
Niinpä. Leiri takana, ajoaikaa ehkä tunti. Varikolla vietetty aika: aivan liian kauan.
Mitä sitten kävi?!
Lämmittelyt crossiradalla, ihan ok.
Eka treeni tunti meni ihan ok. Ajettiin Koskisen Tarun ja Konttisen Tomin opastuksella pattisuoraa.
Siinä jo tarkkaavainen huoltaja oli huomannut, että gassi käy liian rikkaalla. Niinhän se tekee.
Sitten tuli lounastauko.. Oltiin lähdössä mopolla syömään, kun meni tulppa :(
Teki mieleni itkeä ja lähteä kotiin.
Kävin syömässä, vaihdoin tulpan ja seuraavalle etapille: Enskailemaan!!! Jesh, nyt ajetaan kivikkomäkeä ja kalliota ylös ja alas!!! Ryhmä koko oli suuri eikä porukalla ollut kokemusta enskasta joten röpöttelyksi meni.. :(( Pyörä tuntui tukkoiselta, kaasu ei toiminut niin kuin pitäisi..
Jep, jep. Taas meni tulppa. :((( Pyörä jäi mettään, kun lähdin suunnistamaan tulppaa varikolta. Olin ajatellut niin positiivisesti että eihän se heti mene uudestaan....
Autolla pyörä pois mettästä ja varikolle, jossa kiltit sedät tulivat jeesaamaan ja huomasivat, että mulla on kaasari irti. Kappas vaan! Ei ihme ettei oikein toimi.
Nämä kyseiset sedät olivat aivan ihania ja laittoivat tunnin mun kaasaria, että saatiin se kuntoon.
Mitä olisikaan voinut käydä..
Missasin rempan takia viimeisen oppitunnin.
Lähdettiin kohti majoitusta.. Pyörän kiinnitys petti se meni nurin.
Tässä vaiheessa mua oikeesti jo vitutti rankasti.
Tänään pääsin ajamaan crossia, mikä meni ihan kivasti. Vauhtia on tullut lisää.
Sitten enskailemaan kivistä metsäpolkua.. hihiihhii, saatan jäädä tytöille crossissa, mut metsä on mun valtakuntaani!!! Kunnes alkoi tapahtua, kaasu pätki, hirtti kiinni. Jep -) Varikolle.
Joo, kiitti riitti, pyörä autoon ja kotiin.
Kolmen ja puolen tunnin ajomatkan aikana oli aikaa miettiä syitä ja seuraamuksia sekä filosofoida.
Tulokset: Mä olin ladannut aivan hurjasti odotuksia tälle viikonlopulle. Olinhan jo vuosia halunnut mukaan. Sitten tulikin vastaan pettymys. Ei me ajettukkaan niin paljoa, ei homma ollutkaan niin vaativaa. Mopon oireilu toi pettymyksen pintaan ja sieltä on vaikea nousta.
Iso kiitos rapakoille, että järjestävät tällaisia tapahtumia. Se on todella hienoa!
Leirissä ei ollut vikaa, mun huikeissa odotuksissani oli.
Mä olin kuvitellut, että leiriltä saa hlökoht. ohjausta joka parantaa mun ajotaitojani... Mut ryhmäkoko oli niin valtaisa ettei semmoista saanut. Ja pyörän piti olla kunnossa.
Tämä oli hyvä ja opettavainen viikonloppu. Ensinnäkään en enää ikinä lähde noin kauas ilman omaa mekaanikkoa, ellen ole oppinut pyöristä ja niiden toiminnasta.
Toiseksi, tämmöistä on moottoriurheilu, välillä pyörät toimii kuin unelma, välillä ei toimi mikään. Silloin istutaan tallissa ja säädetään.
Paljon on oppimista.

Lievestuoreen Liisat

Tämä viikko on mennyt mopoa huoltaessa. Nyt on uusi iridium tulppa sekä enska änäri ja emcon käsisuojat alumiinivahvisteilla..
Ongelmanahan on ollut, että mulla on mennyt melko lailla tulppa per ajo. Kallista lystiä. Syitä tähän on etsitty kuskista ja pyörästä. Suurin syy on ollut kuski, mutta osaksi asiaan on myös vaikuttanut väärä tulppa. Myös suuttimet on vaihdettu. Kun vielä kuski muistaa käyttää pyörän jarruja eikä mitään moottorijarrutuksia, niin hyvä tulee!
Gassissa oli aika karmeat äänet, joten tilasin uuden vaimentimen.
Eilen se sitten tuli, nyt on äänet hiljaisemmat, kehtaa lähteä leirille ;)
Tässä pyörää kunnostellessa olen oppinut yhtä sun toista mopoista, myös siitä miksi toiset merkit ovat suositumpia kuin toiset.. Osien saatavuus ja niiden hinnat vaihtelevat.

Takana ollut ''pitkä'' ajotauko katkeaa siis huomenna, kun osallistun naisten ajoleirille (www.rapakat.fi) Lievestuoreella. Siellä sitten ajetaankin kaksi päivää.

Toivottavasti kuski (ja pyörä) kestää ;)

Valmistujaiset

Valmistuin eilen motocrossin ekalta luokalta! Ja sain lahjaksi bensat naisten leirille :D
Kävin Lelussa kokeilemassa gassin uusia suuttimia ja haettiin vähän säätöjä samalla, kun yritin oppia ajamaan mutkat oikein.
Itsestä tuntui, että himpskutti sentään, ei tämä vaan mene niin kuin pitäisi, mutta palaute oli aivan toista.. Olin ihan varma, että mulle kettuillaan, kun sanottiin 'Hyvinhän se menee!'
... Ei pitäisi verrata itseään Vehviläiseen, vaan pitäisi muistaa, et oon ajanut vain reilun kuukauden. Ei siinä ajassa kaikkea opi. Eikä edes tartte oppia!

Todellinen Möllikkälä

Ajoviikko avattiin vasta tiistai-iltana motocrossin parissa. Kohteena Miehikkälä ja hienoa hiekkaa. Rajan pinnasta löytyy aktiivisia crossareita, jotka treenailevat siellä metsän keskellä. Sain osakseni hyväntahtoista (?) naureskelua, kun tuuppasin gassin pakusta. On kuulemma todella vaikea rata piikille. No, ei kait se hieno hiekka millekkään pyörälle helppo ole?! Onneksi oli alla Tillola experience, jos pystyin vetämään ne mäet siellä, miksi en pystyisi ajamaan Möllikkälän montulla?
Matkaan!!
Lämmittelykierrokset meni yllättävän hyvin.. En edes mennyt nurin , vaikka etupyörä lingersi välillä niin vietävästi. Korjataan kaasulla! Peukalon ojentajalihakset tosin menivät aivan jynkkyyn.

Piti pitää pieni juoma/venyttelytauko.
Tauon aikana 'valmentajani' huomautti mulle yhden alamäen ajosta, että tulen siihen liian kovaa. Alla kun on mukava monttu, johon iskeytyessä lentää sarvien yli. Ahaa! Tuntuikin liian kivalta tämä ajaminen. Arkajalka vaihde silmään ja uudelle kierrokselle. Tulos: Toisessa alamäessä sarvien kautta ympäri, jalka pyörän alle jumiin. Ylämäessä: hyytynyt pyörä. 'God damn.' Olisi nyt vaan antanut mun ajaa. Jos en olisi saanut arkuutta korvien väliin, olisin pysynyt pystyssä.
*Tauko ja mietintää*

Sitten alkoi kulkea. Omalla tasollani menin jo vauhdilla. Melkein jo rupesi huimaamaan, ku pisti isompaa silmään. Pitäsi vaan osata käyttää valleja hyödyksi. Ja oppia luottamaan niin jalkajarruun kuin valleihinkin. Radalla kun oli muitakin kuskeja ja katsojia, tuli kaasutettua hieman enemmän ;) Taisi se kuuluisa sarvipää saada vallan..
Etenkin kuin kuuli takana tulevan pyörän lähestyvän, ajattelin pitää oman linjan ja painaa menemään ;D Taisivat tosin vaan tarkkailla mun ajoa ennen ohittamista.
Kuulemma sujui ajaminen ihan hyvin.
Kävin myös tutustumassa paikalliseen endurolenkkiin. Polulla ei ollut yhtään kiveä eikä kantoa, pelkkää tasaista metsäpolkua. Uskalsin jopa kaasutella tällä reitillä. Hieman mua nauratti, ei ole kyllä polun suunnittelijalla olla hajuakaan enskasta :D (kokenut enskailija kun olen, hih)
Olin aivan täpinöissäni ajon jälkeen. Hienoa olla aloittelija!! Huomasin ajokestävyyden kehittyneen ja itse ajokin on tullut askeleen eteenpäin :) :) :) JIPPII!

What goes up, must come down.

Elikkästä mikä menee ylös, tulee myös alas.. Mulla on ollut loma viikko ja Kaakonkulman parhain enduro-pappa onnistui pelastamaan lomani. Hajonnut iskarinputki saatin paikattua. Mikään ei estänyt ajamista! (tai heheh, niin luulin..)
19.05. Tillola Offroad Enska-mummo vei mut uudelle reitille. Tietty piti siinä heti kilsan jälkeen vaihtaa tulppa, kun joku pässinpää oli laittanut pyörään väärän tulpan.. Mutta harmillisen pysähdyksen jälkeen, matka jatkui pitkin hiekkaisia maastoja. Onneksi alkujännitys jäi sinne tulpan aiheuttamaan harmitukseen. Vitsi, aivan valtavia hiekkamäkiä! Jos olisin pysähtynyt ajattelemaan asiaa, en varmaan olisi vieläkään kotona.. Mutta ykköstä silmään ja kaasua, ylös tultiin. Jyrkät alamäet aiheuttivat päänvaivaa, kun en oikein hokannut miten niitä lasketellaan alaspäin. Enskareitti on n. 9 km pitkä. Kaaduin tuhannen kertaa, olin aivan hapoilla, läähätin. Eniten harmitti se, että jarraan muiden matkan tekoa, kun olen kupeellani jossain mutkassa sen takia, että mopo sammui.. Mutta: Voittajana maaliin!!!! Tähänastisen elämäni pisin enskareitti läpi :D Aivan loistavaa! Lisäksi mulla oli aivan mahtavat tukijoukot, joiden rautaisia hermoja voi vaan ihmetellä.
20.05. Karhula Kotivalmentajan matkassa. Aamulla laitettiin gassiin uusi 12-piikkinen eturatas ja oikea tulppa sekä toimiva ryypyn nupikka. Oli taas hieman erituntuinen pyörä, vaihdetta joutuu vaihtamaan useammin. Alkuverryttelyksi ajoin crossirataa ja sitten matkaan! Karhulan radasta puuttuvat mäet ja Tillolan kaltainen pehmeä hiekka. Siellä on mutaa, kivikkoa, hakkuuaukeaa ja normipuun kiertoa. Oli muuten eka kerta todella pitkään aikaan, kun olin ajamassa 'valkun' kanssa. Mukaan tuli vielä kolmas paikalle sattunut kuski. Äijät sitten edellä ja meikä perässä. Muutaman kerran juutuin mutaan, tukin ylitys meni sujuvasti eikä edes hapottanut lähellekkään niin paljon kuin edellispäivänä ;) Kilometreissä reitin pitäisi olla yhtä pitkä kuin Tillolassa. En usko! Parhainta tässä reissussa oli ensimmäinen OIKEASTI positiivinen palaute 'valkulta'. Oli hieman yllättynyt kehittyneistä ajotaidoistani sekä vauhdista, jolla etenin. Ei paha! Ajokaveri oli kuulemma tokaissut 'valkulle', että 'kohtahan toi ajaa meidät kiinni'. No, eipä nyt liiotella. Hyvältä kuitenkin tuntuu, kun eteenpäin mennään.
21.05. Karhula Edellisinä päivinä mentiin huikeasti ylöspäin, tänään oli siis päivä, jolloin tullaan alas. Kisakuskit lähti testaamaan iskareita, joten jäin kiertämään rossirataa. Ei ihan mennyt putkeen. Karhulassa on kova ja liukas rata, mikä on mulle aika haastava. (Mikäpä ei olisi?!) Sain siinä kierroksia vedettyä ja pääsin jopa yhden kasiaisen ohi ;D Pääsin sitten ajamaan enskaa. Samalle reitille kuin eilen ja pääsin reitin puoli väliin tösseröimättä, ei edes mopo sammunut! Siitä se sitten ilo alkoi. Endurojumalat laittoivat mut testiin. Yksin keskellä metsää, toiset kun menivät edeltä ja lupasivat ajaa mut kierroksella kiinni.. Pyörä upposi mutaan. Ei irtoa, eikä todellakaan irtoa. Eilen ja toissapäivänä olin ottanut välillä kypärän pois, kun ei meinannut henki kulkea, mutta sain ohjeistuksen, että kypärää EI poisteta. Istuin hetken kannon nokassa tasaten hengitystä. Muutama sisuuntunut murahdus ja PYÖRÄ IRTOSI! Matka siis jatkui. Sitten mut saatiin kiinni. Mutaisimmalla pätkällä tein hölmön valinnan.. Alkoi kaasu-kytkin testi, jolla piti osua pitkospuille. 'Valkku' katseli vierestä ja tällä kuskilla alkoi pikkaisen keittämään.. Ei tartte auttaa. Lähtihän se pyörä etenemään, kunnes vedin kahden puun välistä, lyöden vasemman käden puuhun ja pyörän nurin mutaan. Sitten ei enää pyörä lähtenytkään. Meni tulppa. Ei varatulppaa, kun olin unohtanut ottaa tulpan mukaan. V:n vyölaukussa oli vain se Tillolassa vaihdettu, vanha tulppa. :/ :/ Siinä sitten käytiin pientä palaveria metsässä..... Sain sitten tulpan metsään ja vaihto alkoi. Eipä kuitenkaan mopo startannut.. Rupesi siinä sitten pikkaisen mietittyttämään, että mitä h..tiä nyt tehdään. NOOOOH, bensahanan voisi tietty kääntää päälle, kun tuli se sitten käännettyä kiinni, kun menin nurin.. *doh* Saatiinhan se gassi metsästä.. Ainakin kentän laitaan, jolloin kuului 'Mouuuu' ja siihen sammui. Taluuttaen viimeinen kilometri, kun ei aina niin ystävällinen 'valkku' voinut ajaa pakua siihen kentälle. (Tässä vaiheessa irtisanouduin huoltonaisen pestistä). Olipa reissu. Olipa reissu. Kävin ylhäällä enskataivaassa, kun onnistuin ja putosin sieltä kurahelvettiin, jossa pääpirukin on tuttu hahmo. Pyörä on nyt pesty, varusteet pesukoneessa. Pidän muutaman päivän ajotauon. Maanantaina sitten jonnekkin.

Manãna - Miksi tänään, kun onnistuuhan se huomennakin

Iskari paskana. Korjaaminen todennäköisesti täysin mahdoton operaatio, liian syvät naarmut. Tilasin sitten uuden putken iskariin.. Kiitos espanjalaisten, osa tulee joskus. Ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden päästä. Joopa joo. Alkoi sitten loma, jolloin piti treenata. Ajaa niin paljon, että hapottaa ja sitten jatkaa matkaa.
Fiilis on tällä hetkellä aivan karmea. Masentaa. Kiukututtaa.
Naisten ajoleiri on kolmen viikon päästä. Varasin majoituksen tänään, vaikka en tiedä onko mulla edes pyörää koko leirille. Ja onko järkeä lähteä sinne, jos on ollut ajamatta kuukauden?!
Toinen vaihtoehto tietysti on pyytää lainaksi Kaikkien Tampioiden Mopoa. Se vaan on niin korkea, ettei ainakaan parane pysähtyä, eli ei niin hyvä vaihtoehto.
Huomenna pitäisi mennä mahdollistamaan muiden ajamista. Arvatkaapa innostaako! Jos Kotka endurossa näkyy kiukkuinen ämmä, niin ei mitään henkilökohtaista, mua vaan ärsyttää kun en ite pääse (tälläkään kertaa) leikkiin mukaan. *Damn*

Itku pitkästä ilosta..

.. Nyt ei naurata edes pieru. Faktaahan on, että kaatuilessa tulee naarmuja jne. mopoon. Eilen kotiin päästyäni huomasin lammikon pakun lattialla, mutta kuvittelin sen olevan sadevettä, kun tuppasi eilen jonkun verran satamaan..
Tänään lähdettiin heti aamusta radalle. Rata oli juuri lanattu ja sinne oli tehty ihan älyttömät hypyt. Tulee mieleen satu Jaakko ja pavunvarsi.. Meinaan niiltä hypyiltä lähdet suoraan ylöspäin kohti taivaita, jopa minä (tosin mähän en käy korkealla)! Ja pavunvartta tarttisi..Huikea tunne, kun huomaa ettei etupyörä taidakkaan enää olla maassa. Saati sitten kun tajuat, että se on vinossa ja menossa maahan. Ihme kyllä ei tullut kaatuiltua hypyissä. Eilen tuli venäytettyä joku peukalolihas, kun ei kaasukäsi ollut ihan normaali. Ei se ajossa pahalta tuntunut, mut ei se ihan normaalikaan ollut. Tänään ei saanut hyvää sykettä päälle. Mieli oli varmaankin siellä enskapoluilla. Jonka jälkeen mieli oli maassa.. Kun tajusin, että pakun lattialla ei ollut sadevettä vaan iskarin öljyt. Ja iskarissa on hieno naarmukin, mikä sen stefan on hajoittanut. Damn. Damn. Toivottavasti saadaan korjattua, koska uudet iskarithan on kalliimmat, kun mun pyörä! Eikä siinä vielä kaikki: jäähdytinkin on vinossa. -) Ei mikään yllätys, tehtiinhän pyörällä eilen metsätöitä.. Tänään jouduin ulkoiluttamaan uskollista ystävääni Specialized Rock Hopperia. Maastopyörä tuntui huteralta eikä ollenkaan kivalta. (tylsältä)

'Leave the bananas for the monkeys'

.. Mainostaa eräs urheilujuoma yritys. Olen samaa mieltä! Tänään söin aamupalaksi banaanin ja mitä kävi!?! Metsään päästyäni olin kiipeämässä mopolla puuhun 8-0 *naurattaa* Oli se melkoinen rysähdys, ainakin muutama muu säikähti ;)
Tänään siis oli 'aloittelijoiden leiri'. Eilen jo vedin itseni paniikkiin ja mietin jo koko homman unohtamista. Mutta eihän semmoinen peli vetele! Tänään sitten gassi kyytiin ja matkaan. Jännitin niin paljon, että olin pelkästä autolla ajosta hapoilla.. Tulihan siinä sentään ajettua 70 km! Perillä sitten valkeni totuus, ajamassa on aika paljon porukkaa ja aloittelijoita.. Saattoi olla joukossa. Mä pääsin treenaamaan naisten ryhmässä :D Ohjaajana meillä oli Kormanon Hannu, joten aloittelijat saivat ammattilaisen ohjeita. Gassiin laitettiin viikolla uudet suuttimet ja nyt oli pyörä kuin emäntä aamulla, aikas äkäinen ;D Onneksi en käynyt koeajamassa pyörää, siihen kuin lisäsi vielä jännityksen, niin oli katastrofin ainekset valmiit. Ei tullut katastrofia, mutta 'kantokammon' aiheuttaman kiveen törmäyksen jälkeinen puuhunajo olisi saattanut johtaa pahempaankin: Puuta olisi voinut sattua! ;) Kun oli saanut rysäytettyä jännityksen kaseikkoon, oli helpompi ajella. Harjoittelimme kytkimen ja kaasunkäyttöä sekä jarruttamista takajarrulla. Aivan meikäläistä varten suunnitellut jutut! Pikku hiljaa alkoi homma iskeytyä tajuntaan :D *tanssivabanaani* Hassuinta päivässä oli, että mun mielestäni me ajettiin liian hiljaa. Nyt röpöteltiin ryhmässä. Ja tietty, multa meni taas tulppa vaihtoon. Siis ei näin! Röpöttely on oikeesti pannassa. Tästä syystä varmaankin sain palautetta ohjaajaltamme, sanoi mua rämäpääksi. Mä pidän kyllä itseäni enemmänkin arkajalkana. Tänään harmitti, että 'oma valmentajani' ei ollut mukana. Olisi nähnyt, että mä olen oikeesti oppinut jotain. Nyt mä lähden autotalliin harjoittelemaan tapeilla seisomista. päkiän paikka ei ole jalkatapilla!

http://www.husqvarnateam.fi/index.cfm?action=main_cat&lang_id=1&main_cat=1&sub_cats=1

Nyt mä tiedän miltä koulukiusatuista tuntuu..

Radalla oli tänään mieletön määrä kuskeja, vastaavanlaista paljoutta olen nähnyt ainoastaan kisoissa.. Kaikki siellä pukivat varusteita innoissaan, valmiina metsään menoon. Paitsi minä. :( Sinne se pitkä jono endurokuskeja lähti. Mä jäin yksin "hiekkalaatikolle". No, kerta ei pääse mukaan "isompien" leikkeihin, leikin sitten yksin! Kiertelin crossirataa, yrittäen löytää semmoista sopivaa, tasaista vauhtia, jotta saisin niitä kierroksia koneeseen. Ensin yksi kierros ja sormien verryttelyä. Sitten kaksi kierrosta ja sormien heiluttelua. Sen jälkeen kolme kierrosta ja sormet niin tönköt, että piti pitää vähän taukoa. Meno jatkui siihen saakka kunnes tulpan *^¤kele sanoi sopimuksen irti, jälleen kerran :(
Mua harmittaa etten osaa hyökätä mutkaan hölläämättä kaasua. Pitäisi tulla täydet höpinät tötterössä ja jarruttaa. Mut ei. Pää jarraa ekana, aivan liian aikaisin. Pitää varmaan lähteä takaisin treenaamaan. Samoin kuin nopeampaa vaihteidenvaihtoa ja nopeutta.
Tänään oli ensimmäinen kerta, kun HaHaRacing Team tuli kotiin, suunpielet alhaalla ja itku kurkussa. Toisella, kun on kesäendurossa tekniikka haussa ja toisella on koko ajaminen hakusessa. Vetäydymme luolaamme, nuolemaan haavojamme, jotta seuraavissa treeneissa saadaan parannettua tekniikkaa ;) Tai sitten on päästä metsään.

Kuinka määritellään endurokuski?!

Takana on elämäni toinen enskalenkki, jossa ajoin melkein kaksi kierrosta.
(Oikaisin yhdessä kohdassa ja tajusin sen vasta "maalissa")
Tällä kertaa jänskätti enemmän, kun tiesi mitä edestä löytää.
Kummasti kyllä jännityksen unohtaa kun lähtee ajamaan, ei siinä pysty keksittymään
epäolennaisuuksiin ;)
Edelliskertaan verrattuna meni paremmin, jos ajatellaan kytkimen ja kaasunkäyttöä.
Kivikossa etenin, en kauniisti enkä taidolla, mutta jotain oppineena.
Jottei kuskille olisi tullut liian kova hiki, niin kaaduin sitten metsässä kunnon kuraan.
Viilensi mukavasti =))
Se vaan ihmetyttää miten mopolla ajelu voi olla niin rankkaa. Edessä polku eikä tartte kun
antaa koneen viedä ja itse ohjailee. Menin meinaan muutamassa kohdassa ihan hapoille. Ei nähtävästi juoksulenkit auta.. Ajokestävyys tulee ajamalla!
Metsästä selvittyäni, pääsin jatkamaan pellolla. Sekä harjoittelemaan tukin ylitystä.
Yksi tukki menee.. Monta tukkia jonossa ja korvien väli jarraa ekana. Kaaduin tyhmästi ja tajusin, että ensi kerralla jalkoja ei kande jättää mopon ja lankun väliin. Voi tulla pipi. Mutta on sitä vaan päästävä kokeilemaan!
Reissussa tuli esille mielenkiintoinen seikka: kuinka määritellään, kuka harrastaa enduroa eli on enskakuski? Toisille enduroa on hiekkatiellä ajaminen, enduromopon omistaminen.. Mun mielestäni enskakuski ajaa metsässä, reiteillä, poluilla, naama kurassa, hiki lentää ja tästä tykätään niin paljon, että takaisin palataan kerta toisensa jälkeen. Mutta, yksi tai kaksi kertaa EI riitä. Itse en vielä ole enskakuski, olen vasta 'wannabe', aloittelija. Enskakuski olen sitten, kun eka kisa on kierretty.
Jälleen kerran iso kiitos mahdollisuuden tarjonneille, J&K! Ensi kerralla tuodaan sitten eväskori :)

Mitä kaikkea pitääkään osata?

Vietin eilisillan yksinäni autotallissa. Ekaksi mietin, pohdin ja voisi jopa sanoa, että saatoin jopa ajatellakin. Sitten irrotin etujarrun letkun. Tiesin, että tämmöisen tartten, uudemman version. Kuumalinja meillä asuvalle mekaanikolle, joka muista kiireistä johtuen ei päässyt auttamaan. Puhelimessa saamieni ohjeiden perusteella jouduin taasen istumaan alas ja hahmoittamaan tapahtumia. Sen ymmärrän, että letkun pitää olla oikean mittainen, mutta että häh?! Pitäisi vielä tietää kuinka monta astetta metallipää kääntyy ja mihin suuntaan.. Tuli ihan Speden naisen logiikkaa sketsit mieleen, kun pähkäilin tallissa. 'Katonko mä nyt tätä oikeasta suunnasta?!'
'Mistä ne siellä liikkeessä tietää kummalta puolelta olen tätä kattonu? Toiselta puoleltahan se taipuu eteen..' ;D
Faktaahan on, että endurossa on osattava huoltaa oma pyöränsä. Olisihan se helpompaa, kun joku vaan "ojentaisi" pyörän ja ite vaan ajelis. Mut ei käy!
Tässä harrastuksessa tutustutaan omaan pyörään viettämällä aikaa sen kanssa autotallissa.
Uskon, että pikku hiljaa gassini tulee tutummaksi.. Osaanhan mä jo vaihtaa tulpan, ilmansuodattimen ja huomenna -toivottavasti- osaan laittaa etujarrun kuntoon =)

Tavoitteiden tarkastus

Ensimmäinen kerta, kun lähdin ilman tukea ja turvaa ajelemaan. Pitihän se arvata etteivät asiat mene ongelmitta: En meinannut saada mopoa autoon! :/ Tuupin ja työnsin, hiki sen kun lensi, mut pyörä ei autoon asti rullannut. Johan nyt on, tähänkö päivän ajot jää?! Hetken päätä raavittuani tajusin, et autohan on keula ylämäkeen .. hmmm.. Mitäs jos kääntääkin auton toisinpäin niin tuuppaan pyörää alamäkeen ennen ramppia ;) -Toimi-
Naapurikylällä olikin sitten melkoinen tungos radalla, innostuneita ajajia riitti. Ja jopa 3 naista minun lisäkseni!
Ajamisesta: Yllättävän hyvin meni, vaikka kuvittelin ettei pehmeässä hiekassa ajosta tule mitään.
Kipparikallet väsyivät kierroksella, kun puristin kahvoja rystyset valkoisina. Jouduin pitämään aivan liikaa taukoa. Ensi kerralla on sitä ajoaikaa tultava enemmän, muuten musta tulee ihan vellihousukuski. Kerran sammui pyörä ylämäkeen, kun unohdin sen kaasutuksen ja kerran pyörä ei meinannut sammua millään.. Kaaduin, kun tein tyhmästi, jostain syystä tuli pakottava tarve vetää etujarru lukkoon ja kaatua.. Pyörä pysyi käynnissä, sain sen ylös kytkin alhaalla.. Sitten pyörä oli jo lähdössä jatkamaan matkaa, niin kuski päätti sammuttaa sen *jurpo!* Näin siis omalla pyörällä. (samassa rytäkässä muuten hajotin koko etujarrun..)
(olen alkanut epäilemään, että mulla on pakkomielle kaatumiseen.. Jos ei muuten kaadu niin heittäydytään --)) Todella älytöntä!)
Sitten tein itseään toteuttavan ennustuksen ajokaverin pyörällä. Pelotti ottaa toisen pyörä, mietin mitä jos kaadun, mitä jos hajotan jotain.. Sain kokeilla miltä 250cc 4T tuntuu, alku menikin hyvin, sitten letit vaan viuhahti ja kokeneempi naiskuski ohitti minut.. Ajattelin sitten laittaa vähän kaasua lisää ja ajella samoissa urissa.. Jep, jep. Ei ihan mennyt putkeen, pyörä päätyi sarvilleen (siis ylösalaisin) ojaan. Sitten mielessä kävi muutama ärräpää. Mikä parasta, ensimmäinen paikalle osunut kuski kaahasi vaan ohi, heittäen kurat silmille. GRRRRR. Eipä ole ritarillisuus maasta kadonnut :( Onneksi seuraava paikalle saapunut, oli jo hieman avuliaampi ja yhteistoimin saimme pyörän oikeinpäin. Sitten sitä mietittiinkin et miten se nelari käynnistettiin???? Onneksi tuli apua kiirehti paikalle ja matka jatkui.
Kädet täristen ajoin varikolle.. 'Häntä koipien välissä' meinasin piiloutua autoon.. Pyörä oli onneksi kunnossa, iso HUH! Sitten vielä kierros oman pyörän kanssa, mikä kertoi mulle että parempi luovuttaa, ei ole enää kädet mukana.
Hieman pettynyt olen omaan suoritukseen, pitäisi tulla enemmän kierroksia. Tavoitteni oli juhannukseen mennessä kiertää Kotkan crossirata. Nyt olen ajanut kolmella eri radalla sekä yhdellä enskalenkillä. Aika miettiä uudet tavoitteet.. Tekniikkaa ja kestävyyttä tarvitaan.
Vaikka hieman jurppiikin vähäinen ajo, hymyilyttää silti. Kuulin tänään useamman henkilön suusta kehoituksen mennä lääkäriin...

Mini-MX ja kytkimen haasteet

Mahtava kesäinen keli ja alla loistava menopeli :) Synkkänä pilvenä taivaan rannassa "valkku", joka oli valvonut muutaman yön töissä ja oli vähemmän loistavalla päällä.
Tämän päivän tavoitteena oli harjoitella sitä pyörän hallintaa, etenkin kytkimen käyttöä. Eli oppia ajamaan sammuttamatta pyörää ja jos, niin käy, että pyörä sammuu, on se saatava mahd. pian käyntiin ja liikkeelle...
Mut passitettiin mini crossiradalle, joka tarkoittaa sitä, että kaikki on miniatyyrikoossa. Arvatkaapa, kuka löysi reitin savisimman sisäkurvan minne rönätä! Eikä paljon naurattanut, kun samassa kurvassa seisoi pirun vihainen mies, jonka ohjeet tuli suorana huutona, tyyliin: 'Etkö sä tana kelen pölvästi osaa käyttää sitä kaasua?!' ... En osannut, en.. Mutta, opin kyllä *varovainen hymy* Seuraavalla kierroksella en enää kaatunut, sammutin vaan pyörän... Sitten olikin aika lähteä lipettiin.. Sillä karjuvalla tyypillä nousi meinaan kierrokset niin paljon, että ajattelin sen kohta keittävän yli.
Kyllä mä lopulta onnistuin ja sain luvan siirtyä muualle, vaihtoehdot olivat enskareitti tai crossirata. Olisin halunnut mennä enskailemaan.. Kuitenkin katsoin järkevämmäksi vaihtoehdoksi ajella radalla ja laittaa tämän Tammistakin pahemman valmentajan ajamaan muiden seurassa.. Ei sillä olisi pää kestänyt mettäreissua mun kanssa ;)
Joku jossain kirjoitti: 'Hullut on numeroitu ja tuolla ne ajaa jonossa metsässä.' Tänään siellä oli yksi hullu vähemmin.
Tän päivän rossista voi todeta, että ajovarmuutta on tullut, en kaatunut kertaakaan, pyörä sammui kaksi kertaa, olkapäät kestivät ja *hihiihhiihhhiii* Meikä sai molemmat pyörät ilmaan hypystä, eikä kyseessä ollut kaatuminen.. Vanhan ykkösellä röpöttelyn sijaan, ajoin jopa kolmosella.. Kerran jopa kolmosella hyppyyn, kun ajoin H:ta karkuun. Siinä tuli vähän hypähdettyä. Itsestä tuntui, et nyt mennään big air- tyyliin. Todennäköisesti kuitenkin ilmassa oltiin vain 20 cm:n korkeudella, jos sitäkään.
On aivan loistavaa olla aloittelija, kun kehityksen huomaa! Toivottavasti nousujohdanne jatkuu.
H tuolla tallissa jo rupesi puhumaan siitä, miten mulle vaihdetaan syksyllä pyörä pikkunelariin, niin sillä pääsee sitten enskakisoihin. Totesin et pyöränvaihto voi olla ihan realistista, kisat ... No, aika näyttää. Tavoitteeseen pääsemiseen on aikaa 9½ vuotta.