Paluu radalle! Wuhuu! Pitkästä aika, en edes muista, koska viimeksi pääsin ajamaan. Talven aikana ehdittiin laittamaan mopotin kilpiin ja etsittiin se edullisin vakuutusyhtiö. Kyllähän nuo nykylinjaukset ovat saaneet vähän miettimään riittääkö oma lompakko tähän harrastamiseen. Tuli aika karistaa talven pölyt temmistä ja muijasta. Kerta laakista lähti mopokin käytiin. Kyllähän sitä pienellä jännityksellä lähti etenemään miettien, osaako tätä peliä enää hallita.
Rata oli hyvässä, hieman ehkä sateen syömässä kunnossa, mutta mukavan pehmeä. Ei kuitenkaan mikään mutaponni!Aluksi alkoi katse hakemaan valmiita uria, mutta sitten muistin mopossani olevan kaasukahvan, mitä kääntämällä ei muitten urat haittaa. Ai, vitsi se fiilis, kun sai laitettua isompaa vaihdetta silmään ja tunsi miten temmi lähtee etenemään. Mä tykkään tuon radan ylämäistä. Toki ne sateen aiheuttamat urat hieman aina jänskättää.
Se iso alamäki vasta jännittikin, niin joudun aluksi laskeutumaan pikkumopojen reittiä. Varikolla mulle ilmoitettiin, että jos harrastan yhtään tuollaista oikomista, niin ajot loppuu siihen. eipä sitten auttanu muu kuin laskea sitä isoa mäkeä. Hyvinhän sieltäkin tultiin.
Radalle tuli muitakin innokkaita , oli ihan hauska yrittää pärryytellä siellä seassa. Piti vähän yrittää peittää sitä sisäkurvaa. ;)
Oli aivan mahtavaa palata lajin pariin, kyl miä vaan niin tykkään. Olisi voinut ajaa vaikka kuinka kauan, jos olisi vaan ollut käsissä voimoo pidellä moposta kiinni. Viimeisellä kiekalla, kun tuntui siltä kuin kohta mopo määräisi suunnan ja vauhdin ja meikä tulis vaan mukana, kunnes tippuisin..
Lähen kyl toistekkii.
