Atakkia! :D BRAAAAP!

Tänään, ajopäivänä, keli oli tietenkin aika harmaa ja sateinen. Eilen niin kaunis keli.
Meidän varikkokääpiöt olivat asenteella kaikki ketuttaa ja huuto oli sen mukaista.
Mulla oli ajovuoro nro. 2. joten sain nauttia kääpiökuorosta ennen ajoa.
Täytyy sanoa, että oli ajot jäädä sikseen sen, verran nousi paineet kattilassa. Muutenkin niin rentouttava viikko takana, kun ollaan totuteltu tätä uutta arkea, päiväkotia ja töitä.

No, sain kuitenkin itseni mopottimen selkään ja läksin kotilaariin hengaamaan.
Aivan uskomatonta, mun huonotuulisuuteni hävisi sen siliän tien heti ekalla kiekalla ja mitä enemmän kierroksia tuli sitä makeemmalta tuo rossi tuntui.
Sade oli tehnyt hiekasta raskaan alustan, siellä oli juuri sopivasti pattia ja röykkyä. Ihan parhain kondis!
Huomasin tykkääväni ajosta ja pyörästä niin paljon, että lähti melkoista attackia (siis omaan tasooni ja normiröpötykseen verrattuna).
Huomasin vaihteiden vaihtuvan normaalia nopeampaa ja kurvien lähestyvän vauhdikkaammin.
Nautin ihan täysillä, vaikka vettä satoi. Ja ei muuta kuin nopeampaa! Kahvaa oli vaan käännettävä.

Välillä huvikseni kokeilen ajella kurvit tapeilta ja aika hullua, mut ne taisi mennä paremmin niin..
Pari kertaa tulin jopa jarruttamatta radan keskivaiheen porrashyppyriin, mutta siinä palasin äkkiä todellisuuteen kun tunsin miten eturengas nousi ja takarenkaan allakin oli vain ilmaa. Siinä alkoi hirvittämään, kun se hyppyri tuntuu heittävän jonnekin kuuta kiertävälle radalle eikä maahan paluusta ole takuita.
Savipatit taas uskalsin pomppia ihan miettimättä.

Joskus osuu kohdille se loisto ajopäivä ja sellaisesta pitää vaan nauttia eikä analysoida :)

Nykyään mulla on ajolupa enduroseuran reitellekin, saas nähdä koska uskaltaudun taas mettään.

BbbbRRRRRRRRRRRRRRRRRaaaaaaaaaaap!

YES! Pitkästä aikaa pääsin mopottimen kanssa ajelemaan.

   Ensin mietin, että josko lähtisi tuonne itään, mutta meninkin länteen. Oman kylän rataan on tullut joku kyllästyminen, tai jotain. Toki vaikuttaa sekin etten pysty enää ajamaan siellä sujuvasti niitä kierroksi, kun ne muutamat hypyt aina rikkoo rytmin.
   Oli kivaa vaihtelua tulla kovalle radalle. Taisi viimeksi olla vielä lunta maassa, kun edellisen kerran siellä kävin..
Aluksi tuntui kyllä siltä kuin en olisi koskaan aikaisemmin edes ajanut mopolla. Pyytämättä tullut tauko oli tehnyt tehtävänsä. Haki ja haki, liian pientä vaihetta, kaasunpumppausta, missäs ne jarrut on.. Sitten huomasin miten kivaa oli ajaa sisäkurvassa siihen kovaan uraan. Hih! Mopohan kääntyi nätisti.

Lisää kuvateksti

 
  

Kovalla radalla tuntuu kuin voisi ajaa vaikka kuinka kovaa. Sitten taas välillä tuntuu ettei se nyt taidakkaan olla ihan loisto idea. Tuo rata kun on liukas, etenkin kun on aikas kulunut takarengas, mikä ei pidä. Eikä mun mopottimen hallintakaan ollut ihan niin kohdillaan, että voisin luottavaisin mielin syötää kaasua. Tietty piti myös pitää mielessä huomisaamun töihinmeno.
(Joo, arki on alkanut. Työt.)

Muutamasta hypystä tuli mieleen kotirata, onkohan tuollakin käynyt sama tekijä? Mä en vaan osaa enkä uskalla yrittää hyppiä noita "ramppeja". Tykkään niistä pyöreämmistä töyssyistä, kun ne voi vaan ajaa yli, jos renkaat nousee ilmaan, niin sitte nousee, mut ei tule turhia jännäreitä.

Siinä yksikseni köröttelin ja fiilistelin miten mukavaa on olla temmin kanssa ulkoilemassa, kunnes huomasin taas tuijottavani etulokariin. Höh. Miten ärsyttävä tapa.
Olisi niin kiva, jos joku ajelisi tuolla edessä, niin nousisi se katse eri tavalla.
Toiveeni toteutui, joku pikku jamppi odotti pääsuoran jälkeisessä kurvissa ja lähti hurjalla innolla perään.
Mua vähän nauratti, olis nyt antanu edesvähän enemmän etumatkaa! Kyllä oli pojalla asenne kohdillaan! Siinä sitä kehittyy kun lähtee reippaasti muita jahtaamaan ja ohi vaan.
Harmi potsulle, että oli tälläinen tätikuski seurana, kun en jaksanut lähteä kisailemaan.
Se olis kyllä ollu kivaa..

Kyllä siellä mukavasti hiki tuli ja kotiin palasin paljon paremmalla fiiliksellä kuin lähtiessä.