Eilen enskaa

No niin se päivä koitti, että Handekin pääsi mettään oikein mantsailemaan!
Ihme ja kumma multa puuttui se tyypillinen alkujännitys, jossa jo matkalla radalle oksettaa. En oikein tiennyt, mitä ajatella.
Oli niin mukavaa, kun tiesi saavansa ajoseuraa. Ei tarvisi yksin punnertaa, jos hassusti käy. Henkinen tuli on lähellä! ;)
Siinä sitten kävin lämppäriksi kokeilemassa crossirataa, jolta löytyy kotirataa enemmän kiviä. Ihan kuin en olisi koskaan ennen ajanut! Hyvin huomasi sen lokariintuijottajan iskevän päälle. Aloin katselemaan yksittäisiä kiviä ja kyllä oli luikertelevaa menoa. Yritin siinä pikkasen harjoitella eteenpäin katsomista ettei sitten metsässä iskisi hirveästi tilanteet päälle.

Sitten polulle. Sain hyvän neuvon matkaa varten, kun ne mäet tulee katse ylös eikä vilkuilla.    
    Polkuhan alkoi polkuna puiden lomassa ja siinä sitä mentiin. Huomasin katsovani edelleenkin liian lähelle ja myöskin harmikseni huomasin etten pysy tapeilla, vaan yritän koko ajan istua.
   Eka murkulamäki ts. pikku nousu tulikin aika nopeasti eteen ja pieni "klumps" kävi, päätin kuitenkin ajaa sen ylös. Vaikkakin olen siinä joskus talvella räjäyttänyt kytkimen tyhmyyttäni.
   Eteenpäin mentiin ja sitten päästiin kivikkoon. Kieli tiukasti keskellä suuta katse välillä ylös ja välillä vissiin silmät kiinni. Kuitenkin siellä pompsuteltiin. Ei ollut kyllä rentoudesta hajuakaan. Mietin siinä ajaakko kakkosella vai ykkösellä. Tuntui se kakkosvaihde pitävän pyörän tasaisempana, mutta toisaalta ykkönen taisi sopia nopeuteen paremmin..
   Pian kivikko alkoi tuntua käsissä. Puristin tankoa kuin viimistä päivää ja niinhän siinä käy ettei koko kivikkoa jaksa puristaa. Siinä sitten sammui pyörä ja tietenkin niin, että mopo meni kepsalleen kiven päälle, nolla vauhdista. En saanut jalalla tukea. Tuli sitten sammuteltua pyörää muutama kerta. Hieman hapotti ja ehdin jo miettiä, mitä ihmettä miä täällä teen. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Onneksi kivikosta pääsi isoille mäille. Eihän se kivikko nyt niin hirveän pitkä ole! Nämä isot mäet eivät mua hirvittäneet, mullahan on enemmän ollut ongelmia niiden lyhyempien nousujen kanssa. Sinne vaan ensin alas ja sitten vauhtia, ei vedenuomaan vaan siinä vieressä, katse ylös! Pääsin ylös, vaikka mieli meinasikin mulle tehdä temput loppumetreillä.
Sitten taas leveää baanaa ja hupsista siinähän tuli aika jyrkkä pudotus alas. Luulin tulevani sen pää edellä alas. Ja kaartaen ylös. Että miä muuten tykkään tuosta moposta! Kaasua, kun kääntää alkaa voimaa tulemaan eikä tarvitse pelätä sitä suttausta ja kuopankaivuuta, mitä harrastin piikillä.
   Sitten tulikin jo eteen isomäki alaspäin. Siinä reunalla mua vähän jänskätti. en kuitenkaan antanut itselleni aikaa jäädä pohtimaan asiaa sen enempää vaan lähdin alas. Sitten olikin savinousu edessä. Taas mietin 'EEEEEEH, en tule pääsemään' ja kuitenkin se meni kuin vettä vaan.
  Olin ajatellut oikaisevani tällä kohdin hieman ja jättäväni yhden kivikkokierron väliin. Mut kuitenkin ohjattiin sinne kivikkoon.
  Hui himpskatti! Se oli kyllä reitin kamalin hetki. Siinä mennään ylös ja alas rinnettä kivisellä polulla. Mun kädet oli ihan finaalissa ja huomasin mopon aloittavan sen syöksyilyn kun ei ole enää kuski täysin ohjaimissa. Piti sitten sammuttaa pyörä hetkeksi ja istua vähän miettimään. Pääsin sieltä lenkiltä pois, mutta hyvältä se ei tuntunut.
  Jäljellä oli kuitenkin crossityyppistä hiekka-ajelua ja se meni kyllä persiilleen. Aloin tuijottaa kurvien uria ja unohdin ihan kaiken kurviajosta mitä olen tässä opetellut. Tyhmää sammuttelua ja kaatuilua. Loppukiekka meni ihan tuurilla.
  Olin niin iloinen kierroksen jälkeen. Selvisin ja vielä vähin naarmuin. Harmikseni temmistä meni etukumi puhki. Tuhraantui hyvää ajoaikaa sen vaihtoon. Tai siis, enhän minä sitä vaihtanut. Mulla olis menny loppupäivä siihen. ;)
  Tuli sitten höpistyä varikolla jopa normaalia enemmän ;)

Pääsin kuitenkin vielä toiselle enskakiekalle. Tosin kädet olivat kyllä hiukka epävarmanoloiset. toinen kierros menikin jo vauhdikkaammin ja ehdin siinä jo suunnitella miten tässä avataan kunnolla kaasua ja ens kerralla miä kyllä vedän vauhdilla. Ja oho hups, tulin enemmän tapeilla, kurvit meni hyvin. Ja mulle jäi tosi hyvä mieli.

Enduro on mahtava laji. Kiitos kaikille seurasta ja tsempistä!

Tosin pikkuisena vahinkona ja tästä muuten sain kuulla.. Scalvini sai naarmuja ja paisariin tuli kans jälki. Voi höh.

Tai sitten näin!

Kävin jälleen harjoittelemassa tekniikkaa. Oli aika mielenkiintoista kuulla ihmisten ajatuksia edellisestä kirjoituksestani. Harmi vaan, että ne tulivat Facebookissa eivätkä näy täällä.

Me ihmiset ollaan erilaisia, opitaan asioita eri tavalla. Mä olen arkajalka enkä tykkää epäonnistua. Lajitaustani on taistelulajeissa, joissa (pilalle)analysointi on ehdoton vaatimus. Pienikin virheliike kun paljastaa vastustajalle aikomuksesi..
Mä jännitän hirveästi ja eilen mua jännitti. En ole varmaan koskaan oppinut mitään kerta laakista, mutta analysoin, mietin, kokoan itseni, teen päätöksen ja toteutan.
Moni on varmaankin sitä mieltä, että todella rasittavaa hieromista, mut se on mun tyylini tehdä.
Mun tyylini aiheuttaa varikkoteltassamme kiivaita keskusteluja, koska olemme niin erilaisia oppimaan ja tekemään.
Mä haluan harjoitella tekniikka, koska mun mopon hallintani on puutteellista ja mitä paremmin tuo mopo on hallussa sitä kivempi on harrastaa.
Kuten videoissa näkyy: paino on liian takana ja jalka irtoaa tapeilta liian helposti.
Mietittävää ja opeteltavaa on paljon. Kuitenkin siitä syystä mä tästä lajista tykkään. Koskaan ei ole valmis.
Ja muutes videossa 2. on eka veto, toisella kertaa meni heittämällä ylös se mäki!

Taitotesti - Handen surkeat ajovideot

Innostuneen ja tyytyväisen kuskin voiton tuuletus :D

Olen jo pitkään haikaillut enskan perään. Olisi jo aika 3 vuoden tauon jälkeen päästä metsään. Nyt olisi se enduropyöräkin. Kuitenkin haavessani on ollut muutama mutka matkassa.
   Ensinnäkin, tiimimme "varikkopäällikkö" on asettanut ajolle laatuvaatimuksen. "Varikkoteltassa" on käyty monia kiivaita keskusteluja siitä, koska on oikea aika siirtyä rossiradalta metsään. Tekninen taitotasoni eli mopon hallintani on kuulemma niin surkeaa ettei metsään kannata mennä.
Fair point, allekirjoitan kyllä väittämän etten ole näppärin neppailija mitä mopoiluun tulee. Kuinka voisinkaan olla kun on hieman satunnaista ollut tuo harrastaminen viime vuosina...
Kuitenkin olen jo ajanut enduroa ja missä sitä sitten oppii jos sinne ei pääse?!
   Allekirjoitan myöskin sen toisen argumentin, jonka mukaan ei kannata mennä metsään rikkomaan vehkeitä, kun halvemmallakin voi harjoitella. Juu, totta. Ja totta on sekin ettei mulla ole tuloja, joilla voisin maksaa osia, jos niitä rikon. ..Mutta silti!!!

   Teimme sitten kompromissin. Minun tuli selvittää 'endurotesti' crossiradalla, jotta pääsen metsään. No, tänään se päivä sitten koitti. Olin sopinut aiemmin meneväni ajokamun kanssa itärajan metsään, mutta monsuunisateiden takia homma meni puihin. Siispä sitten kotikylän radalle kokeilemaan onnea.

Ajoin siinä pari kiekkaa lämppäriksi ja sitten alkoi todellinen tuli koe. Tunsin paineen kypärässäni, nyt olisi onnistuttava! Kun rata valmistui mua kyllä jänskätti ja iski pientä epätoivoa. Enhän miä osaa!!

Eli testi kokonaisuudessaan oli tämä:
Pääsuoran jälkeisessä kurvissa oli renkaista tehty "tukkieste", siihen oli kevennettävä keulaa, jonka jälkeen kiihdytettiin ~10 metriä, sitten tuli kiertää punainen ämpäri vastapäivään (ns. 'paskarinki' siis). tämän jälkeen noustiin penkan päälle, ylitettiin toinen kumpu käännettiin koivulla, pikku töyssy alas, käännös ja ylös isolle hyppyrille.

Mulla iski epätoivo. Varikkopääliköltä ei armoa saa ja tuomio on julma. Mielummin ehkä ajaisin sadan vieraan edessä kuin tuon yhden...
Ja matkaan! Tosiasiassa mulla on ollut väärä käsitys (en ole ymmärtänyt oikein) keulankeventämisestä. Jotenkin kuvittelin, että siinä pitää 'nepata' kytkimellä eturengas ilmaan, mutta tarkoitus olikin ennen ylitystä keventää keulaa, eli kaasua antamalla iskarit niiaa. No, opinpa taas jotain! :D
Se renkaiden ylitys oli helppo. Mut se p..arinki loivassa mäessä olikin sitten haasteellisempi. Siihen hiekkaan oli vielä piirretty laatikko, jonka sisällä mun piti pysyä. Voi... Onnistuin kyllä tekemään ringin, mutta en joka kerta. Kyllä siinä tuli mokattuakin ja kupeellani olin. Näin jälkikäteen voin sanoa, että kaikki ne virheet mistä olen kirjoittanut, näkyvät tuossa ajossa. Paino liian takana, eihän se mopo käänny. Kädet liian suorana, sama ongelma. Mikä siinä oikein on ettei sinne teen pääse! MurRr.

Siinä töyssyn nousussa sitten tuli mokailtua ihan huolella.. Jännitys, vino lähestyminen, hätäily. Siinä muutamia vikoja mainitakseni. Tulin vinossa, liian isolla kaasulla, kun alkoi hosuminen iskin pepun penkkiin, vaikka tapeiltahan se pitäisi vetää. Silloin kuin muistin rauhoittaa lähestymisen, tulla mopo suorassa ja rauhallisesti. Meni suoritus hienosti, sen kun rullasin vaan.
   Kuitenkin aluksi mua jännitti. Pelkäsin rikkovani mopon edessä olevaan isoon kiveen ja kaikkea muuta positiivista. Siihen töyssyn päälle sitten tuli sammuteltua pyörää, kun aloin hätäilemään. Täytyy kyllä myöntää, että haukan silmän alla ajaminen ei ole helppoa. Rennomassa ilmapiirissä saattaisi suoriutuminen olla helpompaa.
   Muutaman kerran kakkososio meni melkein täydellisesti. Piti ihan tuulettaa, niin mahtis fiilis tuli. Kyllähän mä siis tiedän osaavani ja pystyväni, mutta kannustuksen puuttuessa valahtaa se omakin itseluottamus sinne ajosaappaisiin.

   Vaatimuksenahan oli ajaa kaikki rastit putkeen. Eihän se kylmiltään onnistunut. Toisen rastin jälkeen käännös ja kumpareen päälle ei oikein ottanut onnistuakseen. siinä sitten makailin rinteessä, kun usko loppui kesken kaiken. Kunnes ajoin kiekan crossiradalla ja tajusin ettei se ole sen kummempaa kuin radalla hyppyyn ajaminen. Ja niin onnistuin siinäkin! Helppoa kuin mikä!

Kaikki rastit tuli siis suoritettua. Valitettavaa oli, että joka yrityksellä jossain kohtaa tuli moka. Eli täysin tyylipuhdasta suoritusta en saanut tehtyä. Antaisin itselleni kuitenkin kouluarvosanaksi 7+.

Hyvää oli:
- kokosin itseni, kun teki mieli luovuttaa ja ajoin. Silloin onnistuin.
- se mopo OIKEASTI kääntyi pienelläkin alueella
- MÄ OSASIN!
- TEMMI 

Huonoa...
- ajoasento: painopiste väärin, kyynärpäät alhaalla
- hätäinen kaasunkäyttö
- urpoilu

Tuolla radalla tuli sanottua ääneen, että mua pelottaa. Aloin tuossa miettiä, mikä se oikein pelottaa. Pelkäänkö kipua, jos kaadun? En. Ei mua ne mustelmat pelota. Enkä vakavampia juttuja osaa edes pelätä..
Tajusin silloin, mikä mun pahin pelkoni on. Mä pelkään kuollakseni epäonnistumista. On helpompaa tehdä puoliteholla ja epäonnistua jo etukäteen, jolloin voi itselleen selittää epäonnistumista monin eri sanankääntein, kuin se että pistäisin sata lasiin ja oikeasti tekisin parhaani.
Mielestäni mopoilu on kiva harrastus ja tarkoituksena on kehittyä siinä eteenpäin, jolloin harrastaminen helpottuisi ja olisi vieläkin kivempaa. Eihän mun tarvitse tässä treenata kuin pro eikä ole tarkoituksena tulla maailmanmestariksi.. Pois turhat paineet!
Siinä mulle menttaalireenejä kerrakseen :D

Jottei teille jäisi epäselväksi millä tasolla mennään (ja tässä ei sitten näy se, kun onnistuin hyvin):

Tuossa näkyy myös hyvin kuinka helppoa kääpiön on polkasta pyörä käyntiin kun jalat ei yllä maahan..

PS.Ratatoimikunnalle tiedoksi, peitän kyllä anarkiani jäljet! Ja muille tiedoksi, NOIN EI SAA AJAA.

Tiimin päällikön palautetta en ole vielä kuullut, koska en halunnut kuulla MITÄÄN negatiivistä kun itselleni jäi hyvä fiilis. Kuitenkin saatoin ilmeistä päätellä ettei suoritus ollut tyydyttävällä tasolla. No, hei. Ihan sama. aion kuitenkin mennä ajamaan enskaa! ;)

Mielessä kyllä kävi heikkona hetkenä, että miksi miä ees yritän. Kamat kasaan ja keksitään uus harrastus. Mut hitsi miä vaan tykkään niin kovin tuosta haasteellisesta mopoilusta!

Koeajopäivä

Tuli sitten tänään lähdettyä radalle. Jotenkin on ajo taas normalisoitunut sinne tasolle 'Kukka,jonka lehmä eilen söi'.
Ei ota onnistuakseen ajelu, aina sillä pattisimmalla linjalla, väärällä vaihteella, liian hitaasti kun kaasu unohtui, missä jarrut.. Jaadijaadijaa. Aina sama juttu!

Kokeilinpa sitten huvikseni ajaa sillä 300cc TMllä, tuoretta vuosimallia. Jos unohdetaan nyt tuo jousitus kokonaan, kun meidän pyörä on vaan liian pehmeä.
Olipa jäykkä pyörä tuo 3-satku, HUH! Voima tuli esille ja sitä tuossa vehkeessä on. Kuitenkaan se ei tule samalla lailla pikku hiljaa lisääntyen kuin meidän pyörässä vaan sellaisella 'nykäyksellä' rykäisee voiman peliin. Jos olisin tuollaisen pelin hankkinut, niin olisi varmaankin ollut melkoiset moottorinsäätötalkoot edessä. Kaasukahva oli niin jäykkä, että meikällä väsyi käsi kääntämiseen. Siinä yritin hieman leikkimielistä (epätoivoista) kisaa käydä kaverin kanssa ja nuupahdin kun ei jaksanut käsi kääntää!
Ehkä se jäykkyys tuossa uudehkossa 3-satkussa tulee siitä uutuudesta.. Oli kyllä kurvit hankalia, pitäisi kyllä päästä muuallakin kokeilemaan tuota pyörää niin olisi helpompi muodostaa kokonais kuva. Hiekkalaarissa mulla oli hankalaa. Mutta täytyy sanoa ettei harmita yhtään omistaa tuota meijän pyörää. On se vaan mulle parempi. Kuitenkin tuo 3-satku on kiva peli. Kuin ajaisi nelitahtisella. Tosin liikaa voimaa käytettäväksi, kun mulle riittäis skootteri ;)

Ajoin myös 350cc KTMllä, pyörä oli säädetty lyhyelle kuskille sopivaksi ja tuntui siltä , kun olisin ajanut minimotolla. Nelarilla oli hauska mennä, ei tartte repiä. Mutta jostain syystä nuo kakstahtarit vaan ovat tällä hetkellä kivempiä.

Muuten oli kyllä epätoivoita lyllertelyä. Ja stumppailua. Olisi ollut monta tuttua radalla ja olisin halunnut ajaa enemmän mutta eihän se onnannut. ajoin isäntää karkuun, kun huomasin herran sieltä tulevan ja meinasin lentää pyörän päältä, ajoin kaikki mahdolliset patit ja lopulta stumppasin åyörän kurviin. Voi morjens!

Lopulta päädyin peittämään sisäkurvat parhaani mukaan, kovempaa ajajat saa vetää ulkoa ohi! ;)
Kaikesta epätoivosta huolimatta mulla oli kyllä kivaa! Katsekin nousi välillä eturenkaasta edemmäs. Hiljaa hyvä tulee?!

Ei niin hyvä ajo

Eilen (torstaina) sitten ryntäsin innoissani takaisin radalle ja sehän oli jo muuttunut!
Edelleen pitoa oli, kiitos kostean hiekan ja kovan pohjan, mutta siellähän oli joku käynyt ajamassa!

Jotenkin tuntui että pyörä pomppii miten sattuu ja itsellä on ajoasento taas ihan hakusessa ja kädetkin on väsyneet ja ja ja .. Voi ..!
No, ajelimpa nyt kuitenkin ja yritin saada oikeaa vaihetta silmään ja löytää ne tasaisemmat urat sieltä.
Mutta kylläpä vaan sieltä se totuus tuli esille, yhden loistavan väläyksen jälkeen.

Voihan. Leuka rintaan ja kohti uusia ajoja!

WUUUUUUUUP!!! WUUUP!

Hyvää huomenta hiekkalaarista.
Vihdoinkin saatiin kastelu toimimaan kotikylän radalla ja kylläpä oli rata makiassa kunnossa. Piti oikein aikaisin aamulla suunnata radalle, kun olin ihan into piukeana.

Hiekkalaari oli kyllä todella tasaisessa kunnossa, oli siellä varmaan yksi pyörä käynyt ajamassa. Onneksi ei kuitenkaan mikään maantie vaan oli siellä muutama patti.
Tänään tuntui kuin kaikki olisi mahdollista ja nähtävästi tämä asenne toi ajoon jotain, mitä ei ehkä aikoihin (koskaan?) ole näkynyt.

Meno oli rentoa ja pyörä kääntyi kurveissa kuin unelma. Ehkäpä turhan yrittämisen poistuminen toi ajotaidot esille. Aivan mahtavaa on päättää, että tuosta mennään ja se pyörä tottelee.
Ison mörön kanssahan se meni niin, että minä esitin toivomuksen, josko mentäisiin tuosta ja mörkö teki päätöksen. Varmaankin ne muutamat mörön kanssa vietetyt tunnit auttavat ajoo nyt, kevyemmän pyörän kanssa.
Uskaltauduin jopa ajamaan omia uria sekä ajamaan urien 'poikki', kun jo ajettu ajolinja ei vastannut meidän varikkopäällikkön opettamia linjoja.

Tykkään nykyisestä pyörästäni ihan mielettömästi, voimaa löytyy ja kuitenkin se on kevyt ja "pieni".
Mulla on jostain syystä ollut ongelmia polkaista mopo käyntiin (TAAS!!). Tänään sekin onnistui laakista. 
Normaalisti kun ajan sen 15 min lämmittelyä ja tuntuu siltä kuin kädet sanoisivat sopimuksen irti, meni tänään se puoli tuntia ihan heittämällä. Enkä olisi silloinkaan malttanut kurvata varikolle, mutta oli pakko käydä kysymässä kannustusjoukoilta tilannetta.
Kävi meinaan niin, että kastelujärjestelmä alkoi jyrisemään ja kastelemaan rataa uudelleen. Muutaman kiekan heitinkin vesisateessa. Oli niin mielettömän kiva ajaa pölyn puuttuessa.
Tuntui kuin ajaisin jo normaalia kovempaa. Kuka tietää ehkäpä voidaan jo kohta puhua oikeasti ajamisesta!?! .. Ja jonkunlaisesta vauhdista..
Huomasin etten pysäytä vauhtia kurvissa, vaan matka jatkuu sujuvasti. Loistavaa edistystä!
Varikolta tulleen palautteen mukaan jopa jarrutukset ja vaihteenvaihto näkyi nyt muuallakin kuin omassa päässäni.
Kaikesta onnistumisesta huolimatta oli myös vanhoja virheitä.
  Katse! Miksi ihmeessä tuijotan etulokariin. Siihen pitää nyt keskittyä. Katse ylös!
Toinen on kanssa ikuisuusongelma. Pidemmälle sillä kaasulla! Hiljennän liian aikaisin kurviin tullessani, vielä pitää ajaa pidemmälle.

Paljon on matkaa loistavaan ajotekniikkaan, mutta tänään laji näytti minulle parhaimmat puolensa ja tehokkaasti käytetty tunti nosti fiilikset kattoon.
Kotikylän rata on ihan huippu! Mun pyöräni on ihan huippu!
Menen nyt pihalle tanssimaan.

Eikä edes päätä särje kun muistin venytellä niskoja!

Säätiedotuksessa sanottiin notta viilenee..

Ja miähän uskoin!

Lastasin koko joukkueen kamoineen autoon, mopo kärriin ja menoks!
Suuntasimme tuonne itärajan tuntumaan, kun siellä ne tykkäsivät kovasti kisailla. Pitihän se mennä tarkastamaan pitivätkö ne puheet rei'istä ja muusta paikkansa.

Kyllähän sitä hikeä pukkasi jo autoa lastatessa, mutta kuukausi on pitkä aika olla pois mopon päältä.
Siinä ajoon valmistautuessa huomasin muidenkin innoikkaiden lähteneen radalle. Wau, kerrankin muitakin radalla! :)
Eka kiekka oli kyllä vähän jänskä, kun rata oli ihan kisojen jäljiltä. Oli pattia ja uraa. Siinä sitten alkoi pikku hiljaa homma tuntumaan tutulta ja oli kiva siellä ajella menemään.
Huomasin ajoasennossa pikku virheen, mikä on selkeästi suoraa seurausta pyörälenkeistä. Aivan liian eteen siirrän painoa. Ei noissa pateissa pidä eteen nojailla. PAINO TAAKSE!

Välillä piti käydä varikolla kaatamassa jääkylmää vettä päähän ja odottaa kastelun loppumista.
(On muutes hienoa, radalle saa kastelun ihan puhelinsoitolla eikä tarvi edes odotella kauaa! :) )

Sitten taas menoksi. Pettymyksekseni sain huomata ettei muut ajaneetkaan radalla, siellä ne puiden varjoissa piileskeli..
Kerran kuulin moottorin ääntä takaa ja oli ihan pakko vähän marnauttaa karkuun. Kyllähän se kaveri sieltä ohi tuli, mut ei ihan heti! ;)

Huomaan jaksavani ajaa sellaista 'ryömintävauhtia' ihan hyvin. revittely ei oikein onnistu. Tietty pattinen rata, ajotauko ja aika pehmeillä iskareilla varustettu pyörä, niin ei ihan heti kannatakkaan niitä rajojaan rikkoa. Katsotaan ensin missä ne rajat menee.
Pari kertaa meinasi käydä hassusti, siinä röykyissä pomputellessa. Lähdin itse tapeilta ilmaan. Onnekseni palauduin mopon päälle enkä viereen. Myös pari vaihdekämmiä kävi radan takaosan mäessä. Saapas nykäisi vaihteen välivapaalle mäen jyrkimpään kohtaan. Kuitenkin jostain kumman syystä sain toimittua oikein, vaihdetta silmään ja matka jatkui.
Metsäpolulle en vielä mennyt vaikka siellä muitakin oli. Kivempi mennä sitten kun saa ajella kaverin kanssa. Jos vaikka tulee joku tilanne, mihin tarvitsee pikaisesti huonoa huumoria.
Hyvin huomaa eron kotikylän ja rajanpinnan radan välillä, hiekkalaarissa ryömiessä saa/pitää koko ajan ajaa, kun tuolla toisaalla menee välillä ihan rullailuksi. Tulee harhaanjohtava tunne omasta jaksamisesta.
Ainut miinus puoli ajossa oli pienoinen alamäkijännitys. Jotenkin alamäki ennen röykkysuoraa tuntui erilaiselta ja jänskätti, tulenko pyörän kanssa oikeinpäin mäen alas vaiko vaihtoehtoisella tyylillä.

Oli se vaan mielettömän kivaa! Ja Scalvini on komia!
(Putken vaihtaminen saattoi hiljentää pyörän ääniä entisestään.)

Kesä ja kärpäset

Niin tuli Suomeen kesä kuuma ja sateeton. Mulle se tarkoittaa sitä ettei mopolla viitsi edes yrittää radalle.
Kuumalla kelillä meikällä ei lämmönsäätely pelaa ja tulee vaan äärettömän pahaolo.
Ei sitä mopedia ole kuitenkaan täysin talliin unohdettu.
On sitten laitettu mopoon Scalvinin änkkäri. Ihan vaan ulkonäkö syistä ;)

En kuitenkaan halua helteistä valittaa, vaikka nähtävästi rannalla oleiluunkin voi kyllästyä..
Pystyispä jo mopoilla, kun 1½ kuukauden päästä työ sitoo meikän vapautta yli 3 vuoden tauon jälkeen. Nyt olis vielä hyvä ajella!

 HYVÄÄ KESÄNJATKOA!

..Tule kuitenkin vähemmän hellettä ja edes pikkupikkusade tännekin..