Huh, missä kunnossa rata oli. Uraa, uraa, kovaa uraa ja muutama patti. Olisin ehkä toivonut pikkaisen vähemmän uraa, mutta menihän tuokin.
Olin ihan täpinöissäni koko päivän ja sitten vihdoin pääsin radalle. Uskomaton juttu, mutta en oikein saanut pyörää käyntiin. Miten se nyt noin menee!?! 2t mailman helpoin mopo käynnistää ja nyt ropeltelen ihan omiani. Ei vaan kaasukäsi ja polkaseva jalka sähkötä toisilleen..
Kyllähän se sitten onnistui ja suuntana rata.
Hieman kuulostellen sitä mentiin, ensinnäkin rataa piti hieman tarkastella ja toiseksi piti kuulostella kuinka sitä kakstahtia ajetaan. Ei ole enää sitä "töräytystä". Tajusin tänään, että iso mörköhän meni kuin juna raiteilla. Kakstahtinen on enemmänkin villi varsa ;) Ainakin huonolla enska takarenkaalla liukkaalla radalla.
Muutaman kerran tuli tunne, että nyt lähtee mopo käsistä. Kaasutin ja tuntui kuin käsivarret venyisivät. Kyydissä kuitenkin pysyttiin ja seuraavalla kerralla muistin puristaa jaloilla mopotinta.
Tuon pyörän keveys on kyllä mahtava juttu, tuntuu kuin se kääntyisi ilman yritystä. Kuitenkin jarrut olisi hyvä muistaa. Tänään huomasin elävästi sen kuinka olin oppinut luottamaan siihen moottorijarruun. Radan takalenkin alamäessä tuli tunne, että nyt taidetaan mennä melkoista haipakkaa ja saavuttaessa ekaan kurviin melkein huusin jo ääneen 'paina sitä jarrua!'.
Tänään sain ajaa radalla, jolla kiersi muitakin pyöriä. Se oli itse asiassa mukavaa. Pääsin toteamaan sen, että oma ajo on pidettävä muuten siitä ei vaan tule mitään. Eikä turhia väistellä rossiradalla on tilaa nopeammille mennä ohi.
Pattisuora olikin melkoista muistelua siitä, kuinka 2t tykkää mennä töyssyistä. Ihan ookoo sekin meni.
Ilokseni huomasin kehittyneeni ajossa. Isolla möröllä sitä ei huomannut, mutta nyt tajusin että eteenpäin on menty. Odotan innolla pääseväni hieman neppailemaan mopolla ja sitten enskaamaan!
Mulla on aivan mahtis mopo. Tykkään ihan mielettömästi siitä!
Kiitos kuvista Sihteerikkö! :)
