Verryttelyä

Viikon sisään on tullut istuttua autossa niin paljon ettei enää veri kierrä kunnolla. Onneksi sade on tasaisesti kastellut kotikylän rataa, joten siellä se odotti mukavassa kunnossa. Traktorimieskin oli käynyt taas tasailemassa joten suunnattomia reikiä ei radalta löytynyt.
Tuli taas varikolla se tunne, jospa en enää osaakkaan ajaa pyörällä. Kummasti se kuitenkin palasi mieleen heti radalle kurvatessa.
Ei tullut edes kaaduttua ja vain kerran stumppasin pyörän sinne uuteen kurviosioon.
Yritin jopa ajella vähän reippaammin hyppyihin. Ison pöydän kanssa yrittäminen tosin loppui lyhyeen, kun hypyn päällä oli jotain jänskää, mikä käänsi eturenkaan vähän väärään suuntaan. Rehellisesti säikähdin. Sama kävi siellä savisuoralla ekaksi meni hyvin ja sitten yksi pomppu pieleen ja päätin lopettaa leikkimisen.
Teknisesti aivan surkea suoritus, mutta hyvällä fiiliksellä ja kivaa oli.

Matkalla Suomessa

Kävimme hieman katsomassa Suomen maata. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä vasta heinäkuun alussa, pyörä kyydissä ja kisaamaan. Roin CC-kisa oli tähtäimessä, mutta polven hajottua luovuin haaveestani ja sitten tiimin (ent.)kisakuski meni taas ajokyvyttömäksi, joten eipä löytynyt kisaajia.
Loppupeleissä eipä tuo haitannut, koska cc ajetaankin crossiradalla ja sen ympäristössä eikä Vennivaaran montulla, mikä olisi ollut ihan helmi. Hiekkaa, hiekkaa, hiekkaa!
Ehkäpä sitten joskus toiste. Toivotaan kuitenkin, että saavat hyvät kisat aikaiseksi pohjoisessa, vaikka me emme olekkaan paikalla. 

Kävimme sitten katsomassa kuinka kaveri innoissaan tutustui 'uuteen' temmiinsä. Meidän perältä lähti ihan helmi pikkunelari pohjoiseen kaverin talliin. Siellä sitä pyörää vietiin Mäntyvaarassa leveä hymy naamalla. Silloin mua hiukan harmitti ettei ollut pyörää mukana.
Roin rata oli hyvässä kunnossa ja siellä on muutama paikka, mitkä voisi siirtää tänne lähemmäksi.

Tuollainen pattisuora olisi kiva! Radan vieressä on kepein merkattu patin keskikohta ja nuo ovat sellaisia loivia. Kukahan tekis? ..Ja mielellään meidän kylälle... ;)

Toinen kohta on radan keskivaiheilla (?) olevat kurvit mäenrinteessä. 

Joka reissultahan pitää ostaa matkamuisto. Jostain syystä ei oikein nuo porontaljat ja Lappi-aiheiset t-paidat innosta. Eikä oikein Ranuazoostakaan löytynyt mitään kivaa. Sen tähden palasimme kotiin idän kautta ja poimimme tälläisen pienen söpöliinin kyytiin. Meidän tallista löytyy sille hyvä koti ja ehkäpä jo ensi vuonna kuskikin..
Saanko esitellä:

TM C1 Bambino

Tiimimme isoin lapsi sitä koeajoi tuossa pihalla ja yllätyin miten pyörä liikkui iso möhkö kyydissä. Hieman hirvittää millaista haipakkaa tuolla pääsee pienikokoisella kuskilla.. Taidanpa laittaa rajoittimen.

Ei ihan lentämistä vielä

Selfiethän ovat tärkeitä

Todistettavasti molemmat renkaat ilmassa :P

Tänään oli päivä, jolloin arvoin radalle tulemista. Väsytti niin vietävästi. Päätin kuitenkin tulla hieman köröttelemään, kun seuraavasta ajokerrasta ei ole tietoa. Saattaa mennä jopa heinäkuulle :(

Kummasti tuo kesätuuli virkistää. Suorastaan innoistuin yrittämään radalla. Ainut, missä jouduin arkailemaan oli iso pöytä. jotenkin sinne tehty lippa hirvittää, niin ajoin hyppyriin ajetusta urasta. Oikein nauratti, kunnon pölvästin touhua, ykkösellä uraan melkein persus penkissä. Menee ihan enskailuksi.. Crossiradalla! Noloa.

Päivän vähissä ajoissa oli yksi todella positiivinen asia. Se KURVIAJO on parantunut. Enkä aio nyt luetella, mikä siinä on vielä pielessä. Aion olla tyytyväinen onnistumiseeni.
Toki onnistuin sammuttamaan pyörän kerran ja kerran kaaduin kurvissa. Mut niistä ei olla! :)

Huh huijaa!

Kävinpä tänään tarkastamassa kotiradalla  mitä muutoksia sinne oli tehty.
Jep, jep, kuten arvelinkin hypyt oli tehty juurikin aivan painajaisiksi. AIVAN HIRVEÄT.
Sellaiset nokat että niistä lähtee kuutakiertävälle radalle, tai siis ne lähtee ketkä osaa hypätä. Mä lähden varmaankin lasarettiin.
Niinpä jouduinkin joka hyppyyn ottamaan vauhdin pois ja ryömimään yli. Aikas hienoa! Etenkin kun kyseessä on motocross. No, oma vika mitäs olen arkajalka!?!

Muutama uusi mutkakin oli tullu. Ne on kyllä tervetulleita. Niitä kääntymisiä pääsee harjoittelemaan nyt juoksuhiekassa. Hitsin vaikeaa!! Mutta pari kertaa onnistuin kääntämään pyörän ihan näppärästi. Hyvä minä! :)
Ja osasin jopa ohittaa pyöräänsä käynnistelevän kanssakuskin nätisti... sisäkurvan puolelta!

Tänään oli mahtavia hetkia. Pari kertaa kurvit meni hienosti. En jännittänyt yhtään vaikka radalla oli samaan aikaan kaksi ennestään tuntematonta kuskia. Laskeuduin temmillä ilmasta kahdella renkaalla alas ja matka jatkui.
Tuo tapahtui ns. 'supercross-suoralla'. Savipattien lähdöt oli hiottu todella teräviksi ja niistä suunta on ylös, ei eteenpäin. Testasin pikkasen kaasuttaen kuinka käy ja kyllä. Säikähdin.
Onneksi tuolla hiekkaradalla nuo lähdöt kuluvat äkkiä. Harmi vaan, että tilalle tulee tuplanokkia ja kaikenlaista kiemuraa, kun me toppahousut kiemurtelemme niillä hypyillä.
Todella vaikeaa on ajaa pehmeässä hiekassa. Onnekseni ajokunto on parantunut eikä joudu sen takia luovuttamaan, jaksaa puskea. Pikkasen tosi sorruin kaasun unohtamiseen ja stumppasin pyörän mutkaan..

                                 *****************************************
Kävin tiistainakin ajamassa tuolla hiekkalaarissa. Tuolloin ajo kulki suhteellisen hyvin. Sain jopa kellotettuja aikoja ja tavoitteena oli syksyllä kellottaa uudelleen ja katsoa tapahtuuko mitään. No, eipä ne enää ole kuin suhteellisia aikoja koska rata on muuttunut.
Ja sitä paitsi ne kellotettiin lentokentällä. Rata oli juuri tasattu. Olin eka pyörä radalla. Ihan tosi mälsää ajaa niin tasaisella. Tosin kurvaharjoittelu oli kivempaa kun ei tarvinut tuijottaa uriin.
Olen huomannut ajavani liikaa katse etulokarissa ja tasaisella radalla oli helpompi treenata kauaskatsomista.
Harjoittelin kiihdyttämistä. Saamani palautteen mukaan röpöttelyni ei ole yhtään parantunut, vaikka omasta mielestäni ajoin kovempaa. Ei siinä auttanut muu kuin tulla lähtösuoraa korvienväli rajoitin paukkuen. Jarrutin omasta mielestäni "viime tingassa", mutta niin se ei kuulemma mennyt. Voiny, luulin jo onnistuneeni.
Ajattelin jopa  sarjacrosseihin osallistumista, kun ajo tuntui niin mukavalta. Keskiviikkona sitten h-hetkellä meni pupu pöksyyn ja jätin pyörän kotiin. Tiesin jo etukäteen, että radalla harmittaa. Niinhän siinä kävi. Siellä oli toinenkin nainen ajamassa ja olisin ihan hyvin voinut mennä samaan riviin junnujen kanssa. Voi Hö.
Mutta turha sitä on enää itkeä, kun kakat on jo housussa.

Katsotaan kuin käy seuraavissa sarjoissa.