Mahrottoman mukava aamu!

Aikaisin aamulla ajamaan, mikä sen kivempaa!
Taas kävin vähän pörryyttämässä oman kylän radalla.
Hyvin huomaan liian jännityksen kadonneen, kun on päässyt säännöllisemmin ajamaan. Nyt mun ei tarvinut hieroskella siellä varustekassilla, vaan pääsin suoraan asiaan.
Tosin olin kyllä ensin ns. hiekkalaatikkovuorossa. Tehtiin keskelle crossirataa (tai siis, ei radalle, vaan viereen) liikenneympyrä, kun joku kiva oli kerännyt niitä kiviä kasan siihen.

Ajo tuntui todella sujuvalta tänään. Ei ollut mitään suurempia kaasunpumppaus episodeja eikä kaatumisia. En itse asiassa kaatunut kertaakaan!
Ja vain kerran sammutin pyörän siihen samaan kurvaan, mihin nykyään aina. Ison pöydän jälkeen, moottori seis. En jymmärrä.  Mä taidan jotenkin sählätä vaihteiden kanssa.. Tai sitten unohdan kaasun.. No, yritän korjata tilanteen.

Kävin siinä hörppäämässä välillä vettä ja paikalle kurvasi toinenkin kuski. Tällä kertaa tilanne ei aiheuttanut suurta paniikkia, kun tiesin kuskin olevan suurin piirtein samaa vauhdillista tasoa.
Lähdin radalle ja kuitenkin huomasin vilkuilevani TAAKSE. jotenkin sitä odotti, että koska sieltä tullaan ohi. Tyhmää, tiedän. Mutta niin mulle vain käy. Olisi ehkä hyvä ajaa muidenkin kanssa kuin aina yksin radalla.
Katse, toinen kuski havaittu. Hups, moka, toinen. Sitten tajusin ettei mua ollakkaan saavuttamassa, hups vähän meni kurvi pitkäks. Sitten: "HAHAHAHAHAHAHAH, etpäs oikeasti saakkaan kiinni!" Seurauksena ihan töppäilyksi mennyt ajo korjaantui ja matka jatkui mukavasti. Jopa reippaasti. Kurveissakin muistin jarruttaa ja osa menikin jo ihan ookoo.

Autolla mulle naurettiin, kun kuulemma näkyi niin selvästi ajossa tämä itseluottamuksen 'tipahtaminen'. Se oli "kuin salaman iskusta ajo meni ihan perseelleen", kuvaili silminnäkijä.
Hei, kiitos vaan!
Onneksi kuitenkin kommentoija korjasi lausuntoaan kertomalla, kuinka ajosta myös huomasi parantumisen, kun tajusin ettei takana ajava kuski saakkaan mua kiinni.
Nii-in, ei saanut kiinni. :) Pelasti mun päivän.

Mun on mentävä huomennakin radalla. Ihan vaan siksi, koska mähän osaan taas ajaa mopolla ja temmi on mahtava pyörä. Ja kurapyöräily on vaan niin huippua!

Näitä mä yritän oppia ajamaan

Edellinen kun tulisi sujuvasti menisivät seuraavat vauhdikkaammin..

Tässä sitä kaasua ei tarvitsisi pumpata!

Ja pieleen meni.. :/

Uups, hitsi.

 

Höttöhiekassa

Helteiden jälkeen oli niin mukava kurvata radalle, kun hiki ei valunut silmille jo valmiiksi.
Olipa kylämme hiekkalaari imenyt vettä. Siellä oli rata tasattu varmaankin eilen illalla, kun miä pääsin jättämään ekat mopon jäljet sinne.
Siinä radalle kurvatessani ajattelin hieman virheellisesti radan olevan helppo ajettava. "turhankin helppo" näin tasattuna ja HUPS! Siinä sitten nojasinkin jo melkein kypärä etulokarissa, kun olikin melkoista upotushiekkaa..
Piti hieman tarkastaa asennetta ajoon, eipä tuo rata olekkaan helpossa kunnossa. Se löllökkähän vaatii tarkkailua. Muistin että ne läskit sinne takalokarille ja kaasua!

Olin jo etukäteen suunnitellut keskittyväni siihen kurviajoon. Meni syteen tai saveen (tässä tapauksessa hiekkaan).
Tänään pääsin radalle ilman turhia jännityksiä ja rentous jotenkin tuntuikin ajossa. Välillä meni jopa hyvin. Mopo upposi tiettyihin märkiin kohtiin todella hyvin. Sai oikeasti kääntää kaasua ettei imaissut muta pyörää.
Siinä sitten tulikin jokunen kerta stumpattua mopo kun meni vaihteet sekaisin kurviin tullessa. 3 on pikkasen liian iso vaihde kurviin.. Nurinkin meni muutaman kerran. Jälleen kurvissa unohtui kaasua ja hupsista keikkaa kupeellani olin. :D :D Kerran sain jopa itseni jumiin mopon alle. En vaan päässyt sieltä alta pois. Voi nolous!
Radalla olin todella tyytyväinen omaan ajooni, mutta nyt alkaa pikkaisen kriitikko heräillä. Eihän tuo räpellys näytä miltään ja linjatkin on väärät...
Syynä tähän taitaa olla tuo "valmentaja". Sieltä annettiin mulle linja mitä ajaa. Enhän miä osannu! Ensinnäkin tulkitsin suunnan näytön väärin ja ajoin kurvia ulkoa. Mietin yksikseni, miksi täältä kunnes paussilla selvisi etten ajanut ollenkaan sieltä mistä piti.
Tuo ulkoa sisäkurviin ja sieltä taas ulkokurviin oli hankala. Jotenkin sitä ajoi aina siihen pikkuvalliin.. Harmi ettei kukaan nähnyt niitä muutamaa kertaa kun pyörä oikeasti kääntyi siitä sisäkurvista.
Tosin näin vähäisillä ajoilla tuo meni hyvin. Jos haluisin olla hyvä kuski pitäisi päästä jatkuvasti ajamaan ja harjoittelemaan tekniikkaa. Siihen ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta, joten olen tyytyväinen tähänkin. Hiljaa hyvä tulee ja kyllä se vauhti (toivottavasti) sieltä löytyy!
Tuolta:
Kaukana vauhdin hurmasta

Kauhia!

Olen täysin unohtanut jakaa iloisen ajokokemukseni viime sunnuntailta.

Olin ensimmäisenä hiekkalaatikkovuorossa eli sain odottaa lasten kanssa ja hankkia alkulämmön, vaan auringossa hikoillen.
Aika hurjaa miten äkkiä se kesä sitten tuli! Aikaisin aamulla radalla ja hiki valuu vaikkei ole edes laittanut varusteita niskaan.

siinä hikoillessa kävi mielessä, että näinköhän jaksan radalle lähteä. Mä kun en jostain syystä kestä kovinkaan hyvin tuota kuumassa urheilua. Siitä saa karmean päänsäryn ja oksetuksen loppupäiväksi..
Meninpä nyt kuitenkin ja voi älytön miten kivaa oli!
Miten ihmeessä se ajo tuntuu nyt kulkevan niin hyvin. Huomasin jopa innoissani kaasuttavani radan keskivaiheen hyppyihin saadakseni renkaat ilmaan.
Harmittaa kun lämpö on pehmentänyt pääni enkä nyt enää muista niitä fiiliksiä mitä vko sitten oli. Muuta kuin notta tanssitti! Hiekkalaarissa oli kivaa! En kaatunut, ei sattunut mihinkään, en hyytynyt eikä mikään ärsyttänyt.
Hyvä harrastepäivä siis.

Testausta

Nyt on temputteleva temmi saanut uuden ecun ja iskaritkin on laitettu. mopotin hyrrää kuin kissa ja on jälleen oma itsensä. Mun temppuileva polvi on tuomionsa saanut ja lepuutettu, mutta enää ei pää kestänyt. Menin radalle.
Isäntä lupasi polkasta mulle mopon käyntii, jos en itse siinä onnistu ;)
Waude, että oli hiekkalaari mukavassa kunnossa. Oli mahtava ajella, kun tiesi ettei temmi enää pätki ja hyvällä tuurilla mäkin onnistun.
Tosin ensin iski alkupaniikki, kun huomasin radalla kaksi muutakin ja vielä täysin tuntematonta kuskia.. Hyvin huomaan, että vähäisten ajojen tuoma epävarmuus vaikuttaa ja hieman jänskättää ajaa rossia muiden kanssa. Mua siis jännittää se, että mun typerästä ajovirheestäni saattaa joku muukin kärsiä...

Kuitenkin jännitys hävisi heti kun pääsin radalle. Jostain syystä kurvit menivät loistavasti ja ajaminen oli kivaa. Tuli jopa suunnaton juhlahetki siinä  yhdessä tiukkassa mutkassa, jonka kanssa olen jo vuosia paininut ja aina mä mokaan. Piti ajaa kaksi extra kiekkaa ja testata voiko se oikeasti mennä niin hyvin. Ja kyllä voi! :)
Mii veri häpi, niiko ne vitsikkäimmät toteaisivat rallienklannilla.

Ajoa auttaa myös iskareiden laitto, pyörä kääntyy paremmin. Harmiksemme kuulimme vähän inhoja uutisia pyörän iskareista. Ei niitä viimeksi ollutkaan laitettu niin kuin piti ja nyt ne ovat aika entiset. Nähtävästi yhden merkin mies osaa tehdä ne yhden merkin iskarit ja oman merkin iskarit on parempi viedä kyseisen merkin taitajalle, niin ei tarvitse etsiä uutta keulaa. Olen todella pettynyt, kun ennen kuitenkin saatiin hyvää palvelua ja viimeisin keikka olikin ihan persiistä. Onneksi on kuitenkin Daytona!

Tänään kuitenkin mä ja mun mopo oltiin hyviä. Ja polvikin kesti.