Vähän myörimässä :D

Kävin tänään omalla kylällä möyrimässä. Olipa rata aika hauskassa kunnossa. huhu kertoi, että sitä olisi tasoiteltu perjantaina. no, käytiinhän myö siellä sunnuntai aamuna, mut en ite ajanu.
Oli kyllä pattia, röykkyä ja kivee ja uraa ja aivan älyttömän hauskaa.

Aluksi luikertelin kuin hiekkakäärme dyyneillä, mutta sitten tajusin nostaa niitä kyynärpäitä ja ajoasento parantui, jolloin minä vein mopoa eikä toisin päin.

ajattelin tuossa pärryyttäessä, että tänä kesänä otan tuon circuitin haltuun. Saa luvan väistyä se peikko, minkä olen itselleni siitä tehnyt.

Venyy sitä väsyneenäkin

WUUUUUUU!! Miä meen!! 

Eilen tuli mummi viikoksi kylään, ihan huippua! Tänään sitten suunnitelmissa oli rentoa ajelua. Kuinka ollakkaan kaikki kertynyt univelka jysähti niskaan ja olo oli kaikkea muuta kuin innokas crossikuski. Jäsenet painoivat ja kiukutti ja kaikkea!

Lähdin kuitenkin radalle, mutta varasin toisen ajovuoron ja lähdin kamera kädessä radalle katsomaan. Mentiin tänään läheiselle hiekkalaarille. Siellä oli joku käynyt lanailemassa patit piiloon pehmeän hiekan alle. Oli haastavassa kunnossa rata. Röykkyä, kiveä, pehmeää, uraa..

Tässä ajettiin mulle mallilinjoja

Siinä isännän menoa katsellessa päätin kuitenkin yrittää ajelua, "kerta nyt olen radalle tullut". Jotenkin tällä radalla on henkinen yliote meikäläisestä ja asenne on luovuttaja jo ennen ajoa. Yritin kuitenkin taistella sisäistä looseriani vastaan ja ajaa. Jostain syystä ajoon löytyi omituinen rentous ja ne kammomutkatkin meni ihan kivasti muutaman käkäilyn jälkeen. Tuo pehmeä hiekka vaati hieman totuttelua ja etenkin ne hiekan alla olevat ylläri kovat kohdat.

Pari noloa tekniikkavirhettä löytyi myös ensinnäkin kyynärpäät alhaalla -) ajoasento huono ja toinen, mikä on HETI korjattava muuten sattuu vielä inhasti, on jalka joka sojottaa ties minne. tuolla tyylillä hajottaa polven lopullisesti. Tapilla ne jalat! Jos ei kerta osaa laittaa mopoon kiinni!

Mitä ihmettä mä oikein ajattelen, kun noin jalkaa laahaan!!

 

 

Voi älyvapaus! Ehkäpä myös kyynärpäiden riiputus ja liian takana istuminen vaikuttaa tuohon.. En tiedä, mutta KORJATAAN!
Mukavaa kuitenkin oli ettei tällä kertaa tarvinut heittäytyä mutkissa naamalleen. Hieman on minun ja temmin suhde parantunut ja luottamus kasvanut.
Olisi ollut niin kiva ajella enemmän, mutta mieli ei voittanut kehoa. Hyvä fiilis jäi kuitenkin ajosta. Harmi vaan että kohta tuokin laari on liian kuiva mukavaan ajeluun, jos ei vettä tule.

Kuulin huhua, että siellä alkaa muutostyöt, tulee lisälenkkiä ja hypyt muuttuu. Saas nähdä mitä sinne on keksitty!

Viime aikoina on hieman mietityttänyt nuo loukkaantumiset. Joka kerta kun olen radalla käynyt, on aina jotain sattunut. Se on saanut hieman miettimään lajia ja syitä, miksi ihmeessä näin käy.
Eipä siihen yhtä yhdistävää tekijää löydy huono tuuri, tekniikkavirhe.. Toivon kaikille hyviä ajohetkiä ja pysykää ehjinä! Etenkin nyt pääsiäisenä, kun saattaa hyvät kelit tuoda ruuhkaa radalle.

Paluu todellisuuteen..

Ensinnäkin täytyy todeta, että Pohjamon Pete on todellinen velho ja guru, mitä temmeihin tulee.
En ole vissiin tällä maininnut, että temmissä oli vielä tulpan vaihdon jälkeen pätkimisvikaa. No, yksi soitto Daytonaan ja problem solved. Pete käski tarkastaa yhden piuhan. Ja niin se vaan oli! Kyseessä oli johtosarjan liittymässä kumisuojus pois paikoiltaan ja sinne meni pestessä vettä, joka johti pyörän pätkimiseen.
Iso Kiitos sinne Daytonaan, säästyi paljon aikaa ja vaivaa, kun ei tarvinut alkaa mekatsun itekseen arpomaan ongelman syytä.
Nyt pyörä käy ja kukkuu kuten aina ennenkin. Lähtee käyntiin heti eikä pätki.

Aamulla portilla vielä arvottiin mennäänkö länteen vai itään ja päätettiin välillä ajaa itään.
Katsoin Facebookista, että seura oli päivittänyt tilansa 'Rata kunnostettu'. Jee! Ha, HAA. Niin olivat äestäneet radan eilen, mutta sitten iski yöllinen vesisade, joka oli muuttanut radan melkoisen löysäksi..
Radalla oli yhden tiimin, pikkucrossareiden, yhteistreenipäivä, mutta hyvin mahduttiin sekaan.

Vähän jännitti mennä radalle, kun tuo ykköskuski tuli aika kuraisena takaisin, oli kuulemma mopo lähtenyt käsistä, kun kuravellin alta oli löytynyt jäätä..
Korvien välissäni vaan soi "En halua kaatua löllökkään, en halua kaatua löllökkään". En onneksi kaatunutkaan. ekat kaksi mutkaa olivat aika haastavassa kunnossa. Ajolinjat olivat ihan uudenlaiset johtuen siitä pyörän imaisevasta mudasta.
Kyllä oli rankka ajaa, kun piti kunnolla keskittyä linjoihin ja tottakai puristin kädet hapoille. eikä asiaa auta yhtään kohta viikon verran vaivannut räkätauti..
Edelliset ajot ovat olleet ihan suffelikeikkoja. Oli ihan hyvä palata todellisuuteen ja nähdä missä se oma ajokunto ja -taito ovat. Mua harmitti suunnattoman paljon, että typerä nuha rokottaa niin paljon voimia.
Pattisuora meni kivaasti. Mutkatkin välillä ihan ookoo. Mutta paljon on parannettava, jos haluan oikeasti 'ajaa'. Ryydyin ihan täysin siinä vaiheessa kun pitäisi aukaista kaasu.
Toki muutama huippukohta oli päivässä, kun nämä nuoret vetomiehet paineli ohi ja yritin edes hetken roikkua mukana. Hih, pysyin muutaman metrin vanavedessä.

Päätin sitten siirtyä toiseen haasteeseen.. Kahdeksikkoon. Voi hyvää päivää! Surkeaa, surkeaa. suurin vika on korvien välissä. Mihin se kaasu häviää kun sitä pitäisi kääntää. Minne katoaa usko tekemiseen, silloin kun pitäisi kääntää. MITÄ IHMETTÄ MUN PÄÄSSÄNI LIIKKUU!?! Mietin jo, pitäisikö mennä hypnoosiin, jotta pääsisi eroon arkailusta. ;)
Sitten kun päätin että 'käännän tai käännän ja kaadun' niin kaaduin. Ja sain vielä palautteen "Tuossa ei ollut kyllä yhtään yritystä". MuRRR, ekan kerran mulla oli asenne kohdillaan.
Olipa suorastaan pe*¤%tä koko reeni.

Voimat olivat vähissä ja päätin ajaa pari kiekkaa ja lopettaa. Pääsin lähtösuoralta tien ylittävän hypyn päälle ja huomasin alastulossa kaksi makaavaa kuskia. Sain onneksi pyörän pysäytettyä kaatumatta hypyn päälle ja aloin viuhtoa kuin hullu etteivät muut hyppisi makaavien päälle. Nähtävästi todella pieni kuski oli kaatunut ensin ja einiinpieni kuski hyppäsi kaatuneen pyörän päälle..
EIKÖ JUMALAVITA VANHEMMAT TAJUA ETTÄ SINNE HYPPYJEN PÄÄLLE PÖNÖTTÄMÄÄN! Tuokin loukkaantuminen olisi ehkäisty sillä, että joku olisi ollut tuon tunnetusti luunkatkojahypyn päällä.
Olen todella vihainen. Noin niitä turhia loukkaantumisia tulee, kun varikolla on kivemmat jutut kuin lippumiehenä. Voihan sitä vuorotella, että kaikki pääsevät juoruamaan vuorollaan.
Paras oli kommentti, jonka kuulin palatessani varikolle. Huom. Lähdin tilanteesta vasta kun ensimmäinen mopoton tuli juosten loukkaantuneiden luo. Turhahan mun on siinä enää pönöttää.
Mulle sanottiin, että pitäisi mennä 'juosten toisia mopoja vastaan'. Täysin hullua. Munko olisi pitänyt kaataa oma pyörä radalle ja juosta urku auki hyppyyn tulevien syliin??? Crossisaappaissa alashyppyä ja mutkaan.. Kröhm.
Hei, jos et ole koskaan itse ajanut, niin älä osaile. Mä autoin niin kuin tilanteessa parhaaksi näin. Pysäyttämällä muut kuskit.

Ei ollut hyvä fiilis treenin jälkeen. Mutta omaa ajoa ajatellen, se meni kyllä ihan hyvin. :)

Tässä vielä lopuksi 'Ajatuksenakurvatavarikollejaajanlöysästijatiettysekuvataan'-video.

Etenee, etenee!

Naapurikylälle suunnattiin taas kerran. Radalla kävi ikävä haaveri, joten oma aloitus meni vähän pitkäksi ja rehellisesti sanottuna, vähän mietitytti koko ajaminen. Mutta radallehan sitä mentiin.
Tänään oli pyöriä tämän perän radalle aika paljon ja mua jännitti sinne joukkoon meno, kun olen niin tottunut ajelemaan tyhjällä radalla.
Ajo oli aluksi ihan hukassa. Yritin hissunkissun hakea tuntumaa, mutta vaikeaa oli! Kaikki mutkat meni kaasua pumppaamalla. Ja linjat olivat kyllä mielenkiintoset.
Rata on kuivunut hyvin ja kohtahan tuo rata on jo liian kuiva. Kuivana rata menee kivikovaksi ja irtokivet tekevät ajosta aivan kamalan. Jos siihen sattuu vielä kaatumaan, niin aina hajoaa jotain. Vähän tuli oltua ylivarovainen.

Sitten sain koeajoon 300cc Kotarin. Pyörä tuntui "pieneltä" ja kevyeltä ja jotenkin sillä oli niin helppoa ajaa mutkat. Sen kun käänsi vaan. Tuntui kuin mutkat menisi 'heittämällä'. Hassua oli se 2-t:n ääni ja vaihteiden vaihtelu. Miten sitä onkin tottunut nelarin pörinää, vaikka ennen on ollut niin vannoutunut kakstahtikuski!
Tosin ekat parisataa metriä mietin pysyyköhän tämä vehje edes käsissä. 

 Parin kierroksen jälkeen olisin voinut jatkaa matkaa. kuitenkin oli palautettava pyörä omistajalleen. En muista koska viimeksi olisi iskenyt tämmöinen 'heeberi' päälle, tänään se kuitenkin tuli. Oli niin hyvä fiilis että olisin voinut pomppia.

Jos sitä pääsisi jossain vaiheessa palaamaan enduron pariin, niin täytyy myöntää, piikin sijaan tuollainen 300 cc voisi olla kiva peli. (mut ehkä ei kuitenkaan oranssina ;)  Tälläinen )

Innostuin suunnattomasti ajaessani tuolla 3-satkulla. sitten kun sain temmin käsiini niin ajo omalla pyörälläkin meni paremmin. Vapautuneemmin. Pari kertaa sain stumpattua pyörän mutkaan kun en tajunnut ajavani kolmosella ja unohdin sen kaasun.. Muutama mutka meni jo ihan mukavasti. Tästä päivästä jäi todella hyvä fiilis. Oli kaikesta alkujännityksestä huolimatta kiva ajaa. Olisi kyllä voinut ajaa enemmänkin. Järki kuitenkin sanoi, että on parempi lopettaa kun on hyvä fiilis ja kädet olivat samaa mieltä.