JES!!!

Uudella tulpalla ja tulpanhatulla saatiin mopotin taas hyrräämään kuin kissa.
Nyt voi taas nukkua yön rauhassa. :)

Tylsä Motorsport

Aurinko paistaa, linnut laulaa, lapsenvahdit saapuivat ajoissa, mikä ihana päivä lähteä ajamaan motocrossia! Tästähän on tulossa melkoinen ajokuukausi, ajatteli hän.
Naapurikylän radalla oli aivan outo ilmiö. Pyöräkuormaaja radalla! Mitä ihmettä tapahtuu.
Ratahan oli kuiva, ihan pöllysi. Rata oli suorastaan sellainen, että aloin kaivata pientä sadetta.
Kaikki meni aivan loistavasti siihen asti kunnes radalla Temmi olikin vielä unessa.

Saatiin käyntiin melkoiset polkutalkoot. Mähän ilmoittadu ekaksi käynnistämään pyörää, kun viimeksi meni temppuiluksi. eipä hörähtänytkään. Sitten mua syytettiin tulpankastelusta.. MuRr.
Mutta enpä tainnutkaan kastella sitä, kun ei se mopo nyt vaan halunnut käynnistyä.
Aivan hirvittävä järkytys. Miten on mahdollista, että meidän pomminvarma kävijä ei käy!
Todennäköistä on, että tulppa on mennyt..

Mutta eihän nelareista mene tulppa!

Öööö, vai voisiko se kumminkin vanhuuttaan mennä... ;)

Eipä auttanut muu kuin palata tukikohtaan ihmettelemään.Koska viimeksi on jäänyt ajamatta sen takia ettei mopo toimi, hmmmm..

Terkkuja Meiltä. Tänään Mökötetään. Tosi Mälsää.

Kaikennäköistä KT, T ja muuta ämmää radalla

Olipa jännä päivä tänään. Ekan kerran, hmmm, melkein neljään vuoteen, lähdin YKSIN ajamaan. Siis en tietenkään yksin yksin, vaan olihan mulla treffit ajokamun kanssa radalla, mutta ilman meittin perhettä.
Ihan yksin pakkasin auton, laitoin kärrin perään, pyörän kärriin. Kiinnitin valot ja pyörän.
Olipa muuten haastava homma! Teletappius ei tee pyörän kiinnityksestä helppoa. Meinasin jo kiroilla kotipihassa. Onneksi kuitenkin "tiimipäällikkö" tarkasti sidonnat ja pääsin matkaan.
Pitkästä aikaa vanha tuttuni jännitys iski. Ajelin niska jäykkänä, kieli tiukasti keskellä suuta kohti rataa. Kärryperässä ajo ei ole vaikeaa, mutta kun siihen ei ole tottunut, niin jänskätti.

Oli siellä lumen keskellä muitakin ulkoiluttamassa koiria ja kottaraisia. Kuului vaan hihkaisu "Rata on ihan paskassa kunnossa!" Ja sitten ne lähtivät, pois. Mua vaan hymyilytti, miäpä pääseen ajamaan!
Tulihan mun seurakin sitten paikalle ja päästiin ajamaan. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa enskakaveria. Molemmilla on ollut hieman taukoa viime aikoina, joten oltiin vähän tuntumaa hakemassa.

Ja niin meikä haki tuntumaa heti kolmannessa kurvissa. Unohdin taas kaasun ja sain todeta maan todellakin olevan sula. Hiekka ei ollut kovaa! Voi elämä, miten se ajo tuntui taas olevan hankalaa. Oli sellaista kaasunpumppausta, että melkein olisin harmistunut, jos se ei olisi muuten ollut niin kivaa.
Sain mä sitten mörön taipumaan sinne sisäkurviinkin ja muutamat kohdat menivät jo kohtuullisen hyvin.
Suurin tekniikkaongelma oli tänään pyörän käynnistys. Tuo temmi kun on niin kovin tarkka siitä, että se polkaisu lähtee ylhäältä asti ja voimalla. Nooh, mullapa on polvi ottanut vähän kipeää tässä vähän aikaa sitten. (Menin hölmö kokeilemaan spinningiä ja se pyörä potkaisi. Vaarallinen ja niin tylsä laji.)
Mopon polkaisu voimalla ja tuntui että maailma on täynnä salamoita ja teki kipeää. Seuraava polkaisu oli, arvatenkin, liian löysä. Höh, mitä polkufestarit. Mutta muutamalla ärräpäällä se lähti.

Rata oli mun mielestäni kivassa kunnossa. Toki lumenpöpperöä ja röykkyä, mutta edelleenkin tykkään naapurikylän radasta tuollaisena. Vielä kun tuo lumi sulaisi!
Tosi paljon tuli ajoa, kun oli niin mielettömän kivaa. Ja mukavaa oli muistella Parolan CC-kisaa ja naureskella muitakin hassuja juttuja "enska-ajoilta".

Päiväni kyllä kruunasi, kun pääsin kotiin ja kuulin saaneeni positiivista palautetta sovinistikerhon puhelinpalaverissa. kiitos! jos ajamaan mielii, on ajettava "möröllä", kun ei muutakaan ole. Ja hey-y, ei se aineskaan voimasta jää kiinni ;)

Niin mahtava ajopäivä, vaikka tulikin myös pipiä. Tälläisiä päiviä lisää, kiitos!

Kiddycross

Heipparallaa, aivan hurja ajointo päällä! Piti eilen mennä tuohon naapuripitäjän radalle pärräämään, mutta jäi tekemättä, kun satoi inhaa taivaalta. Eihän se muuten haittaisi, mutta tulee kannustusjoukolle kylmä.

Tänään olikin ihan loistava keli. Tiimin toinen kuski odotti innoissaan radalle pääsyä, kun höhlä luuli siellä olevan muitakin. :D :D

Radalla oli polvenkorkuinen pikkupoika sähkö Osetilla. Vähänkö oli hieno peli! Äkkiä tämä pikkukuski kannettiin autoon, kun tuupattiin temmi kärristä. Olisi sinne mahtunut pikkukuski ja meidän tiimi..

Itselläni oli ensin "lippumies"vuoro ja vasta toisena radalle. Hyvin oli paikat sulanu vaikka jäätä radalta löytyykin. Saa vielä jokusen hetken olla lämmintä, että ne ahtojäät väistyy.
Nyt täytyy ihan kirjata tähän ylös etten suorittanut mitään ajovarusteiden hieromisrituaaleja ennen radalle menoa, vaan selvisin ihan muutamalla hyppelyllä.

Sulaminen oli tuonut radalle tyypillisiä kiviä esiin ja parissa lammikossa oli hieman yllättävä reuna. Mut on se vaan hauskaa siirtää läskit lokarille ja kääntää kahvasta ja ajaa läpi lätäkön!
Tosiaan luulin ettei radalla ole muita ja siinä lämmittelykierroksella olin kuulevinani jotain pörähdyksiä selän takaa. Kuinka ollakkaan ihan puskista oli löytynyt radalle toinenkin kuski, joka reppuselässä siellä ajeli. Melkein pelästyin. Onneksi huomasin tämän seurailijan niin en pelästyksissäni ajanut kylkeen.

Tänään otin mukaan jo pikkaisen tekniikkaan keskittymistä. Menin ajamaan lasten crossiradalle. On muuten aikaa siitä kun viimeksi siellä harjoittelin. Mulla oli silloin gassi!
Kyllä tuli hyvä muistutus kuskin huonoudesta. Jännää miten tuo nelari antaa niin paljon anteeksi ettei muista niitä omia OIKEITA taitojaan.
Pikkuisten radalla on jyrkkä pikku nyppylä ja tiukkaa mutkaa. Niin sitä stumpattiin pyörä heti alamäkeen..
Nyppylän jälkeen kun on tiukka vasen ja sitten tiukka oikea. Ne kurvit on VAIKEITA. Mun kääntösäde on ollut sama kuin tarktorilla ja nyt pitäisi heittää tiukka kurvi.
Meikällä se tarkoitti tiukkaa pohdintaa. Jostain syystä en saanut tänään temmiä käyntiin millään. Polkaisujalka oli heikolla päällä. Siinä pienessä hetkessä mielessäni kävi aika monta ärräpäätä, kypärän heittelyä ja muuta turhautumista osoittavaa raivonpuuskaa, mutta sitten mulla tuli mieleen eräs naiskuski, jonka kanssa olen jokusen kerran metsäpolulla ollut.. Ja päätin etten ole luovuttaja. EN TODELLAKAAN, vaan ajan tämän pyörän näistä vielä! POTKU ja taas pärisi.
Siinä radan varressa mulle viitottiin, että pysähdy mutta piti vaan hihkaista ettei nyt, nyt on näytönpaikka. Siis näytönpaikka itselle.
Eikä pyörä stumpannut, muttei myöskään kääntynyt.. :/ Nooh, annoin sen anteeksi itselleni ja yritin uudestaan.
Tuli ihan voittajafiilis kun sain kasattua itseni hetkellisen 'romahduksen' jälkeen. Ihan innolla odotan seuraavaa kertaa kun pääsen tahkoamaan tekniikkaa. On tuo iso pyörä vaan haastava pikku radalla. Metsään ei vielä ole asiaa, mutta nyt reenataan! :) (Silloin kun se on mahdollista..)

Hiekkaa näkyvissä!!

Tuli eilen tehtyä retki naapuripitäjään. siellähän alkaa olla rata sula. Hieman hyppyjen alastuloisssa oli lunta ja lätäkköä ja jäätä, mutta yllättävän mukavassa kunnossa oli rata.
Vaatisi muutamia lämpimiä päiviä ja pari kuskia niin johan olisi makiaa baanaa.

Mulle arpa onni suosi ensimmäisen ajovuoron, joten onnessani lähdin kurvailemaan. Ekat 20 minuuttia meni ihan vahingossa, kun oli niin kiva kurvailla. Oli mukava huomata, että rata joka on viimeksi lanattu (ehkä) viime vuoden toukokuussa oli noin ajettavassa kunnossa. Aluksi vähän arvelutti ajaa jäälle, kun ei tiennyt mitä siellä alla on, mutta pian huomasin italialaisen jäänmurtajan menevän hienosti läpi. ;)
Olin niin innoissani tarjoutuneesta mopoiluhetkestä, että kurvailin onnessani sen enempää tekniikkaa ajatellen. No, myönnetään, ajattelin että menipä kivasti kurvit: pyöreellä linjalla :D Ei kyllä tullut hirveästi reviteltyä, oli niin hauskaa vaan kurvailla ja lennättää kuraa. Ens kerralla sitten vedetään tosissaan! On alkanut semmoinen reenikärpänen pureksi ja nyt aletaan oikeasti ajamaan! ;)

Pikku hiljaa alkaa tuo temmikin tuntua tutulta. Tällä kertaa ei tullut mitään "pelkotiloja" vaan uskalsin kääntää kahvasta ja luotin pyörän vastaavan kutsuun.
Hauskin juttu oli, kun huomasin pyydystäneeni kotarin oranssia nauhaa eturenkaaseen. siinä se vähän aikaa räpätteli jääden jonnekin matkalle. Kysymys kuitenkin on: 'Mistä se tuli!?!'

En kaatunut, en mokaillut. Nautin ajosta. Hienoa!

Kunnes... Varikolle päästyäni sain vähän palautetta. Kuulemma nyt saan luvan alkaa reenaamaan tekniikka. Jarrutukset puuttuivat, pelkää köröttelyä ym. ym.
No, enpä sitten viitsinyt siinä kertoa, että olin juuri ollut ihan täpinöissäni kivasta ajosta ja suht tyytyväinen..
Mutta eipä se tekniikkatreeni tarpeetonta ole. Täytyy saada peli haltuun, jospa sitten uskaltaisi vaikka mettään...

Lopuksi pieni huumorpläjäys, vähän niin kuin jatkoa vanhoille videoille. Pikkasen tämä teletappius haittaa, mutta ihan hyvin lähtee.

Olen myös saanut negatiivistä palautetta varikolla viivyttelystä ja varusteiden "hieromisesta". nooh, se nyt vaan on mun tapani toimia. Siihen asiaan en aio paneutua, koska mielestäni saamani palaute oli turhaa.