Sunnuntaiajelua

Tulihan sitä ehdittyä radalle lokakuussakin! Piti jo aikaisemmin mennä, mutta ei jaksanut.
Fyysinen väsymys on viime aikoina estänyt turhat harrastelut :(

Olen kotona ikävöinyt enduroa ja sunnuntaina sitten ajattelin mennä vähän metsään.

Tuolla rajan pinnassa oli lauantaina semmoinen kimppa cc-harjoitus, johon ei päästy. Menin sitten sinne sunnuntaina. Olipa crossirata suorastaan pirullisessa kunnossa. Viikolla oli tullut reippaasti vettä (radasta päätellen hirmumyrsky!!). Luulin, että tietyt paikat ovat löllökkää, mut yllätyksekseni sain huomata maan olevan jäässä ja vielä todella syvältäkin.
Piti hieman crossiradallakin oikoa, kun ei huvittanut joka ponniin mennä kokeilemaan onnea.
Siellä ekassa nousussa kohti takalenkkiä sitten meinasi käydä hassusti. Enskapirkko olkapäältä huusi 'tasakaasulla, anna mennä' ja laitoin isompaa vaihdetta silmään ja käänsin kaasua. Sitten tuli se 'uHuphs-tilanne'. Pyörä ponnahti kohti ojaa ja mielessä kävi vaan etten halua nostaa mörköä ojassa!
 Mistä lie se samainen pirkko osasi pysäyttää pyörän juuri ojan reunalle ja kääntää pyörän oikeaan osoitteeseen. Piti vähän taputtaa itseäni olalle ja olla tyytyväinen. Siinä toetesin ettei tänään viitsi ajaa crossia. Rata on vaan aivan liian huonossa kunnossa.

Siinä sitten pikkasen kiertelin crossiradalla ja etsin pääsyä metsään. CC-reitti oli merkitty sinne selkeästi, mutta heti aluksi oli semmoista upotusta että HUH. Laitoin pyörän puuta vasten ja menin vähän tarkastelemaan reittiä.
Aluksi siis noustiin mäkeä, jossa oli ensin upottavaa maata. siihen oli edellisenä päivänä ajettu yksi syvä ura, missä virtasi puro. Sitten tuli kalliokinkama. Josta laskettiin hiekkamäkeä alas metsään. siellä on juuria ja kiviä niin kuin suomalaisessa metsässä on. Reitti on ajettu traktorilla (?) eli leveä baana ja niin hitsin kivannäköinen. siellä mä talsin, kunnes kuulin mopon äänen. Hitsi!
Varikko oli luullut karhun syöneen meikän. Sieltä se meittin isäntä tuli pyörän kanssa ja lähti kiertämään reittiä. Mä sitten kävelin ajovarusteissa ja kypärä päässä koko lenkin ja hehkuttelin mielessäni miten kiva se on ajaa. Kunhan vaan keksisi miten kiertää sen ekan löllömäen.

Reitin tekijä sitten näytti mulle mitä sinne pääsen ja lähdin käymään varikolla hakemassa puhelimen mukaan.

Niin siinä kuitenkin kävi, että liiallinen odotus loi melkoisen jännityksen päälle ja järki muistutti siitä että olen reitillä sitten IHAN YKSIN. Jos ajan metsään, on sieltä ajettava pois.
Siinä reitille menossa oli kalliokinkama (kuiva ja helppo) ylitettävänä. siinä mulla jännityskäsi teki tempun kaasulla ja säikähdin.
Mulla meni pupu pöksyyn. Aikani siinä mietin ja katsoin reittiä. Jouduin pettymyksekseni toteamaan, että nyt on parempi käänytä takaisin. Ja tulla uudemman kerran tänne. Henkisen tuen kanssa.
Ei siinä reitissä ollut mitään vaikeaa. Lataus vaan meni yli ja pienestä virheestä tuli elämää suurempi juttu.
Tällä kertaa palasin varikolle pettymyksen kyyneleet silmissä.
Mut hei! Mä sain käännettyä pyörän ympäri paikallaan. On sekin jo jotain! Jalka maahan, kytkimellä ja kaasulla: KÄÄNNÄ.

*KORJAUS*

Pahoittelen suunnattomasti, että sekoitin uuden hienon takarenkaan merkin.
Biltema siis meni roskiin ja DUNLOP on nyt takana ;)

Täti Moodissa

Syyskuu vasta aluillaan ja meikäläinen on jo radalla!! WAU.

Lähdettiin sitten koko porukka retkelle itään. Väsytti niin vietävästi ettei ajatus ajosta oikein innostanut. Suunnittelin leikkiväni muovisilla traktoreilla ja antaa isännän ajella mitä ajelee.

Kutenkin tuli sitten vedettyä ne ajovarusteet niskaan ja lähdettyä radalle, joka oli aivan kauheassa kunnossa. Reikiä, hyppyreiden nokat murtuneet ja pattia. Enpä ole tuota rataa tollaisessa kunnossa nähnytkään. Toisaalta oli kiva, kun siellä meni niitä uria, niin oli helppo ajella muiden jälkiä.
Onneksi oli uusi Biltema alla, kun entinen oli jo aika liukas. 

Jotensakin ajelu oli tänään todella kivaa.
Meni rennosti, kun en ollut ehtinyt kerätä itselleni suorituspaineita niskaan. Tarkkana sai radalla olla ja joutui hieman miettimään minne ajaa (siis enenmmän kuin normaalisti ;) ). Osa rei'istä oli juuri sellaisia, mitkä oikein houkuttelevat upottamaan eturenkaan sinne ja heittämään sellaisen suorinvartaloin kerien ukemin tantereeseen.
Onnekseni pysyin pyörän päällä vaikka takalenkille mennessä tulikin pieni tilanne. Otin pompun jostain röykystä ja pyörä syöksähti ylämäkeen ja meikä linkosi itsensä ilmaan. Taisin unohtaa sen pyörästä puristamisen, kun luulin joutuvani juoksijaksi. Kaksi peräkkäistä rykäisyä, mutta onnekkaana sain pidettyä itseni pyörän päällä ja sain jopa itse päättää menosuunnan!

Siinä cruisaillessani katselin metsässä näkyviä kotarin teippejä ja hiljaa mielessäni mitein, koskahan uskaltautuisin takaisin enskapolulle. Ihan sellaiselle lyhyelle, vaikka vaan kokeilemaan..

Hirmuisen kiva päivä ajella mopolla :)

Tiistaina Mopoilin

Koko ajan ajamassa! Melkein joka kuukausi tulee nykyään käytyä mopoilemassa ;)
Tämä nyt ei ole ihan toivotuin linjaus, mutta pitää pelata niillä korteilla, mitkä on jaettu.

Mulla on koko alkuvuosi ollut melkoista painimista terveyden kanssa. Keho, kun ei tahdo olla menossa mukana, mutta nyt alkaa lääkitys olemaan kohdillaan ja jopa yötkin alkaa olemaan rauhallisia. Pahimmat ongelmat ovat toivottavasti takanapäin.

Tiistaina sitten tärisin jännityksestä ja melkein oksensin, kun jännitti niin kovin tuo mopoilemaan lähtö. Tuosta oman kylän radasta on muodostunut jonkunasteinen mörkö mun mielessäni. Tällä kertaa ajattelin unohtaa kaiken suorittamisen ja ajaa muutaman mukavan kiekan.

Mukavaltahan tuo ajo tuntui heti eikä ne vähäiset taidotkaan olleet kadonneet. Radalla oli käynyt joku 'mun tyylinen' kuski ajamassa mukavat linjat. Kaikki kurvit vedetään pitkäksi eli laidasta laitaan. Ei niin kuin ammattilaiset ovat opettaneet

. Joten vallikammo unohtui heti ja innoissani yritin kääntää mopotinta vähän reippaammin. Muutaman kerran taisi jopa onnistua.
Huomasin hassun jutun. Muutamat pitkät ja loivat kurvit meni paremmin tapeilta kuin että yrittäisin käyttää persusta penkissä.
Suurin ongelmahan tuolla hiekkalaarissa on vauhti. Tai siis sen puute. Pitäisi jo uskoa, että kaasulla ja oikein ajoitetulla jarrutuksella homma toimii paremmin kuin röpötyksellä ja huilaamisella..
Mulla olisi niin hieno suunnitelma tekniikkatreenipäiväksi. Nyt kun saisin vielä jonkun muunkin mun kanssa kokeilemaan, niin voisi olla hauskaa. 

Sain myös muistutuksen siitä, kuinka kuuma pakoputki voikaan olla. ei se ihan liioittelua ole, että kuiviin heiniin kaatunut enskakuski meinasi sytyttää maastopalon..
Toiseksi viimeisessä kurvissa, siinä missä on aina pakko syödä hiekkaa, tuli sitten käytyä kyljellään. Yritin hienosti ajaa sitä tasaisempaa enkä mennä uraan. Ja u-huops! Kaikessa "tohinassa" unohdin sen kaasun. Hello hiekka! Oon kyllä tehnyt salilla aika paljon maasta- ja rinnallevetoa viime aikoina, mutta tuolla epätasaisella alustalla ja mopoanostaessa meinasikin mennä sormi suuhun.
Järkeilin sitten jutun niin että pyörä polville ja siitä sitten seuraavalla rykäisyllä pystyyn. Kummasti alkoi oikeaa jalkaa lämmittää. Perskele! Paloi pöksyihin reikä.
Jospa nyt ottaisin asiasta opikseni.

Tiivistettynä: Rata oli hiekkainen, kiviä löytyi. Myös ajamisenjälkiä. Mulla oli hitsin kivaa!

Katsotaan nyt saadaanko sunnuntaina aikaiseksi Tätien Mopot yhdessä radalle.

JK. Vähän aika sitten mulle paljastettiin karu fakta. Olin viimeksi ajanut normisatulalla.. Ja en huomannut mitään eroa. Taidettiin turhaan tuhota se vanha satula!

Tänään "Myrkytettiin" ;)

Pääsinpäs itsekin ajelemaan. Nyt on hiukan palauduttu kuumasta kisaviikonlopusta. Kilpailun jäljet oli peitelty radalta , joten pääsin ajelemaan mukavalla radalla. Oli siellä jo jokunen pyörä ehtinyt rallattaa ennen meitä ettei ihan hiekkatiellä ajettu.

Oli hauskaa kun sain seurakseni toisen temmikuskin oman ukon lisäksi. Meillä olikin sitten 'akkain ajopäivä'. ;D Oltiin ihan innoissamme ajelusta. :D :D

Harjoiteltiin sitä uudistettua mäkeä ja radan ekoja kurveja, kun oli kerrankin tilaa ja aikaa.
Se radan uudistettu alamäki on mun mielestäni helpompi kuin aikaisempi jyrkästä ylös ja alas. Uskalsin jopa ajella vähän reippaammin sitä kohtaa. Tosin mäen päällä oleva hyppyri vähän jänskättää. (tuo kohta näkyy edellisen kirjoituksen kuvassa taustalla).
Jostain syystä tällä radalla on vaan niin paljon kivempi kaasutella kuin omalla kylällä. Mulle kun on tainnut tulla mörkö tuosta juoksuhiekasta.
Harmi ettei mulla ole kuvia todisteena, mutta tällä kertaa kurvit meni tosi hyvin! Ehkä paremmin kuin koskaan.
Pattisuora on kyllä haasteellinen. Pitäisi varmaan kokeilla pykälää isommalla vaihteella..
Päivä oli kyllä kuuma. Onneksi on se lähde siinä radan vieressä sai välillä vettä niskaan, niin meno jatkui.
Taisin vähän innostua ajamisesta.. alkoi hypyissäkin nousta renkaat ilmaan! o_O

Tein myös koeajelun piikkisellä temmillä, josta olen silloin aikaisemmin kirjoittanut. Tällä kertaa mulla ei olekkaan mitään loistavia kommentteja siitä pyörästä. :(
En tiedä mitä sille oli tehty, mutta olipa kamala ajettava. (alhaalla ei tapahdu mitään, sitten tulee yläkierroksilla ihan hirveä piikki)
En uskaltanut edes kiertää koko rataa sillä, kun tuntui ettei mulla oo mitään "tatsia" siihen vehkeeseen.
Kauhia sentään! Olen tainnut tykästyä nelariin. Voi pääsisinpä pian uudelleen.

Kiitos ajokaverille. Pian uudestaan T.!

Kilpailua mahdollistamassa

Melkein kuin olisin itsekin käynyt ajamassa, kun sain seisoa mutapaakut naamassa radan varressa. Hahaa!
No, kun rata on lanattu, meen kokeilemaan.

O-HO. Taisin Mokata.

Ja niin se odotettu päivä tuli. Mä pääsin radalle.
Huoh, ensin hirveä show notta saatiin lauma liikkeelle. Ei ollut kovin rento fiilis radalle tullessa. Sitten vielä ratana oli tuhoton hiekkalaari, jossa viime kerralla ajot meni ihan pieleen.

Voin sanoa ettei melkein kahden kuukauden tauko tehnyt ollenkaan hyvää.
Kiesus, huono Biltema tarttui kosteaan hiekkaan ja kuski oli hukassa. Vaihteiden vaihtokin meni pieleen. Ekaa kertaa taisin löytää välivapaan noin monesti.
Tosin sain hyvät naurut kaaduttuani kurvassa naamalleni. Meinasin tukehtua radalle kypärän täyttyessä hiekasta!

Ei oo muijassa puhtia. Ensi kerralla haluan mennä "helpommalle" radalle, niin saan kuvitella edes hetken osaavani edes jotain. Niin ne vaan vähäiset taidot katoaa hiekkaan.
Oli mulla kuitenkin kivaa ja sain pyörän käyntiin ihan ite.

Todellista Matalalentoa

Pyörä on italialainen, mutta mä taidan olla jotain eskimosukua, koska en kestä tuota kuumuutta. Tai siis, kuumuudessa urheilua.
Ajohalut eivät ole kadonneet, mutta en voi ajaa helteessä. Tulee niin tajuttoman pahaolo.
Joten joskus sitten taas temmillä ;)

Taas Mopolla

Tuli sitten eilen hitti ja huti. Hitti ajollisesti, täysi huti säätilan tulkinnassa.
Aamulla iloitsin viileämmästä säästä ja sadepisaroista. Ajattelin innoissani saavani viileän ajosään ja päätinkin, että koko poppoo suuntaa katseensa ja autonkeulan itään.
Yritin jopa houkutella seurakseni seuramme sihteeriä.. Jotta saisimme enemmän Tyttöjä Mukaan.

Päästiin sitten vihdoinkin perille Mlään ja aurinko porotti korkealla taivaalla, parkkiksella ei käynyt edes tuulen henkäystä. Tuntui kuin olisi jonkinasteinen pikku moka käynyt meikälle..
No, paikalla oltiin joten ajamaan!
Mopossa oli taas tappijalka säädöt ja yleisön puuttuessa sain sen ekalla polkaisulla käyntiin.
Ekalla kiekalla huomasin, että radalla oli käynyt muitakin. Löytyi kuoppaa ja uraa ja vallia.
Mopo tuntui kivalta ja mutkat meni pitkäksi. :D
Kuitenkin jaksoin ajaa enemmän kuin aikaisemmin. Keskityinkin siihen, että ajo on mukavaa. Ei tarvitse repiä, otetaan mielummin kestävyys kuin räjähtävä nopeus treeni.
Mutkat on ongelmallisia -yllätys- Yritin ajaa ne rauhallisesti tällä kertaa. Osan sainkin jo ajettua paremmin, osassa tarvitaan treeniä. Paljon.
Jos saisin toivoa, niin haluaisin harkkapaikan missä voisi ajaa vaan ihan muutamaa mutkaa. (Tiedetään! Kahdeksikkoa, kahdeksikkoa..Mut saattais olla korvienvälille iisimpi juttu ajaa "oikeaa" mutkaa)
Pattinen rata oli toisaalta hieman haastava ajettava, kun tuntui kuin hampaat lentäisivät suusta. Tosin muutaman kiekan jälkeen osasin jo jättää pahimmat montut väliin. Vain muutaman kerran tuli tunne, että kohta mennään sarvien yli. Etenkin siinä radan lopussa olevassa jyrkässä alamäessä piti olla tarkkana.
Pattisuora oli hauska. Harmi vaan ettei kameraan sattunut se kerta, kun suoritus tuntui menneen ihan nappiin.
Harmittaa kyllä ettei mulla ole vauhtia nimeksikään, mutta onko se ihme näillä ajokerroilla.
Jospa sitä ensi kerralla uskaltaisi vähän rikkoa omaa mukavuusaluettaan ja edes suorilla kiihdyttää ;)

Tuolla radalla opin jo kuulemaan temmin äänestä, koska pitäisi vaihdetta vaihtaa ja ensi kerralla sitä kolmosta pitää jo käyttää aktiivisesti.

Edelleen varikolla oltiin sitä mieltä, että ajan parhaiten tuolla nelarilla.. Ja oon kyllä tykästynyt tähänkin mopoon.

Päivä oli kyllä ihan liian kuuma meittin retkelle. Itse sain hirveän päänsäryn loppupäiväksi ja pikkumies sitten oksensi autoon..
Viileämpää päivää odotellen ;)

Tänään oli radalla sitten ollutkin ihan toinen meininki. Pyöriä aivan mahdottomasti ja toinen toistaan nopeampia kuskeja ;)
Rataakin oli kasteltu illalla, aamulla äestetty ja pitkin päivää parin tunnin välein rataa kasteltiin.
Toisilla niitä ajokavereita riittää, mulla se yksikin jäi rautakauppaan. Ehkä ensi kerralla T. pääsee radalle asti?!

Terkkuja Maalta!

Hip hei ja jee jee! Keskiviikkona oli porukkaa kimpalla kaatamassa puomia tuolla idässä ja mä pääsin kerrankin mukaan. Onnistuin saamaan LAPSENVAHDIN, vapaaehtoisen ja innokkaan, joka suostui myös viihtymään muksujen kanssa KOKO illan :D :D
Piti sitten painella hirveellä kiireellä tuonne itään, että ehdin radalle ajamaan ennen kuin paremmat kuskit saapuvat paikalle.
Pettymykseni oli karmea, kun radalla oli vielä kastelu päällä, kun tultiin. Olin koko matkan jännänyt ajamista ja kädet oli jo Mlän kylällä olkapäitä myöten hapoilla. ;)
Onneksi se kastelu lopetettiin ja sain suunnata melkein tyhjälle radalle. Jännitys hävisi siinä hetkessä, kun pääsin varikolta radalle. VITSI MITEN MAKEELTA TUNTUI TAAS AJAA.
Hymy huulilla köröttelin kolme kiekkaa putkeen. Kurveissa meni taas vähän pitkäksi, mutta ei haitannut. Toisella kiekalla huomasin jo vähän kääntäväni kaasua. Mua ei todellakaan ärsyttäneet ne kaikki tekniikkavirheet, mitä tein koska pitkästä aikaa oli vaan niin hienoa ajaa.
Hihhii, sain jopa renkaat ilmaan hypyillä! Ja pysyin pystyssä.
Olin yllättynyt siitä miten kiva tuo rata oli ajaa. Hypyille oli vissiin tehty jotain muutoksia?! Naapurikylän ja oman kylän rataan verrattuna, tuo on kyllä paras rata. Oma kylä liian tekninen mulle (TREENIÄ! TREENIÄ! huutaa piiskuri korvien välissä) ja naapurikylä taas.. No, se vaan on.

Uskaltauduin innoissani vielä toiselle setille muiden lämmittelijöiden sekaan. Tosin pelkäsin koko ajan, että vedän lipat onkun eteen vaan sen takia, että tiedän takaa tulevan useamman mopon. No, en mä kaatunut. Kuulin kyllä että joku tulee takaa ja yrittää ohi, mutta joku heräsi korvien välissä ja päätin, että crossiradalla ei tietä anneta, nopeammat osaa ohittaa. Siispä peitetään sisäkurvi ;)
Hölmönä sitten innoistuin ajamaan vähän kovempaa kuin kuntoni antaisi periksi ja viimeisessä kurvissa juuri ennen pattisuoraa heitin kasat, jotenkin sain ilmat "pihalle" ja hanskat tippui.
Yritin polkea mopoa käyntiin ja tunsin, miten flunssa oli tehnyt tehtävänsä. Ei jaksa. Ei voi antaa periksi ja niinpä käytin loputkin energiani huonoihin potkuihin. Sitten jouduinkin läähättämään naama punaisena mopon päällä. Pääni ei halunnut antaa periksi, kun paikalla oli niin paljon ihmisiä, mutta heikko minä antoi. Luovutin siis pyörän isännälle ja kävelin varikolle. Kyllä korpesi. Ja ärsyttää vieläkin. Mun olisi pitänyt polkea se pyörä käyntiin ja ajaa se muutama sata metriä, muRRR. Kukaan ei tykkää luovuttajista!
No, ehkä sitten ens kerralla.

Lopun iltaa sitten nojasin lippuun, onnekseni en joutunut sitä heiluttamaan kertaakaan. Hauskat olivat yhteistreenit ja loistava vapaailta.
Jos vaikka joskus toistekin onnistuisi!

Tovi Menee..

Niinhän tässä taas kävi.. Kun olisi mahdollisuus pärrätä, meikä tulee kipeäksi.
En siis ottanut nokkiini viime ajo kerran vaikeuksista, vaan joudun pitämään taukoa ihan pakosta :/
Toivon keskiviikolle rankkasadetta, että pääsisi torstaina ajamaan ;)
En olisi uskonut kaipaavani sadetta, mut tuo kotikylän rata vaan vaatii pienen kosteuden notta siellä olisi kiva pärrätä..
Idässä on kuulemma uraa ihan urakalla, joten lanausta odotellen ;P

Täysillä Mutkaan... Tai Makuulleen

Lanattu rata, kaunis ilma ja ei kun ajoa!
Heh, miksi se aina menee niin, että hyvää ajokertaa seuraa totaalinen mahalasku?!
Tällä kertaa ei ollut mummo chopperilla, vaan täysi tumpelo mopolla.
Nyt kun hiekkalaari oli lanattu, siellä oli pehmeää hiekkaa joka paikassa ja silloinhan tulisi muistaa se kaasu. Mä en muistanut. Jostain syystä "pelkäsin" kurveja ja jätin sitten kaasun pois. Eihän semmoisesta pelleilystä tule mitään.
Hienosti pääsin kolme kertaa pötkölleni, 2 kertaa sisäkurviin ja kerran ulkokurviin :D
Viimeinen lento, ei hieno eikä hento ;) täytti mun kypäräni hiekalla.
Päätin, että jatketaan ensi kerralla. (Syljin sitä hiekkaa vielä illalla..)
Positiivista: Hartialukko oli unohtunut kotiin, ei ajon jälkeistä päänsärkyä. Sekä mua hymyilytti kuitenkin vaikken tällä kertaa yltänytkään edelliskerran tasolle.

Nyt odotan sadetta, voisi olla mukavampi tuo kotikylän rata. Tosin retki itään on myös suunnitteilla.
Tänään mä kävin tuolla isojen mäkien varjossa mittailemassa Hondaa. Ihan vaan parkkiksella. Kyllä sinne enskailemaan mieli tekisi, mutta hiotaanpa nyt noita taitoja vielä hetki, jos toinenkin!

Tosimahtava Maanantai

Viime aikoina olen joutunut kasvotusten sen tosiasian kanssa, että tällä hetkellä moottoriurheilu ei ole ihan itsestäänselvyys. Mummin vierailun aikoihin ajamaan lähteminen oli tosi helppoa, mutta näin arjessa asia ei ole ihan yksinkertainen.
Helatorstaina olisi ollut ajoleiri, jonne olisin saanut piikkisen lainaan ja olisi ollut tosi hauska päästä näkemään tuttuja ja hieman opettelemaan juttuja. No, eipä tarvitse lähteä.. Tästä tuppukylän pahaisesta, kun ei löydy lapsenvahtia. Yritin käyttää jopa lahjontaa, siinä onnistumatta :(((
Rehellisesti sanoen, se kyllä söi naista ja sai mielen maahan.
(tai siis olisi löytynyt.. á 26e/tunti.. o_O Leiri olisi maksanut jo ennen lähtöä n. 260 egee..)

Näin kevään tullessa mulla on tullut suunnaton ikävä enskareiteille. Mä niin tykkään endurosta, niistä haasteista ja siitä ettei siellä metsässä (ainakaan ennen) tullut oltua yksin.
Toivon mukaan sitten heinä-elokuussa kun saadaan mummi mestoille, pääsen ehkä metsän puoleen.

Tadadadddaddaaa :D Tänään mä vihdoinkin pääsin radalle.
Lähetin viikonloppuna isännän kokeilemaan kotikylän rataa, josko meikäkin pystyisi siellä pärräämään..Ja tänään sitten kokosimme "laumamme" ja suuntasimme radalle. Pikkumiehelle Straider mukaan ja vielä pienempi nukkui vaunuissa Peltorit korvilla.

Hitsi, että osasi jännittää! Jo kotona alkoi pohkeet mennä kramppiin ja käsiä hapotti. Enhän mä ole vieraillut tuolla radalla yli vuoteen niin, että itse olisin ajanut.
Ja tuo pyöräkin vielä vähän jännittää, kun ei olla vielä kovin tuttuja.

Käskin isännän olla autossa hiljaa, ei mitään neuvojen tuputuksia ;) Ajokamat oli vetänyt niskaan jo kotona, joten radalla kaiken hiljaisuuden vallitessa työnsin pyörän kärristä ja suuntasin hiekkalaariin.
Hartialukotus maximus iski heti alkumetreillä. :D
Mukavaa oli huomata jotain tuttua eikä se eteneminen nyt niin hankalaa ole. Paitsi, kun mieli menisi, mutta kroppa ei!
Aika lyhkäiseksi jäi lämppärikierrokset. Pystyssä kuitenkin pysyin ja opin myös sen mitä oikeasti tarkoittaa "korjaa kaasulla". Tuo mopohan menee urassa kuin urassa ja urien yli!
Nelarilla on helpompaa kuin piikillä. Selkeästi omassa ajossa huomasi jännityksen.

Pienen paussin jälkeen meno tuntuikin jo paremmalta, ehkäpä jopa asteen verran rennompaa oli meno. Etulokarissa vaan tuntuu olevan jotain mielettömän kiinnostavaa. Piti oikein keskittyä siihen, että katseli muutamaa töyssyä edemmäksi. Samat vanhat virheetkin löytyivät edelleen, istun liian takana, kaasun- ja jarrujenkäyttö. Aloin heti kriittisellä silmällä analysoimaan omaa ajoani, vaikkakin hitsin kivaa mulla oli. Siksi yllätyinkin suunnattomasti palatessani varikolle. Ajan kuulemma parhaiten, ikinä! Hieman kulmat kurtussa tätä kuuntelin ja piti kysykin, että kettuillaanko mulle.
Vastaus oli ettei. No, mutta HYVÄ!
Siinä sitten pärräilin menemään into piukeana. Välillä tuli jo yritettyä vähän liikaa ja sen kyllä huomasi heti. Kädet jugelissa ja pyörä luikertelee. Kyllähän tässä tarvitsee lisää ajoa ja kuntoharjoittelua, jos meinaan edes yhden erän jaksaa ajaa.
Kerran menin nurin. Kurvassa unohdin kaasun, hehhehhee. Pötkölläänhän sitä oltiin!

Kaiken kaikkiaan aivan loisto ajopäivä! Toistaiseksi mennään lähiradoilla, koko porukan voimin. eikös sitä sanotakin niin, että "Family that plays together, stays together."
...Toivon mukaan jossain vaiheessa, joku liittyy mun seuraan ajelemaan...

Loppuun vielä video kohdasta, jonka joku saattaa muistaa mun gassi ajoilta..

Kevät!!

Taitaa vielä aika moni rata olla vielä aika kurjassa kunnossa. Naapurikylällä on rata kuiva, mutta alkaa olla jo aikamoisen "ajettu" niille, jotka eivät tykkää urista ;)
Eli mulle. :D Mut enpä mä olekkaan päässyt ajamaan!

Tässä eilen harjoiteltiin tasapainoilua pikkumiehen kanssa. Ei ihme, että pikkukuskit ajaa niillä mopoillakin ihan hullua vauhtia.. Itsesuojeluvaisto tulee vissiin myöhemmin, vai kuuluuko se edes vakiona ihmistaimiin?? Pienikin nyppylä niin ei muuta kuin täpöö alas!!

^Ajolinjojen katselua.

Täytyy Mennä

Kun oli vielä loistava mahdollisuus, piti mennä radalle vähän kokeilemaan. Viime kerrasta oli kyllä kädet vielä kipeät, mutta ajamallahan ne vetreytyy :D

Ehdittiin tuossa vaihtamaan nappulat alle, joten tuntuma rataan oli hieman erilainen. Jäätä oli hiekan alla vain muutamassa kohtaa, eli ihan kiva vetää kesäkumeilla. (Tosin "takalenkillä" on vielä pari jäistä lammikkoa.)
Hieman meni välillä kaasun pumppailuksi, kun näppiparat meinasivat jämähtää/räjähtää/luovuttaa. Ajelin omaa körököröajoani mahdollisuudesta iloiten ja sain jopa muutaman kerran renkaat ilmaan! Ihan hypyssä siis ;)
Välillä meinasin unohtua tuijottelemaan niitä kivenmurikoita, mitä tuolla naapurikylän radalla on ihan kiitettävästi. Kun muistin nostaa katsettani hieman pidemmälle, tuntui ajo huomattavasti kivemmalta.
Kerran multa pääsi pyörä kaatumaan, itse kuitenkin pysyin pystyssä. Se johtui ihan siitä, että sammutin pyörän kurviin ja uuuups. en saanut pidettyä pystyssä. Mitään ei mennyt rikki, eikä se nyt ollutkaan vaikea nostaa ;)

Oli tosi kiva käydä röpöttelemässä omaan tahtiin, kun ei tarvinut pelätä olevansa jarruna muille.
Kyllä motorsportti vaan on niin paljon kivempaa kuin salilla heiluminen, vaikka siitäkin tykkään.
Nyt vaan toivoisin (pikaisesti) lisää ajokuntoa, että pääsee vähän etsimään uusia vaihteita ;)

Varikolla ihmetellessäni tuli hetkellisesti ikävä niitä aikoja, kun ajamaan lähteminen oli helpompaa ja osasin ehkä hieman ajaakin. Mulla tuli ikävä enskapolulle. Ehkäpä vielä joskus pääsen sinnekin viihdyttämään kanssa-ajajia sirkustempuillani. :D

Till next time!

Tänään Mopolla

JJJJEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tänään oli se päivä, juuri oikea päivä mopoiluun.

Toki aamusta tuntui kyllä siltä, että kaikki menee todennäköisesti päin #¤.. Kotona vallinnut huuto, kaaos ja ITKU ja ja ja.. Saivat pääni särkemään ja mielessä kävi ettei tämä päivä voi päättyä hyvin. Ajatuksissa kävi myös 'Ja paskat tässä enää viitsii lähteä mopolla kaatuilemaan!'. Ajatus maastavetoharkoista kylmässä kuravedessä puistatti.

Ja sitten lähdettiin.
 Pikku hiljaa autossa alkoi ajatukset selkiytyä ja tajusin jännittäväni aivan hurjasti. Viime kokeilusta jäi vähän ..hmmm.. huonomaku. Eikä tilannetta auttanut ollenkaan sekään, kun kuulin isännän mainitsevan puhelimessa, kuinka meikä AINA hajottaa moposta jotain..
Kröhm. Jos nyt naistenleirillä tuli pikku kolhu husan putkeen ja jos nyt katkesi viimeksi kytkinkahva, niin AINAko?! Kiitos vaan luottamuksesta! ;) :P



Tein sitten itseni kanssa sopimuksen, että radalla vedetään varusteet niskaan ja höpinöittä radalle. Onnekseni huomasin ettei radalla ole ruuhkaa, ainoastaan tuttu huippukuski ja pari poitsua. Mahdun sekaan ;)
Ensimmäinen haastehan oli polkaista temmi käyntiin. Tiesin, että periaatteessa mopo lähtee "laakista", mutta se vaatii tekniikkaa. Kuinka ollakkaan, mä en kyllä osannut sanoa, missä kohtaa poljinta mun jalka on. Ja jalka pitäisi nostaa tajuttoman ylös aluksi, mikä ei ole helppoa kun on tämmöinen pallo!!
Noloa myöntää, mutta tarvitsin apuja.
Ja liikkeellelähtö sitten. HA. PUOLI METRIÄ  ja stumppaus. Hyvin mä vedän!

Pääsin kuitenkin radalle, kieli tiukasti keskellä suuta etten pure sitä poikki, kun rönään. Varo-varo-varovasti kokeillen.
Päässä risteili aluksi monta ajatusta siitä miten nelari on erilainen kuin kakstahti ja mitä pitäis ja ei pitäis. Päätin sitten sulkea "tiimiradion" päästäni ja ajaa. Olin saanut vihjeen siitä, että kannattaa ajaa kurviin ulkoa ja kaartaa sisälle, koska tuo kurviajo (YLLÄRI!) on hieman haastavampaa. Sisälle siksi etten osaa kääntää pyörää niin kuin pitäisi, niin pysyn vielä radalla.
Ekan jännitys kiekan jälkeen, toinen oli jo helpompi ja kolmas tuntui jo kivalta. Ajoin kyllä ensi tarkoituksella vain puolta lenkkiä. Sormet vissiin puristivat aikalailla tankoa, kun ne eivät meinanneet irrota tangosta, kun varikolle tulin. Eka setti: Ei kaatumisia. Ei vaihteenvaihtoa. Lepatusta. Mun jalat on milloin missäkin. Ei hyvä, jos polvia ajatellaan..

Sitten varikolle tuulettamaan.


Toisella setillä meinasin ottaa tuntumaa maankamaraan, mutta (hihhhiih) korjasin kaasulla ja matka jatkui. Piikillä olisin pannuttanut aika nätisti. Hyvin huomasi käsissä ajon vähyyden, mulla oli kuin sormet kuin haukan kynnet aina muutaman kiekan jälkeen.
Ei se taito ajaa mopolla ollut kadonnut minnekkään, mutta eihän se meno mitään huikeeta ole.
Siitä kun olen viimeksi ollut oikeassa ajokunnossa ja täysin valmis viemään mopoa, on nyt kaksi ja puoli vuotta. Välillä ollaan yritelty.
Oli aika jänskää huomata, kuinka varikolla startti oli hankalaa, mutta stumppasin kerran radalla ja sain mopon käyntiin ilman apuja, toisella yrittämällä.

Ajelin muutamia minikierroksia ja huilasin välillä. Välillä tuli fiilis kaasutella, joka meni nopeasti ohi kun huomasi voimien puuttuvan.
En uskaltanut hirveästi kokeilla, kun kädet väsyi ja haluan ajaa vielä muulloinkin tänä kesänä, tulevana kesänä siis.

Pyörä oli oikeasti todella positiivinen yllätys! Hondan räväkkyyden jälkeen oli outoa ajella "tasaisemman"  luonteen omaavalla vehkeellä. Mä olen ihan varma että meistä tulee vielä hyviä kavereita motocrossissa. Metsään me ei kyllä mennä. no, ehkä jouhevalle hiekkamaalle... ;)

Madallettu penkki oli loistava. Ei sillä korkealla ole mitään toiveitakaan saada mopoa käyntiin.

Voin todeta olevani ihan liekeissä ja odotan jo innolla seuraavaa ajokertaa. Tästä se Handen ajoura taas lähtee uuteen nousuun! BBBRRRRRRMMMMMMMMMMMMMMM. :)

PS. HahHAH- HAAA!! Mä en kaatunut KERTAAKAAN enkä rikkonut mitään. ;)

Tappijalka Mopolla..

Tämmöisen isäntä mulle askarteli, että yllän polkemaan tuon vehkeen käyntiin ilman apujakkaraa.
 :D :D :D
Katsotaan kuin käy.

PS. En voi enää julkisesti ylistää 2t tai 125cc pyöriä, koska muuten multa loppuu harrastaminen. Meidän perheessä saa meinaan tulikivenkatkuista palautetta, kun puhuu 'isosta möröstä' tai epäilee kykyjään ko. vehkeellä ajamiseen...

Ens kerralla raporttia Radalta!

Lähtölaskenta

Naapurikylän rata on saatu aurattua. Eihän se huippukunnossa ole, kun jäi talviteloille ilman lanausta, mutta nyt on tiedossa radallepaluupäivämäärä!!!!!
Minä tiedän sen ja lasken siihen .. vielä päiviä, kohta tunteja!

Palaan pian raportilla Handesta ja möröstä! Siis moposta on puhe ;)

Jospa..

Saisivat jo aurata sen naapurikylän radan!!!
Jos joku tietää sen olevan ajokunnossa (ei pelkästään sitä pientä spooria), ilmoittakaa! :)

Temmi on käynyt ulkoilemassa, mutta edelleenkään en ole päässyt mukaan :(
Haaveilen täällä jo keväästä ja kurasta.
 Toivon mukaan keväällä olisi ajokavereita, vaikka muutamalla onkin pyörä lähtenyt tallista..

Kevät

JEI! Mahtavia jääpuikkoja havaittu lähiympäristössä, eli kevät on tuloillaan!! :D
 (Eikä sitten saa pilata iloani puhumalla lämmönkarkailuista, mitä tietynikäisissä taloissa tapahtuu ja se saa katoilla olevan lumen sulamaan.. ;) )
Virallisesti voin julistaa tämänkin talven spoorittomaksi :S Ei näistä mun ajoista vaan tule mitään :(
Temmi käy silloin tällöin harvakseltaan muutaman kiekan kokeilemassa naapurikylällä. Siellä olevasta urasta en ole kuullut niin ylistäviä lausuntoja, notta lähtisin itse sinne yrittämään.

Olen käynyt 4 kertaa viikossa punttisalilla treenaamassa korvienväliä ja hauista. Jaksan sitten kesällä nostaa temmin ylös, jos satun muksahtamaan -Tuskin-
Nyt vielä lisää aerobista ja intervallia niin eipä se ajo ainakaan fysiikasta jää kiinni, vaan harjoituksen puutteesta!

Odotan niin innolla lumien sulamista. Tänäänkin kuulin temmi tyttöjen kerhon kasvaneen yhdellä uudella jäsenellä. Tässäkin blogissa vilahtanut pikku nelari on saanut uuden kuskin :)
Toivon mukaan ensi kesänä päästään muutaman kerran ajelemaan ihan tyttöin kesken ;)

Pitäkää hauskaa spoorissa, kuka siellä nyt käykään!

Tämäkin on vaan kestettävä ;)

Temmi on päässyt ulkoilemaan naapurikylän uraan nyt muutaman kerran. Minä en.
Kuulemma tämä iso crossi tuntuu spoorissa paremmalta kuin enska Husa. Husaahan isäntä ei saanut millään mielensämukaiseksi talviajoon .
Olisi niin kiva päästä kokeilemaan!
No, mä yritän täällä jumppailla ja pumppailla itseäni fyysisesti sellaiseen kuntoon, että kesällä on hauska ajella crossia. Silloinhan on myös helpompi mennä radan varteen koko porukalla kuin nyt.

Ellei joku halua lahjoittaa meille semmoista isoa sprintteriä harrasteautoksi?! ;D

Toivon mukaan naapurikylän rata aurataan vielä tänä talvena, niin raahaudun vähän kokeilemaan!

Hauskaa ajoviikonloppua!

Itsehän EN päässyt mukaan, kun muut menivät ajamaan >:/ No, ehkä sitten joku toinen päivä.
Olen tässä maanitellut yhtä tätiä suostumaan lapsenvahdiksi, että pääsisin ees vähän pärryyttään.

450 cc vs. 125cc, Temmit testissä :)

No niin! Nyt se iloinen päivä koitti, kun meikäkin pääsi mopon puikkoihin.
Lapset mummin hyvässä hoidossa ja pakkanenkin hellitti hieman.
Pyörä ja isäntä pääsivät naapurikylälle ihan pakettiautokyydillä ja meikä tuli perässä voovottimella heti sen jälkeen, kun olin muutamat vaipat vaihtanut ja kävimme pikku miehen kanssa läpi äidin ajovarusteet ja pöristiin niin kuin temmi :D

Jännitti ihan hirmuisesti. Eikä asiaa auttanut ollenkaan, kun naapurikylällä oli muitakin ajelemassa.
Ei edes käyntiin polkaisu onnistunut vaivattomasti. Tovin jouduin hakemaan sitä potkaisua ;)
Ajattelin sitten kokeilla parkkiksella ihan peruskääntymistä ja vähän tutustua tuohon härveliin.
Se oli vaikeeta!! Varmaankin korvien välissä ollut jännitys toi lisää vaikeutta hommaan. Tuntui ettei siitä tuu yhtään mitään, kääntymissäde oli kuin tukkirekalla!!
Ja niinhän siinä sitten kävi, että pyörä pääsi kaatumaan.. Ja nolona joudun toteamaan katkaisseeni kytkinkahvan heti kättelyssä >:/
Kuitenkin sain pyörän käyntiin :D :D Onneksi on hyvät lumivallit näin talvella.
Meinasin lopettaa testiajot isolla möröllä kokonaan. Mielessä kävi, että H..o h....ti, ei tämän pyörän kanssa tuu ajelusta mitään.

Vaihdoin ison temmin pikku temmiin. Sain kokeilla kaverin piikkistä ja wuhuu!! Nyt muistui mieleen miten ajetaan. Olipa hauska madella crossiradalla ja ihan pikkuisen kokeilla miltä tuntuu kaasutella ;)
Tästä onnistuneesta kokeilusta innostuneena lähdin kokeilemaan pientä spoorin pätkää. Enkä edes kaatunut!!!!!!!!!!!!
Siellä rännissä tuntui siltä, että tässähän voisi laskea menemään vähän vauhdikkaamminkin.
Kumma kyllä tämä touhu ei edes käynyt kunnon päälle tällä kertaa.
Innostuin niin piikkisellä ajelusta, että melkein unohdin palauttaa pyörän varikolle, jossa sen omistaja odotti.

Tämä piikin kokeilu antoi mulle hieman lisää uskoa ajeluun, joten tartuin taas härkää sarvista ja vien vammautuneen mörön spooriin. Sehän olikin jännää! Mä en oikein ymmärrä tuota nelarin sielun elämää, joten löysin itseni uran vierestä pötköllään. Ylös vaan ja eteenpäin!
Selvisin kuin selvisinkin urasta, vaikken yhtä toiveikkaana kuin piikillä. Kerran sain jopa venytettyä käsiä hyvin, meinasi pyörä jättää mut kyydistä. Unohdin, että olisi hyvä puristaa edes pikkaisen jaloilla.
Olin kuitenkin hieman rohkeampi kuin edellisellä kerralla ja ajoin crossiradalle.
Sitten tokaan hyppyyn noustessa kävi jotain hassua. Muksista nurin! Ehkäpä yritin hillitä huimaa vauhtiani (sarkasmia!) unohtaen moottorijarrun ja kappas vaan, vauhti pysähtyi kuin seinään ja menin nurin!
Hetken jo alkava ärsyyntyminen kutkutti takaraivossa. Sain kuitenkin koottua itseni ja käännettyä pyörän niin, että matka jatkui.
Hirmuisen vaikeaa oli ajaa crossia. Radalla oli ajettu vain yhtä uraa ja se on ollu mulle aina kauhistus. Yritin sitten luottaa siihen kaasuun. Kakkelin marjat mulla mitään kaasua ollut!! Ajoin ihan liian hiljaa ja varovasti. Mutta tämähän olikin vasta eka kerta "vuosiin".

Varikolla vaihdoin taas pyörää ja ajelin hetken crossia, kunnes tajusin kuinka kauan olin radalla ollut. Oli tullut aika ajaa kotiin ja päästää mummi matkaan. Eihän mummi voi lennolta myöhästyä mun mopoilujen takia!

Kotiin ajellessani myhäilin tyytyväisenä ja mietiskelin, miten kivasti jo seuraava kerta menisi. Silloin iski taas todellisuus. Seuraava kerta?! Sehän riippuu a) koska saan lapsenvahdin b) mahtaako keli olla silloin suotuisa c) onko isännällä juuri silloin vapaata. Eli voipi taas tovi mennä.
Olin jo innostuksissani ehtinyt ajatella, kuinka muutaman ajokerran jälkeen voisin lähteä kiertämään koko enskalenkkia jne. jne.

Mutta, HEY-Y! Ajaminen tuntui kivalta. Temmit on hienoja pyöriä (se piikkinen mulle!!! ;P ) ja kyllä mä opin möröllä etenemään.

JK. Kun ruokapöydässä kerroin kaatumisestani, tuli pikkumiehelle hirveä kiire hakemaan oma muovimopo.. Sitä seurasikin esitys siitä kuinka äippä kaatoi mopon. Pikkasen mua nauratti, kun mopo kaatui jalkojen välistä kyljelleen ja sitten kuului huuto: "Oho, oooooo-HO, oiiiii!"
Mistä se pikku kaveri voi tietää, mitä kävi?! ;)

It's alive! Väliaikatietoja

Isoon mörköön tutustumisen ensi askeleet suoritettu.
Alkulämmittelyksi pulkalla mäkeä alas niin, että viima tuntuu kasvoilla. Tarpeeksi monen toiston jälkeen, vaihdoin hanskat ja laitoin pulkan parkkiin.

Sitten tosi toimiin!
Temmi tallista portin pieleen, josta löytyi sopiva penkka tuenottamiseen. Olen meinaan aivan liian lyhytjalkainen tuon vermeen käynnistämiseen ilman apujalkoja.

Jalka tukevasti penkalla, muija tukevasti mopon päällä ja "Muistaa nyt sen vipstaakin vasemmalta!"
Polkaisu yksi: Yskähdys.
"Muistetaan se vipu!" Pikkasen enemmän asennetta hommaan mukaan ja TOISELLA POLKAISULLA mörkö vastasi kutsuun :)
Siinä sitten istuskelin meittin portilla leveä hymy naamalla mopon satulassa ja näin jo itseni radalla.
Ohikulkijat eivät vissiin nähneet samaa, mutta muutama kuitenkin vastasi hymyyn ;)

Dodii, tässä tämä tuuletuksen arvoinen suoritus lyhykäisyydessään. Mahdollisesti viikonloppuna mulla on jotain oikeaa, ajollista kertomusta. Ehkä.

Hyvää Uutta Vuotta 2013!!!

Tuokoon uusi vuosi kaikille mahtavia ajoja, kestäviä mopoja ja iloisia hetkiä moottoriurheilun (ja tietty muunkin elämän) parissa!! :)

Mä täällä suunnittelen mopon selkään nousemista. Jos vaikka Loviisaan tai Askolaan pääsisi, kun Lapista saapuu mummi kylään. Kerrankin olisi lapsille hoitaja tarjolla.

Näin Loviisan crossiradasta kuvia netissä ja alkoi kiinnostaa. Hieman kapealtahan se ura näytti, mut saatanhan mä sinne mahtua ;P

Tosin hieman sitä miettii, että osaakohan sitä enää.. Ja vielä uusi pyöräkin.. Entä jos siellä onkin muita.. Jäänkö alle.. Pysynkö pystyssä..
No, täytyy varmaankin lähteä kokeilemaan, mistäs sen muuten tietää!