Vanhat lehdet

Aikani kuluksi täällä kaivelin vanhoja Offroadpro-lehtiä naftaliinista.. Niitä, missä oli juttua Hondasta, piikkisestä Hondasta!
Yhdessä jutussa oli koeajossa 125cc ja 450cc.
Testaaja Jukka Pirinen toteaa piikistä: "On tämä äärettömän vaikea laite ajaa. Pienikin virhe kostautuu välittömästi."(O.P. 05/2005, s. 52-53)
Tosin samassa jutussa kehutaan piikisen keveyttä ja ketteryyttä. Lisäksi kirjoittaja toteaa, pyörän kulkevan kuin unelma, kunhan vain jaksaa pitää kierroksia yllä. Mielenkiintoista jutussa on, että pyörän kerrotaan olevan kiva ajaa, hauska peli, mutta tuo mukanaan myös osaamattomuuden tunteen, kun nuo virheet kostautuvat heti. ;)
Eli toisin kuin Husa joka toi mukanaan pienen osaamisen tunteen (= antaa anteeksi kun on vääntöä alhaalla..)
Jutun mukaan tulee muistaa loivat linjat ja tasainen eteneminen, niin ajaminen saattaa jopa tuntua nautinnolta.
Nyt pitää vain harjoitella omia linjoja eikä mennä pikkunelareiden uriin!
Tätä pyörää kuvaillaan nuoren uratietoisen pyöräksi, tällä oppii ajamaan kovaa, koska virheitään ei saa anteeksi. Olivat jutussa sitä mieltä ettei piikkinen honu sovi ihan kaikille.

Hihiihh, sain siis sopivan selityksen tuleville ajohetkille . Jos ei pyörä mun komennossani mene ihan niin kuin pitäisi, niin voin aina (?) vedota siihen että ne pienet virheet kostautuvat.. Ja kun on paljon virheitä, jää kierrosajat hitaaksi :P

Täytyy vielä lopuksi mainita, että kyllä mulla on ihan huippu "mekaanikko"! Synttärilahjaksi sain: uuden takajarrulevyn vääntyneen tilalle, pesusuojan, ja vähän muutakin tarviketta Hondaan :) Mitä muuta voi tyttö enää lahjaksi toivoa?!
(Tietty sen 18-tuumaisen takavanteen, että saan piikit alle*...)

* Joulupukkiii!!!!!!!!!!!!!!!! Wink, wink!!!!!!!!

Mudassa rajamailla

Välillä on kokeiltava muitakin ratoja kuin "koti"rataa. Suuntasimme siis tuonne vähän kauemmas.
Joissain on ehkä saattanut herättää ihmetystä tämä wannabe-enskakuskin motocross-suuntaus.
Syynä on yksinkertaisesti se, että enskapolut ovat kaukana ja tällä hetkellä ei todellakaan ole mahdollista lähteä päiväksi ajohommiin. ...Eikä KELA tunne sellaista asiaa kuin "moottoriurheilutuki kotiäideille" ;) ...
Samasta syystä vaihdoimme Husabergin pienemmän budjetin pyörään. Toisena vaihtoehtona kun oli mopoitta oleminen, johon en voinut suostua. Johan mä olen taukoa pitänyt!!!!Kolmas vaihtoehtohan oli ostaa enska, TM125. Kyselimmekin niitä, kuulemma Daytona saa ekat joulukuussa. Odotusaika tuntui silloin pitkältä ja lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa oli järkevämpää laittaa enemmän muualle kuin mopoihin.
Enskaa ehtii sitten myöhemmin tahkota, kun elämäntilanne on erilainen. Nyt ei pysty leikkimään metsänpeikkoa ;P
Tänään tosin tuli radalla tunne kuin mut olisi heitetty keskelle Kärme Kustaa -videota, ei sinne mäkeen vaan sinne märempään.. (se hassu mies ääni alkoi jo kuulua korvissa: "Seuraavaksi sieltä tulee partio Löysät Hanut")
Tutustumiskierroksella havaitsin radan olevan melkoisen kurainen uudella osiolla. Yritin sitten parhaani mukaan kaarrella kuivimmilta kohdilta. Tuli päivälle aika jännä aloitus, kun lähestyin radan takaosan mäkiä ja kurveja, yksin.. Jos nyt juutun, teen kaikki työt itse... Alamäessä katse eteen, tuolla on kuivaa, tuolla sisäkurvissa. HUI H..O! Sen patin eteenhän on  kaivettu oja!!! ..Tai ei se oja ollut..Sehän oli pieni hyppy, ehehh-HE?
Pienen säikähdyksen jälkeen suorastaan hyökkäsin kurviin huomatakseni, että ajan suoraan todella kosteaan mutalöllyyn.. Jippii, käännä sitä kaasua, urvelo! Ja sitten kuului jotain mitä en halunnut kuulla, se: "ymmmphh" ja jumissa oltiin! "No niin, seuraavaksi tietty menee tulppa..", kävi mielessä, mutta päätin irroittaa mopon mudasta vaikka, mikä olisi. Käyntiin polkaisu oli hieman haasteellista, saappaani olivat uppoamassa harmaaseen saveen jo melko vauhdikkaasti. Muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen purin hammasta ja totesin sen olevan kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa kytkin ja kaasu toimivat niin kuin pitää ja pikku Honu ampaisi ylämäkeen. Hahhaa, äkäinen pikku honu jopa nosti keulaa mennessään. Ja tulppakin säilyi :) Tein päätöksen, että kierrän vain "vanhaa" osaa radasta. Tänään ei huvita ajaa korvia myöten mudassa. Kunnes sitten löysin "vanhalta" osiolta sen ainoan märän kurvin. Aikaisemmat kierrokset ajoin ko. kurvin fiksusti ulkoa, välttäen sen märän kohdan. Mutta kuinkas kävikään.. Hitaasti kiiruhtaen, nopeasti pyllähtäen sain kasvonaamion savesta. >:/
Se olikin sitten tiukassa, meinaan Honu savessa.

  

Reippaasti sitten jatkoin matkaa ja yritin muutaman kerran kaasutella. Yllä olevasta videosta analysoin seuraavat virheet: Kyynärpäät alhaalla (niin kuin Mika Aholalla, mutta vauhti ei ollut sama ;) ja kuulostaa siltä kun pumppaisin kaasua. Ensi kerralla kyynärpäät ylös!! Ja vaihdetaan niitä vaihteita.

Mut, eipä mennyt tulppa tällä kertaa :D :D

Mun on hieman vaikea ajaa tällä radalla kun en osaa (uskalla) hyppiä, kun en ole päässyt harjoittelemaan niitä. Ja tuolla on nimenomaan hyppyä hypyn perään. Siinä mielessä oman kylän rata on mulle parempi. Saa harjoitella kurveja ja kaasun käyttöä, kun ei ole kuin muutama hyppy joihin täytyy ottaa kokonaan vauhti pois.

Olivat muuten saaneet grillikodan ja kerhotalon valmiiksi, todella hienot tilat! Sekä puomit olivat tullet radalle. Vielä kun rata saa lopullisen muotonsa, niin tiedän missä meidän perhe saattaa viettää vapaa-aikaansa ensi kesänä.

Niitä huonoja ratakuvia..

Tällä radalla haluan ensi kesänä ajaa!

Honda Hapotti Handen..

Mikäs se tuolla?!

Oletteko ikinä miettiny, miltä tuntuisi jos jalkoihin kiinnitettäisiin raketit ja sytytettäisiin? Siis en tarkoita sitä, että olis jotain pieniä papatteja, mitkä polttais lahkeet, vaan niin, että "tulta ja sitten lähdetään!" BOOM.
 Mä koin semmoisen fiiliksen tänään.
Olin vähän ulkoiluttamassa Honua. Tai siis jatkamassa siihen tutustumista. Toki tulppakaupan kautta ettei tule ikävää kävelyretkeä ;P
Radalle oli vaan päästävä vaikka vätysti aivan mahdottomasti ja oli voimaton olo. Hehhehhe, voimia ei löytynyt, mutta väsy kaikkosi kun hyppäsin mopon selkään. Onneksi laitoin kypärän kunnolla päähän, meinaan kahvasta kun käänsin niin sitten mentiin. Honda on huomattavasti äkäisempi kuin Husaberg. Mulla ei ollut kuin kakkonen tuvassa tullessani kurviin ja tuntui siltä, että lennän pöpelikköön.
Päivän teemahan oli (jatkuvasti toistuva) 'hyvästit röpötykselle'. Eli yritin ajaa niin pitkälle kurviin kuin pystyin, jarruja!! ja vaihteen vaihtelua.. Tietty suoralla piti vaihtaa vaihteita, KIIHDYTTÄÄ OIKEASTI JA HETI, eikä saa röpöttää. Tunsin olevani aivan liian hidas kuski nopealle pyörälleni. Kaiken pitäisi tapahtua paljon nopeammin.. Husa laiskisti mut :S Muutamassa kurvissa pukkasi jo kylmää hikeä, onneksi muistin kääntää mopoa enkä jäänyt miettimään, millä vaihteella mennään ;)
Tuo pyörä on aivan hulvaton peli! Piti lyhentää kierrokset muutaman kurvin harjoitteluun, en muuten jaksa ajaa. Kaasua kun laittaa niin, pitää pitää tangosta kiinni. Muutamaa kurvia sitten ajoin. Kerran kaatuen. (kuten yllä näkyy)
Eturenkaan alta löytyi mukava "tukki". Jännä juttu miten täysin pehmeä hiekkaisella radalla on kurvissa, hieman hiekan alla haudattuna, kunnon karahka... Haluako kukaan tunnustaa tehneensä kepposia?!

http://www.youtube.com/watch?v=pwa-E3_e5QY
http://www.youtube.com/watch?v=3hqCVh_RI8I  <- Jäätävää palautetta tiimin nuorimmalta..

Ja muutamassa pikku hypyssä uskalsin jo hieman hypätä =D
Täytyy saada kippari-kallet taas kuntoon, niin päästään hondan kanssa isommille vaihteille.

testi *Varoitus* sisältää surkeaa röpötystä!

:D No niin, nyt olen löytänyt interwebin maailmasta uuden mahdollisuuden jakaa huonoa videokuvaa, huonosta ajosta. :D
Nyt voisi laittaa paremmasta vauhdistakin videot uudelleen, eli ISDEn loppucrossista!

Hande Hiekalla Hondalla

:D :D Ei hempsketti!! Mulla on aivan mahtava peli!!! Se on niin mielettömän kiva.
Kävin tänään tuossa paikallisella hiekkalaatikolla vähän kokeilemassa.  Jos jotain negaa pitäisi mainita, niin kuski!
Moottorijarruttelut saisin nyt unohtaa täysin. Hyvin huomaa, että sen muutaman kerran mitä olen ajamaan päässyt ja Husalla röpöttänyt, kostautuu nyt. Piikillä vaihdetaan niitä vaihteita sekä Honun jarrut on niin hyvät että niihin voi luottaa.. Mutta hieman hakee vielä. Tästä syystä jouduin tulpanvaihto puuhiin kesken kaiken.. (noloa)
Sitten niihin positiivisuuksiin! Jos muistaa sen yhden videon, jossa gassilla juutun kurvaan, kivi renkaan alla ja kehotan kuvaajaa työntämään kameran.. Sinne. Niin tänään samassa paikassa..
Hiihiihhiihhii, sain oikein sutattua :D Aivan mielettömän mageeta, kun alla on jälleen kevyempi pyörä. Jotenkin vain korvien välistä löytyy heti enemmän luottoa pyörään. Mua niin harmittaa ajojen vähyys, joka sitten kostautuu huonona kestävyytenä. Olis niin hauska vaan lallattaa menemään.
Tänään oli sellainen fiilis kuin meikä vaan lentäisi radalla :D Tosin eräs kateellinen radan varrelta huomautti ajoni näyttävän ihan röpöttelyltä. Voisin ehkä palauttaa mieleen muutamat ko. henkilön omat Honda-ajelut, mutta en kehtaa.. Mun hyvää tuulta ei pilaa mikään!
Mainitsin aikaisemmissa kirjoituksissa palanneemme takaisin juurille pyörämerkin suhteen, niin toinen ympyrä on kuljettu myös. Jälleen ajoteknisesti sudeksi paljastunut kuski joutuu nyt oikeasti opettelemaan oikean ajotekniikan ettei vaan piikkinen tykkää kyttyrää ja leivo kiinni.
Ilmaan en kuitenkaan pyörää saanut kuin yhdessä tai kahdessa hypyssä. Muutaman hypyn nyt joutuu ottamaan varoen ihan pakosti kun ei riitä vauhti eikä taito eikä tekniikka edes yrittämään. Myös radan viimeinen hyppy on hieman ilkeä..
Voisin hehkuttaa loputtomiin tämän päivän ajoa, mutta summa summarum: aivan huippu peli ja mulla oli todella kivaa!!
PS. Jos joku pääsee piikillä sen radan pääpöydän yli, niin ilmoittakaa, miä haluun tulla kattomaan!