Kiitos mun typerän kaatuilun viikko sitten, oli Husan kaasukapula täynnä hiekkaa ja todella jäykkä kääntää. Kisakuski kävi lauantaina ajelemassa siellä sun täällä ja vasta radalla sunnuntaina ilmoitti kahvan olevan "hiukan" jäykkä...
Pääsin puoli kierrosta ja olin joutunut tekemään niin paljon töitä kaasun kanssa, että käsi oli aivan krampissa.
Kerrankin olisi ollut treenikaveri, jonka kanssa "kisata". Oli tosi hauskaa kun joku hiillosti ja ohitteli..
Mä yritin ajaa, rata oli mahtavan pehmeä ja vielä hieman kostea sateen jäljiltä. Olis ollu kiva treenata, mut ei. Nyt ei lähde.
Katsotaan uudestaan sitten joskus, kun olen saanut levätä.
Mun täytyy myöntää etten ole supernainen, vaan joskus voimat loppuu.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Leirin jälkimainingeissa
Taisin jo todeta, etä Husan toinen kuski oli mukana leirin kakkososassa..
Siitä sitten syntyi pieni palautekeskustelu.
En kuulemma saa ajaa Husalla edes kierrosta crossia ennen kuin kurviajo sujuu.
Keskiviikkona siis radalle harjoittelemaan kahdeksikkoa.
Se näytti ekaksi ysiltä, sitten kysymysmerkiltä.. Mielessä kävi lajin vaihto..
Kuulemma pitäisi sutata ja tehdä sitä ja tehdä tätä. Kävi pikkaisen happamia ajatuksia tämän kehäketun mielessä..
Suunnaton univaje ei varmaankaan auta näissä hommissa. Hetken syljeskelin radan varressa ja mietin, että eiköhän pistetä kamat kasaan ja mennään kotiin. Palaan joskus. Jos palaan.
Sitten laitoin kypärän päähän ja aloin sutata! Johan näytti kasilta. JEI! Siitäs sait! Miltäs nyt tuntuu! Hehheehee.
Pääsin kuin pääsinkin radalle tahkoamaan niitä kurveja. Välillä jopa onnistuin.
Harmi vaan, että nää ois pitäny handlata jo viime kesänä. Tosin taisin kyllä jo silloin olla parempi?! Nyt vain on uusi pyörä ja taukoa takana.
Siitä sitten syntyi pieni palautekeskustelu.
En kuulemma saa ajaa Husalla edes kierrosta crossia ennen kuin kurviajo sujuu.
Keskiviikkona siis radalle harjoittelemaan kahdeksikkoa.
Se näytti ekaksi ysiltä, sitten kysymysmerkiltä.. Mielessä kävi lajin vaihto..
Kuulemma pitäisi sutata ja tehdä sitä ja tehdä tätä. Kävi pikkaisen happamia ajatuksia tämän kehäketun mielessä..
Suunnaton univaje ei varmaankaan auta näissä hommissa. Hetken syljeskelin radan varressa ja mietin, että eiköhän pistetä kamat kasaan ja mennään kotiin. Palaan joskus. Jos palaan.
Sitten laitoin kypärän päähän ja aloin sutata! Johan näytti kasilta. JEI! Siitäs sait! Miltäs nyt tuntuu! Hehheehee.
Pääsin kuin pääsinkin radalle tahkoamaan niitä kurveja. Välillä jopa onnistuin.
Harmi vaan, että nää ois pitäny handlata jo viime kesänä. Tosin taisin kyllä jo silloin olla parempi?! Nyt vain on uusi pyörä ja taukoa takana.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Naisten leiritys
Olipa onneksi lämmin lauantai!! Tuntui mukavalta kuin auton sisällä oli yli 40 astetta lämmintä kun ajelin leiripaikalle ;)
Meillä pojat jäi ekaa kertaa kahdestaan kotiin ja äippä lähti ajamaan mopolla!
Multa jäi väliin kaikki leirin alkusoitot ja pääsin heti "kylmiltään" rastille.
Tällä kertaakin olin ryhmässä 3, kuten kaksi vuotta sittekin. Tosin nyt ei ryhmiä ollut kuin neljä ;P
Myö aloitettiin päivän urakka mäkiajolla. Onneksi tuolta leiripaikalta löytyy kunnon mäet. Niitähän tässä on vaihtelevalla menestyksellä ajeltu koko enskaura..
Ihan hyvin onnistui mäkitreeni ainoastaan kerran loppui usko melkein mäen laella, kun rengas osui töyssyyn ja kaasu katosi. Onneksi mäessä oli apuja niin pääsin laskemaan takaisin.
Olisi ollut hitsin kiva ajella reenilenkkiä, mutta edellis kerran nestehukka painoi mielessä ja hieman toppuutteli etten olisi tajuton ennen päivän päättymistä.
Mäkitreeneistä pääsimme trialmiehen oppiin. Meille kerrottiin miten pyörän päällä tasapainoillaan sukkahousuissa ja sitten kokeiltiin samaa enska(crossi)pyörillä. Tynnyrinkierto tapeilta, tukkien ylitykset ja sieltä rinteeseen, mikä oli täynnä irtokiviä.
Vähänkö jännitti!! Viimeksi oon ylittäny tukit vuosi sitten.. Mut hyvin meni :D Tynnyrinkierto meni aluksi ihan pieleen, kun yritin hartiavoimin pusata Husaa kääntymään.
Viikonlopun kiistattomin kohokohta oli rinteenajo. Meille kerrottiin, että "nyt on vaikea rasti!". Päätin mäen alla nyt tai ei koskaan, opit käyttöön!!! Tuollaisessa sinteessä ei ruovitella turhaan, vaan vauhti mäen alta ja pidä se!!
Oon niin ylpiä!!! Meni todella hienosti nousu :D :D :D
Mut nousun jälkeinen mutka tuotti hankaluuksia. (Sekin)
Mä syytän osaltani kuumutta, koska se vei multa parhaimman treeni terän poijjes. Ja vanha tuttu nestehukka hyökkäili.
Lopuksi myö mentiin enskareitille ajamaan muutamaa kumparetta, kurvia ja suoraa. En tiedä mikä ko. rastin tarkoitus oli, mutta ajettiin kummiskii!
Tietty meikä sitten jostain syystä heti komiat lipat siinä ainoassa pienessä nousussa.. Todella pienessä nousussa. Husa lensi mun päälle ja yritti lävistää vasemman reiden. Siinä mä sitten makasin maassa pää alaspäin mopo reiden päällä ja sätkin. No, onneksi tuli apuja ja pääsin jatkamaan puujalan kanssa matkaa.
Vielä vähän kurviajoa crossiradalla ja sitten oli päivä täysi. Kunnon päänsärky ja muutama onnistuminen. Hieman jäi harmittamaan kuskin ponnettomuus.
Harmitusta lisäsi turhat kaatumiset, jotka johtuivat siitä, että Husa on korkea enkä tällä kertaa päässyt vaikuttamaan pysähtymiskohtiin, kun jonossa ajettiin.. Niin, nurin mentiin PAIKALTAAN. :S
Jos luulin, että nestehukan aiheuttama päänsärky oli paha, niin se ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä kotona odotti...
Isäntä tarkasti pyörän ja oli pikkaisen kiukkuinen... Mut hei, itehän halusi kimppapyörän!
Ja saa niitä jäähdyttimiä kaupasta. Ja se putki oli jo aivan paska!!! :P
No, sunnuntaina ei oikein huvittanut edes lähteä reissuun, kun pelotti, et hajotan mopoa lisää ja harmitti jättää poika kotiin ja väsytti.
Isäntä keksikin tulla mukaan, joten sitten mentiin, kun kerran oli lapsenvahtikin.
Ei ollut oikein paras mahdollinen lähtökohta lähteä takomaan tekniikkaa ja se näkyi. Pehmeässä hiekassa treenattiin kurvia. Meikä röpötti hitaammin kuin mummot kurviin ja muksahtelin nurin. Aivan surkeaa esitystä. Halusin lähteä kotiin.
Sitten käytiin vähän kivikkoa treenaamassa tauon jälkeen. Röpöttelyä. Eikä oikein keula nouse.. >:(
Ei mennyt asenteellisesti putkeen tuo retki, mutta sainpahan viettää aikaa mukavien mopomimmien kanssa. Kaiken onneksi sain vilvottavan sateen niskaan ennen kotiin lähtöä.
Ens kerralla säädetään lämpötila pienemmälle, pliis!
Meillä pojat jäi ekaa kertaa kahdestaan kotiin ja äippä lähti ajamaan mopolla!
Multa jäi väliin kaikki leirin alkusoitot ja pääsin heti "kylmiltään" rastille.
Tällä kertaakin olin ryhmässä 3, kuten kaksi vuotta sittekin. Tosin nyt ei ryhmiä ollut kuin neljä ;P
Myö aloitettiin päivän urakka mäkiajolla. Onneksi tuolta leiripaikalta löytyy kunnon mäet. Niitähän tässä on vaihtelevalla menestyksellä ajeltu koko enskaura..
Ihan hyvin onnistui mäkitreeni ainoastaan kerran loppui usko melkein mäen laella, kun rengas osui töyssyyn ja kaasu katosi. Onneksi mäessä oli apuja niin pääsin laskemaan takaisin.
Olisi ollut hitsin kiva ajella reenilenkkiä, mutta edellis kerran nestehukka painoi mielessä ja hieman toppuutteli etten olisi tajuton ennen päivän päättymistä.
Mäkitreeneistä pääsimme trialmiehen oppiin. Meille kerrottiin miten pyörän päällä tasapainoillaan sukkahousuissa ja sitten kokeiltiin samaa enska(crossi)pyörillä. Tynnyrinkierto tapeilta, tukkien ylitykset ja sieltä rinteeseen, mikä oli täynnä irtokiviä.
Vähänkö jännitti!! Viimeksi oon ylittäny tukit vuosi sitten.. Mut hyvin meni :D Tynnyrinkierto meni aluksi ihan pieleen, kun yritin hartiavoimin pusata Husaa kääntymään.
Viikonlopun kiistattomin kohokohta oli rinteenajo. Meille kerrottiin, että "nyt on vaikea rasti!". Päätin mäen alla nyt tai ei koskaan, opit käyttöön!!! Tuollaisessa sinteessä ei ruovitella turhaan, vaan vauhti mäen alta ja pidä se!!
Oon niin ylpiä!!! Meni todella hienosti nousu :D :D :D
Mut nousun jälkeinen mutka tuotti hankaluuksia. (Sekin)
Mä syytän osaltani kuumutta, koska se vei multa parhaimman treeni terän poijjes. Ja vanha tuttu nestehukka hyökkäili.
Lopuksi myö mentiin enskareitille ajamaan muutamaa kumparetta, kurvia ja suoraa. En tiedä mikä ko. rastin tarkoitus oli, mutta ajettiin kummiskii!
Tietty meikä sitten jostain syystä heti komiat lipat siinä ainoassa pienessä nousussa.. Todella pienessä nousussa. Husa lensi mun päälle ja yritti lävistää vasemman reiden. Siinä mä sitten makasin maassa pää alaspäin mopo reiden päällä ja sätkin. No, onneksi tuli apuja ja pääsin jatkamaan puujalan kanssa matkaa.
Vielä vähän kurviajoa crossiradalla ja sitten oli päivä täysi. Kunnon päänsärky ja muutama onnistuminen. Hieman jäi harmittamaan kuskin ponnettomuus.
Harmitusta lisäsi turhat kaatumiset, jotka johtuivat siitä, että Husa on korkea enkä tällä kertaa päässyt vaikuttamaan pysähtymiskohtiin, kun jonossa ajettiin.. Niin, nurin mentiin PAIKALTAAN. :S
Jos luulin, että nestehukan aiheuttama päänsärky oli paha, niin se ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä kotona odotti...
Isäntä tarkasti pyörän ja oli pikkaisen kiukkuinen... Mut hei, itehän halusi kimppapyörän!
Ja saa niitä jäähdyttimiä kaupasta. Ja se putki oli jo aivan paska!!! :P
No, sunnuntaina ei oikein huvittanut edes lähteä reissuun, kun pelotti, et hajotan mopoa lisää ja harmitti jättää poika kotiin ja väsytti.
Isäntä keksikin tulla mukaan, joten sitten mentiin, kun kerran oli lapsenvahtikin.
Ei ollut oikein paras mahdollinen lähtökohta lähteä takomaan tekniikkaa ja se näkyi. Pehmeässä hiekassa treenattiin kurvia. Meikä röpötti hitaammin kuin mummot kurviin ja muksahtelin nurin. Aivan surkeaa esitystä. Halusin lähteä kotiin.
Sitten käytiin vähän kivikkoa treenaamassa tauon jälkeen. Röpöttelyä. Eikä oikein keula nouse.. >:(
Ei mennyt asenteellisesti putkeen tuo retki, mutta sainpahan viettää aikaa mukavien mopomimmien kanssa. Kaiken onneksi sain vilvottavan sateen niskaan ennen kotiin lähtöä.
Ens kerralla säädetään lämpötila pienemmälle, pliis!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Tyttöporukassa ajelemassa
Moikka vaan! Viikonloppu meni nauttiessa lämpimästä säästä kurapyörää komentavien naisten seurassa.
Laittelen raporttia, kun ehdin istua koneen ääressä!
Laittelen raporttia, kun ehdin istua koneen ääressä!
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Koeajossa TM 250 MX
Juu, tarttui sitten mukaan sieltä yhdeltä radalta kaverin pyörä.
Lainattiin vm. -07 TM 250 MX, jotta päästiin yhdessä ajamaan enskaa ennen naisten leiriä.
Ollaan mietitty minkälainen pyörä olisi se toinen pyörä, joka jossain vaiheessa hankitaan.
No, olihan sitä pikku nelariakin kokeiltava, vaikka meillä ei yleensä nelareilla olla ajeltu...
Yksi poikkeus Yammu oli silloin alkutaipaleella..
Nelareissahan on kaksi tahtia liikaa ;D
Tuo temmi on kaikilla mahdollisilla herkuilla(lisävarusteilla*) (silloin aikanaan) varustettu kilpacrossi. Juuri meikälle sopiva!! (Buhhahhaa) Tuo meittin parempi kuski sai nauttia siitä enskapoluilla.
Itse täräytin sen tulille lauantaina, kun pahin nestehukka ällötys alkoi helpottaa.
Kaksi kertaa sain sen stumppaamaan varikolla ennen kuin suurin jännitys helpotti ja päästiin matkaan.
Ensivaikutelma oli: Painava. Toisekseen.. Tuntuu kun ajaisi jollain todella isolla koneella pörinän häiritessä ajoa ;P
Mutta, hauska se oli. Ihan innostuin kiertämään kivikovaa rataa. Piti vähän jopa kokeilla nouseeko se nelari oikeasti helpommin ilmaan ;)
Tosin paljon en uskaltanut, mullahan on se kaasukäsi vamma, millä saisi nelarin sammumaan kesken hypyn... Koko ajan oli takaraivossa kuva siitä, miten pannutan hypyn päälle. (Mielikuva oli ehkä hieman liioiteltu)
Hirmuisen vääntävä peli pikkunelariksi, mutta tuossahan saattakin olla 280cc..
Vaikka pikkunelari oli hauska uusi tuttavuus, on se liian painava metsäpolulle eikä siinä tule samaa ajo fiilistä kuin kaksitahdissa.
Kerran pyörä sammui kurviin, lähti kuitenkin tokalla polkaisulla käyntiin.
Plussaa temmille siitä ettei mun tarvinut pitää mitään polkaisufestareita, vaan ekalla se starttasi.
Joten... Päästetään temmi kotiin ja jatkamme vielä uuden pärrän metsästystä..
*) Tehdaskilpuri:iskarit, jarrut, säädettävä sytkä, se moottori 280cc??, hiilikuituinen ilmaboksi..
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Lauantai sauna
Ei hyvää päivää!! Olipa kuuma lauantaikin!
Kuvittelin metsässä ajelun hieman vilvoittavan...
Lähdin reippain mielin enskaa yrittämään. Jouduin kuitenkin huomaamaan, että kivinen ränni ja hirveä helle vaikuttivat kuskiin.. Onneksi unohdin tankata nesteitä ennen ajoa :S
Ensimmäisen kerran huomasin huononolon hiipivän, kun käkäilin hakkuuaukealla itseni nurin ihan hölmössä kohdassa ja sitten vielä unohdin kääntää kaasua kun piti ylittää ihan minimaalinen upotuskohta. Ei kun huilia, multa tulee oksu!
Kannustin kuitenkin itseäni jatkamaan, mutta nautinto oli kaukana. Kivet tuntuivat kasvavan silmissä ja polku tuntui entistä kapeammalta.
Sitten jouduinkin kehottamaan muita jatkamaan matkaa, kun jäin itse hyperveniloimaan metsään. Lupasin liittyä joukkoon seuraavalla kierroksella.
Onneksi paikalle pärähti "pelastava enkeli", joka oli ollut sen verran viksu, että oli ottanut mukaan urheilujuomaa. Iso kiitos ensiavusta!!
Pääsin kuin pääsinkin takaisin varikolle, vaikka häpeäkseni täytyy myöntää,että tarvitsin hieman jeesiä pyörän kanssa....
Pienen tankkauksen jälkeen innostuin kuitenkin ajelemaan crossia... En Husalla vaan.. TM:llä. ;P
Ja vielä lopuksi:
ISO KIITOS KAIKILLE, hel*#¤in apinoille, joita ei kiinnosta säännöt eikä pyörien huollot. Ajakaa vaan lenkkipoluilla niin, etä purut lentää ja mummot kiittää. Tai yksityisten mailla olevilla radoilla villat märkänä. Jos on rossipyörä, niin pitäähän sen kuulua, kun ajetaan!!
..Välinpitämättömyys kaventaa entisestään harrastusmahdollisuuksia.. Kohta täytyy ensin ostaa maata ennen kuin voi aloittaa ajamisen.
Keksiviikon kuumuudessa..
..Tuli suolakeksejä ikävä. No, silloin ajetaan, kun on hoitaja pojalle!
Kuumuus oli melkoinen ja isot hiekkamäet kutsuivat. Onneksi ystäväni päätti muuttaa siihen ihan lähelle, niin oli hoitotäti "radan varressa".
Olipa sinne radalle pari muutakin hullua eksynyt.
Päätinpä sitten heti kättelyssä valjastaa Husan enduron saloihin. Ei tarvinut montaa sataa metriä jännittää, kun lensin jo pöpelikköön. Onneksi pääsin laskeutumaan mukavasti alaspäin viettävään rinteeseen keppien päälle. Kele! Kuka väitti, että enska on kivaa????
Matka jatkui kapeaa polkua, kuskin noituessa loisto ideaansa. Jopa crossirata osuuden kurvit menivät kuin ekaa kertaa eli ihan päin mäntyä. Tuntui ettei ajosta tule yhtään mitään.
Pikku hiljaa kuitenkin alkoi tuntua mukavalta. Sitä ehkä auttoi erään uuden mäen nousu. Reitiin oli tehty vuoden aikana muutos, joka toi polulle uuden hiekkamäen. Jos olisin tuijottanut tiukasti etulokaria, niin kuin tein alussa olisi mäki jäänyt nousematta. Mutta nyt ehdin ennakoida ja nousu meni hienosti :D
Reitillä olevat isot mäet eivät tuota ongelmia, mutta yksi kinkkinen pikku mörkö oli jäänyt hampaankoloon viime kesältä. Sisua täynnä lähdin sitä selättämään, kerta tuo samantyylinen uusi mäkikin meni hyvin. Kiviäränniä laskiessani tunsin kuinka pupu alkoi hiipiä pöksyyn. Piti jopa käydä kyljellään ihan vaan jännityksestä.. Päätin kuitenkin murista pupun muualle ja kääntää kahvasta itseni mäen päälle. TOIMI!!!
Katse ylös, kaasua ja hehhehhee!!! Mörkö selätetty. Siitäs sai!
Muutamat turhat lipat tuli heitettyä ja komiat mustelmat jäi muistoksi. Kivikko osuus sujui yllättävän hyvin, huonosta yleiskunnosta huolimatta.
Ekan kiekan jälkeen joutui ihan huolella tankkaamaan nesteitä. Otti se vaan koville!
Toinen kierros olikin sitten kivempi ajaa. Onneksi ei ollu montaa pyörää reitillä, koska siellä ei tarvinut kuin yhden ohittajan ja taaksejääneen ympäröi kunnon pölypilvi, jossa ei nähnyt yhtään mitään.
No, reilun viikon päästä tuolla pääsee leireilemään muiden naisten kanssa. Toivotaan, että sade kastelisi maastoa ennen sitä. Tosin taitaa olla turha toivo.
Kuumuus oli melkoinen ja isot hiekkamäet kutsuivat. Onneksi ystäväni päätti muuttaa siihen ihan lähelle, niin oli hoitotäti "radan varressa".
Olipa sinne radalle pari muutakin hullua eksynyt.
Päätinpä sitten heti kättelyssä valjastaa Husan enduron saloihin. Ei tarvinut montaa sataa metriä jännittää, kun lensin jo pöpelikköön. Onneksi pääsin laskeutumaan mukavasti alaspäin viettävään rinteeseen keppien päälle. Kele! Kuka väitti, että enska on kivaa????
Matka jatkui kapeaa polkua, kuskin noituessa loisto ideaansa. Jopa crossirata osuuden kurvit menivät kuin ekaa kertaa eli ihan päin mäntyä. Tuntui ettei ajosta tule yhtään mitään.
Pikku hiljaa kuitenkin alkoi tuntua mukavalta. Sitä ehkä auttoi erään uuden mäen nousu. Reitiin oli tehty vuoden aikana muutos, joka toi polulle uuden hiekkamäen. Jos olisin tuijottanut tiukasti etulokaria, niin kuin tein alussa olisi mäki jäänyt nousematta. Mutta nyt ehdin ennakoida ja nousu meni hienosti :D
Reitillä olevat isot mäet eivät tuota ongelmia, mutta yksi kinkkinen pikku mörkö oli jäänyt hampaankoloon viime kesältä. Sisua täynnä lähdin sitä selättämään, kerta tuo samantyylinen uusi mäkikin meni hyvin. Kiviäränniä laskiessani tunsin kuinka pupu alkoi hiipiä pöksyyn. Piti jopa käydä kyljellään ihan vaan jännityksestä.. Päätin kuitenkin murista pupun muualle ja kääntää kahvasta itseni mäen päälle. TOIMI!!!
Katse ylös, kaasua ja hehhehhee!!! Mörkö selätetty. Siitäs sai!
Muutamat turhat lipat tuli heitettyä ja komiat mustelmat jäi muistoksi. Kivikko osuus sujui yllättävän hyvin, huonosta yleiskunnosta huolimatta.
Ekan kiekan jälkeen joutui ihan huolella tankkaamaan nesteitä. Otti se vaan koville!
Toinen kierros olikin sitten kivempi ajaa. Onneksi ei ollu montaa pyörää reitillä, koska siellä ei tarvinut kuin yhden ohittajan ja taaksejääneen ympäröi kunnon pölypilvi, jossa ei nähnyt yhtään mitään.
No, reilun viikon päästä tuolla pääsee leireilemään muiden naisten kanssa. Toivotaan, että sade kastelisi maastoa ennen sitä. Tosin taitaa olla turha toivo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)