Juhannusaattona ajelulla

Paluu itärajan tuntumaan ja jälleen kerran yksin ajamassa!
Olisi tosin ollut toisella radalla treeniseuraa tarjolla, mutta kun meillä oli asiaa
tännepäin, tuli Husa mukana ja vetäisin pikkutreenin :)

Heti aluksi huomasin, että päänsärkyä aiheuttava hartialukko oli jäänyt kotiin!!
Ajo tuntui muutenkin rennommalta. Muutaman lämmittelykiekan jälkeen yritin taas
välillä ajaa osan reitistä kovemmalla sykkeellä, jotta ajokuntoni hieman kasvaisi.
Sitten tein pöljän tempun.. Hypyn jälkeen kurvi oikealle, jonka jälkeen heti kurvi vasemmalle.
Täysin pehmeässä hiekassa ja valli on nelareitten unelma muttei se nopein vaihtoehto kaksitahtarille.. Ajattelin sitten reenata sitä edellisellä kerralla harjoittelemaani vaihtoehtoa ensin ulkoa oikealle ja toisessa kurvissa ulkoa ihan sisäkurvaan.
No, minäpä tulin hitaasti kuin kilpikonna ja vedin kurviin kyljelleni.. :/
Eipä muuta kuin pyörää nostamaan! Ette usko, että on rankkaa, kun kunto on nolla ja lihasvoimat muisto vain. Lasit höyryssä muistelin oikeaa nosto-otetta ja suoristelin selkääni. Hitaasti Husa nousi ja muija kyytiin!
..Tötöilemään.. Kunnon aloittelijamoka!!
Kuinka moni on kaivanut pyörän crossiradalla jumiin?????
Täällä on käsi ylhäällä ja naama punaisena. Onneksi kukaan ei nähnyt, hehheeee.
Tovi siinä taisteltiin ennen kun matka jatkui.

Innostuin sitten nostamaan renkaita maasta sen kaksi senttiä, joka hypyssä. Ja kaasuteltavakin oli. Välillä sitten juomatauolla sain kuulla "paikallisilta humoristeilta" miten mun kannattaisi vetää viiden patin suora silleen 2+2+1. No, olen mä Offroadpron lukenut mutten aio vielä katkaista luitani liian uhkarohkeilla tempuilla :P Liian lihava lentämään, nääs!

Kivasti meni melkein tunti. Tuntui jo ajolta. Mut niinhän se yksintreenaaminen aina.. Sitten kun tulee joku toinen radalle, herää jälleen todellisuuteen. Onneksi ei tarvinut vielä herätä.

Reissulta tuli mukaan mukava tuliainenkin, enkä tarkoita käsivarren mustelmia. Paljastetaan tämä sitten myöhemmin.

Sunnuntaina oli muuten Viron Trophy joukkue (ISDE2011) kuullut, missä meidän pyörä liikkuu ja halusi tulla mukaan ajamaan. Itse en Husaa kuljettanut tällä kertaa ettei naapurin poijat masennu ennen kisaa ;P

Toiminta torstai

Niinpä vaan ne päivät kuluvat nopeasti ja olen tullut huomanneeksi sen, että tällaisella osa-aika yksinhuoltajalla on hankaluuksia järjestää niitä ajohetkiä.
No, sitten kun ajamaan pääsee , täytyy niistä nauttia.

Torstaina aamupäivällä saimme koko sirkuksen kyytiin ja lähdimme radalle. Nyt mentiin hieman eri suuntaan kuin aikaisemmin. Onneksi oli satanut, niin rata oli makiassa kunnossa. Vain yhden pyörän ajaessa siellä, eipä paljon pöly olisi muutenkaan haitannut.
Ehdin jo kuvitella ajavani sateessa, koska tummat pilvet kaartelivat taivaalla. Päivä kuitenkin kirkastui niin lämpimäksi ja paistavaksi, että nenä paloi.

Radalla oli ajeltu jonkun verran, jälkiä oli siellä sun täällä ja aluksi huomasin olevani hukassa, kun pitkin itse päätää ajolinjat, ei ollutkaan valmista uraa.. Pyörän tärinään tottuminenkin vei tovin. Menee hetki, että hahmottaa missä mennään ;P
Ja tietenkin radallahan pitää ensin ajella varovasti ja käydä tutustumassa ennen kuin antaa vaan mennä.
Toisin.. Ei NIIN varovasti ettei pääse pehmeässä eteenpäin.. Tämän tajusin, kun pyörä luikerteli hiekkakäärmeen lailla suoralla.
Puristin aluksi tankoa niin hullunaan että loppui verenkierto päästä ja kaasukäsi meni tunnottomaksi. Piti pysähtyä takomaan itseensä järkeä ja rentouttaa ne hartiat ja kädet.
Siinähän sitten menetin pyörän hetkeksi, kun isäntä alkoi muutamaan kurviin ajaa mulle esimerkki, miten se pitäisi ajaa. Ja ei kun yrittämään!
Mä tulen kurviin aivan liian hiljaa, pitäisi vaan tulla rohkeammin ja luottaa niihin jarruihin. Lisäksi ajoasento oli taas liukunut sinne takalokarille.. Eipä se pyörä hartiavoimin käänny!
Mutta yritys oli kova. Reenailin niitä mutkia ihan tosissani ja hieman kävi naurattamaan huomatessani hokevani "Jussi Vehviläinen, Jussi Vehviläinen" lähestyessäni kurvia.
Se treenikurvi tosin onnistui vain muutaman kerran, mutta muut kurvit sujuivat paremmin.
Hassua ajella isommalla pyörällä, tuntuu kuin jokin olisi vialla, kun ei tarvitse koko ajan vaihdella vaihteita. Eikä pyörä edes sammunut kertaakaan.
Kaasukäsi tuntui aina välillä väsyvän, oli niin kiva ajella. Mitä enemmän tuli kierroksia, sitä kovempaa huomasin tulevani hyppyihin. Paitsi niihin viiteen "supercross" pattiin, mitkä ovat aivan hirvittävän pelottavia ;)
Viisikon jälkeen tulee kiva pieni pomppu, siitähän on saatava renkaat ilmaan ja hullu kaasutus kurvista ylämäkeen. Radalla oli muutamia liukkaita kohtia, niissä tuli pari uups-tilannetta. Kuitenkaan en mennyt nurin. Tuli pompittua polvi kipeäksi ja puristettua "kippari-kallet" helliksi. Olipa vaan mukava retki päivä. Saas nähdä minkälaisille retkille pääsee ensi viikosta, kun päästään kesälomalle koko porukka.

Edellisellä kerralla

Kävin tuossa viikolla kääntymässä metsässä ja naapurikylän betoniradalla.
Ensimmäisellä enduro kerralla ei viitsinyt lähteä kovin haastaville reitelle, joten pysyttelin tasamaalla, pääasiallisesti hiekkapoluilla, jotka on höystetty muutamalla kivellä.
Aika terävää hiekkapattia löytyi, taisin jopa kerran lyödä kypärän tankoon.
(Naurattaa tuo mun Darth Vader-kypärä.. Foxin mikä lie malli, joka oli paniikkiostos, kun hajoitin oman HJC:n kypäräni. Tuo Foxin kypärä on ulkokuoreltaan aivan jättikokoa, vaikka sisus onkin oikeaa kokoa. Haluan uuden kypärän.)
Kivinen polku oli hauska! Kumma kyllä muitin pitää "vedon päällä", ei sammunut pyörä eikä katunut. Oli ihan tuuletuksen arvoinen paikka.
Ihan hauskaa oli pärryytellä.. Vaikkei enska yksinään mitään hubaa ole.. Olihan perheen miehet tien päällä vaunujen kanssa etten ihan yksinäni pusikoissa viilettänyt, mut olishan tuo kivempaa ajella muiden perässä ;)
Peruskuntoni ei vielä riitä kovin suunnattomiin endurotaipaleisiin, mutta pikku hiljaa voisin yrittää hiipiä metsiin. En tosin näillä helteillä! Jo ajovarusteiden pukeminen aiheuttaa suunnatonta tuskaa, joten toivottavasti sääennusteet pitävät paikkansa ja ensi viikolla on 20 ja alle asteita.

Crossista ei tullut mitään. Rata oli "lanattu" eli betomiset urat oli peitetty hiekalla. Mä en voi sille mitään, mut inhoan tuota rataa. Olisi fiksua opetella ajamaan tuolla, hyviä mutkia treenailla.. MUTTA, kun korvien välissä joku huutaa, että "betonia, betonia!",menee ajo mummoiluksi ja siitä ei ole mitään hyötyä.
Ennen ajoa katsoin edellisenä iltana Vehviläisen Jussin ohjeita dvd:ltä, alkoi pikkuisen tituttaa, kun tajusin toteuttavani kaikki mahdolliset virheet ajossa. Kaikki vain siksi etten halua kaatua betonille. Kakkelin marjat. Otti oikeasti pattiin. Vaihdoin vermeet ja siirryin viihdyttämään poikaani.
Mä haluan oppi ajamaan crossia. Jäähdy keli, tule ensi viikko!