Hirvi. Hirvi? Hirvi!

Tänään pakkasimme koko sirkuksemme autoon, että äiti pääsee ajamaan crossia.
Hieman oli pilviä taivaalla ja muutama pisarakin tuli, mutta en suostunut muuttamaan suunnitelmia. Tämä ajo kun piti jo suorittaa eilen, mutta toisin kävi, kun tiimin parempi kuski löysi ajoseuraa ja pääsi tutustumaan isojen poikien kisan reittiin.

Olipa melkoisen autio rata meittin perällä. Muut lähtivät vaunuilemaan ja miä laittelin varusteita. Sitten olikin aika lähteä radalle.
BUHHAAAHAA, kävi pikkuinen moka.. En ollut selvittänyt missä asennossa Husan tankki on auki.. Melkein jäin varikolle.. Onneksi apu tuli ja pääsin ajelemaan.
Rata oli todella kivassa kunnossa. Pattia on, mutta hypyt olivat vähemmän pelottavassa kunnossa.

Kävi pieni ylläri ekalla kiekalla, kun lähdin laskeutumaan valtatiensuuntaisesti menevää mäkeä ja tulin kurviin.. Silmä kulmassa vilahti jotain. Seuraavaksi meinasin hypätä pyörältä, kun tajusin hirven lähteneen vierestä. Huh! Olihan täällä radalla muitakin ;)
Siitä sitten jatkoin matkaa ja seuraavaksi "supercross"pattien jälkeen meinasi enska-koira hyökätä kimppuun.. Onneksi sillä oli huomioliivit!
Ensimmäiset kolme kiekkaa putkeen ja sitten läähätettiin varikolla. Ohjeita ajamiseen sateli ja yritin siinä sitten puolustella, että peruskuntoni on tällä hetkellä aivan p..a, ei voi vaatia liikoja! ;P

Kuitenkin pehmeät hiekkakurvit vetivät puoleensa, joten vettä kiduksiin ja matkaan! Yritin muistaa sen kaasun avaamisen suorilla ja keskittyä niihin kurveihin. Kuitenkin vielä on ylivarovainen lähestyminen ajamiseen ja muutamaan pidempään kurviin tulin aivan liian hiljaa ja silloinhan sitä luikerrellaan. Hitsi! Se kaasun pumppaaminen saa loppua.

Hyvin huomasi miten aloin rentoutua, kun pikkaisen nousi jo hypyissä Husan renkaatkin... Vanha "niskalukko" kuitenkin vaivasi ja kaasua tuli puristettua rystyset valkoisena.
Verrattuna edelliseen kertaan sain kuitenkin hieman enemmän ajoa aikaiseksi. Ja jopa kahdeksikkoa tuli pyöriteltyä. Oli muuten hyvin tilaa!! Se meni kovalla alustalla hyvin, pehmeällä alkoi mennä herne nenään pyörän kaatuessa...
Palautteen mukaan ajan kuulemma paremmin 250 cc/ 2t:llä kuin 150 cc:llä...
No, ensi viikolla jatkuu harjoitukset!!
PS.
Huomenna olis klo 18:00 crossikoulu Miehikkälän radalla, lisää tietoja kerhon sivuilta!

Naama puutuu!

Sateen jälkeen tulee poutasää ja poutasää vei kuskit radalle :D
Kotikylälle mentiin koko köörin voimalla. Olin todella väsynyt ja ehkä "hieman" kiukkuisella tuulella...
Kumma kyllä pelkkä pakuun hyppääminen piristi, saati sitten radalle saapuminen.
Vanhat tuntemukset palasivat, kun ajettiin auto parkkiin. Aloin taas jännittää aiwan hurjasti.
Ja tuttu höpötys alkoi.
Katselin, kun muut ajelivat ja mietin etten uskalla sekaan mennä. "Entäs, jos kaadun?" "Mä jään jalkoihin!" Mut samalla tunsin miten halu päästä radalle vaan kasvoi. Mehän joudumme nykyään ajamaan vuorotellen, kun pikku vellipeikko on mukana eikä meillä ole kuin yksi pyöräkään..
Siinä sitten vedin vatsan sisään, ajokamat niskaan.. Ja melkein suuntasin lasten radalle ;P

Voitin kuitenkin pelkoni ja suuntasin pehmeään hiekkaan. Muistelin mielessäni miten ko. radalla ajetaan ja uskomatonta, mutta totta! En vetänyt kertaakaan nurin!! Muistin, että pehmeässä pitää olla vauhtia, muuten lingertää.. Ja niinhän se vähän lingersi, mutta pahin hiekkakäärme syndrooma oli poissa. Hieman tulin kurviin väärällä vaihteella ja arastellen eli se murheenkryyni, kurviajo, oli palannut. No, ainaskii tiedostan sen itse.
Selitys: Eihän sitä voi pitkän ajotauon jälkeen kaikkea osata!! (Enhän mä osannut ennen taukoakaan ;)
Hypyt jännittivät, joten niihin tultiin varoen.. Suorilla taasen välillä piti vähän availla kaasua.

Ei tullut montaa kierrosta kerralla ajettua. Peruskuntoa ajamiseen ei ole ja kädet väsyy. Piti huilia välillä. ..Siis melkein heti..
Siellä sitten kaverit ehdottivat lähdön harjoittelua. Tässä vaiheessa huomasin jo rentoutuneeni, koska olin ekana viivalla odottamassa. Vitsailin siinä ettei sit kannata suuttua, kun otan holeshotin.. Ja melkein onnistuinkin!!! En kerralla löydän sen oikean vaihteen suoran puolessa välissä :P :P
Olipa hauska kun harjoiteltiin lähtöä, huomasin ajavani muutenkin vauhdikkaammin kuin "yksinäni" ja myös kurvit sujuivat rohkeammin.

Kylläpä pienoinen ulkoilu teki hyvää. Niin leveä hymy naamassa, ettei ole aikoihin nähty!
Tällä hetkellä on naama ja kädet puutuneet. Ehkä taas ens viikolla uudestaan :) Toivottavasti samassa seurassa, niin päästään leikkimään kissaa ja hiirtä ;D

Back again!!

Arvatkaapa, mitä tässä tapahtuu!!

Piti vetää vatsaa sisään ihan tuskassa, jotta sain crossihousut jalkaan ja pääsin radalle ;)
Tänään aamutoimien jälkeen suuntasimme koko katras naapurikylälle. Ekaksi ajoi ykköskuski ja miä poitsun kanssa nelipyöräilin. Poika viihtyy tyytyväisenä vaunuissa, joten pääsihän se äippäkin kokeilemaan mopoa.
Jännitti aiwan törkeästi. Olin ihan varma, että ajotauko on vienyt kaikki kykyni hallita pyörää..
Kuvittelin jo mielessäni palaavani Gasgas aikaan.. Metri ja nurin.. Metri ja kone sammuu..

Toisin kävi!!

Ei tänään mitään huippusuoritusta tehty, mutta hyvä alku. Ensin luulin pyörän tärinän sumentavan näkökenttäni kokonaan.. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tuntui ihan siltä kuin olisin joskus ennenkin ajanut.
Ensin edes takaisin lähtösuora-varikko ympyrällä ja sitten radalle. Jännittävää oli huomata kuinka homma palasi mieleen. Tietty melkoista röpöttämistähän se oli.
Lopuksi tuli jo vähän kaasuteltua lähtösuoralla.. Ja pikkaisen muuallakin ;)
Kädet kestivät hyvin sen reilun parikyt minuuttisen ja pää tuulettui loistavasti.
Nyt on ajokausi avattu. Lisää ajoa mulle kiitos, mä niin tykkään!!!

Pölyä keuhkoissa

^Sain uuden lakin, kun tuossa menneellä viikolla norkoilin radan reunalla.

Viikonloppuna tiimin kisakuski sitten avasi kauden.. Pölypilvessä päristelyä jengillä! hehhe, eipä käyny kateeksi, kun katsoin netistä kypäräkameralla kuvatun pätkän lähdöstä. Sehän oli vielä kamalampi kuin viime vuonna! Silloin sai sentään kahlata välillä!!
No, kisa ajettiin maaliin, mutta pöly aiheutti ongelmia jo ennestään hengitysongelmista kärsivälle kuskille. Tämä kevät kun on pölyn suhteen ollut pikkaisen inhottava. Tule sade, tule!!

Olipa todella outo istua kisapäivänä kotona ja iltapäivällä painaa F5-nappia tietokoneella tuloksia odotellen.. Joita saikin odottaa melkoisella hartaudella ;P

Omien ajojen suhteen, olin ajatellut kokeilla ajoa eilen, mutta ranskalainen huippu kuljetusalusta, petti meidät jälleen. Oli viime viikolla heittänyt laturin hihnan matkalle, joten ainut ajoretki tällä viikolla oli kohti pajaa. Joten seuraavan kerran sitten. Edellyttäen, että vermeet mahtuvat päälle ;P (Muutkin kuin kypärä)
Tietty Husaa eniten kuluttava kuski vaatii kuntotestejä ettei Husa koe kovia... Mutta lupasin aloittaa pehmeästi. Varmaankin persiilleen jo mopon päälle yrittäessä..

Tiimimme myös lähettää parantavia terveisiä ajokaverille, jonka kausi päättyi liian lyhyeen. Toivottavasti paraneminen on nopeaa!