"4 wheels move the body, 2 wheels move the soul."

Kaikilla on mielipide. Mielipide muodostuu omista kokemuksista, joskus taasen olettamuksista ja toisinaan taas omana mielipiteenä toistetaan jonkun toisen mielipidettä.
Mutta jotain mieltä on oltava!
Etenkin, kun on kysymys kaksipyöräisistä.
On vannoutuneita 2-tahtimiehiä ja nelarinaisia, toiset eivät voi missään nimessä vaihtaa pyörämerkkiä... Yhteistä kaikille on se, että tieto on varmaa, näin se menee ja that's it.

Mutta kuinkas silloin toimitaan, kun ei ole vannoutunut mihinkään?!
Mulla on aivan hirvittävä mopokuume tällä hetkellä. Viikonloppuna katselin varikolla
muiden uusia pyöriä ja polte vaan kasvoi...
(Onneksi on fyysinen rajoite, muuten olisin varmaan tulisilla hiilillä ;)
Näin lauantaiaamuna mainoksen, jossa oli myös mun entinen kottarainen myynnissä.
Teki mieleni lähteä hakemaan se takaisin.. :'( Mä niin tykkäsin siitä pyörästä!

Mutta, tykkäsin kyllä mun Gassistakin. Mulle se ei ollut tehoton mopo, minkä voisi upottaa suohon ja jättää se sinne.. Vaikka niin välillä neuvottiinkin tekemään.
Mun Gassi oli eka kurapyöräni ja sen kanssa opin ajamaan 2-pyöräisellä ja
innostus lajia kohtaan vaan kasvoi.
Kotari sitten oli jo askeleen "hurjempi", niin kuin oikea pyörä ;P
Monesti olen kuullut, että pitäisi hankkia pikkunelari, olisi helpompi ajaa..
Kuinka niin?!
Miten ihmiset tulevat näihin tuloksiin?

Mä halusin jo saada kesän tänne ja päästä kokeilemaan ajamista. Jostain syystä mun silmääni on miellyttänyt jo pitkään TM (125cc). Haluisin päästä koeajamaan semmoista..
Moni vannoo vain ja ainoastaan KTM:n nimeen.. Tottahan se on, että kotariin saa helposti osia..
Ehkä pitäisi kokeilla sitä nelariakin.. Saisi sen ainakin crossiradalla ilmaan komeammin ;)
Mut metsässä se taas on painavampi.. Ja konerempan hinta on huikea...

Juteltiin näistä moponvaihto asioista varikolla ja siitä tämä ajatuksen virta lähti.
Luin myös Xbiken piikkitestin (1.2011).
Näissä testeissä olisi tietysti kiva, että käytettäisiin välillä naispuolisiakin testaajia, eikä aina 40v. äijiä jotka on ajanu viimeiset 30 vuotta.. Eikä Pohjamon Petrin pyörän testaaminen ehkä ole fiksua, jos etsii (hitaalle) harrastelijalle pyörää?!

No, jatkan pyöristä haaveilua ja Antti P:n motocrossikirjan lukemista..

Leuka rinnassa..

Kohti uusia pettymyksiä..
Sunnuntaina oli taas aikainen startti kohti enskakisoja.
Koko viikko oli mennyt kisakuskin miettiessä jopa enduron lopettamista..
Josta tietenkin ajotauolla oleva huoltonainen järkyttyi pahemman kerran.
Eiiii meillä lajista luovuta, jos nyt yhdet kisat menee penkin alla olevaan maakuoppaan!!
Viikolla käytössä oli ymmärtävä asenne ja loppuviikosta hieman provoileva.
Lupasin sponssata kuskille makkararahat taskuun, niin voi syödä kisan aikana..
Kun se kumminkin
kestää.. Ja kestää.. Ja kestää..

Uusimme kilpaanlähtötaktiikan, naksut olivat nyt laitettu uuteen asentoon eli pyörä oli nyt niin hyvä, kun se voi olla simmittämättä.

Reippain mielin suuntasimme kohti Hyvinkäätä. Mitään ei tältä kisalta odotettu, kun oli xracing.fi -sivuston kypäräkameran mukaan aivan hirvittävän huono spoori tiedossa.

Kisapaikka oli mahtava, kun huollossakin pääsi seuraamaan kuskien ajelua crossiradalla sekä autoradalla.
Katselin, kun meittin kuski ajeli lanattua crossirataa ja ajo näytti jo normaalilta. Taisi kuski taas löytää innon lajiin!?!
Katteellisena katselin kuskien menoa lanatulla crossiradalla. Vitsi! Miä haluan kanssa ajamaan.
Se Hyvinkää rata näytti niin hauskalta. Muutama komea hyppykin nähtiin siellä.
Hyppyrien nokat näyttivät aika teräviltä.. Mutta tuonne on päästävä ajamaan, kun mahdollisuus mopoiluun tarjoutuu.

Huoltotauolla huomasin, että nyt on meittin tiimissä taas oikeasti hyvä fiilis. Kuski kiskaisi nopeasti mehua ja innoissaan lähti jatkamaan matkaa. Ehti siinä piipahtaessaan kertoa, että hieman hidastaa tuo tähän kisaan saatu huono lähtönumero, kun edeltä löytyy rauhallisemmin eteneviä kuskeja. Pyörän kanssa oli myös löydetty yhteinen sävel ;)
Autoradalla olevalla suoralla pääsi kuulemma ajamaan yli satasta!
Toisella kierroksella kuului huoltoaluelle asti kun meittin kuski karjui latua, mutta valitettavaa oli, että edellä jarrutellut parru ei ollut näitä huutoja kuunnellut eikä tietä antanut.
Näin oltiin edetty puoli kierrosta...
Crossiradalla sitten vedettiin Husalla oikein oppikirjaesimerkki ohitus :D :D :D
Sen jälkeen katselimme ratavallilta, että meittin kuski kuroi hurjan eron ihan lyhyellä matkalla..
No, talvienska on tälläistä, jos ei tietä anneta, niin paha se on umpihangen kautta ohittaa..
Eikä tuo mitään haittaa, nyt tuli kisasta hieno sijoitus ja tästä on taas kiva jatkaa eteenpäin!!

Tietysti.. Hieman sitä tallissa spekuloidaan, miten hyvin se ajo olisi oikeasti mennyt, jos
a) ekalle kiekalle olisi päässyt pienemmällä numerolla
b) tokalla kiekalla ei olisi ollut se yksi sitkeä jarruttaja edessä...
Ilman spekulaatiotahan tätä ei voi ohittaa...

Itse huomasin innostuneeni kisasta niin paljon, että unohdin fyysiset rajoitukseni ja tökötin
siellä radan varressa koko päivän.
Naisten luokkaakin kannustin innokkasti ja todella hyvin tytöt vetivätkin.
Tästä kaikesta seurasi huikea nestehukka ja väsymys ja selkäsärky... Koville se ottaa huollossakin ;))) Onneksi 14 tunnin yöunet korjasivat tämän.

Hienot kisat oli Hyvinkäällä ja tosi mahtavaa on myös xracing.fi -sivuston panostus videoineen ja kuvineen.
Riiheläisen Riku muuten veti todella hienosti! Crossiradalla sai temmi melkoista kyytiä..

Enduroa seuraamassa

Meni sitten viime viikonloppu spoorin reunalla.
Talvikisakausi alkoi ja pitihän sitä sitten lähteä "huoltoon" vaikkei kisassa huoltoa tarvittu.
Paitsi täysin penkin alle menneen kisan jälkeen henkiseksi tueksi ja ajamaan paku kotiin ilman
suurempia vaurioita.
Mulla oli hauska kisa retki. Oli kiva nähdä tuttuja ja höpötellä mopoista.
Muutama naiskuski ohi juostessaan kehoitti mua osallistumaan jo vihdoinkin kisoihin..
Ja laittamaan kottaraiseen ne valot! ..Niin..
Ehkä joku toinen talvi sitten ;)
Tosin ei mulla hirvittävän paljon kateeksi käyny kun katsoin spooria. Melkoista pöpperöä ja pattia. Meikä olisi varmaan ollut nurin parin metrin välein sellaisessa rodeossa.

Sunnuntaina menimme sitten seuran treeneihin testaamaan saimmeko Husan naksuja parempaan asentoon.
Siinä metsän keskellä muiden ajoa katsellessa tuli aivan hirvittävä polte päästä pyörän selkään.
Miä kanssa! Miä kanssa!
Onnekseni sekin hetki vielä koittaa, ennemmin tai myöhemmin.

Lopuksi vielä iloisia uutisia!!
Lappeenrannassa on saatu rahoitusasiat kuntoon ja Muukon radasta tulee SM-tason crossirata.
Aika hienoa, että joskus tällaisiakin uutisia eikä vain ratojen lopettamista.
(lähde: http://yle.fi/alueet/etela-karjala/2011/02/muukkoon_sm-tason_motocross-rata_2334471.html )