En tiennytkään, että joulupukki lukee mun blogiani..
Sain eilen joulupukilta tekstarin, on kuulemma Itä-Suomessa vielä muutaman päivän, kuulemma sukulaisten luona (?), mutta matkalla tänne etelään ja tuo sitten mukanaan vanteen mun Hondaan :)
Oh jee!! Tulispa vaan lunta ja pientä pakkastakin ;)
Hyvää Joulua kaikille!
Matkalla on :)
torstai 22. joulukuuta 2011
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Vanhat lehdet
Aikani kuluksi täällä kaivelin vanhoja Offroadpro-lehtiä naftaliinista.. Niitä, missä oli juttua Hondasta, piikkisestä Hondasta!
Yhdessä jutussa oli koeajossa 125cc ja 450cc.
Testaaja Jukka Pirinen toteaa piikistä: "On tämä äärettömän vaikea laite ajaa. Pienikin virhe kostautuu välittömästi."(O.P. 05/2005, s. 52-53)
Tosin samassa jutussa kehutaan piikisen keveyttä ja ketteryyttä. Lisäksi kirjoittaja toteaa, pyörän kulkevan kuin unelma, kunhan vain jaksaa pitää kierroksia yllä. Mielenkiintoista jutussa on, että pyörän kerrotaan olevan kiva ajaa, hauska peli, mutta tuo mukanaan myös osaamattomuuden tunteen, kun nuo virheet kostautuvat heti. ;)
Eli toisin kuin Husa joka toi mukanaan pienen osaamisen tunteen (= antaa anteeksi kun on vääntöä alhaalla..)
Jutun mukaan tulee muistaa loivat linjat ja tasainen eteneminen, niin ajaminen saattaa jopa tuntua nautinnolta.
Nyt pitää vain harjoitella omia linjoja eikä mennä pikkunelareiden uriin!
Tätä pyörää kuvaillaan nuoren uratietoisen pyöräksi, tällä oppii ajamaan kovaa, koska virheitään ei saa anteeksi. Olivat jutussa sitä mieltä ettei piikkinen honu sovi ihan kaikille.
Hihiihh, sain siis sopivan selityksen tuleville ajohetkille . Jos ei pyörä mun komennossani mene ihan niin kuin pitäisi, niin voin aina (?) vedota siihen että ne pienet virheet kostautuvat.. Ja kun on paljon virheitä, jää kierrosajat hitaaksi :P
Täytyy vielä lopuksi mainita, että kyllä mulla on ihan huippu "mekaanikko"! Synttärilahjaksi sain: uuden takajarrulevyn vääntyneen tilalle, pesusuojan, ja vähän muutakin tarviketta Hondaan :) Mitä muuta voi tyttö enää lahjaksi toivoa?!
(Tietty sen 18-tuumaisen takavanteen, että saan piikit alle*...)
* Joulupukkiii!!!!!!!!!!!!!!!! Wink, wink!!!!!!!!
Yhdessä jutussa oli koeajossa 125cc ja 450cc.
Testaaja Jukka Pirinen toteaa piikistä: "On tämä äärettömän vaikea laite ajaa. Pienikin virhe kostautuu välittömästi."(O.P. 05/2005, s. 52-53)
Tosin samassa jutussa kehutaan piikisen keveyttä ja ketteryyttä. Lisäksi kirjoittaja toteaa, pyörän kulkevan kuin unelma, kunhan vain jaksaa pitää kierroksia yllä. Mielenkiintoista jutussa on, että pyörän kerrotaan olevan kiva ajaa, hauska peli, mutta tuo mukanaan myös osaamattomuuden tunteen, kun nuo virheet kostautuvat heti. ;)
Eli toisin kuin Husa joka toi mukanaan pienen osaamisen tunteen (= antaa anteeksi kun on vääntöä alhaalla..)
Jutun mukaan tulee muistaa loivat linjat ja tasainen eteneminen, niin ajaminen saattaa jopa tuntua nautinnolta.
Nyt pitää vain harjoitella omia linjoja eikä mennä pikkunelareiden uriin!
Tätä pyörää kuvaillaan nuoren uratietoisen pyöräksi, tällä oppii ajamaan kovaa, koska virheitään ei saa anteeksi. Olivat jutussa sitä mieltä ettei piikkinen honu sovi ihan kaikille.
Hihiihh, sain siis sopivan selityksen tuleville ajohetkille . Jos ei pyörä mun komennossani mene ihan niin kuin pitäisi, niin voin aina (?) vedota siihen että ne pienet virheet kostautuvat.. Ja kun on paljon virheitä, jää kierrosajat hitaaksi :P
Täytyy vielä lopuksi mainita, että kyllä mulla on ihan huippu "mekaanikko"! Synttärilahjaksi sain: uuden takajarrulevyn vääntyneen tilalle, pesusuojan, ja vähän muutakin tarviketta Hondaan :) Mitä muuta voi tyttö enää lahjaksi toivoa?!
(Tietty sen 18-tuumaisen takavanteen, että saan piikit alle*...)
* Joulupukkiii!!!!!!!!!!!!!!!! Wink, wink!!!!!!!!
torstai 17. marraskuuta 2011
Mudassa rajamailla
Välillä on kokeiltava muitakin ratoja kuin "koti"rataa. Suuntasimme siis tuonne vähän kauemmas.
Joissain on ehkä saattanut herättää ihmetystä tämä wannabe-enskakuskin motocross-suuntaus.
Syynä on yksinkertaisesti se, että enskapolut ovat kaukana ja tällä hetkellä ei todellakaan ole mahdollista lähteä päiväksi ajohommiin. ...Eikä KELA tunne sellaista asiaa kuin "moottoriurheilutuki kotiäideille" ;) ...
Samasta syystä vaihdoimme Husabergin pienemmän budjetin pyörään. Toisena vaihtoehtona kun oli mopoitta oleminen, johon en voinut suostua. Johan mä olen taukoa pitänyt!!!!Kolmas vaihtoehtohan oli ostaa enska, TM125. Kyselimmekin niitä, kuulemma Daytona saa ekat joulukuussa. Odotusaika tuntui silloin pitkältä ja lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa oli järkevämpää laittaa enemmän muualle kuin mopoihin.
Enskaa ehtii sitten myöhemmin tahkota, kun elämäntilanne on erilainen. Nyt ei pysty leikkimään metsänpeikkoa ;P
Tänään tosin tuli radalla tunne kuin mut olisi heitetty keskelle Kärme Kustaa -videota, ei sinne mäkeen vaan sinne märempään.. (se hassu mies ääni alkoi jo kuulua korvissa: "Seuraavaksi sieltä tulee partio Löysät Hanut")
Tutustumiskierroksella havaitsin radan olevan melkoisen kurainen uudella osiolla. Yritin sitten parhaani mukaan kaarrella kuivimmilta kohdilta. Tuli päivälle aika jännä aloitus, kun lähestyin radan takaosan mäkiä ja kurveja, yksin.. Jos nyt juutun, teen kaikki työt itse... Alamäessä katse eteen, tuolla on kuivaa, tuolla sisäkurvissa. HUI H..O! Sen patin eteenhän on kaivettu oja!!! ..Tai ei se oja ollut..Sehän oli pieni hyppy, ehehh-HE?
Pienen säikähdyksen jälkeen suorastaan hyökkäsin kurviin huomatakseni, että ajan suoraan todella kosteaan mutalöllyyn.. Jippii, käännä sitä kaasua, urvelo! Ja sitten kuului jotain mitä en halunnut kuulla, se: "ymmmphh" ja jumissa oltiin! "No niin, seuraavaksi tietty menee tulppa..", kävi mielessä, mutta päätin irroittaa mopon mudasta vaikka, mikä olisi. Käyntiin polkaisu oli hieman haasteellista, saappaani olivat uppoamassa harmaaseen saveen jo melko vauhdikkaasti. Muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen purin hammasta ja totesin sen olevan kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa kytkin ja kaasu toimivat niin kuin pitää ja pikku Honu ampaisi ylämäkeen. Hahhaa, äkäinen pikku honu jopa nosti keulaa mennessään. Ja tulppakin säilyi :) Tein päätöksen, että kierrän vain "vanhaa" osaa radasta. Tänään ei huvita ajaa korvia myöten mudassa. Kunnes sitten löysin "vanhalta" osiolta sen ainoan märän kurvin. Aikaisemmat kierrokset ajoin ko. kurvin fiksusti ulkoa, välttäen sen märän kohdan. Mutta kuinkas kävikään.. Hitaasti kiiruhtaen, nopeasti pyllähtäen sain kasvonaamion savesta. >:/
Se olikin sitten tiukassa, meinaan Honu savessa.
Mun on hieman vaikea ajaa tällä radalla kun en osaa (uskalla) hyppiä, kun en ole päässyt harjoittelemaan niitä. Ja tuolla on nimenomaan hyppyä hypyn perään. Siinä mielessä oman kylän rata on mulle parempi. Saa harjoitella kurveja ja kaasun käyttöä, kun ei ole kuin muutama hyppy joihin täytyy ottaa kokonaan vauhti pois.
Joissain on ehkä saattanut herättää ihmetystä tämä wannabe-enskakuskin motocross-suuntaus.
Syynä on yksinkertaisesti se, että enskapolut ovat kaukana ja tällä hetkellä ei todellakaan ole mahdollista lähteä päiväksi ajohommiin. ...Eikä KELA tunne sellaista asiaa kuin "moottoriurheilutuki kotiäideille" ;) ...
Samasta syystä vaihdoimme Husabergin pienemmän budjetin pyörään. Toisena vaihtoehtona kun oli mopoitta oleminen, johon en voinut suostua. Johan mä olen taukoa pitänyt!!!!Kolmas vaihtoehtohan oli ostaa enska, TM125. Kyselimmekin niitä, kuulemma Daytona saa ekat joulukuussa. Odotusaika tuntui silloin pitkältä ja lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa oli järkevämpää laittaa enemmän muualle kuin mopoihin.
Enskaa ehtii sitten myöhemmin tahkota, kun elämäntilanne on erilainen. Nyt ei pysty leikkimään metsänpeikkoa ;P
Tänään tosin tuli radalla tunne kuin mut olisi heitetty keskelle Kärme Kustaa -videota, ei sinne mäkeen vaan sinne märempään.. (se hassu mies ääni alkoi jo kuulua korvissa: "Seuraavaksi sieltä tulee partio Löysät Hanut")
Tutustumiskierroksella havaitsin radan olevan melkoisen kurainen uudella osiolla. Yritin sitten parhaani mukaan kaarrella kuivimmilta kohdilta. Tuli päivälle aika jännä aloitus, kun lähestyin radan takaosan mäkiä ja kurveja, yksin.. Jos nyt juutun, teen kaikki työt itse... Alamäessä katse eteen, tuolla on kuivaa, tuolla sisäkurvissa. HUI H..O! Sen patin eteenhän on kaivettu oja!!! ..Tai ei se oja ollut..Sehän oli pieni hyppy, ehehh-HE?
Pienen säikähdyksen jälkeen suorastaan hyökkäsin kurviin huomatakseni, että ajan suoraan todella kosteaan mutalöllyyn.. Jippii, käännä sitä kaasua, urvelo! Ja sitten kuului jotain mitä en halunnut kuulla, se: "ymmmphh" ja jumissa oltiin! "No niin, seuraavaksi tietty menee tulppa..", kävi mielessä, mutta päätin irroittaa mopon mudasta vaikka, mikä olisi. Käyntiin polkaisu oli hieman haasteellista, saappaani olivat uppoamassa harmaaseen saveen jo melko vauhdikkaasti. Muutaman epätoivoisen yrityksen jälkeen purin hammasta ja totesin sen olevan kaikki tai ei mitään. Tällä kertaa kytkin ja kaasu toimivat niin kuin pitää ja pikku Honu ampaisi ylämäkeen. Hahhaa, äkäinen pikku honu jopa nosti keulaa mennessään. Ja tulppakin säilyi :) Tein päätöksen, että kierrän vain "vanhaa" osaa radasta. Tänään ei huvita ajaa korvia myöten mudassa. Kunnes sitten löysin "vanhalta" osiolta sen ainoan märän kurvin. Aikaisemmat kierrokset ajoin ko. kurvin fiksusti ulkoa, välttäen sen märän kohdan. Mutta kuinkas kävikään.. Hitaasti kiiruhtaen, nopeasti pyllähtäen sain kasvonaamion savesta. >:/
Se olikin sitten tiukassa, meinaan Honu savessa.
Reippaasti sitten jatkoin matkaa ja yritin muutaman kerran kaasutella. Yllä olevasta videosta analysoin seuraavat virheet: Kyynärpäät alhaalla (niin kuin Mika Aholalla, mutta vauhti ei ollut sama ;) ja kuulostaa siltä kun pumppaisin kaasua. Ensi kerralla kyynärpäät ylös!! Ja vaihdetaan niitä vaihteita.
Mut, eipä mennyt tulppa tällä kertaa :D :D
Olivat muuten saaneet grillikodan ja kerhotalon valmiiksi, todella hienot tilat! Sekä puomit olivat tullet radalle. Vielä kun rata saa lopullisen muotonsa, niin tiedän missä meidän perhe saattaa viettää vapaa-aikaansa ensi kesänä.
perjantai 11. marraskuuta 2011
Honda Hapotti Handen..
Oletteko ikinä miettiny, miltä tuntuisi jos jalkoihin kiinnitettäisiin raketit ja sytytettäisiin? Siis en tarkoita sitä, että olis jotain pieniä papatteja, mitkä polttais lahkeet, vaan niin, että "tulta ja sitten lähdetään!" BOOM.
Mä koin semmoisen fiiliksen tänään.
Olin vähän ulkoiluttamassa Honua. Tai siis jatkamassa siihen tutustumista. Toki tulppakaupan kautta ettei tule ikävää kävelyretkeä ;P
Radalle oli vaan päästävä vaikka vätysti aivan mahdottomasti ja oli voimaton olo. Hehhehhe, voimia ei löytynyt, mutta väsy kaikkosi kun hyppäsin mopon selkään. Onneksi laitoin kypärän kunnolla päähän, meinaan kahvasta kun käänsin niin sitten mentiin. Honda on huomattavasti äkäisempi kuin Husaberg. Mulla ei ollut kuin kakkonen tuvassa tullessani kurviin ja tuntui siltä, että lennän pöpelikköön.
Päivän teemahan oli (jatkuvasti toistuva) 'hyvästit röpötykselle'. Eli yritin ajaa niin pitkälle kurviin kuin pystyin, jarruja!! ja vaihteen vaihtelua.. Tietty suoralla piti vaihtaa vaihteita, KIIHDYTTÄÄ OIKEASTI JA HETI, eikä saa röpöttää. Tunsin olevani aivan liian hidas kuski nopealle pyörälleni. Kaiken pitäisi tapahtua paljon nopeammin.. Husa laiskisti mut :S Muutamassa kurvissa pukkasi jo kylmää hikeä, onneksi muistin kääntää mopoa enkä jäänyt miettimään, millä vaihteella mennään ;)
Tuo pyörä on aivan hulvaton peli! Piti lyhentää kierrokset muutaman kurvin harjoitteluun, en muuten jaksa ajaa. Kaasua kun laittaa niin, pitää pitää tangosta kiinni. Muutamaa kurvia sitten ajoin. Kerran kaatuen. (kuten yllä näkyy)
Eturenkaan alta löytyi mukava "tukki". Jännä juttu miten täysin pehmeä hiekkaisella radalla on kurvissa, hieman hiekan alla haudattuna, kunnon karahka... Haluako kukaan tunnustaa tehneensä kepposia?!
http://www.youtube.com/watch?v=pwa-E3_e5QY
http://www.youtube.com/watch?v=3hqCVh_RI8I <- Jäätävää palautetta tiimin nuorimmalta..
Ja muutamassa pikku hypyssä uskalsin jo hieman hypätä =D
Täytyy saada kippari-kallet taas kuntoon, niin päästään hondan kanssa isommille vaihteille.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
testi *Varoitus* sisältää surkeaa röpötystä!
:D No niin, nyt olen löytänyt interwebin maailmasta uuden mahdollisuuden jakaa huonoa videokuvaa, huonosta ajosta. :D
Nyt voisi laittaa paremmasta vauhdistakin videot uudelleen, eli ISDEn loppucrossista!
torstai 3. marraskuuta 2011
Hande Hiekalla Hondalla
:D :D Ei hempsketti!! Mulla on aivan mahtava peli!!! Se on niin mielettömän kiva.
Kävin tänään tuossa paikallisella hiekkalaatikolla vähän kokeilemassa. Jos jotain negaa pitäisi mainita, niin kuski!
Moottorijarruttelut saisin nyt unohtaa täysin. Hyvin huomaa, että sen muutaman kerran mitä olen ajamaan päässyt ja Husalla röpöttänyt, kostautuu nyt. Piikillä vaihdetaan niitä vaihteita sekä Honun jarrut on niin hyvät että niihin voi luottaa.. Mutta hieman hakee vielä. Tästä syystä jouduin tulpanvaihto puuhiin kesken kaiken.. (noloa)
Sitten niihin positiivisuuksiin! Jos muistaa sen yhden videon, jossa gassilla juutun kurvaan, kivi renkaan alla ja kehotan kuvaajaa työntämään kameran.. Sinne. Niin tänään samassa paikassa..
Hiihiihhiihhii, sain oikein sutattua :D Aivan mielettömän mageeta, kun alla on jälleen kevyempi pyörä. Jotenkin vain korvien välistä löytyy heti enemmän luottoa pyörään. Mua niin harmittaa ajojen vähyys, joka sitten kostautuu huonona kestävyytenä. Olis niin hauska vaan lallattaa menemään.
Tänään oli sellainen fiilis kuin meikä vaan lentäisi radalla :D Tosin eräs kateellinen radan varrelta huomautti ajoni näyttävän ihan röpöttelyltä. Voisin ehkä palauttaa mieleen muutamat ko. henkilön omat Honda-ajelut, mutta en kehtaa.. Mun hyvää tuulta ei pilaa mikään!
Mainitsin aikaisemmissa kirjoituksissa palanneemme takaisin juurille pyörämerkin suhteen, niin toinen ympyrä on kuljettu myös. Jälleen ajoteknisesti sudeksi paljastunut kuski joutuu nyt oikeasti opettelemaan oikean ajotekniikan ettei vaan piikkinen tykkää kyttyrää ja leivo kiinni.
Ilmaan en kuitenkaan pyörää saanut kuin yhdessä tai kahdessa hypyssä. Muutaman hypyn nyt joutuu ottamaan varoen ihan pakosti kun ei riitä vauhti eikä taito eikä tekniikka edes yrittämään. Myös radan viimeinen hyppy on hieman ilkeä..
Voisin hehkuttaa loputtomiin tämän päivän ajoa, mutta summa summarum: aivan huippu peli ja mulla oli todella kivaa!!
PS. Jos joku pääsee piikillä sen radan pääpöydän yli, niin ilmoittakaa, miä haluun tulla kattomaan!
Kävin tänään tuossa paikallisella hiekkalaatikolla vähän kokeilemassa. Jos jotain negaa pitäisi mainita, niin kuski!
Moottorijarruttelut saisin nyt unohtaa täysin. Hyvin huomaa, että sen muutaman kerran mitä olen ajamaan päässyt ja Husalla röpöttänyt, kostautuu nyt. Piikillä vaihdetaan niitä vaihteita sekä Honun jarrut on niin hyvät että niihin voi luottaa.. Mutta hieman hakee vielä. Tästä syystä jouduin tulpanvaihto puuhiin kesken kaiken.. (noloa)
Sitten niihin positiivisuuksiin! Jos muistaa sen yhden videon, jossa gassilla juutun kurvaan, kivi renkaan alla ja kehotan kuvaajaa työntämään kameran.. Sinne. Niin tänään samassa paikassa..
Hiihiihhiihhii, sain oikein sutattua :D Aivan mielettömän mageeta, kun alla on jälleen kevyempi pyörä. Jotenkin vain korvien välistä löytyy heti enemmän luottoa pyörään. Mua niin harmittaa ajojen vähyys, joka sitten kostautuu huonona kestävyytenä. Olis niin hauska vaan lallattaa menemään.
Tänään oli sellainen fiilis kuin meikä vaan lentäisi radalla :D Tosin eräs kateellinen radan varrelta huomautti ajoni näyttävän ihan röpöttelyltä. Voisin ehkä palauttaa mieleen muutamat ko. henkilön omat Honda-ajelut, mutta en kehtaa.. Mun hyvää tuulta ei pilaa mikään!
Mainitsin aikaisemmissa kirjoituksissa palanneemme takaisin juurille pyörämerkin suhteen, niin toinen ympyrä on kuljettu myös. Jälleen ajoteknisesti sudeksi paljastunut kuski joutuu nyt oikeasti opettelemaan oikean ajotekniikan ettei vaan piikkinen tykkää kyttyrää ja leivo kiinni.
Ilmaan en kuitenkaan pyörää saanut kuin yhdessä tai kahdessa hypyssä. Muutaman hypyn nyt joutuu ottamaan varoen ihan pakosti kun ei riitä vauhti eikä taito eikä tekniikka edes yrittämään. Myös radan viimeinen hyppy on hieman ilkeä..
Voisin hehkuttaa loputtomiin tämän päivän ajoa, mutta summa summarum: aivan huippu peli ja mulla oli todella kivaa!!
PS. Jos joku pääsee piikillä sen radan pääpöydän yli, niin ilmoittakaa, miä haluun tulla kattomaan!
maanantai 31. lokakuuta 2011
Hande Honda Huumassa
Hieman hymyilyttää, kun yksi kaveri totesi kuultuaan uutisen kisakuskimme saamasta tuomiosta: "Mistä se lääkäri voi tietää, onko sun ajos ajettu?" niin-PÄ. Niin tämä kaksikko sitten keksi lähteä hakemaan MUN uutta pyörääni hyvien enskareittien ja yöpymismahdollisuuksien luota. Kivaa heille, hieman tuskaa meikälle.
Hirveä heeberi kesti koko viikonlopun. Ei ollut kuin poitsu seurana, joten täällä ei ollut kukaan juttelemassa mun kanssani mopoista.. Piti sitten pysyä liikkeessä ettei tipu se viimeinenkin inkkari kanootista ;)
Tieto käynnissä olevasta koeajosta nosti vaan kierroksia entisestään, kun siellä jossain sitä helmeä koeajettiin loputtomissa hiekkapateissa. Kuulemma hauska ajaa, hyvässä kunnossa, hyytyy isoissa mäissä (mut lohdutuksena.. ei sinne noussu 300cc:kään), ei väännä alhaalta (todellinen yllätys!). Kaiken kaikkiaan positiivisia kommenteja kuului. Ja yksi soraääni: "Ei ole kotarin veroinen!" Tuon kommentin jätin huomioimatta. Tuossa yksi mäki, mut sen pääsi ajamalla ;) kjäh, kjäh vissiin ne kotaritkin ;P
Sunnuntai-iltana sain sitten Honun kotiin. Mieli teki heittää ajovermeet niskaan ja lähteä pärräämään, mutta pimeys esti. Ei kun talliin tarkastamaan! Muovit on kuulemma alkuperäiset ja takalokarissa olikin varoitustarra paikoillaan. Kun pyörää katseli, niin ei siitä paljoa käytönjälkiä löytynyt. saattaapi ilmoitettu "vähän ajettu" pitää hyvinkin paikkansa. (Ja kyllä, katsoin muuallekin kuin muoveihin! ;P)
Tanko ja tupit pitää vaihtaa.. Sekä jalkatapit vois uusia.. Ehkä pinnata uus takavanne, vaihtaa renkaat. Tarttee uudet jarrupalat, kun joku kulutti ne hiekassa.. Ja varmuuden vuoksi voisi hankkia ne kytkinlevytkin talliin. ;)
Tänään sitten pääsin testaamaan Hondaa. Sitä piikkistä. Sitä MUN IKIOMAA. Hieman matkalla radalle "mekaanikko" yritti keksiä juttuja, joilla saisi meikän pelästymään pyörää ja suostumaan siihen, että pyörä olisikin mekatsun ja mulle hankittaisiin ens keväänä oma. Just joo. tohon lankaan en enää mene!
Ensimmäiseksi jouduin huomaamaan, että käyntiin polkaisu ei ollutkaan niin helppo homma :D siis sen jälkeen, kun olin löytänyt bensahanan, hahhahaa.
Nähtävästi japanilaisille pikku jaloille suunniteltu käynnistyspoljin oli liian pieni mun jalalleni. Poljin oli oudon löysä ja saapas vaan lipsui. Kyllähän pyörä käynnistyi ja lähti liikkeellekin, vaikka mekatsu oli peloitellut etten osaa käyttää kytkintä ja kaasua...
Olin saanut ohjeet ajaa vähintään puolella kaasulla. Väänsin sitten kaasua ja hi...lainen!! Täähän lähtee! Aikas äkäinen peli :) Tuntui että kädet venyy :)
En kuitenkaan päässyt edes puolta kierrosta, kun (meikän tyypillistä tuuria) meni tulppa! Ei oo todellista. Hieman alkoi jo naurattaa. Niinpä tietysti. Voi helevettiläinen sentään. Ei kun tulppaa vaihtamaan. Miten hitossa tässä näin kävi!
Nooh, olin niin täpinöissäni etten lämmittänyt pyörää tarpeeksi ja tietty pyörä oli säädetty hiukka rikkaalle.. Onneksi kuitenkin oli tulppa autossa, niin pääsin jatkamaan.
Ei tarvinut montaa kierrosta ajaa, kun kädet oli aivan loppu. Milloinkas olenkaan viimeksi edes ajanut..
Kuitenkin voin iloisena todeta, että hauska, hauska, hauska peli. Tykkään, tykkään, TYKKÄÄN TODELLA PALJON! Tietysti vie aikaa, että opin käskyttämään pyörää sen vaatimalla tavalla, kun ehdin hieman tottua Husaan, jolla mun ei tarvinut vaihteita vaihtaa. Lisäksi mun pitää oppia jarruttamaan. Kaasun löysääminen ei ole jarru, sen kun muistais!
Piikissä on se loistava puoli, että kun "antaa laulaa" niin tuntuu siltä että nyt mennään kovaa. Tosin silloin pitää olla yksin radalla ettei totuus paljastu. Tankoa pitää tosin muklata, kun ajoasento ei tuntunut omalta. En malta odottaa, että pääsen taas uudestaan ajamaan.
Ehkäpä nyt lähtee harrastus uuteen nousuun. (Kunhan saan mekatsun vakuutettua siitä, että nyt on parasta olla lapsenvahtina, muuten ei parane.) Että antaa Handen nyt ajaa!
Hirveä heeberi kesti koko viikonlopun. Ei ollut kuin poitsu seurana, joten täällä ei ollut kukaan juttelemassa mun kanssani mopoista.. Piti sitten pysyä liikkeessä ettei tipu se viimeinenkin inkkari kanootista ;)
Tieto käynnissä olevasta koeajosta nosti vaan kierroksia entisestään, kun siellä jossain sitä helmeä koeajettiin loputtomissa hiekkapateissa. Kuulemma hauska ajaa, hyvässä kunnossa, hyytyy isoissa mäissä (mut lohdutuksena.. ei sinne noussu 300cc:kään), ei väännä alhaalta (todellinen yllätys!). Kaiken kaikkiaan positiivisia kommenteja kuului. Ja yksi soraääni: "Ei ole kotarin veroinen!" Tuon kommentin jätin huomioimatta. Tuossa yksi mäki, mut sen pääsi ajamalla ;) kjäh, kjäh vissiin ne kotaritkin ;P
Sunnuntai-iltana sain sitten Honun kotiin. Mieli teki heittää ajovermeet niskaan ja lähteä pärräämään, mutta pimeys esti. Ei kun talliin tarkastamaan! Muovit on kuulemma alkuperäiset ja takalokarissa olikin varoitustarra paikoillaan. Kun pyörää katseli, niin ei siitä paljoa käytönjälkiä löytynyt. saattaapi ilmoitettu "vähän ajettu" pitää hyvinkin paikkansa. (Ja kyllä, katsoin muuallekin kuin muoveihin! ;P)
Tänään sitten pääsin testaamaan Hondaa. Sitä piikkistä. Sitä MUN IKIOMAA. Hieman matkalla radalle "mekaanikko" yritti keksiä juttuja, joilla saisi meikän pelästymään pyörää ja suostumaan siihen, että pyörä olisikin mekatsun ja mulle hankittaisiin ens keväänä oma. Just joo. tohon lankaan en enää mene!
Ensimmäiseksi jouduin huomaamaan, että käyntiin polkaisu ei ollutkaan niin helppo homma :D siis sen jälkeen, kun olin löytänyt bensahanan, hahhahaa.
Nähtävästi japanilaisille pikku jaloille suunniteltu käynnistyspoljin oli liian pieni mun jalalleni. Poljin oli oudon löysä ja saapas vaan lipsui. Kyllähän pyörä käynnistyi ja lähti liikkeellekin, vaikka mekatsu oli peloitellut etten osaa käyttää kytkintä ja kaasua...
Olin saanut ohjeet ajaa vähintään puolella kaasulla. Väänsin sitten kaasua ja hi...lainen!! Täähän lähtee! Aikas äkäinen peli :) Tuntui että kädet venyy :)
En kuitenkaan päässyt edes puolta kierrosta, kun (meikän tyypillistä tuuria) meni tulppa! Ei oo todellista. Hieman alkoi jo naurattaa. Niinpä tietysti. Voi helevettiläinen sentään. Ei kun tulppaa vaihtamaan. Miten hitossa tässä näin kävi!
Nooh, olin niin täpinöissäni etten lämmittänyt pyörää tarpeeksi ja tietty pyörä oli säädetty hiukka rikkaalle.. Onneksi kuitenkin oli tulppa autossa, niin pääsin jatkamaan.
Ei tarvinut montaa kierrosta ajaa, kun kädet oli aivan loppu. Milloinkas olenkaan viimeksi edes ajanut..
Piikissä on se loistava puoli, että kun "antaa laulaa" niin tuntuu siltä että nyt mennään kovaa. Tosin silloin pitää olla yksin radalla ettei totuus paljastu. Tankoa pitää tosin muklata, kun ajoasento ei tuntunut omalta. En malta odottaa, että pääsen taas uudestaan ajamaan.
Ehkäpä nyt lähtee harrastus uuteen nousuun. (Kunhan saan mekatsun vakuutettua siitä, että nyt on parasta olla lapsenvahtina, muuten ei parane.) Että antaa Handen nyt ajaa!
perjantai 28. lokakuuta 2011
Haaapppyyy DDDDDaaaaayyyyy!!!!!
HANDELLA ON VUODEN TAUON JÄLKEEN JÄLLEEN OMA PYÖRÄ!!!
Nyt menee koko viikonloppu aivan tulisilla hiilillä, kun odottelen Handen Honua kotiin.
Meillä on harrastus tehnyt tavallaan täyden ympyrän. Hondastahan tämä kaikki alkoi silloin 7 vuotta sitten. Tosin nyt ei ole iso rohjo 500 cc vaan 125 cc.
Hande pääsee ajamaan rossia ens viikolla!
Nyt menee koko viikonloppu aivan tulisilla hiilillä, kun odottelen Handen Honua kotiin.
Meillä on harrastus tehnyt tavallaan täyden ympyrän. Hondastahan tämä kaikki alkoi silloin 7 vuotta sitten. Tosin nyt ei ole iso rohjo 500 cc vaan 125 cc.
Hande pääsee ajamaan rossia ens viikolla!
maanantai 24. lokakuuta 2011
Pohjoisen retki
Terkkuja täältä Napapiiriltä! Kävin tässä tutustumassa paikalliseen rataan ja hauskalta näytti. Oli mukavan kuulas keli pienellä pakkasella ja aurinko paistoi. Jostain kaukaisuudesta kuului nelarin pörinää, mutta radalla ei näkynyt kuin tuoreet renkaan jäljet.
Huomasin, että hypyt on tehty aivan eri tavalla kuin meillä kotona päin. pitkiä loivia hyppyjä.
Tuli aivan mieletön ajokuume. Tarttisin mopon, NYT HETI!
Terkkuja sinne etelään Mr. "Vauhtihirmulle", lähde retkelle Kainuuseen!! Pliis.
Crossirataan pitää ensi kesänä päästä tutustumaan, vaikkakin se näytti ison pyörän radalta. Mut ajettiinhan täällä pohjoisen kierros ja pikku pyörillä mentiin aika lujaa?!
Radan lähimaastosta löytyi myös mielettömiä hiekkakuoppia ja jos jonkunnäköistä polkua. Pyörien jälkiä meni siellä täällä.
Pitää alkaa selvittämään missä täällä oikein ajetaan ja ensi kesänä tullaan kotterolla pyörän kanssa.
(laitan kuvia radasta, kun palaan kotiin)
Huomasin, että hypyt on tehty aivan eri tavalla kuin meillä kotona päin. pitkiä loivia hyppyjä.
Tuli aivan mieletön ajokuume. Tarttisin mopon, NYT HETI!
Terkkuja sinne etelään Mr. "Vauhtihirmulle", lähde retkelle Kainuuseen!! Pliis.
Crossirataan pitää ensi kesänä päästä tutustumaan, vaikkakin se näytti ison pyörän radalta. Mut ajettiinhan täällä pohjoisen kierros ja pikku pyörillä mentiin aika lujaa?!
Radan lähimaastosta löytyi myös mielettömiä hiekkakuoppia ja jos jonkunnäköistä polkua. Pyörien jälkiä meni siellä täällä.
Pitää alkaa selvittämään missä täällä oikein ajetaan ja ensi kesänä tullaan kotterolla pyörän kanssa.
(laitan kuvia radasta, kun palaan kotiin)
torstai 13. lokakuuta 2011
Borta bra, men hemma bäst!
Aika hiljaista on pidellyt täällä päivityksissä. Se johtuu ihan siitä, että yhtä hiljaista on ollut ajorintamalla.
Nyt on kisakuski muuttunut mekaanikoksi, kunnes saa taas itsensä kuntoon. Vaikka ihan kisakuskiksi siitä ei lääkärin mukaan enää ole ;P Mut toivotaan parasta. Kuitenkin "ykköskuskimme" on sivussa ainakin koko talven.
Ja toiseksi ajamista hidastaa pyörän puuttuminen.. Husa lähti uusiin haasteisiin eikä meittin Tossulla enskaa tai crossia paljon vedetä. Eikä skootterikaan ole muuta kuin lälläripyörä.
Jos jollain olisi myynnissä kohtuuhintaan 2T hyväkuntoinen piikkinen (tai 150cc) saa ilmoitella.
Mekaanikko haluaisi tallia koristamaan 450cc:n mut miä en sille tielle lähde. Toivottavasti löydän hyvän pyörän ennen lumia.. Tai viimeistään ensi lumen tullessa ;) ;)
Nyt on kisakuski muuttunut mekaanikoksi, kunnes saa taas itsensä kuntoon. Vaikka ihan kisakuskiksi siitä ei lääkärin mukaan enää ole ;P Mut toivotaan parasta. Kuitenkin "ykköskuskimme" on sivussa ainakin koko talven.
Ja toiseksi ajamista hidastaa pyörän puuttuminen.. Husa lähti uusiin haasteisiin eikä meittin Tossulla enskaa tai crossia paljon vedetä. Eikä skootterikaan ole muuta kuin lälläripyörä.
Jos jollain olisi myynnissä kohtuuhintaan 2T hyväkuntoinen piikkinen (tai 150cc) saa ilmoitella.
Mekaanikko haluaisi tallia koristamaan 450cc:n mut miä en sille tielle lähde. Toivottavasti löydän hyvän pyörän ennen lumia.. Tai viimeistään ensi lumen tullessa ;) ;)
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Kuulumisia
Niin se aika vaan vierähtää! Mähän kävin viimeksi ajamassa viikko sitten.. Ihan vaan naapurikylällä crossaamassa, kun olivat mönkijät käyneet laittamassa radalle uusia uria. Oli huiman kiva ajoretki! Jotenkin taas kerran tuo rata tuntui kivalta. Ja mainitsemisen arvoista ko. ajelussa on tietenkin se, että tein KAKSI OHITUSTA!! Hahhahhaahhaa, harmi vaan, että ohitettava oli todella pikkuinen poika. Sitkeästi kaveri siellä painoi menemään kawallaan. Ainut, mitä olisin halunnut käydä sanomassa poitsulle on, että ajahan omaa ajoasi. Älä, pliis, katsele taaksepäin vaikka kuuletkin toisen mopon äänen. Taaksepäin katsoessasi ajat suoraan ohittajan linjalle ja voi käydä hassusti, jos sieltä tulee semmoinen urpå-täti. En sitten kehdannut mennä sanomaan. Mutta mulla on toiminut tuo neuvo, että ajaa omaa ajoa ja nopeammat kyllä menevät ohi.
Meillä on ollut nuo ajohommat melko vähissä, kun yksi tiimistä on koira, toinen liian pieni ja kolmas on hajalla. Lääkärisetä ei antanut kovin positiivista lausuntoa lajin jatkosta, mutta katsotaan nyt homma loppuun kuin käypi. Niin on menny ohi kaikki kilpailut, minkä takia alkanut syksy on oikeasti tuntunut todella oudolta. Ei yhtään keskellä yötä herätystä niin että tarvisi lähteä jonnekkin..
Näiden terveysongelmien myötä myös pyöränvaihto ideatkin vaihdelleet ihan laidasta laitaan. Välillä Husa vaihtoo 450cc Hondaan tai temmiin, välillä taasen piikkiseen..
No, mähän haluaisin sen piikin!
Täytyy taas yrittää jossain välissä radalle ettei ihan tatsi häviä ;) Innolla odotan lunta maahan. Tää haluaa spooriin!
Meillä on ollut nuo ajohommat melko vähissä, kun yksi tiimistä on koira, toinen liian pieni ja kolmas on hajalla. Lääkärisetä ei antanut kovin positiivista lausuntoa lajin jatkosta, mutta katsotaan nyt homma loppuun kuin käypi. Niin on menny ohi kaikki kilpailut, minkä takia alkanut syksy on oikeasti tuntunut todella oudolta. Ei yhtään keskellä yötä herätystä niin että tarvisi lähteä jonnekkin..
Näiden terveysongelmien myötä myös pyöränvaihto ideatkin vaihdelleet ihan laidasta laitaan. Välillä Husa vaihtoo 450cc Hondaan tai temmiin, välillä taasen piikkiseen..
No, mähän haluaisin sen piikin!
Täytyy taas yrittää jossain välissä radalle ettei ihan tatsi häviä ;) Innolla odotan lunta maahan. Tää haluaa spooriin!
lauantai 10. syyskuuta 2011
Satunnainen matkailija
Sattuipa hassusti, pääsin eilen ajamaan lätäköihin mopolla, kun perheen miesväki lenkkeili "sivistyneesti". Naapurikylän betonirata oli mahtavasti pehmentynyt sateiden ansiosta ja oli suorastaan ilo päästä pärräämään. Kuvittelin kuntoni olevan niin huono, että 20 min erän ajaminen olisi täysi mahdottomuus. Niinpä murahtelin varikolla, että "katotaan nyt miten jaksaa ajaa." Eka kiekka ryömimällä ja tunnustelemalla, toisella alkoi jo kaasukäsi tehdä liikettä. Kolmannella alkoi jo vaihteetkin vaihtua.. Siinä sitten "lämmittelin" 22 minuuttia =D
Oli aivan huiman hauskassa kunnossa rata. Mikä parasta, kurvit onnistuivat! Yritin ajella välillä ihan sisältä ja sitten ulompaa.. Ihme ja kumma, tällä kertaa sain pidettyä hyvää vauhtia yllä enkä pyllähtänyt kesken kaiken ;) Tähän ajohurmioon sattoi olla syynä edellisenä iltana katsottu MM-enska pätkä.. Kuvittelin ajavani kuin Juha Salminen konsanaan. HAHAHHAHHAA. No, mikä ikinä saa eukon pysymään kyydissä!! Huomasin jopa uskaltavani ajaa hyppyihin. Kerta kerran jälkeen vähän vauhdikkaammin. Saattoi jopa renkaat käydä ilmassakin. Ajossa oli mukana rentoutta ja hyvää fiilistä. Hartialukkokin muistui mieleen vasta loppuvaiheilla, kun alkoi väsyttää.
Ensimmäisen kerran aikoihin kuulin varikolla positiivista palautetta ;) Ajo meni kuulemma paikoitellen "kuin Remeksellä konsanaan." Kuulemma ajoasento ja -linjat oli kohdillaan. Mutta... Saisin kuulemma kaasuttaa vähän enemmän.. No, ei sitä voi tällaiselta sunnuntaiajelijalta liikoja vaatia!
Tällä hetkellä oikea treenaaminen on täysin mahdotonta. Teamin toinen osapuoli kun tekee reissuhommia eikä lapsenvahtia ole.. Vähän välillä käy kateeksi ne onnelliset, jotka voivat esim. pyytää isovanhempia hoitamaan lasta sen pari kolme tuntia, että pääsee harrastamaan. No, tavoitteeseeni on vielä muutama vuosi aikaa. Nautitaan nyt elämästä tällaisena ja ajellaan huvikseen silloin , kun radalle pääsee.
Kuitenkin mulla hieman jo polttelee tuo talvienska.. Viime talvena sain vain haaveilla ajosta rännissä.. Jos sitten tänä vuonna pääsis ite ränniin.. Ja ennen sitä on päästä lennättämään kuraa mopolla!! Harmi (hyvä) vaan, että päivisin ei muita radoilla ole..
Lisäksi on harmi, ettei kukaan nähnyt kun meitsin ajo kerrankin kulki. Tästä voin tehdä sen johtopäätöksen, että hiukan jännitän silloin, kun muita on ajamassa.
Eli äiskän pikainen päräytys oli 22min + 15 min + 15 min. Sitten äkkiä vaunut ja mopo autoon ja kotiin poitsua hoitamaan <3
Ensimmäisen kerran aikoihin kuulin varikolla positiivista palautetta ;) Ajo meni kuulemma paikoitellen "kuin Remeksellä konsanaan." Kuulemma ajoasento ja -linjat oli kohdillaan. Mutta... Saisin kuulemma kaasuttaa vähän enemmän.. No, ei sitä voi tällaiselta sunnuntaiajelijalta liikoja vaatia!
Tällä hetkellä oikea treenaaminen on täysin mahdotonta. Teamin toinen osapuoli kun tekee reissuhommia eikä lapsenvahtia ole.. Vähän välillä käy kateeksi ne onnelliset, jotka voivat esim. pyytää isovanhempia hoitamaan lasta sen pari kolme tuntia, että pääsee harrastamaan. No, tavoitteeseeni on vielä muutama vuosi aikaa. Nautitaan nyt elämästä tällaisena ja ajellaan huvikseen silloin , kun radalle pääsee.
Kuitenkin mulla hieman jo polttelee tuo talvienska.. Viime talvena sain vain haaveilla ajosta rännissä.. Jos sitten tänä vuonna pääsis ite ränniin.. Ja ennen sitä on päästä lennättämään kuraa mopolla!! Harmi (hyvä) vaan, että päivisin ei muita radoilla ole..
Lisäksi on harmi, ettei kukaan nähnyt kun meitsin ajo kerrankin kulki. Tästä voin tehdä sen johtopäätöksen, että hiukan jännitän silloin, kun muita on ajamassa.
Eli äiskän pikainen päräytys oli 22min + 15 min + 15 min. Sitten äkkiä vaunut ja mopo autoon ja kotiin poitsua hoitamaan <3
maanantai 29. elokuuta 2011
Kotiradalla
Nyt rata makiassa kunnossa!!! Hieman on hyppyjä ja patteja muokkailtu ja allekirjoittanut tykkää muutoksesta TODELLA paljon!! Kiitos sille, kuka sen ikinä on tehnytkään.
Ja kiitos vesisateen. Hiekkakin oli "kivassa kunnossa".
Tänään oli ihan huippukeli ulkoiluttaa Husaa. Harmi vaan, että pikkumies ei jaksanut katsella vierestä, niin jouduin lähtemään liian aikaisin pois mutta tehokkaan ajotreenin sain vetäistyä. (Niin pikkumiäs ei ollut yksin, vaan sen isomman miähen kanssa!)
Pari kiekkaa ensin matelin ja tutustuin rataan, samalla sormia venytellen.
Kummasti vähäinen ajo väsyttää näppejä ;)
Pienen sormien venyttelytauon jälkeen ajattelin kokeilla "ajoa". Sehän kulki!!
Kurvit sujuivat hienosti, sain pidettyä sen verran vauhtia yllä ettei tullut tyhmiä virheitä. Enkä edes kepsahtanut nurin..
Paitsi: Ennen taka suoraa on kaksi pattia.. Mitä ei ole ennen ollut.. Ja tiedostin ne kyllä.. Kuitenkin meinasin heittää sarvien yli. Tulin liian kovaa, mutta liian hiljaa tilanteeseen. Ehkä ens kerralla uskallan pompauttaa.
Takalenkiltä oli poistettu omituisten pattien yhdistelmä ja sinne oli tehty kaksi kiwaa hyppyä. Jopa mammari uskalsi ajaa sinne niin, että Husan renkaat nousivat edes vähän ilmaan. Jännä juttu noissa hypyissä. Muutaman kerran, kun uskaltaa kokeilla, niin iskee hurja innostus hyppimiseen. Joku hyppyhullu alkaa huutaa korvien välissä: "Lisää! Lisää! Kovempaa! Kovempaa!". Toinen hassu juttu on se, että sitä kuvittelee vetävänsä hurjia kaaria, mut todellisuudessa renkaat on ilmassa sen kaks senttiä.. No, ees sen ;D
Ison pöydän oli iso kisa pienentänyt. Mutta eipä haittaa, parempihan tuo nyt on.
Ainut mistä en tykänyt (kun ei ole taitoa) on semmoinen porrashyppyri. Ekalla tasanteella lähtö on tosi jyrkkä ja toisella tasanteella kanssa. Piti tulla aika varovaisesti etten ollut siellä hyppyrin viereisessä pusikossa. Niin nätisti sain pyörän vikuroimaan.
Harmittaa vaan etten ole päässyt rakentamaan ajokuntoa.. Välillä korvienväli haluaisi kääntää lisää kaasua ja vaihtaa isompaa silmään, mutta kroppa ei vaan jaksa viedä :(((
Paikalle tehty enduropolku oli aika märkä ja savinen niin sieltä käännyin takaisin, kun ei viitsi yksin lähteä sinne kaivamaan poteroa ;) mut tulipa kurkattua.
Ai niin! Meittin tiimillä on uusi innostus. Vaatii vain nätin potan ja napakat sukkikset ;P Siitä sitten myöhemmin lisää.
PS. http://www.xracing.fi/enduro/uutiset/itsenaisyyspaivana-ei-nahda-karme-kustaa-enduroa-20110829/
Ja kiitos vesisateen. Hiekkakin oli "kivassa kunnossa".
Tänään oli ihan huippukeli ulkoiluttaa Husaa. Harmi vaan, että pikkumies ei jaksanut katsella vierestä, niin jouduin lähtemään liian aikaisin pois mutta tehokkaan ajotreenin sain vetäistyä. (Niin pikkumiäs ei ollut yksin, vaan sen isomman miähen kanssa!)
Pari kiekkaa ensin matelin ja tutustuin rataan, samalla sormia venytellen.
Kummasti vähäinen ajo väsyttää näppejä ;)
Pienen sormien venyttelytauon jälkeen ajattelin kokeilla "ajoa". Sehän kulki!!
Kurvit sujuivat hienosti, sain pidettyä sen verran vauhtia yllä ettei tullut tyhmiä virheitä. Enkä edes kepsahtanut nurin..
Paitsi: Ennen taka suoraa on kaksi pattia.. Mitä ei ole ennen ollut.. Ja tiedostin ne kyllä.. Kuitenkin meinasin heittää sarvien yli. Tulin liian kovaa, mutta liian hiljaa tilanteeseen. Ehkä ens kerralla uskallan pompauttaa.
Takalenkiltä oli poistettu omituisten pattien yhdistelmä ja sinne oli tehty kaksi kiwaa hyppyä. Jopa mammari uskalsi ajaa sinne niin, että Husan renkaat nousivat edes vähän ilmaan. Jännä juttu noissa hypyissä. Muutaman kerran, kun uskaltaa kokeilla, niin iskee hurja innostus hyppimiseen. Joku hyppyhullu alkaa huutaa korvien välissä: "Lisää! Lisää! Kovempaa! Kovempaa!". Toinen hassu juttu on se, että sitä kuvittelee vetävänsä hurjia kaaria, mut todellisuudessa renkaat on ilmassa sen kaks senttiä.. No, ees sen ;D
Ison pöydän oli iso kisa pienentänyt. Mutta eipä haittaa, parempihan tuo nyt on.
Ainut mistä en tykänyt (kun ei ole taitoa) on semmoinen porrashyppyri. Ekalla tasanteella lähtö on tosi jyrkkä ja toisella tasanteella kanssa. Piti tulla aika varovaisesti etten ollut siellä hyppyrin viereisessä pusikossa. Niin nätisti sain pyörän vikuroimaan.
Harmittaa vaan etten ole päässyt rakentamaan ajokuntoa.. Välillä korvienväli haluaisi kääntää lisää kaasua ja vaihtaa isompaa silmään, mutta kroppa ei vaan jaksa viedä :(((
Paikalle tehty enduropolku oli aika märkä ja savinen niin sieltä käännyin takaisin, kun ei viitsi yksin lähteä sinne kaivamaan poteroa ;) mut tulipa kurkattua.
Ai niin! Meittin tiimillä on uusi innostus. Vaatii vain nätin potan ja napakat sukkikset ;P Siitä sitten myöhemmin lisää.
PS. http://www.xracing.fi/enduro/uutiset/itsenaisyyspaivana-ei-nahda-karme-kustaa-enduroa-20110829/
perjantai 26. elokuuta 2011
Yhtenä elokuisena viikkona
Kuka arvaa, missä pätkässä kivi osuu kuvaajaa päähän?! ;D Kuulemma sattui..
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Kurakiwaa =D
Pitkästä aikaa!! Mopon selässä ja se oli KIWAA!
Niin se ISDE tuli ja meni. Kaksi pätkää pääsin katsomaan, muuten pidin kisastudiota kotona.
Loppucrossiinkin piti mennä, mutta hyvin valvottu yö piti huolen siitä, että jäin kotiin.
Tarpeeksi kauan odotteli ja katseli mopojen kulkua Miehikkälän pätkällä, niin silloin se iski.
Halu ajaa mopolla. Siitä on jo tovi kun kaivoin gassiani saman montun pohjaan.. Mutta oli se kilpailijoiden meno, niin makeannäköistä että..
Kävin sitten vähän marnauttamassa. Hih, en vaan kehdannut ajella crossia, kun siellä meni kasiaiset niin kovvoo.. Kurvasin mettään. En kuitenkaan lähtenyt yksin kiertämään koko lenkkiä, koska se ei olis oikein viksua, vaan ajoin muutamia kurveja hiekkakankaalla.
Ekaksi toki kiersin muutaman kiekan crossirataa. Oli muuten kerrankin tuolla naapurikylän radalla mukavat ajolinjat ;)) Ei haitannut vaikka oli pattia ja liukasta, rata oli oikeasti kiva ajaa! Harmi vaan ettei mulla oikein ole tuo konto kohdillaan.. Ei jaksa viedä mopoa niin kuin korvien väli haluisi. Hypytkin oli tehty hauskoiksi!! Siis ne lähdöt, alastulot oli kuluneet aika jyrkiksi, mut eihän se mua haittaa kun en paljon linkkuja jakele ;)
Kankaalla iski melkein hulluus, oli niin kiva kurvailla. Yritin ajaa ne muutamat kurvit niin hyvin kuin osaan. Yhdessä kurvissa huomasin, että ulkoa kurvi oli aivan tasainen. Päätin kokeilla onneani ja ekalla yrittämällä pääsin kurvin "kuin pro" =D Ajoasentokin onnistui, en riippunut siellä lokarilla!! Tietty harmi ettei kukaan ollut todistamassa tätä onnen hetkeä.
Muutama syväkurakuoppa löytyi, onnistuin kuitenkin kiertämään pahimmat. Pikkasen piti toki kuraa lennättää ihan siitä ilosta, että ajaminen oli taas hauskaa.Nyt taas tahdon harrastaa, piakkoin. Kunhan saan nakit palautumaan ja hartialukon sulamaan..
Muutaman päivän joudun siis tallaamaan tulisilla hiilillä.
Niin se ISDE tuli ja meni. Kaksi pätkää pääsin katsomaan, muuten pidin kisastudiota kotona.
Loppucrossiinkin piti mennä, mutta hyvin valvottu yö piti huolen siitä, että jäin kotiin.
Tarpeeksi kauan odotteli ja katseli mopojen kulkua Miehikkälän pätkällä, niin silloin se iski.
Halu ajaa mopolla. Siitä on jo tovi kun kaivoin gassiani saman montun pohjaan.. Mutta oli se kilpailijoiden meno, niin makeannäköistä että..
Kävin sitten vähän marnauttamassa. Hih, en vaan kehdannut ajella crossia, kun siellä meni kasiaiset niin kovvoo.. Kurvasin mettään. En kuitenkaan lähtenyt yksin kiertämään koko lenkkiä, koska se ei olis oikein viksua, vaan ajoin muutamia kurveja hiekkakankaalla.
Ekaksi toki kiersin muutaman kiekan crossirataa. Oli muuten kerrankin tuolla naapurikylän radalla mukavat ajolinjat ;)) Ei haitannut vaikka oli pattia ja liukasta, rata oli oikeasti kiva ajaa! Harmi vaan ettei mulla oikein ole tuo konto kohdillaan.. Ei jaksa viedä mopoa niin kuin korvien väli haluisi. Hypytkin oli tehty hauskoiksi!! Siis ne lähdöt, alastulot oli kuluneet aika jyrkiksi, mut eihän se mua haittaa kun en paljon linkkuja jakele ;)
Kankaalla iski melkein hulluus, oli niin kiva kurvailla. Yritin ajaa ne muutamat kurvit niin hyvin kuin osaan. Yhdessä kurvissa huomasin, että ulkoa kurvi oli aivan tasainen. Päätin kokeilla onneani ja ekalla yrittämällä pääsin kurvin "kuin pro" =D Ajoasentokin onnistui, en riippunut siellä lokarilla!! Tietty harmi ettei kukaan ollut todistamassa tätä onnen hetkeä.
Muutama syväkurakuoppa löytyi, onnistuin kuitenkin kiertämään pahimmat. Pikkasen piti toki kuraa lennättää ihan siitä ilosta, että ajaminen oli taas hauskaa.Nyt taas tahdon harrastaa, piakkoin. Kunhan saan nakit palautumaan ja hartialukon sulamaan..
Muutaman päivän joudun siis tallaamaan tulisilla hiilillä.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Uuperi special test
Pääsin tänään seuraamaan ajoja =D
Aikamoinen patikointi oli Uuperiin. Autoille ei ollut parkkipaikkoja, joten kävelimme sellaiset kevyet 3 km.. Sateessa. Onneksi poitsulla oli uusi rintareppu käytössäniin, selvisi kuivana.
Patikoinnin takia luulimme, että pyörät ovat jo menneet, mutta toisin kävi. Sade on muuttanut reitin rankemmaksi ja kärki ilmestyi rinteeseen sellaiset puoli tuntia arveltua jäljessä.
Hienosti ne maailman huippukuskit käskyttävät pyöriään. Aika mutaisia kuskit olivat ;)
Siinä jonkun aikaa katseltiin rinteen huipulla, kun Salminen, Remes, Tarkkala, Cervantes ja muut menivät.
Melkein huipulla meni myös pätkä siirtymää. Siinä oli kurvista todella tiukka nousu ylös.Mutaa osittain kalliolla.
Siinä moni joutui ottamaan vauhtia alhaalta, kun ei noussut ekalla ylös asti. Siinä sattuivat sitten naiskuljettajat paikalle. Kyllä ovat kovia muijia! Jokainen nainen kävi köntällään ja vaikuttivat aika väsyneiltä, mutta niin vaan hyppäsivät pyörän selkään ja jatkoivat matkaa.
Alkaa ihan itselläkin ajaminen taas kiinnostaa, mutta ei ihan noin haasteellisia reittejä ;)
Aikamoinen patikointi oli Uuperiin. Autoille ei ollut parkkipaikkoja, joten kävelimme sellaiset kevyet 3 km.. Sateessa. Onneksi poitsulla oli uusi rintareppu käytössäniin, selvisi kuivana.
Patikoinnin takia luulimme, että pyörät ovat jo menneet, mutta toisin kävi. Sade on muuttanut reitin rankemmaksi ja kärki ilmestyi rinteeseen sellaiset puoli tuntia arveltua jäljessä.
Hienosti ne maailman huippukuskit käskyttävät pyöriään. Aika mutaisia kuskit olivat ;)
Siinä jonkun aikaa katseltiin rinteen huipulla, kun Salminen, Remes, Tarkkala, Cervantes ja muut menivät.
Melkein huipulla meni myös pätkä siirtymää. Siinä oli kurvista todella tiukka nousu ylös.Mutaa osittain kalliolla.
Siinä moni joutui ottamaan vauhtia alhaalta, kun ei noussut ekalla ylös asti. Siinä sattuivat sitten naiskuljettajat paikalle. Kyllä ovat kovia muijia! Jokainen nainen kävi köntällään ja vaikuttivat aika väsyneiltä, mutta niin vaan hyppäsivät pyörän selkään ja jatkoivat matkaa.
Alkaa ihan itselläkin ajaminen taas kiinnostaa, mutta ei ihan noin haasteellisia reittejä ;)
maanantai 8. elokuuta 2011
ISDE 2011
No niin, kisaajat ovat ajaneet ekan päivän!
Kävin tuossa katsomassa huoltoa. Aika mutaista porukkaa sinne kurvasi. Juttelin nollapyöräläisen kanssa
ja kuulin, että muutaman kohdan joutuu ehkä muuttamaan huomiseksi, kun on reitti kulunut jo melkoiseksi. Viime yön sade teki tepposet ;)
Saattaa hieman eteläeurooppalaisia ottaa pattiin...
Hieman harmittaa , että kerrankin kun täällä on hieno tapahtuma, niin paikalliset "punaniskat" valittavat oikein urakalla. Kuulemma "Haminan liikenne on mennyt täysin kaaokseksi".
Tekisi mieleni hieman avautua.. Olen meinaan viime aikoina työntänyt lastenvaunuja ja koira mukana. Olin ylittämässä tietä, SUOJATIELLÄ, niin paikalliset autoilijat oikein kiihdyttävät, että saa juosta sydän kurkussa tien yli ettei satu mitään.. Ja muka enskakuskit sotkevat liikenteen.
Täällä kaakonkulmalla ollaan melkoisen ahdasmielisiä... Itkeekö Jyväskylä, kun saa joka vuotisen rallin?!
Anteeksi avautumiseni, mutta hitto! Jokainen huolehtikoon omasta liikennekäyttäytymisestään. Niitä poliiseja pitäisi olla täällä normaalisti valvomassa ja sakottamassa.
Kävin tuossa katsomassa huoltoa. Aika mutaista porukkaa sinne kurvasi. Juttelin nollapyöräläisen kanssa
ja kuulin, että muutaman kohdan joutuu ehkä muuttamaan huomiseksi, kun on reitti kulunut jo melkoiseksi. Viime yön sade teki tepposet ;)
Saattaa hieman eteläeurooppalaisia ottaa pattiin...
Hieman harmittaa , että kerrankin kun täällä on hieno tapahtuma, niin paikalliset "punaniskat" valittavat oikein urakalla. Kuulemma "Haminan liikenne on mennyt täysin kaaokseksi".
Tekisi mieleni hieman avautua.. Olen meinaan viime aikoina työntänyt lastenvaunuja ja koira mukana. Olin ylittämässä tietä, SUOJATIELLÄ, niin paikalliset autoilijat oikein kiihdyttävät, että saa juosta sydän kurkussa tien yli ettei satu mitään.. Ja muka enskakuskit sotkevat liikenteen.
Täällä kaakonkulmalla ollaan melkoisen ahdasmielisiä... Itkeekö Jyväskylä, kun saa joka vuotisen rallin?!
Anteeksi avautumiseni, mutta hitto! Jokainen huolehtikoon omasta liikennekäyttäytymisestään. Niitä poliiseja pitäisi olla täällä normaalisti valvomassa ja sakottamassa.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Maanantain muistiinpanot
Lapsenvahti - check
Ajovarusteet - check
Ratamaksu - check
Pyörä - check
Ajofiilis - Kateissa
Kaikki muu oli siis kunnossa, paitsi oma fiilis. En saanut edes ajovaatteita päälle radalla.
Kävelin katsomassa uuden baanan mitä oli tehty. Kivannäköistä.
Päätin, että seuraavan kerran ajan vasta joskus, kun oikeasti tuntuu siltä, että olisi kiva ajaa.
:) Ajakaa tyä muut! Ja pitäkää hauskaa! :)
Käykää myös tutustumassa panssariesteiden lähistölle tehtyyn rataan, pituus melkein 2km ja kovaa ajoa tarvitaan.
Ajovarusteet - check
Ratamaksu - check
Pyörä - check
Ajofiilis - Kateissa
Kaikki muu oli siis kunnossa, paitsi oma fiilis. En saanut edes ajovaatteita päälle radalla.
Kävelin katsomassa uuden baanan mitä oli tehty. Kivannäköistä.
Päätin, että seuraavan kerran ajan vasta joskus, kun oikeasti tuntuu siltä, että olisi kiva ajaa.
:) Ajakaa tyä muut! Ja pitäkää hauskaa! :)
Käykää myös tutustumassa panssariesteiden lähistölle tehtyyn rataan, pituus melkein 2km ja kovaa ajoa tarvitaan.
Kuvia
 |
| Hyppy alas |
 |
| Alastuloa ja takana näkyy huonosti yksi uusi mutka ;) |
 |
| Alastulon jälkeinen mutka |
 | ||
| seuraava kurvi |
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Vikaa kahvassa, vai kahvan toisessa päässä?!
Kiitos mun typerän kaatuilun viikko sitten, oli Husan kaasukapula täynnä hiekkaa ja todella jäykkä kääntää. Kisakuski kävi lauantaina ajelemassa siellä sun täällä ja vasta radalla sunnuntaina ilmoitti kahvan olevan "hiukan" jäykkä...
Pääsin puoli kierrosta ja olin joutunut tekemään niin paljon töitä kaasun kanssa, että käsi oli aivan krampissa.
Kerrankin olisi ollut treenikaveri, jonka kanssa "kisata". Oli tosi hauskaa kun joku hiillosti ja ohitteli..
Mä yritin ajaa, rata oli mahtavan pehmeä ja vielä hieman kostea sateen jäljiltä. Olis ollu kiva treenata, mut ei. Nyt ei lähde.
Katsotaan uudestaan sitten joskus, kun olen saanut levätä.
Mun täytyy myöntää etten ole supernainen, vaan joskus voimat loppuu.
Pääsin puoli kierrosta ja olin joutunut tekemään niin paljon töitä kaasun kanssa, että käsi oli aivan krampissa.
Kerrankin olisi ollut treenikaveri, jonka kanssa "kisata". Oli tosi hauskaa kun joku hiillosti ja ohitteli..
Mä yritin ajaa, rata oli mahtavan pehmeä ja vielä hieman kostea sateen jäljiltä. Olis ollu kiva treenata, mut ei. Nyt ei lähde.
Katsotaan uudestaan sitten joskus, kun olen saanut levätä.
Mun täytyy myöntää etten ole supernainen, vaan joskus voimat loppuu.
Leirin jälkimainingeissa
Taisin jo todeta, etä Husan toinen kuski oli mukana leirin kakkososassa..
Siitä sitten syntyi pieni palautekeskustelu.
En kuulemma saa ajaa Husalla edes kierrosta crossia ennen kuin kurviajo sujuu.
Keskiviikkona siis radalle harjoittelemaan kahdeksikkoa.
Se näytti ekaksi ysiltä, sitten kysymysmerkiltä.. Mielessä kävi lajin vaihto..
Kuulemma pitäisi sutata ja tehdä sitä ja tehdä tätä. Kävi pikkaisen happamia ajatuksia tämän kehäketun mielessä..
Suunnaton univaje ei varmaankaan auta näissä hommissa. Hetken syljeskelin radan varressa ja mietin, että eiköhän pistetä kamat kasaan ja mennään kotiin. Palaan joskus. Jos palaan.
Sitten laitoin kypärän päähän ja aloin sutata! Johan näytti kasilta. JEI! Siitäs sait! Miltäs nyt tuntuu! Hehheehee.
Pääsin kuin pääsinkin radalle tahkoamaan niitä kurveja. Välillä jopa onnistuin.
Harmi vaan, että nää ois pitäny handlata jo viime kesänä. Tosin taisin kyllä jo silloin olla parempi?! Nyt vain on uusi pyörä ja taukoa takana.
Siitä sitten syntyi pieni palautekeskustelu.
En kuulemma saa ajaa Husalla edes kierrosta crossia ennen kuin kurviajo sujuu.
Keskiviikkona siis radalle harjoittelemaan kahdeksikkoa.
Se näytti ekaksi ysiltä, sitten kysymysmerkiltä.. Mielessä kävi lajin vaihto..
Kuulemma pitäisi sutata ja tehdä sitä ja tehdä tätä. Kävi pikkaisen happamia ajatuksia tämän kehäketun mielessä..
Suunnaton univaje ei varmaankaan auta näissä hommissa. Hetken syljeskelin radan varressa ja mietin, että eiköhän pistetä kamat kasaan ja mennään kotiin. Palaan joskus. Jos palaan.
Sitten laitoin kypärän päähän ja aloin sutata! Johan näytti kasilta. JEI! Siitäs sait! Miltäs nyt tuntuu! Hehheehee.
Pääsin kuin pääsinkin radalle tahkoamaan niitä kurveja. Välillä jopa onnistuin.
Harmi vaan, että nää ois pitäny handlata jo viime kesänä. Tosin taisin kyllä jo silloin olla parempi?! Nyt vain on uusi pyörä ja taukoa takana.
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Naisten leiritys
Olipa onneksi lämmin lauantai!! Tuntui mukavalta kuin auton sisällä oli yli 40 astetta lämmintä kun ajelin leiripaikalle ;)
Meillä pojat jäi ekaa kertaa kahdestaan kotiin ja äippä lähti ajamaan mopolla!
Multa jäi väliin kaikki leirin alkusoitot ja pääsin heti "kylmiltään" rastille.
Tällä kertaakin olin ryhmässä 3, kuten kaksi vuotta sittekin. Tosin nyt ei ryhmiä ollut kuin neljä ;P
Myö aloitettiin päivän urakka mäkiajolla. Onneksi tuolta leiripaikalta löytyy kunnon mäet. Niitähän tässä on vaihtelevalla menestyksellä ajeltu koko enskaura..
Ihan hyvin onnistui mäkitreeni ainoastaan kerran loppui usko melkein mäen laella, kun rengas osui töyssyyn ja kaasu katosi. Onneksi mäessä oli apuja niin pääsin laskemaan takaisin.
Olisi ollut hitsin kiva ajella reenilenkkiä, mutta edellis kerran nestehukka painoi mielessä ja hieman toppuutteli etten olisi tajuton ennen päivän päättymistä.
Mäkitreeneistä pääsimme trialmiehen oppiin. Meille kerrottiin miten pyörän päällä tasapainoillaan sukkahousuissa ja sitten kokeiltiin samaa enska(crossi)pyörillä. Tynnyrinkierto tapeilta, tukkien ylitykset ja sieltä rinteeseen, mikä oli täynnä irtokiviä.
Vähänkö jännitti!! Viimeksi oon ylittäny tukit vuosi sitten.. Mut hyvin meni :D Tynnyrinkierto meni aluksi ihan pieleen, kun yritin hartiavoimin pusata Husaa kääntymään.
Viikonlopun kiistattomin kohokohta oli rinteenajo. Meille kerrottiin, että "nyt on vaikea rasti!". Päätin mäen alla nyt tai ei koskaan, opit käyttöön!!! Tuollaisessa sinteessä ei ruovitella turhaan, vaan vauhti mäen alta ja pidä se!!
Oon niin ylpiä!!! Meni todella hienosti nousu :D :D :D
Mut nousun jälkeinen mutka tuotti hankaluuksia. (Sekin)
Mä syytän osaltani kuumutta, koska se vei multa parhaimman treeni terän poijjes. Ja vanha tuttu nestehukka hyökkäili.
Lopuksi myö mentiin enskareitille ajamaan muutamaa kumparetta, kurvia ja suoraa. En tiedä mikä ko. rastin tarkoitus oli, mutta ajettiin kummiskii!
Tietty meikä sitten jostain syystä heti komiat lipat siinä ainoassa pienessä nousussa.. Todella pienessä nousussa. Husa lensi mun päälle ja yritti lävistää vasemman reiden. Siinä mä sitten makasin maassa pää alaspäin mopo reiden päällä ja sätkin. No, onneksi tuli apuja ja pääsin jatkamaan puujalan kanssa matkaa.
Vielä vähän kurviajoa crossiradalla ja sitten oli päivä täysi. Kunnon päänsärky ja muutama onnistuminen. Hieman jäi harmittamaan kuskin ponnettomuus.
Harmitusta lisäsi turhat kaatumiset, jotka johtuivat siitä, että Husa on korkea enkä tällä kertaa päässyt vaikuttamaan pysähtymiskohtiin, kun jonossa ajettiin.. Niin, nurin mentiin PAIKALTAAN. :S
Jos luulin, että nestehukan aiheuttama päänsärky oli paha, niin se ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä kotona odotti...
Isäntä tarkasti pyörän ja oli pikkaisen kiukkuinen... Mut hei, itehän halusi kimppapyörän!
Ja saa niitä jäähdyttimiä kaupasta. Ja se putki oli jo aivan paska!!! :P
No, sunnuntaina ei oikein huvittanut edes lähteä reissuun, kun pelotti, et hajotan mopoa lisää ja harmitti jättää poika kotiin ja väsytti.
Isäntä keksikin tulla mukaan, joten sitten mentiin, kun kerran oli lapsenvahtikin.
Ei ollut oikein paras mahdollinen lähtökohta lähteä takomaan tekniikkaa ja se näkyi. Pehmeässä hiekassa treenattiin kurvia. Meikä röpötti hitaammin kuin mummot kurviin ja muksahtelin nurin. Aivan surkeaa esitystä. Halusin lähteä kotiin.
Sitten käytiin vähän kivikkoa treenaamassa tauon jälkeen. Röpöttelyä. Eikä oikein keula nouse.. >:(
Ei mennyt asenteellisesti putkeen tuo retki, mutta sainpahan viettää aikaa mukavien mopomimmien kanssa. Kaiken onneksi sain vilvottavan sateen niskaan ennen kotiin lähtöä.
Ens kerralla säädetään lämpötila pienemmälle, pliis!
Meillä pojat jäi ekaa kertaa kahdestaan kotiin ja äippä lähti ajamaan mopolla!
Multa jäi väliin kaikki leirin alkusoitot ja pääsin heti "kylmiltään" rastille.
Tällä kertaakin olin ryhmässä 3, kuten kaksi vuotta sittekin. Tosin nyt ei ryhmiä ollut kuin neljä ;P
Myö aloitettiin päivän urakka mäkiajolla. Onneksi tuolta leiripaikalta löytyy kunnon mäet. Niitähän tässä on vaihtelevalla menestyksellä ajeltu koko enskaura..
Ihan hyvin onnistui mäkitreeni ainoastaan kerran loppui usko melkein mäen laella, kun rengas osui töyssyyn ja kaasu katosi. Onneksi mäessä oli apuja niin pääsin laskemaan takaisin.
Olisi ollut hitsin kiva ajella reenilenkkiä, mutta edellis kerran nestehukka painoi mielessä ja hieman toppuutteli etten olisi tajuton ennen päivän päättymistä.
Mäkitreeneistä pääsimme trialmiehen oppiin. Meille kerrottiin miten pyörän päällä tasapainoillaan sukkahousuissa ja sitten kokeiltiin samaa enska(crossi)pyörillä. Tynnyrinkierto tapeilta, tukkien ylitykset ja sieltä rinteeseen, mikä oli täynnä irtokiviä.
Vähänkö jännitti!! Viimeksi oon ylittäny tukit vuosi sitten.. Mut hyvin meni :D Tynnyrinkierto meni aluksi ihan pieleen, kun yritin hartiavoimin pusata Husaa kääntymään.
Viikonlopun kiistattomin kohokohta oli rinteenajo. Meille kerrottiin, että "nyt on vaikea rasti!". Päätin mäen alla nyt tai ei koskaan, opit käyttöön!!! Tuollaisessa sinteessä ei ruovitella turhaan, vaan vauhti mäen alta ja pidä se!!
Oon niin ylpiä!!! Meni todella hienosti nousu :D :D :D
Mut nousun jälkeinen mutka tuotti hankaluuksia. (Sekin)
Mä syytän osaltani kuumutta, koska se vei multa parhaimman treeni terän poijjes. Ja vanha tuttu nestehukka hyökkäili.
Lopuksi myö mentiin enskareitille ajamaan muutamaa kumparetta, kurvia ja suoraa. En tiedä mikä ko. rastin tarkoitus oli, mutta ajettiin kummiskii!
Tietty meikä sitten jostain syystä heti komiat lipat siinä ainoassa pienessä nousussa.. Todella pienessä nousussa. Husa lensi mun päälle ja yritti lävistää vasemman reiden. Siinä mä sitten makasin maassa pää alaspäin mopo reiden päällä ja sätkin. No, onneksi tuli apuja ja pääsin jatkamaan puujalan kanssa matkaa.
Vielä vähän kurviajoa crossiradalla ja sitten oli päivä täysi. Kunnon päänsärky ja muutama onnistuminen. Hieman jäi harmittamaan kuskin ponnettomuus.
Harmitusta lisäsi turhat kaatumiset, jotka johtuivat siitä, että Husa on korkea enkä tällä kertaa päässyt vaikuttamaan pysähtymiskohtiin, kun jonossa ajettiin.. Niin, nurin mentiin PAIKALTAAN. :S
Jos luulin, että nestehukan aiheuttama päänsärky oli paha, niin se ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä kotona odotti...
Isäntä tarkasti pyörän ja oli pikkaisen kiukkuinen... Mut hei, itehän halusi kimppapyörän!
Ja saa niitä jäähdyttimiä kaupasta. Ja se putki oli jo aivan paska!!! :P
No, sunnuntaina ei oikein huvittanut edes lähteä reissuun, kun pelotti, et hajotan mopoa lisää ja harmitti jättää poika kotiin ja väsytti.
Isäntä keksikin tulla mukaan, joten sitten mentiin, kun kerran oli lapsenvahtikin.
Ei ollut oikein paras mahdollinen lähtökohta lähteä takomaan tekniikkaa ja se näkyi. Pehmeässä hiekassa treenattiin kurvia. Meikä röpötti hitaammin kuin mummot kurviin ja muksahtelin nurin. Aivan surkeaa esitystä. Halusin lähteä kotiin.
Sitten käytiin vähän kivikkoa treenaamassa tauon jälkeen. Röpöttelyä. Eikä oikein keula nouse.. >:(
Ei mennyt asenteellisesti putkeen tuo retki, mutta sainpahan viettää aikaa mukavien mopomimmien kanssa. Kaiken onneksi sain vilvottavan sateen niskaan ennen kotiin lähtöä.
Ens kerralla säädetään lämpötila pienemmälle, pliis!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Tyttöporukassa ajelemassa
Moikka vaan! Viikonloppu meni nauttiessa lämpimästä säästä kurapyörää komentavien naisten seurassa.
Laittelen raporttia, kun ehdin istua koneen ääressä!
Laittelen raporttia, kun ehdin istua koneen ääressä!
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Koeajossa TM 250 MX
Juu, tarttui sitten mukaan sieltä yhdeltä radalta kaverin pyörä.
Lainattiin vm. -07 TM 250 MX, jotta päästiin yhdessä ajamaan enskaa ennen naisten leiriä.
Ollaan mietitty minkälainen pyörä olisi se toinen pyörä, joka jossain vaiheessa hankitaan.
No, olihan sitä pikku nelariakin kokeiltava, vaikka meillä ei yleensä nelareilla olla ajeltu...
Yksi poikkeus Yammu oli silloin alkutaipaleella..
Nelareissahan on kaksi tahtia liikaa ;D
Tuo temmi on kaikilla mahdollisilla herkuilla(lisävarusteilla*) (silloin aikanaan) varustettu kilpacrossi. Juuri meikälle sopiva!! (Buhhahhaa) Tuo meittin parempi kuski sai nauttia siitä enskapoluilla.
Itse täräytin sen tulille lauantaina, kun pahin nestehukka ällötys alkoi helpottaa.
Kaksi kertaa sain sen stumppaamaan varikolla ennen kuin suurin jännitys helpotti ja päästiin matkaan.
Ensivaikutelma oli: Painava. Toisekseen.. Tuntuu kun ajaisi jollain todella isolla koneella pörinän häiritessä ajoa ;P
Mutta, hauska se oli. Ihan innostuin kiertämään kivikovaa rataa. Piti vähän jopa kokeilla nouseeko se nelari oikeasti helpommin ilmaan ;)
Tosin paljon en uskaltanut, mullahan on se kaasukäsi vamma, millä saisi nelarin sammumaan kesken hypyn... Koko ajan oli takaraivossa kuva siitä, miten pannutan hypyn päälle. (Mielikuva oli ehkä hieman liioiteltu)
Hirmuisen vääntävä peli pikkunelariksi, mutta tuossahan saattakin olla 280cc..
Vaikka pikkunelari oli hauska uusi tuttavuus, on se liian painava metsäpolulle eikä siinä tule samaa ajo fiilistä kuin kaksitahdissa.
Kerran pyörä sammui kurviin, lähti kuitenkin tokalla polkaisulla käyntiin.
Plussaa temmille siitä ettei mun tarvinut pitää mitään polkaisufestareita, vaan ekalla se starttasi.
Joten... Päästetään temmi kotiin ja jatkamme vielä uuden pärrän metsästystä..
*) Tehdaskilpuri:iskarit, jarrut, säädettävä sytkä, se moottori 280cc??, hiilikuituinen ilmaboksi..
sunnuntai 3. heinäkuuta 2011
Lauantai sauna
Ei hyvää päivää!! Olipa kuuma lauantaikin!
Kuvittelin metsässä ajelun hieman vilvoittavan...
Lähdin reippain mielin enskaa yrittämään. Jouduin kuitenkin huomaamaan, että kivinen ränni ja hirveä helle vaikuttivat kuskiin.. Onneksi unohdin tankata nesteitä ennen ajoa :S
Ensimmäisen kerran huomasin huononolon hiipivän, kun käkäilin hakkuuaukealla itseni nurin ihan hölmössä kohdassa ja sitten vielä unohdin kääntää kaasua kun piti ylittää ihan minimaalinen upotuskohta. Ei kun huilia, multa tulee oksu!
Kannustin kuitenkin itseäni jatkamaan, mutta nautinto oli kaukana. Kivet tuntuivat kasvavan silmissä ja polku tuntui entistä kapeammalta.
Sitten jouduinkin kehottamaan muita jatkamaan matkaa, kun jäin itse hyperveniloimaan metsään. Lupasin liittyä joukkoon seuraavalla kierroksella.
Onneksi paikalle pärähti "pelastava enkeli", joka oli ollut sen verran viksu, että oli ottanut mukaan urheilujuomaa. Iso kiitos ensiavusta!!
Pääsin kuin pääsinkin takaisin varikolle, vaikka häpeäkseni täytyy myöntää,että tarvitsin hieman jeesiä pyörän kanssa....
Pienen tankkauksen jälkeen innostuin kuitenkin ajelemaan crossia... En Husalla vaan.. TM:llä. ;P
Ja vielä lopuksi:
ISO KIITOS KAIKILLE, hel*#¤in apinoille, joita ei kiinnosta säännöt eikä pyörien huollot. Ajakaa vaan lenkkipoluilla niin, etä purut lentää ja mummot kiittää. Tai yksityisten mailla olevilla radoilla villat märkänä. Jos on rossipyörä, niin pitäähän sen kuulua, kun ajetaan!!
..Välinpitämättömyys kaventaa entisestään harrastusmahdollisuuksia.. Kohta täytyy ensin ostaa maata ennen kuin voi aloittaa ajamisen.
Keksiviikon kuumuudessa..
..Tuli suolakeksejä ikävä. No, silloin ajetaan, kun on hoitaja pojalle!
Kuumuus oli melkoinen ja isot hiekkamäet kutsuivat. Onneksi ystäväni päätti muuttaa siihen ihan lähelle, niin oli hoitotäti "radan varressa".
Olipa sinne radalle pari muutakin hullua eksynyt.
Päätinpä sitten heti kättelyssä valjastaa Husan enduron saloihin. Ei tarvinut montaa sataa metriä jännittää, kun lensin jo pöpelikköön. Onneksi pääsin laskeutumaan mukavasti alaspäin viettävään rinteeseen keppien päälle. Kele! Kuka väitti, että enska on kivaa????
Matka jatkui kapeaa polkua, kuskin noituessa loisto ideaansa. Jopa crossirata osuuden kurvit menivät kuin ekaa kertaa eli ihan päin mäntyä. Tuntui ettei ajosta tule yhtään mitään.
Pikku hiljaa kuitenkin alkoi tuntua mukavalta. Sitä ehkä auttoi erään uuden mäen nousu. Reitiin oli tehty vuoden aikana muutos, joka toi polulle uuden hiekkamäen. Jos olisin tuijottanut tiukasti etulokaria, niin kuin tein alussa olisi mäki jäänyt nousematta. Mutta nyt ehdin ennakoida ja nousu meni hienosti :D
Reitillä olevat isot mäet eivät tuota ongelmia, mutta yksi kinkkinen pikku mörkö oli jäänyt hampaankoloon viime kesältä. Sisua täynnä lähdin sitä selättämään, kerta tuo samantyylinen uusi mäkikin meni hyvin. Kiviäränniä laskiessani tunsin kuinka pupu alkoi hiipiä pöksyyn. Piti jopa käydä kyljellään ihan vaan jännityksestä.. Päätin kuitenkin murista pupun muualle ja kääntää kahvasta itseni mäen päälle. TOIMI!!!
Katse ylös, kaasua ja hehhehhee!!! Mörkö selätetty. Siitäs sai!
Muutamat turhat lipat tuli heitettyä ja komiat mustelmat jäi muistoksi. Kivikko osuus sujui yllättävän hyvin, huonosta yleiskunnosta huolimatta.
Ekan kiekan jälkeen joutui ihan huolella tankkaamaan nesteitä. Otti se vaan koville!
Toinen kierros olikin sitten kivempi ajaa. Onneksi ei ollu montaa pyörää reitillä, koska siellä ei tarvinut kuin yhden ohittajan ja taaksejääneen ympäröi kunnon pölypilvi, jossa ei nähnyt yhtään mitään.
No, reilun viikon päästä tuolla pääsee leireilemään muiden naisten kanssa. Toivotaan, että sade kastelisi maastoa ennen sitä. Tosin taitaa olla turha toivo.
Kuumuus oli melkoinen ja isot hiekkamäet kutsuivat. Onneksi ystäväni päätti muuttaa siihen ihan lähelle, niin oli hoitotäti "radan varressa".
Olipa sinne radalle pari muutakin hullua eksynyt.
Päätinpä sitten heti kättelyssä valjastaa Husan enduron saloihin. Ei tarvinut montaa sataa metriä jännittää, kun lensin jo pöpelikköön. Onneksi pääsin laskeutumaan mukavasti alaspäin viettävään rinteeseen keppien päälle. Kele! Kuka väitti, että enska on kivaa????
Matka jatkui kapeaa polkua, kuskin noituessa loisto ideaansa. Jopa crossirata osuuden kurvit menivät kuin ekaa kertaa eli ihan päin mäntyä. Tuntui ettei ajosta tule yhtään mitään.
Pikku hiljaa kuitenkin alkoi tuntua mukavalta. Sitä ehkä auttoi erään uuden mäen nousu. Reitiin oli tehty vuoden aikana muutos, joka toi polulle uuden hiekkamäen. Jos olisin tuijottanut tiukasti etulokaria, niin kuin tein alussa olisi mäki jäänyt nousematta. Mutta nyt ehdin ennakoida ja nousu meni hienosti :D
Reitillä olevat isot mäet eivät tuota ongelmia, mutta yksi kinkkinen pikku mörkö oli jäänyt hampaankoloon viime kesältä. Sisua täynnä lähdin sitä selättämään, kerta tuo samantyylinen uusi mäkikin meni hyvin. Kiviäränniä laskiessani tunsin kuinka pupu alkoi hiipiä pöksyyn. Piti jopa käydä kyljellään ihan vaan jännityksestä.. Päätin kuitenkin murista pupun muualle ja kääntää kahvasta itseni mäen päälle. TOIMI!!!
Katse ylös, kaasua ja hehhehhee!!! Mörkö selätetty. Siitäs sai!
Muutamat turhat lipat tuli heitettyä ja komiat mustelmat jäi muistoksi. Kivikko osuus sujui yllättävän hyvin, huonosta yleiskunnosta huolimatta.
Ekan kiekan jälkeen joutui ihan huolella tankkaamaan nesteitä. Otti se vaan koville!
Toinen kierros olikin sitten kivempi ajaa. Onneksi ei ollu montaa pyörää reitillä, koska siellä ei tarvinut kuin yhden ohittajan ja taaksejääneen ympäröi kunnon pölypilvi, jossa ei nähnyt yhtään mitään.
No, reilun viikon päästä tuolla pääsee leireilemään muiden naisten kanssa. Toivotaan, että sade kastelisi maastoa ennen sitä. Tosin taitaa olla turha toivo.
sunnuntai 26. kesäkuuta 2011
Juhannusaattona ajelulla
Paluu itärajan tuntumaan ja jälleen kerran yksin ajamassa!
Olisi tosin ollut toisella radalla treeniseuraa tarjolla, mutta kun meillä oli asiaa
tännepäin, tuli Husa mukana ja vetäisin pikkutreenin :)
Heti aluksi huomasin, että päänsärkyä aiheuttava hartialukko oli jäänyt kotiin!!
Ajo tuntui muutenkin rennommalta. Muutaman lämmittelykiekan jälkeen yritin taas
välillä ajaa osan reitistä kovemmalla sykkeellä, jotta ajokuntoni hieman kasvaisi.
Sitten tein pöljän tempun.. Hypyn jälkeen kurvi oikealle, jonka jälkeen heti kurvi vasemmalle.
Täysin pehmeässä hiekassa ja valli on nelareitten unelma muttei se nopein vaihtoehto kaksitahtarille.. Ajattelin sitten reenata sitä edellisellä kerralla harjoittelemaani vaihtoehtoa ensin ulkoa oikealle ja toisessa kurvissa ulkoa ihan sisäkurvaan.
No, minäpä tulin hitaasti kuin kilpikonna ja vedin kurviin kyljelleni.. :/
Eipä muuta kuin pyörää nostamaan! Ette usko, että on rankkaa, kun kunto on nolla ja lihasvoimat muisto vain. Lasit höyryssä muistelin oikeaa nosto-otetta ja suoristelin selkääni. Hitaasti Husa nousi ja muija kyytiin!
..Tötöilemään.. Kunnon aloittelijamoka!!
Kuinka moni on kaivanut pyörän crossiradalla jumiin?????
Täällä on käsi ylhäällä ja naama punaisena. Onneksi kukaan ei nähnyt, hehheeee.
Tovi siinä taisteltiin ennen kun matka jatkui.
Innostuin sitten nostamaan renkaita maasta sen kaksi senttiä, joka hypyssä. Ja kaasuteltavakin oli. Välillä sitten juomatauolla sain kuulla "paikallisilta humoristeilta" miten mun kannattaisi vetää viiden patin suora silleen 2+2+1. No, olen mä Offroadpron lukenut mutten aio vielä katkaista luitani liian uhkarohkeilla tempuilla :P Liian lihava lentämään, nääs!
Kivasti meni melkein tunti. Tuntui jo ajolta. Mut niinhän se yksintreenaaminen aina.. Sitten kun tulee joku toinen radalle, herää jälleen todellisuuteen. Onneksi ei tarvinut vielä herätä.
Reissulta tuli mukaan mukava tuliainenkin, enkä tarkoita käsivarren mustelmia. Paljastetaan tämä sitten myöhemmin.
Sunnuntaina oli muuten Viron Trophy joukkue (ISDE2011) kuullut, missä meidän pyörä liikkuu ja halusi tulla mukaan ajamaan. Itse en Husaa kuljettanut tällä kertaa ettei naapurin poijat masennu ennen kisaa ;P
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Toiminta torstai
Niinpä vaan ne päivät kuluvat nopeasti ja olen tullut huomanneeksi sen, että tällaisella osa-aika yksinhuoltajalla on hankaluuksia järjestää niitä ajohetkiä.
No, sitten kun ajamaan pääsee , täytyy niistä nauttia.
Torstaina aamupäivällä saimme koko sirkuksen kyytiin ja lähdimme radalle. Nyt mentiin hieman eri suuntaan kuin aikaisemmin. Onneksi oli satanut, niin rata oli makiassa kunnossa. Vain yhden pyörän ajaessa siellä, eipä paljon pöly olisi muutenkaan haitannut.
Ehdin jo kuvitella ajavani sateessa, koska tummat pilvet kaartelivat taivaalla. Päivä kuitenkin kirkastui niin lämpimäksi ja paistavaksi, että nenä paloi.
Radalla oli ajeltu jonkun verran, jälkiä oli siellä sun täällä ja aluksi huomasin olevani hukassa, kun pitkin itse päätää ajolinjat, ei ollutkaan valmista uraa.. Pyörän tärinään tottuminenkin vei tovin. Menee hetki, että hahmottaa missä mennään ;P
Ja tietenkin radallahan pitää ensin ajella varovasti ja käydä tutustumassa ennen kuin antaa vaan mennä.
Toisin.. Ei NIIN varovasti ettei pääse pehmeässä eteenpäin.. Tämän tajusin, kun pyörä luikerteli hiekkakäärmeen lailla suoralla.
Puristin aluksi tankoa niin hullunaan että loppui verenkierto päästä ja kaasukäsi meni tunnottomaksi. Piti pysähtyä takomaan itseensä järkeä ja rentouttaa ne hartiat ja kädet.
Siinähän sitten menetin pyörän hetkeksi, kun isäntä alkoi muutamaan kurviin ajaa mulle esimerkki, miten se pitäisi ajaa. Ja ei kun yrittämään!
Mä tulen kurviin aivan liian hiljaa, pitäisi vaan tulla rohkeammin ja luottaa niihin jarruihin. Lisäksi ajoasento oli taas liukunut sinne takalokarille.. Eipä se pyörä hartiavoimin käänny!
Mutta yritys oli kova. Reenailin niitä mutkia ihan tosissani ja hieman kävi naurattamaan huomatessani hokevani "Jussi Vehviläinen, Jussi Vehviläinen" lähestyessäni kurvia.
Se treenikurvi tosin onnistui vain muutaman kerran, mutta muut kurvit sujuivat paremmin.
Hassua ajella isommalla pyörällä, tuntuu kuin jokin olisi vialla, kun ei tarvitse koko ajan vaihdella vaihteita. Eikä pyörä edes sammunut kertaakaan.
Kaasukäsi tuntui aina välillä väsyvän, oli niin kiva ajella. Mitä enemmän tuli kierroksia, sitä kovempaa huomasin tulevani hyppyihin. Paitsi niihin viiteen "supercross" pattiin, mitkä ovat aivan hirvittävän pelottavia ;)
Viisikon jälkeen tulee kiva pieni pomppu, siitähän on saatava renkaat ilmaan ja hullu kaasutus kurvista ylämäkeen. Radalla oli muutamia liukkaita kohtia, niissä tuli pari uups-tilannetta. Kuitenkaan en mennyt nurin. Tuli pompittua polvi kipeäksi ja puristettua "kippari-kallet" helliksi. Olipa vaan mukava retki päivä. Saas nähdä minkälaisille retkille pääsee ensi viikosta, kun päästään kesälomalle koko porukka.
No, sitten kun ajamaan pääsee , täytyy niistä nauttia.
Torstaina aamupäivällä saimme koko sirkuksen kyytiin ja lähdimme radalle. Nyt mentiin hieman eri suuntaan kuin aikaisemmin. Onneksi oli satanut, niin rata oli makiassa kunnossa. Vain yhden pyörän ajaessa siellä, eipä paljon pöly olisi muutenkaan haitannut.
Ehdin jo kuvitella ajavani sateessa, koska tummat pilvet kaartelivat taivaalla. Päivä kuitenkin kirkastui niin lämpimäksi ja paistavaksi, että nenä paloi.
Radalla oli ajeltu jonkun verran, jälkiä oli siellä sun täällä ja aluksi huomasin olevani hukassa, kun pitkin itse päätää ajolinjat, ei ollutkaan valmista uraa.. Pyörän tärinään tottuminenkin vei tovin. Menee hetki, että hahmottaa missä mennään ;P
Ja tietenkin radallahan pitää ensin ajella varovasti ja käydä tutustumassa ennen kuin antaa vaan mennä.
Toisin.. Ei NIIN varovasti ettei pääse pehmeässä eteenpäin.. Tämän tajusin, kun pyörä luikerteli hiekkakäärmeen lailla suoralla.
Puristin aluksi tankoa niin hullunaan että loppui verenkierto päästä ja kaasukäsi meni tunnottomaksi. Piti pysähtyä takomaan itseensä järkeä ja rentouttaa ne hartiat ja kädet.
Siinähän sitten menetin pyörän hetkeksi, kun isäntä alkoi muutamaan kurviin ajaa mulle esimerkki, miten se pitäisi ajaa. Ja ei kun yrittämään!
Mä tulen kurviin aivan liian hiljaa, pitäisi vaan tulla rohkeammin ja luottaa niihin jarruihin. Lisäksi ajoasento oli taas liukunut sinne takalokarille.. Eipä se pyörä hartiavoimin käänny!
Mutta yritys oli kova. Reenailin niitä mutkia ihan tosissani ja hieman kävi naurattamaan huomatessani hokevani "Jussi Vehviläinen, Jussi Vehviläinen" lähestyessäni kurvia.
Se treenikurvi tosin onnistui vain muutaman kerran, mutta muut kurvit sujuivat paremmin.
Hassua ajella isommalla pyörällä, tuntuu kuin jokin olisi vialla, kun ei tarvitse koko ajan vaihdella vaihteita. Eikä pyörä edes sammunut kertaakaan.
Kaasukäsi tuntui aina välillä väsyvän, oli niin kiva ajella. Mitä enemmän tuli kierroksia, sitä kovempaa huomasin tulevani hyppyihin. Paitsi niihin viiteen "supercross" pattiin, mitkä ovat aivan hirvittävän pelottavia ;)
Viisikon jälkeen tulee kiva pieni pomppu, siitähän on saatava renkaat ilmaan ja hullu kaasutus kurvista ylämäkeen. Radalla oli muutamia liukkaita kohtia, niissä tuli pari uups-tilannetta. Kuitenkaan en mennyt nurin. Tuli pompittua polvi kipeäksi ja puristettua "kippari-kallet" helliksi. Olipa vaan mukava retki päivä. Saas nähdä minkälaisille retkille pääsee ensi viikosta, kun päästään kesälomalle koko porukka.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Edellisellä kerralla
Kävin tuossa viikolla kääntymässä metsässä ja naapurikylän betoniradalla.
Ensimmäisellä enduro kerralla ei viitsinyt lähteä kovin haastaville reitelle, joten pysyttelin tasamaalla, pääasiallisesti hiekkapoluilla, jotka on höystetty muutamalla kivellä.
Aika terävää hiekkapattia löytyi, taisin jopa kerran lyödä kypärän tankoon.
(Naurattaa tuo mun Darth Vader-kypärä.. Foxin mikä lie malli, joka oli paniikkiostos, kun hajoitin oman HJC:n kypäräni. Tuo Foxin kypärä on ulkokuoreltaan aivan jättikokoa, vaikka sisus onkin oikeaa kokoa. Haluan uuden kypärän.)
Kivinen polku oli hauska! Kumma kyllä muitin pitää "vedon päällä", ei sammunut pyörä eikä katunut. Oli ihan tuuletuksen arvoinen paikka.
Ihan hauskaa oli pärryytellä.. Vaikkei enska yksinään mitään hubaa ole.. Olihan perheen miehet tien päällä vaunujen kanssa etten ihan yksinäni pusikoissa viilettänyt, mut olishan tuo kivempaa ajella muiden perässä ;)
Peruskuntoni ei vielä riitä kovin suunnattomiin endurotaipaleisiin, mutta pikku hiljaa voisin yrittää hiipiä metsiin. En tosin näillä helteillä! Jo ajovarusteiden pukeminen aiheuttaa suunnatonta tuskaa, joten toivottavasti sääennusteet pitävät paikkansa ja ensi viikolla on 20 ja alle asteita.
Crossista ei tullut mitään. Rata oli "lanattu" eli betomiset urat oli peitetty hiekalla. Mä en voi sille mitään, mut inhoan tuota rataa. Olisi fiksua opetella ajamaan tuolla, hyviä mutkia treenailla.. MUTTA, kun korvien välissä joku huutaa, että "betonia, betonia!",menee ajo mummoiluksi ja siitä ei ole mitään hyötyä.
Ennen ajoa katsoin edellisenä iltana Vehviläisen Jussin ohjeita dvd:ltä, alkoi pikkuisen tituttaa, kun tajusin toteuttavani kaikki mahdolliset virheet ajossa. Kaikki vain siksi etten halua kaatua betonille. Kakkelin marjat. Otti oikeasti pattiin. Vaihdoin vermeet ja siirryin viihdyttämään poikaani.
Mä haluan oppi ajamaan crossia. Jäähdy keli, tule ensi viikko!
Ensimmäisellä enduro kerralla ei viitsinyt lähteä kovin haastaville reitelle, joten pysyttelin tasamaalla, pääasiallisesti hiekkapoluilla, jotka on höystetty muutamalla kivellä.
Aika terävää hiekkapattia löytyi, taisin jopa kerran lyödä kypärän tankoon.
(Naurattaa tuo mun Darth Vader-kypärä.. Foxin mikä lie malli, joka oli paniikkiostos, kun hajoitin oman HJC:n kypäräni. Tuo Foxin kypärä on ulkokuoreltaan aivan jättikokoa, vaikka sisus onkin oikeaa kokoa. Haluan uuden kypärän.)
Kivinen polku oli hauska! Kumma kyllä muitin pitää "vedon päällä", ei sammunut pyörä eikä katunut. Oli ihan tuuletuksen arvoinen paikka.
Ihan hauskaa oli pärryytellä.. Vaikkei enska yksinään mitään hubaa ole.. Olihan perheen miehet tien päällä vaunujen kanssa etten ihan yksinäni pusikoissa viilettänyt, mut olishan tuo kivempaa ajella muiden perässä ;)
Peruskuntoni ei vielä riitä kovin suunnattomiin endurotaipaleisiin, mutta pikku hiljaa voisin yrittää hiipiä metsiin. En tosin näillä helteillä! Jo ajovarusteiden pukeminen aiheuttaa suunnatonta tuskaa, joten toivottavasti sääennusteet pitävät paikkansa ja ensi viikolla on 20 ja alle asteita.
Crossista ei tullut mitään. Rata oli "lanattu" eli betomiset urat oli peitetty hiekalla. Mä en voi sille mitään, mut inhoan tuota rataa. Olisi fiksua opetella ajamaan tuolla, hyviä mutkia treenailla.. MUTTA, kun korvien välissä joku huutaa, että "betonia, betonia!",menee ajo mummoiluksi ja siitä ei ole mitään hyötyä.
Ennen ajoa katsoin edellisenä iltana Vehviläisen Jussin ohjeita dvd:ltä, alkoi pikkuisen tituttaa, kun tajusin toteuttavani kaikki mahdolliset virheet ajossa. Kaikki vain siksi etten halua kaatua betonille. Kakkelin marjat. Otti oikeasti pattiin. Vaihdoin vermeet ja siirryin viihdyttämään poikaani.
Mä haluan oppi ajamaan crossia. Jäähdy keli, tule ensi viikko!
maanantai 23. toukokuuta 2011
Hirvi. Hirvi? Hirvi!
Tänään pakkasimme koko sirkuksemme autoon, että äiti pääsee ajamaan crossia.
Hieman oli pilviä taivaalla ja muutama pisarakin tuli, mutta en suostunut muuttamaan suunnitelmia. Tämä ajo kun piti jo suorittaa eilen, mutta toisin kävi, kun tiimin parempi kuski löysi ajoseuraa ja pääsi tutustumaan isojen poikien kisan reittiin.
Olipa melkoisen autio rata meittin perällä. Muut lähtivät vaunuilemaan ja miä laittelin varusteita. Sitten olikin aika lähteä radalle.
BUHHAAAHAA, kävi pikkuinen moka.. En ollut selvittänyt missä asennossa Husan tankki on auki.. Melkein jäin varikolle.. Onneksi apu tuli ja pääsin ajelemaan.
Rata oli todella kivassa kunnossa. Pattia on, mutta hypyt olivat vähemmän pelottavassa kunnossa.
Kävi pieni ylläri ekalla kiekalla, kun lähdin laskeutumaan valtatiensuuntaisesti menevää mäkeä ja tulin kurviin.. Silmä kulmassa vilahti jotain. Seuraavaksi meinasin hypätä pyörältä, kun tajusin hirven lähteneen vierestä. Huh! Olihan täällä radalla muitakin ;)
Siitä sitten jatkoin matkaa ja seuraavaksi "supercross"pattien jälkeen meinasi enska-koira hyökätä kimppuun.. Onneksi sillä oli huomioliivit!
Ensimmäiset kolme kiekkaa putkeen ja sitten läähätettiin varikolla. Ohjeita ajamiseen sateli ja yritin siinä sitten puolustella, että peruskuntoni on tällä hetkellä aivan p..a, ei voi vaatia liikoja! ;P
Kuitenkin pehmeät hiekkakurvit vetivät puoleensa, joten vettä kiduksiin ja matkaan! Yritin muistaa sen kaasun avaamisen suorilla ja keskittyä niihin kurveihin. Kuitenkin vielä on ylivarovainen lähestyminen ajamiseen ja muutamaan pidempään kurviin tulin aivan liian hiljaa ja silloinhan sitä luikerrellaan. Hitsi! Se kaasun pumppaaminen saa loppua.
Hyvin huomasi miten aloin rentoutua, kun pikkaisen nousi jo hypyissä Husan renkaatkin... Vanha "niskalukko" kuitenkin vaivasi ja kaasua tuli puristettua rystyset valkoisena.
Verrattuna edelliseen kertaan sain kuitenkin hieman enemmän ajoa aikaiseksi. Ja jopa kahdeksikkoa tuli pyöriteltyä. Oli muuten hyvin tilaa!! Se meni kovalla alustalla hyvin, pehmeällä alkoi mennä herne nenään pyörän kaatuessa...
Palautteen mukaan ajan kuulemma paremmin 250 cc/ 2t:llä kuin 150 cc:llä...
No, ensi viikolla jatkuu harjoitukset!!
PS.
Huomenna olis klo 18:00 crossikoulu Miehikkälän radalla, lisää tietoja kerhon sivuilta!
Hieman oli pilviä taivaalla ja muutama pisarakin tuli, mutta en suostunut muuttamaan suunnitelmia. Tämä ajo kun piti jo suorittaa eilen, mutta toisin kävi, kun tiimin parempi kuski löysi ajoseuraa ja pääsi tutustumaan isojen poikien kisan reittiin.
Olipa melkoisen autio rata meittin perällä. Muut lähtivät vaunuilemaan ja miä laittelin varusteita. Sitten olikin aika lähteä radalle.
BUHHAAAHAA, kävi pikkuinen moka.. En ollut selvittänyt missä asennossa Husan tankki on auki.. Melkein jäin varikolle.. Onneksi apu tuli ja pääsin ajelemaan.
Rata oli todella kivassa kunnossa. Pattia on, mutta hypyt olivat vähemmän pelottavassa kunnossa.
Kävi pieni ylläri ekalla kiekalla, kun lähdin laskeutumaan valtatiensuuntaisesti menevää mäkeä ja tulin kurviin.. Silmä kulmassa vilahti jotain. Seuraavaksi meinasin hypätä pyörältä, kun tajusin hirven lähteneen vierestä. Huh! Olihan täällä radalla muitakin ;)
Siitä sitten jatkoin matkaa ja seuraavaksi "supercross"pattien jälkeen meinasi enska-koira hyökätä kimppuun.. Onneksi sillä oli huomioliivit!
Ensimmäiset kolme kiekkaa putkeen ja sitten läähätettiin varikolla. Ohjeita ajamiseen sateli ja yritin siinä sitten puolustella, että peruskuntoni on tällä hetkellä aivan p..a, ei voi vaatia liikoja! ;P
Kuitenkin pehmeät hiekkakurvit vetivät puoleensa, joten vettä kiduksiin ja matkaan! Yritin muistaa sen kaasun avaamisen suorilla ja keskittyä niihin kurveihin. Kuitenkin vielä on ylivarovainen lähestyminen ajamiseen ja muutamaan pidempään kurviin tulin aivan liian hiljaa ja silloinhan sitä luikerrellaan. Hitsi! Se kaasun pumppaaminen saa loppua.
Hyvin huomasi miten aloin rentoutua, kun pikkaisen nousi jo hypyissä Husan renkaatkin... Vanha "niskalukko" kuitenkin vaivasi ja kaasua tuli puristettua rystyset valkoisena.
Verrattuna edelliseen kertaan sain kuitenkin hieman enemmän ajoa aikaiseksi. Ja jopa kahdeksikkoa tuli pyöriteltyä. Oli muuten hyvin tilaa!! Se meni kovalla alustalla hyvin, pehmeällä alkoi mennä herne nenään pyörän kaatuessa...
Palautteen mukaan ajan kuulemma paremmin 250 cc/ 2t:llä kuin 150 cc:llä...
No, ensi viikolla jatkuu harjoitukset!!
PS.
Huomenna olis klo 18:00 crossikoulu Miehikkälän radalla, lisää tietoja kerhon sivuilta!
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Naama puutuu!
Sateen jälkeen tulee poutasää ja poutasää vei kuskit radalle :D
Kotikylälle mentiin koko köörin voimalla. Olin todella väsynyt ja ehkä "hieman" kiukkuisella tuulella...
Kumma kyllä pelkkä pakuun hyppääminen piristi, saati sitten radalle saapuminen.
Vanhat tuntemukset palasivat, kun ajettiin auto parkkiin. Aloin taas jännittää aiwan hurjasti.
Ja tuttu höpötys alkoi.
Katselin, kun muut ajelivat ja mietin etten uskalla sekaan mennä. "Entäs, jos kaadun?" "Mä jään jalkoihin!" Mut samalla tunsin miten halu päästä radalle vaan kasvoi. Mehän joudumme nykyään ajamaan vuorotellen, kun pikku vellipeikko on mukana eikä meillä ole kuin yksi pyöräkään..
Siinä sitten vedin vatsan sisään, ajokamat niskaan.. Ja melkein suuntasin lasten radalle ;P
Voitin kuitenkin pelkoni ja suuntasin pehmeään hiekkaan. Muistelin mielessäni miten ko. radalla ajetaan ja uskomatonta, mutta totta! En vetänyt kertaakaan nurin!! Muistin, että pehmeässä pitää olla vauhtia, muuten lingertää.. Ja niinhän se vähän lingersi, mutta pahin hiekkakäärme syndrooma oli poissa. Hieman tulin kurviin väärällä vaihteella ja arastellen eli se murheenkryyni, kurviajo, oli palannut. No, ainaskii tiedostan sen itse.
Selitys: Eihän sitä voi pitkän ajotauon jälkeen kaikkea osata!! (Enhän mä osannut ennen taukoakaan ;)
Hypyt jännittivät, joten niihin tultiin varoen.. Suorilla taasen välillä piti vähän availla kaasua.
Ei tullut montaa kierrosta kerralla ajettua. Peruskuntoa ajamiseen ei ole ja kädet väsyy. Piti huilia välillä. ..Siis melkein heti..
Siellä sitten kaverit ehdottivat lähdön harjoittelua. Tässä vaiheessa huomasin jo rentoutuneeni, koska olin ekana viivalla odottamassa. Vitsailin siinä ettei sit kannata suuttua, kun otan holeshotin.. Ja melkein onnistuinkin!!! En kerralla löydän sen oikean vaihteen suoran puolessa välissä :P :P
Olipa hauska kun harjoiteltiin lähtöä, huomasin ajavani muutenkin vauhdikkaammin kuin "yksinäni" ja myös kurvit sujuivat rohkeammin.
Kylläpä pienoinen ulkoilu teki hyvää. Niin leveä hymy naamassa, ettei ole aikoihin nähty!
Tällä hetkellä on naama ja kädet puutuneet. Ehkä taas ens viikolla uudestaan :) Toivottavasti samassa seurassa, niin päästään leikkimään kissaa ja hiirtä ;D
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Back again!!
Arvatkaapa, mitä tässä tapahtuu!!Piti vetää vatsaa sisään ihan tuskassa, jotta sain crossihousut jalkaan ja pääsin radalle ;)
Tänään aamutoimien jälkeen suuntasimme koko katras naapurikylälle. Ekaksi ajoi ykköskuski ja miä poitsun kanssa nelipyöräilin. Poika viihtyy tyytyväisenä vaunuissa, joten pääsihän se äippäkin kokeilemaan mopoa.
Jännitti aiwan törkeästi. Olin ihan varma, että ajotauko on vienyt kaikki kykyni hallita pyörää..
Kuvittelin jo mielessäni palaavani Gasgas aikaan.. Metri ja nurin.. Metri ja kone sammuu..
Toisin kävi!!
Ei tänään mitään huippusuoritusta tehty, mutta hyvä alku. Ensin luulin pyörän tärinän sumentavan näkökenttäni kokonaan.. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tuntui ihan siltä kuin olisin joskus ennenkin ajanut.
Ensin edes takaisin lähtösuora-varikko ympyrällä ja sitten radalle. Jännittävää oli huomata kuinka homma palasi mieleen. Tietty melkoista röpöttämistähän se oli.
Lopuksi tuli jo vähän kaasuteltua lähtösuoralla.. Ja pikkaisen muuallakin ;)
Kädet kestivät hyvin sen reilun parikyt minuuttisen ja pää tuulettui loistavasti.
Nyt on ajokausi avattu. Lisää ajoa mulle kiitos, mä niin tykkään!!!
tiistai 10. toukokuuta 2011
Pölyä keuhkoissa
^Sain uuden lakin, kun tuossa menneellä viikolla norkoilin radan reunalla.
Viikonloppuna tiimin kisakuski sitten avasi kauden.. Pölypilvessä päristelyä jengillä! hehhe, eipä käyny kateeksi, kun katsoin netistä kypäräkameralla kuvatun pätkän lähdöstä. Sehän oli vielä kamalampi kuin viime vuonna! Silloin sai sentään kahlata välillä!!
No, kisa ajettiin maaliin, mutta pöly aiheutti ongelmia jo ennestään hengitysongelmista kärsivälle kuskille. Tämä kevät kun on pölyn suhteen ollut pikkaisen inhottava. Tule sade, tule!!
Olipa todella outo istua kisapäivänä kotona ja iltapäivällä painaa F5-nappia tietokoneella tuloksia odotellen.. Joita saikin odottaa melkoisella hartaudella ;P
Omien ajojen suhteen, olin ajatellut kokeilla ajoa eilen, mutta ranskalainen huippu kuljetusalusta, petti meidät jälleen. Oli viime viikolla heittänyt laturin hihnan matkalle, joten ainut ajoretki tällä viikolla oli kohti pajaa. Joten seuraavan kerran sitten. Edellyttäen, että vermeet mahtuvat päälle ;P (Muutkin kuin kypärä)
Tietty Husaa eniten kuluttava kuski vaatii kuntotestejä ettei Husa koe kovia... Mutta lupasin aloittaa pehmeästi. Varmaankin persiilleen jo mopon päälle yrittäessä..
Tiimimme myös lähettää parantavia terveisiä ajokaverille, jonka kausi päättyi liian lyhyeen. Toivottavasti paraneminen on nopeaa!
tiistai 26. huhtikuuta 2011
1 kk ja muutama päivä päälle..
..On varmaan ihan hyvä ikä aloittaa mx varikkoon tutustuminen?!...
Niinhän meillä kävi, että 'isyysvapaa' tulkittiin todella vapaasti. Ei tullut kovin pitkää ajotaukoa..
Mutta eipä tuo ole haitannut, eikä aiheuttanut suurempia selkkauksia ;)
Husaa on kuljetettu pitkin eteläistä Suomea eri radoilla.
Katsotaan sitten kesällä miten se suu pannaan, kun on mun vuoroni ajaa ;P
(tämä ei ole uhkaus, vaan lupaus ;)
Toissapäivänä lähdettiin pojan kanssa mukaan, totuttelemaan. Poika nukkui vaunuissa, vaikka lähistöllä pörisi kakstahtien lisäksi myös nelari. Ehkä pojassa asuu pieni crossari, eikä lipunmyyjä..
Kävimme tarkastamassa Miehikkälän uuden radan kunnon. Yksi iso lätäkkö löytyy, muuten rata oli kuiva. Perjantaina sitä kuulemma kunnostellaan, joten vappuna on rata kunnossa.
Miehikkälän Moottorikerhon sivuilta löytyy enemmän tietoa radasta!
Kotikylän radallakin kävi Husa kääntymässä. Kuski sai vahingoitettua niin ohjaustangon kuin kylkiluunsa.. Kysymys kuuluukin: Kuka käski mennä kikkailemaan tukkipinoon????
Kohta alkaa kisailutkin. Tällä kertaa passaan huoltonaisen hommat, katsellaan sitten myöhemmin.. Kun tiimin maskottikin on tottunut varikolla oloon.
Kunto kohennellen jatketaan, suojavarusteita aion tässä vielä uusia ja kohta pääsen testaamaan kuinka mopo vie muijaa.. Vai kenties muija mopoa?!
Niinhän meillä kävi, että 'isyysvapaa' tulkittiin todella vapaasti. Ei tullut kovin pitkää ajotaukoa..
Mutta eipä tuo ole haitannut, eikä aiheuttanut suurempia selkkauksia ;)
Husaa on kuljetettu pitkin eteläistä Suomea eri radoilla.
Katsotaan sitten kesällä miten se suu pannaan, kun on mun vuoroni ajaa ;P
(tämä ei ole uhkaus, vaan lupaus ;)
Toissapäivänä lähdettiin pojan kanssa mukaan, totuttelemaan. Poika nukkui vaunuissa, vaikka lähistöllä pörisi kakstahtien lisäksi myös nelari. Ehkä pojassa asuu pieni crossari, eikä lipunmyyjä..
Kävimme tarkastamassa Miehikkälän uuden radan kunnon. Yksi iso lätäkkö löytyy, muuten rata oli kuiva. Perjantaina sitä kuulemma kunnostellaan, joten vappuna on rata kunnossa.
Miehikkälän Moottorikerhon sivuilta löytyy enemmän tietoa radasta!
Kotikylän radallakin kävi Husa kääntymässä. Kuski sai vahingoitettua niin ohjaustangon kuin kylkiluunsa.. Kysymys kuuluukin: Kuka käski mennä kikkailemaan tukkipinoon????
Kohta alkaa kisailutkin. Tällä kertaa passaan huoltonaisen hommat, katsellaan sitten myöhemmin.. Kun tiimin maskottikin on tottunut varikolla oloon.
Kunto kohennellen jatketaan, suojavarusteita aion tässä vielä uusia ja kohta pääsen testaamaan kuinka mopo vie muijaa.. Vai kenties muija mopoa?!
torstai 14. huhtikuuta 2011
Lumi sulaa vauhdilla...
Itse olen toistaiseksi keskittynyt peruskuntokauteen kevyillä nelipyörillä
ja hoitotoimenpiteiden lomassa harjoitellut vatsan sisäänvetämistä, jotta mahtuisi
ajohousut jalkaan.
Pikku hiljaa on aika kaivaa kaapista tennispallot ja alkaa hakemaan voimia nakkeihin,
kun ne onnettomat hävittivät voimansa tässä talven aikana.
Toivottavasti pääsen jo toukokuussa (viimeistään kesäkuussa) kokeilemaan kuranlennätystä
muualtakin kuin vaipoista! ;)
Täytyy sanoa, että polte alkaa kasvaa, kun seuraan täällä miten hanki on mataloitunut ja
kun kuulee, miten naapurikylän rata on kuivunut ja kuulemma Lavangossakin oli niin kiva ajaa.
(niin meidän tiimissä ei sitten tullut totaalista ajotaukoa.. Pyörää on ulkoilutettu..)
Onneksi kumminkin naapurikylän rata on myös kovettunut viime kevättä nopeammin, joten
ei harmita niin paljoa etten ole vielä päässyt ajamaan.
En oikein tykkää sitä betonisesta alustasta, inha alusta kaatuilla ;)
Jos sitten odotellaan oman kylän radan aukenemista.
ja hoitotoimenpiteiden lomassa harjoitellut vatsan sisäänvetämistä, jotta mahtuisi
ajohousut jalkaan.
Pikku hiljaa on aika kaivaa kaapista tennispallot ja alkaa hakemaan voimia nakkeihin,
kun ne onnettomat hävittivät voimansa tässä talven aikana.
Toivottavasti pääsen jo toukokuussa (viimeistään kesäkuussa) kokeilemaan kuranlennätystä
muualtakin kuin vaipoista! ;)
Täytyy sanoa, että polte alkaa kasvaa, kun seuraan täällä miten hanki on mataloitunut ja
kun kuulee, miten naapurikylän rata on kuivunut ja kuulemma Lavangossakin oli niin kiva ajaa.
(niin meidän tiimissä ei sitten tullut totaalista ajotaukoa.. Pyörää on ulkoilutettu..)
Onneksi kumminkin naapurikylän rata on myös kovettunut viime kevättä nopeammin, joten
ei harmita niin paljoa etten ole vielä päässyt ajamaan.
En oikein tykkää sitä betonisesta alustasta, inha alusta kaatuilla ;)
Jos sitten odotellaan oman kylän radan aukenemista.
perjantai 1. huhtikuuta 2011
tiistai 22. maaliskuuta 2011
!!!Naisten MX-leiri!!!!
www.rapakat.fi - sivustolta löytyy tarkemmat tiedot kesäkuun alussa järjestettävästä naisten MX-leiristä!! Huom. leirille voi lähteä tasosta riippumatta :D
Harmi vaan, että on noin aikaisin kesästä.. :S
.. Ja jottei tämä kuulosta syrjinnältä vinkkaan myös tämän:
Terve!
Kesään on vielä aikaa, mutta RCK:n Sixi-joukkue järjestää helatorstaina 2.6.2011 ajoleirin Kouvolan Tykkimäessä. Rata huoltorakennuksineen on varattu pelkästään leiriläisille koko päiväksi.
Vetäjinä ajopäivänä ovat ainakin joukkueen kuskit. Leiri on tarkoitus suorittaa muutamaan eri pisteeseen jaettuna. Pari enduro pistettä, crossipiste ja huoltopiste. Näin saadaan porukka jaettua pienempiin osiin ja kaikilla on mahdollisuus saada henkilökohtaista opetusta/ palautetta.
Huoltopisteeseen tulee Holm Servicestä Markus antamaan vinkkejä iskarieksperttinä.
Alustavasti mukaan otetaan 40 kuljettajaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Määrä voi muuttua suuremmaksi tarpeen mukaan ja mikäli saadaan lisäkouluttajia tarpeisiin. Ratakeskuksesta kyllä löytyy tilaa isommallekin porukalle.
Koska leiri on osa joukkueen varainhankintaa Sixiä varten, osallistumismaksu tulee olemaan 40 euroa / leiriläinen.
Tiedustelut sähköpostilla rck.ry(at)luukku.com
Leiristä tulee vielä lisätietoa lähempänä, mutta tässä alustavat suunnitelmat helatorstaita varten.
T: Jouni
www.rck.fi
Tässä odotellessa yritän löytää uudet polvarit ja ajosaappaat. En tiedä, mikä saappaisiini on iskenyt, mutt ne näyttävät hieman siltä kuin joku metsänpeto olisi iskenyt hampaansa niihin..
Hauskaa kesän odotusta kaikille, kohta lentää kura!!!! =D =D =D
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Huoltonainen kovilla
Jouduin tässä toteamaan etten ole supernainen.
Koville se otti, mutta helpotti kun sen sanoi ääneen ;)
Kaksi päivää kevyttä talkootyötä, kolme päivää jalaton :S
Nyt on meittin tiimillä talvikisat ajettu, onneksi viimeisin kisa, johon kisakuski osallistui toi sen kauan metsästetyn nousun. Ja tällä kertaa se ei jäänyt muutamasta sekunnista kiinni!!!
Vaan noustiin suoraan B:hen.
Huolto oli aivan ekstaasissa tästä suorituksesta, kuskilla pokka piti kuin Räikkösen Kimillä.
Hieman ihmettelen tätä tyyneyttä, koska olisin ainankin itse juoksennellut ympäriinsä hyppien ja hihkuen, jos olisin moiseen suoritukseen kyennyt.
Tietysti meillähän on sanonta: 'Kell' onni on, sen kätkeköön'.
Tällä hetkellä mulla on aikaa lueskella nettiä ja silmiini sattui otsikko: "Mattilalla hyviä uutisia".
Klikkasin sen jutun auki ja iloisin uutinen oli, että Matto oli saanut auttaa raskaana olevalle tyttöystävälleen kengät jalkaan. ???!!!??? ..Olin kuvitellut lukevani kurapyöräuutisia..
Melkein lähdin kommentoimaan tuota, että etpä onpa oikeasti iloista kuulla, että jollakulla muullakin on samoja ongelmia kuin mulla... Onkohan se tyyppivika vai säädöistä kiinni?! ;)))
Kävin viikko sitten kuikuilemassa naapurikylän crossirataa. Siitä on puolet aurattu.
Rata oli hyvännäköisessä kunnossa. Olisi aika makiaa päästä crossaamaan. Onneksi kohta tulee kesä ja crossikin on taas mahdollista.
Ensi kesä varmaan meneekin kuluttaessa lähiratoja.. Päiväunien aikaan ;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)