Oranssi viikonloppu

Viime viikonloppu meni seuratessa enduroleiriä. KTM Nordic oli järkännyt leirityksen kaikille, jotka olivat ostaneet tiettyyn aikaan uuden -10 kotarin. Nämä onnelliset pääsivät sitten treenaamaan Samuli Aron johdolla.
Koska meittin tiimissä sattuu olemaan ko. vuosimallia oleva pyörä, lähdimme leirille. Mun roolini tosin oli taas henkinen tuki/assistentti/huolto. Tosin kerrankin pääsi (sala)kuuntelemaan ohjeita ja tarkkailemaan suorituksia ihan ajan kanssa.
Täytyy kyllä myöntää, että lauantaiaamuna tuntui pahalta, kun muut laittelivat innoissaan ajokamoja niskaan ja vertailivat pyöriään.. Meikä siinä vieressä kateellisena katseli ja mietin, josko onnistuisin lainaamaan Jyskyltä pyörän.. ;)
Ekaksi ryhmä lähti treenaamaan peltoa ja juurakkoa metsässä. Mä lähdin maastopyörän kanssa pelipaikoille ja mennessäni poljeskelin mönkkäriuria ja kuvittelin ajavani moottoroidulla pyörällä ;) Pellolla ojan ylitykset olivat haastavia, koska keulannosto ja etenemisvauhti tulivat suoraan omista lihaksista ;D
Kantosen Oskari neuvoi toista ryhmää ja toista Aro. Menin ensin seuraamaan metsikköryhmän juurten ylitystä. Oli muutes metsikössä muutama juuri!
Porukka siellä sitten intotui hyppimään siltojen yli. Reitillä sillat oli rakennettu reitin suuntaisesti asetetuista puunrungoista ja ne näyttivät oikeasti aika liukkailta ja inhoilta. Niinpä uskaliaimmat ottivat pompun kannosta ja hyppäsivät yli.

Metsiköstä siiryttiin pellolle, missä alkoi itsellä jo ajohalut nosta pilviin. Mietin kävisikö päinsä, että vaihdettaisiin tiimikaverin kanssa rooleja. Kurviajelua kovalla pellolla. Aro näytti kolme eri linjaa, kertoi kuinka itse ajaisi ja sitten ryhmä paineli treenaamaan. Oli kiva seurata vierestä muiden esityksiä, kun näki muidenkin tekevän samoja virheitä kuin itse tekee :P :P Ja oli myös kiva huomata miten porukka korjasi virheensä.
Sitten tulikin aika lähteä toiseen paikkaan treenaamaan ja mä en pysynyt pyörällä perässä. Piti ottaa asfalttisiirtymä ja mennä odottamaan enskakuskeja hiekkamontulle.
Seurailin siellä kun offroadautot ajelivat ristiin rastiin huikeita rinteitä ja kivikkoja. Onpa niissä autoissa makeat äänet!
Sieltä hietikolta löysin Pohjamon Petrin paistamassa makkaraa, onpa omituinen seutu, kun enskatähtiä on ympäri tienoota ;D
Sitten saapuivat leiriläiset, jotka pääsivät treenaamaan mukavaa kivimäkeä. Huh, onneksi en ollut leirillä! Meikällä olisi itku tullut ko. mäessä (jo heti alkumetreillä).
Sieltä sitten tuli porukkaa ylös mäkeä vapaalla tyylillä. Täytyy sanoa, että Aro tuli hienosti ajaen, osa tuli ajaen ja miettien välillä, osa tuli lopun matkaa pyörää työntäen. Joku muksahti nurin ja meinasipa joku jopa keulia itsensä ympäri ihan viime metreillä. Mutta kaikki tulivat rohkeasti eikä yritystä puuttunut!



Kevyen kenttämakkaran jälkeen ryhmä suuntasi treenaamaan kivikkoa ja mä ajoin fillarilla takaisin varikolle odottamaan. Sieltä ne iloiset kuskit sitten aikanaan ilmestyivät, kertoen innoissan miten hienoa kivikkoa oli kierretty.

Seuraavana päivänä aamu oli harmaa ja vettä satoi. Leiri kuitenkin jatkui, kuraisella polulla. Meikäläinen sai jonkun energiapiikin ja painelin pyörällä metsään. Renkaat savessa liiraten etsiskelin enskakuskeja metsästä ja löysinkin!
Kahdessa ryhmässä ne hyppi taas ojissa olevien siltojen yli. Tosin välillä aika huonolla menestyksellä.. Itse olisin varmaan ollut kypärä syvällä mudassa ko. paikassa ilman hyppyäkin..
Ja toisessa treenipisteessä ajettiin kuivalla kankaalla mutkia, hullunkiilto silmässä mieletön kaasutus päällä.
Sieltä porukka siirtyi takaisin hiekkakuopalle, jossa meikä oli ehtinyt jo tovin ihailla makkaranpaistajan vauhdikasta ja taidokasta ajelua.



Hiekkakuopalla kukin sitten ajeli intonsa mukaan. Haastellisin paikka oli varmaankin tuo yllä näkyvä ylitys, joka päällä kääntyy heti oikeaan.
Taisi porukalla olla mukava viikonloppu, reitit olivat ainakin hienot. Oli mullakin ihan kivaa vaikken saanutkaan ajaa.

Uutta reittiä kyntämässä

Kaverit hankkivat metsäaluetta ja hiekkakuoppaa ja ovat nyt rakentaneet paikalle jo eteläisen Suomen suurimman meluvallin ettei "huvilaelämä" häiriinny crossin pärinästä.
Lisäksi ovat erään endurokonkarin kanssa ajaneet reittiä metsään. Sitä on nyt valmiina noin 4 km, mutta tulevaisuudessa pitäisi olla lähempänä kymppiä.
Crossiradasta tulee joku 1500 m.
Olipa jännittävää päräyttää metsään, kun reitti ei todellakaan ollut valmiiksi ajettu. Siellä täällä mättäillä näkyi pientä kaasutusjälkeä, oli myös punaista nauhaa ja risuesteitä.
Kylmiltään vieraalla reitillä tämä urpo sai käsivarret hapoille alta aikayksikön.
Onneksi edellä ajoi tiimikaveri etten ihan eksynyt reitiltä tuijottaessani etulokaria.
Reitti alkoi melkein heti nousta ja laskea kallioita. Löytyi kivoja pykäliä ja pudotuksia sekä tiukkoja kallionousuja käännöksineen. Välillä jahdattiin omaa takalokaria oksien rapstessa kypärään. Välillä piti pysähtyä katkomaan risuja, ettei ketään satu.
Reitillä oli todella kapeita paikkoja, vieressä puu toisella puolella kivi, sinne ja nopea käännös ja kalliota ylös.
Sitten oli myös ojia. Nyt ihan hauskoja, mutta syksyn sateilla niistä voi tulla hieman kärmekustaamaisia maansiirtokoneiden uittopaikkoja.
Pääsihän sitä välillä avaamaan kaasuakin metsätieosuuksilla. Oli oikea kytkin-kaasu tehoharjoitus.
Hyvin huomasi ettei aikoihin ole joutunutkaan keskittymään näin kovasti kytkimenkäyttöön, kun muutaman kerran kesken nousun sammui kone.
Positiivista oli, että ajoin "päin" kallioita rohkeasti, ehkäpä se eräs vuoristo ja siellä heitetty volttikerien karisti pienten kinkareiden pelon ;)
Pääsin jopa erään kinkaman yli, missä pyörä tuli sivusuunnassa kohti kalliota ja keula piti "heittää" sinne :))))))))))))))
Mä olen oppinut jotain!!! Jeeheeehehhee!!
Täytyy kyllä sanoa etten aio ajella ko. reitillä silloin, kun on satanut. Nyt oli kallioilla loistava pito, kun oli kuivaa eivätkä kalliot ole vielä täysin puhtaita. Mutta liukkaalla kelillä voisi taas olla muutama mustelma kankussa ja putki lutussa pyörästä ;)
Mutta sitä crossirataa jään innolla odottamaan. Saattaapi tulla aikas mahtava paikka :D

Tekniikkaa eilen

Tiimin ykköskuski oli viikolla treenaamassa tekniikkaa Samuli Aron opastuksessa ja eilen aamulla aikaisin suuntasimme radalle kertaamaan oppeja.
Ajattelimme, että aamulla olisi hieman viileämpää treenata, mutta eipä tuo keli kovin viileä ollut..
Enskareitin varrella on pehmeästä hiekasta tehty crossipätkä, jolta löytyy hyppyjä. Innostuin itsekin opettelemaan hyppimistä. Pääsin jopa yhden hypyn yli :D Tosin en korkealta ja kovaa, vaan ookoo vauhdilla ja melko matalalta. Saavutushan sekin!!
Uskalsin myös yrittää hyppiä tuplahyppyä. Siihen tosin tulin liian hitaasti.
Ja, kun kuulin että yksi yrityksistäni oli näyttänyt jo aika pelottavalta, ajattelin jättää tuplat rauhaan.
Välillä kokeilin 300cc:tä, että millainen peli se oikein on. Tuntui mukavalta peliltä. Vääntää hieman erilailla kuin miun pikku kottarainen. Muutaman kerran kävi mutkassa hassusti, kun tulin aivan liian hitaasti mutkaan, jalka ei yllä ottamaan vastaan.. Nurinhan siinä mennään! Mutta, mitenkäs tappijalka saa pyörän käyntiin??!!?? Siinä sitä olikin ihmettelemistä. Lopulta kuitenkin onnistuin!

Ei oikein treeni irronnut kun oli todella painostava keli. Parhaani kuitenkin yritin. Aikani hurjasteltuani crossiradalla, oli aika jatkaa matkaa.
Crossiradalla tuli kaasuteltua ja säikäytinkin itseni ajamalla metsään samaa vauhtia. Ei mikään fiksu idea. Piti kaatua kiviin ennen kuin tajusin rauhoittaa tilanteen ja ajella maltilla polkua pitkin.
Hieman harjoiteltiin kivikkopolkua, mikä rullasi mukavasti. Sitten ukkonen yllättikin, joten täytyi siirtyä metsästä varikolle.
Jotta saatiin pyöriin täysi tunti ajoa, pitihän sitä ajella tukeilla vielä jonkun aikaa.
Tukit menivät kuin vettä vaan. Pitää varmaan ensi kerralla ottaa lapio mukaan ja lapioida hiekat pois tukkien reunoilta ;)

Saisi nämä hikikelit jo väistyä ja tulla hieman raikkaammat ilmat ;)
Lopuksi vielä yksi rakeinen otos harjoittelusta :D

Viikkokatsaus

Tällä viikolla tuli ajettua kaksi kertaa naapurikylän tasaisissa maisemissa.
Ei ole mäkiä matkalla, mikä oli välillä ihan tervetullutta vaihtelua ;)
Tiistaina lenkille lähtö tapahtui mun johtaessa ja tiimikaverin peesatessa. Että osaa olla ärsyttävää!! Ei vaan voi mitään, mutta jotenkin se vaan hermostuttaa, kun tietää, että takana ajaa tyyppi, joka antaa todella suoraa palutetta ajosta ;D
Polku on todella kapeaa ja siinä menee periaatteessa ainoastaan yksi ura, joka on todella syvä. Alun kivistä polkua ajellessa tuntui, ettei tästä tule mitään. Yritin muistaa katsella linjoja sekä muistaa, että kiviä päin voi ajaa. Yhdessä kohtaa sitten meni nurin, kun täräytin päin isoa kiveä, pyörä nousi hyvin ja olisi jopa jatkanut matkaa ellen olisi menettänyt uskoani.. Ja sinne mä sitten pötkähdin kivien väliin.
Kivisemmän osuuden jälkeen tulee mukavaa ja vauhdikasta kurvailua kankaalla. Kivikon jälkeen on ihan mahtavaa availla kaasua. Tällä kertaa meni kurvitkin ihan hyvin, en joutunut pudottamaan vauhtia nollaan. Kuitenkin kävi niin, että kädet alkoivat mennä tukkoon. Näin ei ole käynyt aikoihin, mutta eipä tuo tiimikaverikaan ole mua aikoihin hiillostanut. Yllätyksekseni sain positiivista palautetta metsässä. On kuulemma vauhti kasvanut! No, sitä varmaan tarttui edellisviikon nopeasta reeniseurasta :) :)
Seuraavana päivänä ajo sitten takkusi hieman. Alkoi jo ajokerrat painaa kropassa. Tällä kertaa kivikoista selvisin helpommin ja suorastaan innostuin hiekkapatikoista. Ne on hauskoja ajaa, kunhan ei lähde jakelemaan kohti puita ;)
Yritin myös mennä ajamaan crossia, mutta en tykkää yhtään naapurikylän kivenkovasta radasta. Tosin, jos siellä oppisi ajamaan, ei tarvitsisi jännittää enää mitään.
Mutta ei oikein napannut crossitella, joten ajelin kahdeksikkoa. Harmi ettei kukaan nähnyt, kun se tuntui sujuvan jo paljon paremmin.

Naisenergiaa!!

Kolmas kerta toden sanoo, taas mentiin!
Tänään mentiin treenaamaan tyttöporukalla ja päästiin hauskalle reitille.
Reitiltä löytyy jokaiselle jotakin, on tiukkaa puunkiertoa, kangasmaastoa, hakkuuaukeaa kivillä höystettynä, kivikkoa ja, jos on oikein huimapää löytyy haasteellisia kallioita.
Tänään sain seurata miten ajaa sellaiset naiset, jotka osaa ajaa. On se vaan hienoa katseltavaa. Pölypilvi vaan nousi, kun nämä naiset painelivat metsään kuin myrskytuuli. Ekalla kiekalla nähtiin, kun me hitaammat tulimme perässä ja meitä jäätiin odottelemaan ettemme eksy matkalla.
Toisella kierroksella ehdin nähdä alussa selät ja that's it. Mutta oma ajo on se mihin keskitytään, vaikka välillä onkin hieno ihailla muiden menoa.
Pyörä tuntui tänään valtavan hyvältä ja alkoi vauhtikin nousta. Taitaa olla totta se, että iskareita säätämällä saattaa ajat parantua ;D
Hiekkakankaalla kurvailin ihan onnessani. Kerran tuli muistutus omasta kuolevaisuudestani, kun osui jalkatappi kantoon ja lähdettiin hieman heittelemään pyörän kanssa. Säikähdyksellä selvisin ja matka jatkui, tosin hieman rauhallisemmin.
Kurviajo on edelleenkin melkoisen surkeaa. Tosin välillä jopa onnistuin pitämään kaasu tasaisena kurvista lähtiessä.. Mutta napakat jarrutukset vaativat kyllä paljon harjoittelua.
Hakkuuaukella joutui aluksi hieman hakemaan oikeaa vaihdetta ja etenemisvauhtia. Samoin kivisillä nousuilla ja laskuilla oli ajaminen hieman tökkivää.
Ajo tuntui todella hyvältä, vaikka luulin kehon olevan jo hieman väsynyt. Höpsistä, pyörän päälle kun pääsi ei väsy tuntunut missään!
Poikkesin myös neitilenkiltä kivikkoon, mikä oli jokseenkin mielenkiintoinen pätkä.
Kiveä löytyi ja kääntelyä. Jurnutin tulemaan, tyyli ei ollut kaunis, mutta etenin ;)
Sitten tuli eteen "jyrkänne". Näytti siltä, että kallio loppuu kuin leikaten. En uskaltanut ajaa suoraan, kun luulin eksyneeni reitiltä, hehhehh. Piti sammuttaa mopo ja käydä kurkkimassa, että mihinkä mun pitäisi oikein ajaa. Ja kyllä vaan! Suoraan se jatkui, mutta ei se loppujen lopuksi mikään äkkijyrkkä pudotus ollut ;)
Valtaisan hauska ajopäivä. Kiitos seuralaisille!
PS. Vaikka yritin uskotella itselleni, että ajovaatteiden pesemättä jättäminen tuo vauhtia.. Seuran menetyksen pelossa olen äsken pessyt ne kuteet!! Jopa polvarit!