Bumerangi efekti

Palasin tänään eiliselle näyttämölle, vaikka olo oli hieman nuutunut.
Hieman sain pyörään säätöapuja ja nyt on iskarit pehmeämmät.
Niitä sitten testailin, ensin crossiradalla ja sitten enduropolulla.
Tänään oli huikea päivä, radalla oli naisia melkeistään enemmistö,
endurosiskoja oli kerääntynyt samalle radalle. Hienoa, kun välillä tavataan :)
Naiset tulee puskista ;D
Crossirata oli melkoisen liukas ja ekalla kiekalla kävi pyörä kupeellaan mutkassa.
Niinpä seurasinkin muita pirkkoja metsään. Ilokseni sain huomata, että ajon kulkiessa pysyin kyydissä :)
Ja sitten alkoi hölmöily. En tiedä, mikä vikana, mutta pyörä sammui kolme kertaa.. Ja yksi hiekkainen jyrkkämäki palautti mut bumerangina alas. Ei vaan mennyt tänään vaikka eilen meni :S :S
Jouduin nousemaan mäen toisesta kohtaa, kun yritykseni päästä hiekkamäki ylös oli melkoisen ponneton. Köröttelin hieman oikein takaisin varikolle, kun ei enää jaksanu..
Menin sitten höpöttelemään muiden kanssa. Aikani höpöteltyäni päätin siirtyä crossiradan puoleen. Hih, mun pyörä ihan hyppi! Tosin amatöörimoka tuli tehtyä. Olin varikolla laittanut bensahanan kiinni, kun kuvittelin lähteväni kotiin..
No, pyörähän uuvahti mutkaan. Luulin, että multa meni tulppa, kunnes tajusin oman jekkuni. Hana päälle ja kaasua! Oli hauska kurvailla radalla. Tosin muutamasta kohdin oli aika haastavaa. S-mutka täynnä juoksuhiekkaa.. Meni meno aika vaivalloiseksi. Olisi ehkä pitänyt käyttää sitä kaasua.
Hieman vaati totuttelua myös pehmeämpi pyöräni. Onpas jännää, kun ei edetä jäykästi.
Tänään oli kyllä hieman jähmeä olo. Ehkei ole niin järkevää ajaa monena päivänä peräkkäin. Ainakaan näin kuumassa.. Mutta huomenna se varmistuu, onko asiassa järkeä vai ei.

2h reeni

Viime viikonloppuna tein kesäloma reissun, minnepä muuallekkaan kuin enskakisoihin. Homman nimi oli huolto. Onneksi sää oli mukava, vaikkakin aamu oli hieman viileä, mutta kuskeillehan se oli hyvä juttu.
Huollossa onnistuin täydellisesti ja onnekseni oli mukana mukavaa seuraa. Hassu kisa sinällään, että kuskeilla oli ollut aikaa makoilla melkein tunti nurmikolla kesken kisan, odottaen omaa at aikaa.. Vähemmän hassu kisa siinä mielessä, että ekalla mk:lla oli tullut kuskeja vastaan. Tuppasivat eksymään reitillä :S
Tänään pääsin itse ajohommiin. Meillä oli seuran yhteistreenit ja homman nimi oli "2h tyhjennysajo". Arvatenkin treenattiin cc-kisaa varten. Munkin piti ottaa osaa tuleviin kinkerihin, mutta peruin kuitenkin osallistumiseni. Mielestäni oma peruskuntoni ei ole vaadittavalla tasolla kisaan enkä halua lähteä taistelemaan selvitymisestä. Eikä Daamiluokan tunnin ajo taas tunnu niin kiinnostavalta. Kun CC:n ideahan on tuo 2 tuntia.
Tänään meitä ei montaa ollut ja jonossa lähdettiin. Onnekseni olin se hännänhuippu hitaimpana osaanottajana. Lähdin reippain mielin etenemään ja ajo tuntui hyvältä. Alku pätkä on jouhevaa menoa hiekalla, crossiradan tynkää ja sitten alkaa nousu rinteelle. Ekassa kunnon nousussa hyytyi vauhti, jolloin jouduin ylimääräiseen kytkimenkäyttö harjoitukseen, mutta taidolla siitä selvitään! ;) Hieman tämä vauhdikas eteneminen kostautui kuin isojen mäkien viimeisessä, 4:ssä mäessä, jossa on kaarretta, kävi hassusti. Aivan viimeisessä kinkamassa, jo melkein mäen päällä, nosti kottarainen keulaa ja muksahdin nurin. Ihan pe..stä. En meinannut saada pyörää ylös, kun aina lipsahdin kenolleen. Takaa tuli joku kuski ja päätin etten voi pilata toisen ajoa, nyt on vaan edettävä. Niinpä pääsin jatkamaan, tosin täysin hapoilla. Mua oksetti ja pyörrytti ja linssit oli huurussa.
Selvisin kuitenkin huoltoon, jossa tankkailin hieman urheilujuomaa ja vettä. Kunnes oli aika jatkaa matkaa.
Hehheh, musta varmaan alkaa löytyä pieni endurokuski, koska ajo parani. Mäet mentiin ajamalla ylös, kurvat ajettiin kiemurtelematta ja kivikko ryskättiin läpi :D :D
Tai sitten se taikajuoma toi uusia voimia.
Yhteistuloksenani oli 3 kierrosta, mikä toi hyvän fiiliksen. Olisin voinut ajaa vielä neljännenkin, kun aloin innostumaan, mutta päätin jättää paukkuja huomiseen.
Harmikseni tajusin, että mä kurvasin varikolle liian aikaisin ja tulos oli keskeytys :( Eihän sitä käyvillä koneilla keskeytetä! Paitsi meikä joka ei vaan tajunnu..
Mä olin tosi iloinen kun ajoin n. 31 min/kierros. Jopa se eka, missä painin pyörän kanssa meni ajallisesti hyvin. Se oli meinaan nopeampi kuin viimeinen kierros, jonka luulin menneen todella hyvin.
Mä iloitsen mun ajoistani, koska reilu vuosi sitten sama lenkki kesti apaut tunnin.
Muille hävisin yli kymmenellä minuutilla per kierros, mutta sepä ei haittaa.

Puhhuijjaaa!!

Viime ajeluiden jälkeen olen yksinäni mietiskellyt ja kyseenalaistanut koko harrastukseni järkevyyden. Miksi ihmeessä ihminen raahautuu kaatuilemaan metsään ja hikoilemaan saavikaupalla?!
Motocrossi oli niin paljon "helpompaa", ei pyörän raahamista kivikossa, ei lentelyä rinteiltä, ei suunnattomia mustelmia eri puolilla kehoa (ainakaan kannoista tai kalliosta). Niin, miksi ihmeessä sinne metsään pitää mennä???
Tänään en olisi millään halunnut lähteä mopoilemaan, mutta tiimikaveri tarvitsi ajoseuraa, kun on viikonloppuna kisat ja piti kokeilla pelittääkö kaikki.
No, raahasin kottaraisen ja itseni autoon. Yritin valaa itseeni positiivista mieltä, tai ainakin nollata kaikki negatiiviset asiat, etten ainakaan röntyilisi negatiivisen asenteen vuoksi.
Kun vihdoin sain ajokamat päälle ja pyörän polkaistua käyntiin, alkoi fiilis hieman valostua. Siinä vaiheessa, kun pääsin rapakivelle, jonka alta reitti kääntyy 90 astetta ja muistin, kuinka ekalla kertaa ko. reitillä vetäisin suoraan ja makasin horsmissa, alkoi pieni hymy ilmaantua. "Ha, teille horsmat! Tällä kertaa saatte olla rauhassa!", hihkaisi hän. Matka jatkui. Paikka paikoin reitti oli hankala ajaa, kun heinikko oli kasvanut polun päälle eikä oikein nähnyt minne mennään. Sitten tuli pieni kallionousu, jota en viime kesänä uskaltanut ajaa, kun jäin puunjuureen kiinni ja lensin nurin. En tällä kertaa!!! Sehän meni ylös kuin vettä vaan!!
Reitin tullessa metsässä kivikkoiselle polulle, muistin jälleen ekan kerran ko. reitillä.. Tässä kohtaa meinasin jo oksentaa.. Nyt ei käytä edes lähellä ;)
Ohitin myös loivan kallionousun, jolla koin ekaa kertaa elämässäni "puupersuksen" maatessani kannon päällä pyörä sylissä. Ajoin vain ohi =)
Jäin odottelemaan suurta mäkeä, jonne jäin jumiin. Suureksi yllätyksekseni huomasin kuusikon hävinneen ja mäki olikin suurella hakkuuaukella. Katselin kun tiimi kaveri kelasi mäkeä ylös monta kertaa ja sitten olikin mun vuoroni. Eihän siinä mäessä ollut edes ongelmia.
Ajelun jälkeen tajusin tulleeni jo huiman harppauksen eteenpäin viime kesästä. Virheitä tulee, mutta kyllä sitä koko ajan oppiikin. Syy miksi sinne metsään menee, on yksinkertaisesti se, että lajin haastavuus on se juttu, mikä siitä tekee niin hienon.
Varikolla nähtiinkin sitten hymyileva enska-Pirkko. Eikä se hikikään haittaa, ei mulla mee meikit sekaisin, kun niitä ei oo!! Ja letin saa aina kuntoon sukeltamalla järveen ajon jälkeen.

Sateen jälkeen tulee aina poutasää!

(hieman on nokka murtunut)

Ja silloin on hyvä suunnata sateen kastelemalle oman kylän hiekkaradalle!!
Suunnatonta pölypilveä en saanut aikaiseksi, tai en ainankaan saanut kierroksella kiinni omaa pölypilveäni ;)
Yks tuttu kerran tokaisi, ettei tykkää endurosta, koska se on yksinäisten miesten laji. No, ei se motocrossikaan aina kovin sosiaalista ole! Tänään olin ihan yksin ajamassa.
Ajoin ensin 15 min ja pidin pienen juomatauon. Sitten taas 15 min ja pikku tauko ja vielä kolmas samanlainen. Neljäs ajovuoro menikin sitten melkein puolituntiseksi.
Koko ajan into kasvoi ja kasvoi. Oli vaan niin hurjan hianoa ajaa crossia.

Ekalla kiekalla ajoin ekan kierroksen varovasti, kun en ole aikoihin ko. radalla käynyt. Onnekseni ajelin rauhallisesti, vaikkakin liian nopeasti ekaan "uuteen nyppyyn". Kiesus! Meinasi tulla kalsaripyykkiä. Oli pikkaisen terävä nyppy, tulin ihan ryömimisvauhtia ja kun keulaputosi nypyltä, olivat jalat melkein taivasta kohti.
Olen huomannut käyttäväni omia kuvauksiani radoista ja siellä olevista pateista, kurveista jne. Päätin tällä kertaa kuvittaa nypyt, jotta näkee, mitä miä tarkoitan, eli tappajanyppy:

(kjäh, kjäh, ei toi patti näytä miltään näissä kuvissa..)
Jouduin ottamaan vauhdin kokonaan pois lähtiessäni ylittämään tätä. Ei vaan pää kestä, eikä varmaan kroppakaan, hypätä.
Ekan jälkeen tulee toinen inhimillisempi patti ja sen jälkeen pieni pöytä. Näillä kahdella muulla patilla uskalsin kaasuttaa ja päästää renkaat ilmaan. Eka vaan on paha.

Ko. paikka "väärästä" suunnasta katsottuna:


Tänään oli kurvitreenipäivä. Joka kurvin ajoin tarkasti, yritin tehdä parhaani niin kallistuksen kuin kaasun kanssa. Kurviin tulin vauhdilla, napakka jarrutus vasta kurvissa, ei puolessa välissä suoraa. Itsestäni tuntui, että osa niistä meni jo hyvinkin, kun pääasiallisesti käyttämäni vaihteet olivat 3 ja 4. (paitsi ykkösellä tappajanyppyyn ;) Ja kurvasta ulostultaessa se kaasu auki!!
Viiletin aivan innoissani radalla ja välillä täytyi ihan muistuttaa itseään ettei ala liikaa leikkimään, kun apuja ei ole lähellä, jos tulee iso pipi.
Mutta kierros kierrokselta tulin hyppyihin kovempaa (paitsi tappajanyppyyn). Ja hihkuin innosta, kun pyörä hypähti.
Tosin hyppyjen nokat olivat jo aika päivää sitten tuhoutuneet..(munonneksenihehehehe) Maa-aines ei oikein ole parhainta hyppyjen rakentamiseen, joten ne eivät kovin raskata kulutusta kestä.
Hauskaa hiekkapattia radalta löytyy. Tykkään!!!
Ennen viimeistä settiä piti käydä katsomassa uusi junnujen rata. Hitsi, meittin kylällähän on hiano rata junnuille! Se on aika pitkäkin. Hauskaa tiukkaa kurvia ja pikku hyppyjä. Sitten varikolle kurvasi auto, joten pakenin paikalta takaisin crossin pariin.
Ajon päätin lopettaa, kun yhdessä kurvassa muksahdin nurin ja TAAS katkesi jarrukahva :( Mun täytyy poistaa noi mun karjaraudat käytöstä. Aina kun mulla menee pyörä nurin, raudat katkaisee kahvan. Tulee hitsin kalliksi näillä muksahduksilla.
Mutta mitä tilalle?!

Päivän hassuin juttu oli, kun pysähdyin jutskaamaan radalle tulleiden poikien kanssa. Äijät ajeli vuoronperään Pitprolla junnuradalla. Kerroin heille, että mäkin mietin silloin pyörää hankkiessani että ostaisin Pitpron, mutta ajatus kuoli ko. vehkeen pelottavuuteen. Pojat kattoi mua ja kävivät nauramaan. "Eiks toi sit muka oo pelottava?" Kuului kysymys. Sitten oli mun vuoro nauraa: "Ai, mun pikku kottarainen?" Vai pyörän päällä ollut täti.. ;D

Loman aloitus

(kuva ei ole eiliseltä)
Aika moni on varmaankin viihtynyt terasseilla näillä keleillä. Miä ajattelin aloittaa kesälomani leppoisasti enskalla. Aikainen aloitus lauantaiaamuna, jolloin keli oli hieman viileämpi ja taivas pilvinen.
Tiedossa oli hiekkamäkiä, reittiä maakivineen, puunkiertoa ja pehmeää hiekkaa. Sinne siis! Ekalla kiekalla (kiekka n. 10km, tietääkseni) tavoitteeni oli ajaa ilman mitään kädenravistelu taukoja, jos alkaa hapottaa niin, sitten mennään vieläkin hitaammin.
Alku oli hidasta puunkiertoa ja sainkin olla tarkkana, että muistin kiertää ne puut. Siitä sitten alkoi aivotoiminta ja kroppa vetreytymään ja ajo tuntui hauskalta. Hieman joutui miettimään ajovauhtia, mikä olisi sopiva etenemisnopeus..
Reitti kun on välillä hidasta ja välillä todella vauhdikasta. Pitäisi muistaa kääntää heti kahvaa, kun saapuu vauhdikkaalle pätkälle eikä röpöttää menemään.
Kierros menikin suhteellisen hyvin, ei kaatumisia eikä jumimisia. Ainoastaan pitkään, viistoon hiekkamäkeen saapuminen ei onnistunut. Mäkiä ajettaessahan pitäisi alhaalta valita ajolinja, pysyä päätöksessään ja ajaa ylös.
Minäpä katseli alhaalta ajolinjoja: Joko suoraan ylös ja ylärinnettä pitkin kohti viimeistä pientä nousua, tai: Viistosti ylös koko ajan nousten.
Valitsin viistosti, mutta rupesin kesken matkan arpomaan.. Vauhti hidastui, takarengas valahti reitiltä ja sitten vauhti loppui. Ei auttanut muu kuin laskea pyörää alas, kääntää se ja ajaa hakemaan vauhtia. Sitten palasin kovemmalla vauhdilla, ilman arpajaisia ja ylös asti =D Ekaa kertaa sain rinteessä käännettyä pyörän ihan ite!!!!
Matka jatkui varikolle asti ilman kommelluksia, vaikka kivisellä polulla tuntui välillä jähmeyttä näpeissä.
Toinen kiekka olikin sitten tuskien taival. Kaikki meni pieleen. Puunkierrossa meinasin ottaa osumaa tuon tuosta. Yhdessä isossa mäessä meni tulppa.. Olisi ollut vain muutama metri mäen päälle :( Sitten painin pyörän ympäri ja laski alas vaihtamaan tulppaa. Hiki valui aivan noroina ja tuntui siltä, että saatan lisätä kesänhukkumistilastoja. Toisin olemalla ainut joka hukkuu vedettömällä hiekkakuopalla ;D
Tulpan vaihto sujui rutiinilla ja matka jatkui. Reitille oli ilmestynyt tuttu kivien heittelijä ja siinä sitten tajusin tuijottavani taas etulokariin, ku huomasin henkilön vasta metrin päästä. Meni ihan järkytyksellä kiviränni alas ilman mopon sammuttamista ;)
Siitä alas ja yritin seuraavaa mäkeä ylös. Hyvä vauhti, nyt sitä mennään!! Ja mitä h..a! Melkein ylhäällä.. Vauhti tyssäsi ja lensin nurin. Takaperin kuperkeikalla kuski ympäri. Ja taas väännettiin mopoa alas. Ajattelin siinä sitten, että oikaisempa tuohon ja jatkan matkaa.. Oikaisin sitten reitin alkuun!
Matka jatkui siis melkein alusta uudelleen, vaan sen takia etten viitsinyt ottaa uudelleen vauhtia ja ajaa sitä mäkeä ylös. Ihme idea!
Ehdin vielä tappaa vauhdin yhdessä pitkässä mäessä, jonne ennätti paikalle myös tiimikaveri, joka kyseli pääsenkö mäen ylös. Katsellessani toisen valitsemaa ajolinjaa kirosin mielessäni, miten tyhmän valinnan olin itse tehnyt ja totesin ääneen etten pääse mäkeä ylös... Ennen kuin käynnistän moponi ja yritän! Pari sammutusta, sitten löytyi oikea kohta kaasulle ja kytkimellä avittae matka jatkui :)
Pidennettyäni toista kierrosta huomattavasti, pääsin kuitenkin oikeita polkuja pitkin takaisin varikolle.
Kuumuus alkoi jo verottaa, mutta yritin rohkeasti vielä kolmatta kierrosta. Hieman heikotti, mutta ajattelin sen johtuvan vain huonosta kunnosta, joten päätin jatkaa. Kunnes kaaduin ihan helpossa paikassa ja mopoa nostaessani ei enää tuntunutkaan niin kivalta.
Palasin tietä pitkin varikolle, jossa vedin 1½litraa vettä ja päätin kokeilla rossia vielä lopuksi. Muuten hauskaa ajella rossia, mutta harmittaa kun kurvat menee huonosti. Pystäyn itseltäni vauhdin kokonaan, mikä hidastaa aivan tolkuttomasti. Nyt pitää ottaa tekniikkareeni tosissaan!!
Sitten se alkoi.. Kivan ajelun jälkeen iski päänsärky, kylmä hiki, oksetus, krampit. Loppupäivä pilalla. Vaan sen takia, etten muistanut huolehtia riittävästä kivennäisaineiden ja mineraalien saannista. Siihen on syy, miksi aamupuuroon laitetaan suolaa!!
Tällaisilla helteillä ei pelkkä vesi riitä, kun ajoaikaa kertyy 1½h ja hikoilee varusteet läpimäriksi. Natriumin, kaliumin, magnesiumin ja kloorin saaminen tulisi turvata, joko kaupan urheilujuomalla tai sitten tekemällä itse:
3 reilua lusikallista kotimaista hunajaa
0.3 dl sitruunamehua
1/4 tl suolaa
9 dl vettä
Tosin itse parantelin oloani eilen sekoittamalla kuumaan veteen hunajaa ja merisuolaa. Ei siihen sitruunamehua tarvinut.
Tänään piti lähteä ajamaan, mutta olo on heikko eikä uusi hikoilu varmaankaan auttaisi.

Hellettä pakoon.. Mopolla!!

Tänään oli iltalenkin paikka. Naapurikylälle mentiin ja vitsi, mulla oli hauskaa!!
Siitä crossiradasta en oikein tykänny se on kivikova ja hypyt on tehty aivan karmeiksi.
Siinä sitten pyörittelin muutamat kierrokset ja kahdeksikot, kunnes hauskuus pääsi alkuun.
Naapurikylän reittiä, jolla talvella ajettiin, ei ole tullut ajettua, sitten talven.
Se oli kyllä hauskaa. Urat on kyllä syviä ja reitti paikoin todella kapea.. Kunnostuksen tarpeessa.. Kuitenkin kura oli kuivunut ja kivistä uraa oli kiva ajella.
Parasta reitillä oli kyllä hiekkainen kangas, jossa lenkki kurvailee. Jopa niin hauskaa, että heitin siellä muutaman ylimääräisen kierroksen, kun en tiennyt mistä lenkki jatkuu eteenpäin.
Onneksi kekkasin oikean reitin ja pääsin jatkamaan matkaa. Olin varikolla uhonnut tiimikaverille, että ohitan sen metsässä, jos ei suunsoitto lopu.. Sain tilaisuuteni!
Tosin se oli jäänyt odottamaan mua pätkälle, kun se eksyminen hieman viivästytti mun etenemistä.. Käänsin kahvasta ja ajoin vaan ohi ;)
Varikolla olin aivan täpinöissäni, uudelle kiekalle, mutta kukaan ei sitten lähtenyt mukaan =( Ajattelin ajaa itssekseni reitin läpi, mutta kankaalla mietin, entäs jos jotain käy.. Ja ajelin takaisin varikolle.
Yritin uudelleen crossailla, mutta naapurikylän rata ei vaan nappaa. Niihin hyppyihin, kun ei uskalla tulla kuin ryömimällä. Syynä on se etten tiedä kuinka laskeudun, jos oikein hyppään ilmaan asti. Siellä kivikovalla radalla, kun helposti hajoaa joko muija tai pyörä, tai molemmat. Odotan vesisadetta, ees pientä tihkua, jotta pääsisin kotikylän hiekkaradalle..
Ajosta suoraan kotirantaan uimaan. Nyt jaksaa taas yhden työpäivän ;) Maaginen luku tänään on 3.

Hiki, hiki, hiki

Päätin lopullisesti karistaa kroppaani vaivanneen kesäflunssan jätämällä sen riesaksi naapurikylän mettään. Kaksi vuorokautta nukuttuani tunsin oloni pirteämmäksi, joten ei muuta kuin aurinko paistetta karkuun metsän siimekseen ;)
Hiekkateitä ajellessa tuntui ihanan viilentävä viima.
Kivikkopolulla viima katosi, kun röykytti menemään. Keskityin tarkoituksella puhtaaseen ajoon, en niinkään vauhtiin. Pidin huolen siitä, että pikku kottarainen puski päin ja yli kivien sammumatta, kaatumatta ja hyytymättä.
Vähän jouduin jättäytymään muista (jepjep ;), kun pöllyttivät ilkeästi kuivaa maa-ainesta. Eihän siellä nähnyt mitään!
Seuraava kohde oli perus mettäpolku kivineen. Ojan ylityksen vedin reippaasti ja kuvittelin olevani oikeilla jäljillä.. No, en ihan! Muut olivat tehneet tiukan kaarroksen ojan jälkeen ja miä vedin suoraan kunnon tukkisavottaan. Eka tukki ylittyi muutaman mietinnän jälkeen. Kiitos Samuli Aron lehdessä olleiden loistavien ajo neuvojen! Ja iso kiitos myös henkilökohtaiselle urheilutsykolokilleni, joka istui olkapäällä ja kehoitti jatkamaan.
Osasin jopa vedättää sillä kytkimellä :D
Ekaa tukkia seurasi tiukka käännös, heti ja meikä tietty ihan väärillä raiteilla. Siinä jouduinkin tovin miettimään mitä teen ja toisenkin tovin. Ja hiki meinasi hukuttaa mut siihen paikkaan. Tässä kohdin jouduin valitettavasti turvautumaan tiimikaverin apuun.
Sitten seurasi päivän kohokohta, jonne päädyin vahingossa. Mulle kyllä kerrottiin, minne piti ajaa, mutta ajoin muiden perässä sitten kallioisemmalle lenkille.
Sorakuopalta ylös ja kohti kallioita. Vähän ylös ja vähän alas, ei paha. Sitten tuli paha. Lonkassani oleva violetti Aasian kartta vinkaisi nähdessään kinkaman. Mulla meni pupu pöksyyn ja vauhti tyrehtyi. Siinä oli sitten kottarainen keula kalliolla pystysuorassa asennossa ja meikä vieressä miettien, että mitähän nyt..
Otin pyörän alas, katsoin viereen ja näin viiston linjan puunjuurta pitkin ylös.
Kankkua vihloi ajatus uusista kellahduksista kiviin, joten ajattelin taluttaa pyörän ylös. Melkein siinä onnistuinkin.. Kunnes en enää päässytkään pyörän päälle ja se ¤#*# valui taas pystysuoraan asentoon.
Voi elämä! Musta ei koskaan tule enskakuskia :S Ei oo tosi, että oon näin käsi. Ja nää kalliokinkamat.. Trial-miesten hommii! Mähän en lähde hyppimään kallioita sukkahousuissa..
Onnekseni apujoukot löysivät mut ja saatiin kottarainen matkaan. Kalliot sitten sujuivatkin ;) Kannatti manata. Yhden nousun alla jouduin hieman peruuttamaan saadakseni kunnon vauhdin ylös asti.
Sitten tuli päivän pahin.. Tukki kalliolla. Sinne mut sit jätettiin. Ykkönen häipyi ja meikä istuu mopon päällä ja miettii, mitähän nyt. Olkapäällä istuva tsyyggis katsoi mua omalla tyylillään ja tiesin, että nyt mennään. Jos kohtaat pelkosi, niin ei ne enää sen jälkeen pelota =)
Eikä siinä tukissa sitten loppupeleissä mitään ollutkaan ;)
Tosin tämän episodin johdosta yksi oli jo lähtenyt kotiin, kun toinen aiheuttaa ylimääräistä hikoilua istuessaan tukin edessä mettässä...
Pääsin mäkin iloisin mielin pois, kävin jopa uimassa luonnonvedessä. Oli jo aikakin heittää talviturkki!
Ja kesäflussa toivottavasti jäi sinne metsään.. Huomenna tiedän tarkemmin.
Hikistä ajokesää kaikille!!!

Läski tummuu

Aurinko paistaa, on lämmin ja kesä on kauneimmillaan. Monet suuntaavat rannalle ja hankkivat kauniin rusketuksen. Toisilla taas nahka palaa auringossa. Minä taas en moisesta ihosyövän hankkimisesta piittaa. Elän terveellisesti, pukemalla päälleni kaikki mahdolliset suojat, pitkähihaisen paidan, pitkät housut ja varrelliset saappaat. Ainut miinuspuoli on, että ajolaseissa ei ole suojakerrointa.
Toisten innostuessa hankkimistaan rusketusraidosta, olen itse vähemmän iloinen ihon tummumisesta. Niin käy välillä ja niin kävi tänään.
Mentiin mulle ekaa kertaa kesäkelillä lenkille, jolla ajeltiin talvella. Ennakkoon tiesin, että kalliota löytyy ja pitäisi osata käyttää sitä kytkintä ja nostaa keulaa.
Itse itseäni tsempaten lähdin jonon toiseksi viimeisenä matkaan. Team "Punsan" toinen vararengas tuli perässä. Alku oli jouhevaa mutkittelua ja vauhti oli ihan mukava. Sitten alkoi kallioita näkyä mentiin ylös ja alas ilman mitään ylimääräistä ohjelmaa. Kunnes lopulta pääsin kohtaan, jossa taistelin jo talvella. Mutkasta vauhti ja kallion nyppylään. Joo, joo tiedetään!! Mut mitä kävikään..
Mä otin vauhtia, ajoin kohti kalliota ja kuinka ollakkaan melkein kallion laella usko loppui. Tein tyhmän kaasutuksen --) Keula pystyyn ja muija alas. Melkein tulin kuin tönkkö suolattu muikku, mutta ennen lopullista iskua heitin lonkan eteen.
Suoraan kiveen. Onneksi en ole 80 v., olisi varmaan tullut murtuma. Nyt ei murtunut kuin itseluottamus. Uusi yritys meni jo lähtiessä pieleen, kun ei ollut sitä yritystä. Häveten joudun toteamaan, että vaadin tukihenkilöä ajamaan pyörän ylös. Annoin kivun edessä periksi, murrrr >:/
Loppuun kuitenkin ajoin. Pienen helpotuksen tein, kun lopussa tuijottelin eturengasta ja unohdin kääntyä n. metriselle kinkamalle, josta olisi päässyt hypäytysnyppylälle.
Jouduin hieman analysoimaan sössimistäni ennen uutta yritystä. Miten mä sitten ne muut kalliot pääsin, miksi en tätä yhtä. Damn, periksi ei anneta, vaikka korvienväli haluaisikin antaa!
Miten voi olla mahdollista, kun johonkin paikkaan sattuu, niin sen samanpaikan iskee sitten tantereeseen useamman kerran, kaatumalla tyhmästi!?! Eihän mun pitäny näissä kaatua.. (Mutkassa, suoralla päin puuta ja nurin, mutkassa)
Tiimikaveri oli jäänyt odottamaan pikkukotarilla tulevaa viitapirua antaakseen tukea uuteen yritykseen. Huomasin äijän ja mitä tein, kaaduin taas tyhmästi lyöden taas sen lonkan kiveen. Kyyneleet lensi ja alkoi oikeasti ottamaan pattiin. Sekä tahaton itku, että sössiminen. ..Mut, mua sattui.. "Kakkelin marjat! Kokoa itsesi nainen.", sanoin ja vedin syvään henkeä, mopolla vauhtia ja sen hiton nyppylän päälle!!!!!!
Jababababababababababa, ASIAA! Osaanhan mä, kun vaan tahdon!
Endurossa sattuu ja tapahtuu, joskus nahka saa uutta väriä, mutta kivaa se on! ..Mitä nyt kannon nokassa välillä testataan sinnikkyyttä/hulluutta/intoa...