Juhannuspäivän endurofestivaalit

Perinteita noudattaen juhannuspäivänä kuuluu hikoilla enskapolulla ;)
Ja sääennusteista huolimatta keli oli aurinkoinen ja todella lämmin. Hiki irtosi ja pitikin välillä kaasuttaa menemään, että edes hieman tuuletus pelaisi.
Kävin kääntymässä hiekkamäillä. Mäet menevät ylös loistavasti, edelleenkin!
Vaikka toissapäivänä oli paluu todellisuuteen, ei se haittanut menoa tänään. Olin henkisesti balanssissa taitojeni kanssa. Kuten eräs viksu totesikin varikolla "Meissä kaikissa asuu pieni enskakuski". Eli eihän tätä leikkiä voi muutaman kolauksen takia jättää kesken.
Ensimmäinen kierros oli hapuilevaa menoa. Kurvit mokailin kunnolla ja nostelin välillä pyörääkin. Jouduin harmikseni toteamaan, että vauhditta kurviin meno ei tuota haluttua tulosta, vaan pyörä menee nurin. Varikolla hiki virtasi suorastaan puroina ja mietinkin, että pitääkö kohta tyhjentää ajosaappaat..
Sen jälkeen alkoi kulkea, tuntui välillä jo ihan ajolta meno. Keskityin kurveissa oikeaan ajoasentoon ja kaasun oikeaan asentoon. Kummasti ne vaan helpoittavat menoa.
Kurvien jälkeen toiseksi ongelmallisinta oli mennä alaspäin kivistä polkua. Jotenkin onnistuin muutaman kerran sössimään koneen sammuksiin. Samoin kapeat polut alkoivat alun jälkeen sujua, ekalla kiekalla pelotti etten saa käännyttyä tarpeeksi sukkelaan, niin ryömin siellä kuin menninkäinen..
On se vaan jännä miten yhdellä kierroksella mokaa jonkun kohdan ja toisella se menee kuin vettä vaan.
Hauskin pätkä on kyllä ns. "freestyle" alue, pehmeää hiekkaa, crossiratapätkää varustettuna muutamalla jyrkällä ylös-alas-mäellä. Tosin tokalla kiekalla tulin tälle osuudelle pikkuisen liian kovalla sykkeellä. Meinasin tipahtaa mäntyyn töyssyn päältä. Meni ajolinja vähän pieleen ja pikkuisen hätkäytin itseäni ko. mokalla.

Olen tullut siihen tulokseen, että maassa kiinni olevat kivet on kivempia kuin ne pyörivät kivet. Vaikkei ne aina haittaakkaan menoa, mutta välillä ne pyörivät ilkeästi vääriin paikkoihin.

Lopuksi kävin kääntymässä crossiradalla. Päivän kohokohta oli, kun lähdin radalle yhden pyörän perään ja kuski antoi mulle TIETÄ.. HAHAHAHAHAHAH. Mahtoi jätkää ottaa aivoon, kun tajusi mitä oli tehnyt ;D ;D Tosin eipä se ohikaan mennyt.. Jouduin ajamaan sinkki tiukalla, jopa nelosvaihteella! Tulipa hyvä loppu puristus muutenkin mahtavaan ajeluun.

Vauhditta vaikeaa

Juhannus alkoi ja sen kunniaksi suuntasimme liikenteeseen. Tosin ainoastaan juhannusruuhkia sivuten. Metsään kokoontui muutama enskafanaatikko ;)
Tiimin ajellessa polulle naureskelimme, että näinköhän muita edes tulee, vai ollaanko ainoat hullut lämpimässä mettässä hikoilemassa.
Ensimmäisen kierroksen ehdimme ajaa ennen kuin muut tulivat paikalle. Kävimme hieman reenaamassa kivimäkeä, josta tuo yllä oleva video on. Videossa näkyy mun eka yritys, mikä pysähtyi tohon juureen.
Koko reitti on kivikkoa ja siellä olisi tärkeää osata käyttää sitä kytkintä. Huomasin, että mulla on ihan hakusessa tuo kytkimen ja kaasun käyttö. Videolta kuulee miten "pumppaan" kaasua, vaikka kaasu saisi olla tasainen ja kytkimellä säädeltäisiin.

Reitille lähtiessä meinasi jo käydä hassusti, tiesin kyllä, että kuranotkelmaan oli tehty kiertoreitti, mutta vedin sinne kuraan kuitenkin.. Onnekseni tajusin erheeni ennen kunnon mutaponnia! Pyörä ympäri ja kapealle polulle. Uusi polku oli melko ruohoinen ja mun oli todella vaikea ajaa siellä. Mentiin rinnettä ylös ja alas ja aina välillä meinasin sukeltaa ruohikkoon, kun yritin keskittyä uralla pysymiseen ja katse vaipui etulokariin.

Reitillä ajaminen tuntui melkoiselta taistelulta. Välillä tuntui menevän hyvin ja välillä sammui kone kurviin, murrr. Suurimman haasteeni kohtasin ylämäessä makaavalla tukilla. Katsoin, että helpoin reitti tukin yli kulkee edessä olevan juuren kautta. Taas unohtui se kytkin ja penkki pamautti persiille ja kuski sukelsi polun viereen. Ranteessa tuntui ikävältä, mutta nopeasti totesin ettei oikeasti sattunut kuin egoon. Ja sitten sattui kypärään! Parkkiksella riisuin kypärää ja se lipsahti kädestä ja haavoittui :( Meikä joutuu hankkimaan uuden kypärän :(

Olin jo valmis lopettamaan ajamisen, kun enskaoppaani suostutteli mut reitille vielä kerran. Yritin vastustella, mutta sitten tuumin, että "hitto, kerta kiellon päälle!"
Voi hitsi, mikä mokailujen koottu kierros siitä tuli. Laakeaa kalliota ylös.. Siis piti mennä, mutta meikä veti nurin ja sitten taas nurin ja vielä kerran nurin.
Siinä koeteltiin hermoja.. Alkoi luovuttaja nostaa päätään. Se tallottiin turpeeseen ja jatkettiin matkaa =)
Ajeluiden jälkeen huomasin etten pysty astumaan oikealla jalalla. Oli nilkka ottanut itseensä jossain välissä. Iskujen perusteella totean palanneeni maan pinnalle taitojeni suhteen. En ole vielä täysin oppinut enskakuski.. Pitkä on matka ja kivinen polku ;D
Hyvää juhannusta kaikille!
Alla vähemmän iloinen enskakuski nousemassa kivikosta.. Hehehhee..

Video » Racer X Films: Sarah Whitmore

Video » Racer X Films: Sarah Whitmore

Hande handlaa hiekkasärkät

Kiviä nousee Suomen maaperästä kuin sieniä sateella ja nähtävästi, jos haluaa enskaa ajaa, on kivien kanssa opittava tulemaan toimeen.
Suuntasimme eilen kohti valtavia hiekkakakkuja. Itselläni hieman jännitti edessä oleva lenkki, kun tuli reenipäivänä kaaduttua siihen yhteen rinteeseen ja se vie voimat..
Tyhjensin mielen ja päätin lähteä reitille avoimin mielin, rennosti ajellen.
Ekalle kiekalle lähdin tiimin toinen kuski perässä ja hieman rentoutta joutui hakemaan.. Aluksi lenkillä mennään metsäpolkua kierrellen puita, kunnes tullaan pienille hiekkamäille. Joista yksi on kytkimentappajamäki. Kuinka naurettava pikku töyssy se onkin näin kesällä.. Ja joku hölmö vielä räjäyttää kytkimensä siinä..
Olin etukäteen jo kuullut, että erääseen pikku mäkeen oli heitelty sieltä jo kertaalleen pois heitetyt kivet takaisin. Ohje kuului, että tasaisesti, mutta vauhdilla. Jostain syystä hidastin kurvissa liikaa ja mäki tuli yllättäen.. Kivirännissä on vasemmassa reunassa selkeä linja ilman kiviä, josta yritin ajaa, mutta eihän se kottarainen mene, jos kuski ei anna hanaa!
Kävin sitten alhaalta hakemassa vauhtia ja ajoin sen kerralla ylös ettei tartte koko ajan peruuttaa.
Pienen nousun jälkeen pääsee hieman kaasuttelemaan ennen metsään sukeltamista. Siellä alkaakin kivisemmät polut. Tuli sitten puristettua kahvoista sen verran, että meinasi loppua jo verenkierto päähänkin. :D Todellista rentoutta menossa!
Piti hieman pysähtyä ravistelemään käsiä ja kuskia.
Vihdoin pääsin laskemaan lihismäkeä alas, edessä se haasteellinen nousu, jota en reenipäivässä selättänyt. (mutta gasgasilla onnistuin..)
Hengitys syvään, oikea vaihe, katse ylös, MENE! Persus penkissä, hämähäkiltä opittu jalkojen liike, mutta ihme kyllä mäen päällä :D
Vedin vierestä takaisin alas. Kokeillaanpa uudelleen. Tällä kertaa se oikea vaihde ja tapeilta. JESH! Meni huomattavasti paremmin. Onneksi oli rauhallinen päivä reitillä, niin vedin vielä kerran. Tapeilta ja ylös mentiin ongelmitta. Huoh, eipä tarttenu nostella.
Seuraavaksi olikin savimäki. Mietin, että pitäisikö mennä istuen, mutta käskettiin vetää tapeilta ja kunnon vauhdilla.. Onnekseni tein kerrankin niin kuin käskettiin ja selvisin ongelmitta.
Pienen kiihdytyksen jälkeen jatkettiin kivikkopoluilla ja kuuntelin, että nyt on takana joku muukin.. Ajelin niin, että nopeampi pääsisi ohi, mutta ko. kuski ei mennyt ohi. Vasta sitten kun lipsahdin mättääseen, meni se kuski ohi. Ennen mua jännitti tosi paljon nämä kiemurtelut ylös ja alas, nyt en kuitenkaan sammutellut pyörää turhaan. Hieman alkoi hapottaa ja meinasi pyörä karkailla. Oli aika pysähtyä hengittämään.
Loppu menikin melkein ongelmitta. Mitä nyt tösseröin yhdessä nousussa ja meinasin kaivaa takarenkaan hiekkaan.
Lämpimän päivän ansiosta hiki virtasi, mutta fiilis oli mahtava. mitään ylitsepääsemätöntä ei reitillä ole. Joten eiko uutta putkeen!
Sitten ajoinkin yksin. Tarkoituksena oli jakaa reitti osiin. Pitää pieni käsien ravistelu tauko tietissä kohdin ettei hullun puristuksen takia mopo karkaa. Säästää mopoa, kun ei otteen puutuessa kaadu ja hajota osia.
Tokalla kiekalla sitten mentiinkin jo tapeilta ja hiekkakukkuloiden jälkeen hengähdettiin hetki. Oli melkoinen hurmio päällä, kun tajusin oikeasti osaavani ajaa ne isot mäet.
Yhdellä tauolla pääsin läpi eikä edes hapottanut. Oli aivan valtavan hauskaa ajella menemään. Pitää vaan välillä muistuttaa itseään ettei yliyritä, vaan ajelee omien taitojensa mukaisesti.
Maakivet, kiinni tai niitä irtonaisia, tekevät reitistä hieman haasteellisen, mutta ei niitä tarvitse pelätä. Paitsi yhdessä kurvissa ne aiheuttavat mulle suunnatonta pään vaivaa. Joka kerta pyörä meni kyljelleen.. :S Samoin paisarin onnistuin kilkkaamaan kiveen. Ekalla kiekalla mun jarrupoljin painui lähelle kytkinkoppaa, kun napsahti. Onneksi ei koppa haljennut, mutta täytyy varmaan tilata uusi.. Varmuuden vuoksi.
Lopuksi ajelin vielä crossia. Rata oli kova ja kiviäkin löytyy. Hauskaa se kuitenkin oli. Enskan jälkeen ei rossiradan kivet tunnu missään ja leveämmällä baanalla uskaltaa jo vähän kaasutellakin.
Sitten vielä piti ajella tukkiesteellä. Reenipäivässä kaatuilin tukeilla, mutta nyt en kertaakaan =)))
Yritin myös harjoitella mopolla keulimista, mutta ei onnannut. Ei toimineet kädet yhtä aikaa.

Rock'n roll = Kivi ja rullaa

Tänään oli taas vaihteeksi kivinen iltalenkki =)
Lenkille lähdin itsevarmuutta huokuen ja tietty kilkkasin paisarin ekaan isoon kiveen.
Ekalla kiekalla tein myös huolella tutkimusta kivien koostumuksesta, kun unohdin ettei kivisellä polulla ajeta samalla tavalla kuin pehmeällä hiekalla ;) Pientä lipsumista.. Hassu miten ne kivet osakin nousta vääriin paikkoihin!
Reitillä on yksi nousu, jossa kiveä on ihan kiitettävästi ja harjoittelinkin sen nousemista. Tiimin 1:nen näytti mulle, miten itse ajaa mäen ja sitten meikä yritti perässä. Mua naurattaa nyt jälkikäteen aika paljon, kun katoin että juu, tapeilta vaan ja tuota linjaa. WAHAHHAHHAHHAA. Mä unohdin, että meillä on aika iso taso ero. Suurella egolla ja liian isolla vaihteella lähdin tulemaan.. Ja huonosti kävi! Kuski heilahteli ja lopuksi sammutin pyörän, kunnes syöksähdin eteenpäin ja sammutin pyörän, TAAS.
Ei kun uutta yritystä ja taas meni pieleen.. Sain ohjeet ajaa ihan rauhallisesti ja ykkösellä. Muistutin mieleeni, että paras tapa oppia on ajaa rauhallisesti ja ajan myötä se vauhtikin kasvaa. Näin pääsinkin, persus tukevasti penkissä, mäen nyppylän ylös.
Rupesi jo välillä ärsyttämään, mutta ei pidä kuvitella liikoja itsestään, vaikka olisikin aamulla katsonut mm-enskaa telkusta ;D
Kytkimen käyttäminen on aika tärkeää kivikossa ja talvisen räjäytyksen seurauksena olen nähtävästi karsinut limpsomista ihan liikaa. Täytyy harjoitella. Haluan harjoitella!!

Karhun jäljissä

Aamulla satoi reippaasti, mutta positiivisin mielin lastasimme mopot autoon ja siirryimme maaseutumatkalle kohti uutta rataa, jolla kumpikaan tiimin jäsenistä ei ollut ajanut aikaisemmin.
Perillä tihutteli hieman, mutta tiedossa oli crossihauskaa hiekassa.
Ensimmäisellä kierroksella ihmettelin, että mistähän korkeuseroista porukka puhuu.. Ja onpa lyhyt lenkki.. Kunnes tajusin ajavani junnujen pätkää. ;)
Siitä sitten kohti ala- ja ylämäkiä. Ensimmäisellä yrityksellä tulin liian isolla vaihteella mäkeen ja mäen päällä mopo sitten hyytyi ja kuski oli kupeellaan.
Pötkötin pahasti mutkassa ja pelkäsin, että muut tulevat niskaan, joten yritin punnertaa itseni vauhdilla ylös hiekasta. Ei ollut ihan maailman nopein pomppu, mutta matka jatkui!
Viimeisestä crossi kerrasta oli jo aikaa, joten hieman joutui verrytellä. Siitä se sitten lähti. Hiekkaradat on niin mahtavia ja ko. radalta löytyi kivasti pattia ja sade oli kastellut sen sopivaksi.
Hullu vauhti hirmu alkoi koputella kypärään ja niin sitä mentiin. Mäet tultiin ylös ja mentiin alas vauhdilla, kun löytyi oikea vaihde. Pikku mopedini joutui välillä melkein huutamaan armoa, kun tultiin sinkki tiukalla mäkeä ylös. hahhahaa!
Muutamat pötköttelyt tuli otettua.. Pääosin kuitenkin oli kiva viilettää menemään. Tosin hiukan tuli huilittua välillä, kun alkoi happi loppua.
Oli muuten karhukin käynyt radalla.. Tassun jäljet olivat muistona hiekassa. On sillä vaan valtava tassu!

Parhautta =D

Kottarainen autossa, aurinko paistaa ja töistä on kerrankin päästy ajoissa pois. Ajelin tällä kertaa oma pyörä kyydissä!! Reenilöitähän sitä pääsi kokeilemaan pitkästä aikaa :D
Hiki virtasi jo ajomatkan jälkeen ja hieman mietitytti, osaanko enää edes ajaa..
Ekan kiekan perusteella voisi todeta, että en osaa!
Enskalenkki ei ole kovin pitkä (ei siis kymmeniä km:jä) mutta kivet tekevät siitä haasteellisen. Muistaakseni olen täällä hehkuttanut, miten kivoja kivikot ovat.. Juu, onhan ne kivoja, välillä vaan raskaita..
Ekalla kiekalla siis pyörä kallisteli kuin rr:ssä, mikä ei ole tarkoitus. Sammuttelin sitä koko ajan ja meinasin oksentaa kypärääni. Olipa se hauskaa.
Aikani sitten litkin mehua ja muistelin ajelun perusperiaatteita, esim. edetään, ei makailla. Kivikossa se kytkimenkäyttö on tärkeä juttu, kuitenkaan en talvisen räjäytyksen jälkeen oikein uskalla limpsoa ettei taas tule silppua. Täytyy ehkä perehtyä asiaan hieman tarkemmin.
Siitähän se sitten alkoi ajo hieman irtoamaan, vaikkei vauhtia ollut ollenkaan. Hauskuus kyllä löytyi. Reitiltä löytyisi vielä kalliopätkä muttei tänään vielä irronnut, kiertelin vain "neitilenkkiä". Olihan siinäkin riittämiin savottaa.

Kilipailut

Tuolla ne ajeli:

Tuolla ne odotteli:
/060610+006.jpg">
Meikästä ei ole kuvaa, koska olin taas huollossa!
Meittin tiimillä ei ollut paras päivä tänään. Jo aikaisemmin kisoissa aloitettu kurinpalautus ja enduronsääntökirjan tiukentunut lukeminen toi tiimin 1.kuljettajalle 5 min aikasakon. Syy: Ajoi n. 10 metrin matkan maali at:ltä parc fermén portille.
Ymmärrämme, että teko oli väärin, mutta rangaistus on kohtuuton. Rikosoikeudessakin käytetään harkitaa, tarkastellaan rikkomuksen/rikoksen vakavuutta (omiaan aiheuttamaan vaaraa muille jne.) ja siihen sopivaa rangaistusta.. Enskakisoissa ei..
Miksi tietyt jutut katsotaan läpi sormien toisissa kisoissa ja toisissa niistä rangotaan kovalla kädellä?
Miksei esim. varikolla tupakointiin puututa?! Siinähän voidaan aiheuttaa huomattavasti suurempaa vaaraa kuin ajaessa hiljaa 10 metrin matkan (jonka moni muukin ajoi..) alueella, jolla ei ole vastaantulevaa eikä muutakaan liikennettä..
No, joo. Säännöt on sääntöjä. Muistakaa noudattaa niitä :D

Epätoivoa ja toivoa ilmassa

Melekein pukkassi stressin päälle tuon mun putken kanssa. Karsea lommo eikä oikene vaikka kuinka tuijottaa..
Yritys numero yksi:
Kotikonstein. Josko meittin pikku kaasupuhallin lämmittäisi tarpeeksi... Tulppahäsäkkä toiseen päähän ja kapeaan päähän veneen nakatappi. Painetta semmoiset 2 bar ja sitten lämpöä. Hyvin meni kunnes sihahti ja nakatappi lensi metrejä nurmikolle. Onneksi tuli asetettua putki niin, että oli varoalue ja tilaa ampuilla ;D
Yritys numero kaksi:
Mulle luvattiin, jos olen ajoissa kotona, mennään korjaamaan putkea paikkaan, missä on kunnon pillit ja kaasut. No, meikä tulee pääkaupunkiseudulta rajoitin hakaten kohti kohti kotia.. Mennään jo! Mennään jo! Putki suoraksi!!!
Piti käydä ostamassa uusi, pienempi tappi, kun edellinen on liian iso mun pakoputkeen.. Pääsin kotiin ja huomasin pitäväni kädessä täysin samankokoista tapikkaa kuin se mikä kotona jo on. Uukkaria ja takas kauppaan. Kylmä hiki valui otsalta. Päässä hakkasi ajatus.. Se putki ON SAATAVA KUNTOON.
Ja oikean tapikan kanssa kotiin, huuto raikui jo muutamia satoja metrejä ennen kotiporttia: 'NYT ,menoksi!'
Vielä oli edessä jännitys kuinka sen lommon kanssa käy. Oikenihan se =) Ei se mikään kaunis ole, kuin pottupelto, mutta palvelee, kunnes uusi putki tulee.
Nyt on siltä osalta stressi helpottanut ;D Pääsis vaan ajamaan. Huomenna olis eka oikea vapaapäivä aikoihin, jokohan kottarainen pöllyttäisi hiekkaa montulla.. Toivotaan.