Toiset kisaa, toiset huoltaa

Meillä meni koko viime viikonloppu kisaillen.
Perjantai ehti hädin tuskin vaihtua lauantaiksi, kun meidän tiimi hyppäsi pakuun ja lähti ajamaan kohti tapahtumapaikkaa.
Ehdimme hyvissä ajoin perille, matka taittui nopeaan melkein läpi harmaan Suomen.
Tiedossa oli kahden päivän kisa ja mun roolini oli varikon kovin kuski ;D
Ei ollut enää kesästä tietoakaan, oli se sen verran kylmä aamu.
Yksi maastokokeista meni aivan huollon vieressä ja baana näytti leveältä ja nopealta. Oikein crossarin unelmalta ;D
Lauantain kisa meni suhteellisen hyvin, vaikka kisakuskimme ottikin lähempää tuttavuutta paikalliseen turpeeseen muutamaan otteeseen. Ihmettelinkin crossiradalla, kun katsoin menoa, että mikäs nyt on kun ei ajo näytä oikein hyvältä. Syy oli pätkällä kaatuminen. Myös extremellä oli kuulemma heitetty näytöstyyliin suorin vartaloin voltti sarvien yli..
Huollon puolesta voin sanoa lauantain kisan menneen todella hyvin :D Meillä oli oikein komia teltta, kiitos vain teltan paikalle hankkineelle! Ja kiitos siitäkin, että mahduttiin sinne kanssa!
Kisan jälkeen suuntasimme leirintäalueelle. Aika mielenkiintoinen kokemus. Tarjolla oli suihku jääkylmässä vedessä ja koirankoppi yöpymiseen. Tästä iso miinus huoltonaiselle, jonka loistoidea oli perua hotelli ja mennä leirintäalueelle, kun se oli muutaman kympin halvempi.. Eli ei enää majoitusideoita meikältä!
Lauantai-iltana kävimme vielä katsomassa iltakisan. Aika haipakkaa ne "oikeat" kuskit vetää extremellä. Tukit kolmella pompulla jne. Vähän joudun vielä treenaamaan, että pystyn samaan, hahhahha!
Sunnuntaiaamuna sitten herättiin kohmeessa koirankopista. Yöllä tuli vettä ihan kaatamalla ja kosteus ja kylmyys tuntuivat ihan hirveiltä. Kisakuski oli jo sitä mieltä, että päivän kisa jää väliin. Tässä joutui taas huoltonainen hommiin. Kannustusta kuskille ja positiivisia ajatuksia. Niin sitä taas startattiin!
Varikolla tosin huomattiin, että readytoracessä ei valot pala.. Tosi toimia heti aamusta, kun joutui herättämään pyöränkin. Valot saatiin toimimaan ja kisa alkoi. Pian alkoi myös vesisade. Jostain syystä kuskimme alkoi innostua kisasta ja ajeli ihan hyviä aikoja pätkillä. Yksi huomautus tuli sammuneesta valosta, mutta taas se saatiin korjattua ja at:ltä vältyttiin. Maaliin asti ajettiin, vaikka aamulla oli kisa jäämässä väliin. Ja jopa sijoitus parani jokusen sijan edellispäivästä :D
Eräs samassa teltassa huoltoa pitänyt kuski pääsi viimeiseltä siirtymältä ihan poliisisaatossa maaliin. Onneksi kysymyksessä ei ollut mikään kissalanpoikien attentaatti, vaan halusivat vain nähdä siirtoluvan.
Viikonlopusta opimme, ettemme ole karavaanareiksi tai muutenkaan retkeilijöiksi sopivaa porukkaa. Me tarvitsemme lämmintä vettä ja oman vessan! ;D ;D
Rankka retki, mutta hyvä sellainen. Toivottavasti vaan pääsen joskus itekin mukaan ajamaan!
Oskari Kantonen:


Valtteri Salonen

Virkistävä ulkoilupäivä tänään. Siirtymää autolla oli jonkun verran, mutta kyllä kannatti. Muitakin oli kokoontunut seikkailemaan hiekkapateilla ja mikäs sen kivempaa, kun yhdessä hyppyyttää menemään. Saa sitten porukka säädettyä iskareitakin ;) Mulla ei ole tarvetta säädellä iskareita hiekkapatikoon, joten keskityin enemmänkin jarrujen käyttöön. Yritän kitkeä pois sitä röpöttelyä ja korvata sen jarruilla.
Patikkorataa oli tasoitettu traktorilla, joten polku oli todella optimaalisessa kunnossa.
Eka kierros meni ihan hyvin, vaikkakin pienellä hiekkakuopalla, jossa mennään alas ja heti ylös, onnistuin alasmenossa sammuttamaan pyörän. Se kyllä käynnistyi, kun antoi rullata ja iski persuksella satulaan.
Kapeimmat puunkiertopaikat oli hieman hankalia, kun puut tuntuivat olevan todella lähellä. Takapuoli haki satulaan koko ajan. Kurvit menivät ihan mukavasti, mitä nyt yhdessä kurvissa etujarrun käyttö oli hieman liian tehokasta ja jouduin ottamaan kosketusta maahan.
Patikoissa ajo oli ajoittain aika hölmöä, kun menin syvimmistä pateista, pohjan kautta, eteenpäin. Meinasi välillä kypärä osua tankoon. Piti muistuttaa itseään katsomaa hieman kauemmas kuin etulokariin.
Toisella kierroksella alkoi jo kaasukäsi innostumaan ja tulikin sitten pieni ylläri eteen. Olisi niin kiva ajaa vauhdilla alaspäin pieni kumpare, jossa on muutama kivi, .. Sitä yritinkin, mutta joku pieni jakelu siinä tuli ja huomasin tuijottavani lähestyvää puuta. Sen sijaan, että olisin heti ohjannut pyörääni oikeaan suuntaan, iski kypärässä "hablahblahabllah"-fiilis ja puu sen kun läheni. Pelkäsin jo täräyttäväni suoraan mäntyyn, mutta viime hetkellä aivoissa ollut katkos päättyi ja aloin taas ajaa pyörääni ja kurvasin.. Tosin väärälle puolelle puuta. Törmäys vältettiin, pyörä käyntiin ja matka jatkui. Piti hieman rauhoittaa ajoa ettei tule täysin törmäiltyä.
Kaveri tarjosi koeajoon omaa pyöräänsä. Hieman arvelutti ottaa toisen pyörää etten vaan osuisi mihinkään ja rikkoisi pyörää. Nooh, tuleehan se palkka joka kuukausi. Suuntasin metsään oranssilla 200 cc:llä. Pyörä oli pehmeänoloinen, kun siinä on enskaan säädetyt iskarit ja paljon kevyemmälle kuskille. Mutta moottorista tykkään. Hakemista se oli, kun ajaa toisen pyörällä. Jännä miten paljon rauhallisempi 200cc on. Ei tarvitse pelätä niitä syöksähdyksiä, vaan pienemmällä kaasulla mennään tasaisesti eteenpäin.
Mitä enemmän rataa kiersi, sitä enemmän iski halu ajaa kovaa. Tämä fiilis saattoi olla muillakin, koska osa porukasta suuntasi viereiselle sänkipellolle harjoittelemaan lähtöjä. Siellä meni komea rivistö keulien ja pomppien, malttamattomana radalle pääsyä odottaen ;)
Käänsimme ajosuuntaa ja taas mentiin. Tuntui, että vauhtia alkoi löytyä ihan eri tavalla ja osasin jo hieman katsella niitä tasaisempi ajolinjoja ettei aina tartte ajaa jyrkimpään pattiin. Siinä sitten huomasin tutun ajopaidan viilettävän edellä ja ajattelin, että nyt ei anneta välimatkan kasvaa. Ihan hyvin menikin siihen asti kunnes tulin jälleen hiekkakuopalle.. Tällä kertaa se ajettiin toiseen suuntaan. Mielessä kävi 'kolmosella ja tapeilta, hyvin menee!' Katse ylös, siellä näkyy kanto, mutta ei se mitään tosta menen ohi niin että heilahtaa! Ja kyllä heilahtikin. Meinaan kuski. Paisari kantoon ja vauhti loppui. Damn. :S
Matka kuitenkin pääsi jatkumaan, hieman rauhallisemmin tosin.
Varikolla sitten todettiin vauriot. Ja samalla pohdin hieman ranne ongelmaa. Huomasin taas ranteiden kääntyvän väärään asentoon. Olin jo yrittänyt korjata tätä nostamalla kyynerpäitä, mutta se ei auttanut.
Säädettiin sitten hieman tangonasentoa ja lähdin testaamaan. Itselläni oli fiilis, että nyt mennään! Jotenkin pienellä muutoksella ajo tuntui paljon paremmalta ja samalla tuli fiilis, että pyörä on enemmän hallussa. Painopistehän siirtyi enemmän keulalle. Pari kierrosta tuli sitten vedettyä vähän kovempaa. Oli se niin hauskaa.
Huomasin hassun jutun, aina kun kuulin, että takana on pyörä, alkoi ajo mennä ihan siksakiksi. Eihän siitä pitäisi välittää, että takaa tulee joku, mutta on sillä vaan vaikutusta.

Pitää tässä hieman esitellä meidän ketjuviritelmää. Meillähän ei pyöriä kiinnitellä liinoilla, vaan niin kuin pelleautossakin, tässä autossa on lattiassa kiinnikkeet, joissa tarkasti mitatut ketjut ;) ja niihin saadaan pyörät hyvin kiinni, eivät heilu eikä hakkaa toisiinsa. Ja jopa minä saan pyörän kiinnitettyä yksin. Liinoilla se ei onnistu. Multa.

Täytyy vielä todeta putkella olevan parempi kohtalo kuin kannolla. Kanto sai lähdöt lopullisesti, putki saadaan toivottavasti vielä ehjättyä.

Kuin täi tervassa..

.. Olen jumittanut työn ja kodin välillä.. Eilen olin jo ihan tulisilla hiilillä. Piti käydä tallissa monta kertaa hipelöimässä mopoa. Tänään pääsin jo askeleen lähemmäs ajoa. Kävin katselemassa kotikylän radalla, mitä supercross tyylistä sinne oli tehty: Takasuoran kummalliset mutakököt oli muotoiltu ajettavampaan malliin!
..Olisinpa ottanut pyörän mukaan..
Mutta ei ole kivaa ajella yksin, joten pakkailin tuossa ajokamat ja tarkastin, että bensaa riittää ja autossa dieseliä. Huomenna pääseekin sitten ajamaan muiden kanssa, tiedossa kiva 4 km hiekkapattia =D
Tai ainakin viime syksynä se oli niin.
PS. Tänään ajetussa enskakisassa, ajettiin muuten aika vauhdikkaasti 150cc:llä ;)
On se vaan hyvä peli!

Endurokisa käyty

Eilen päivä valkeni todella lämpöisenä ja suuntasinkin jo ennen heräämistä naapurikylälle. Tämmöiselle erittäin aamu-uniselle ihmiselle enduro on hieman väärä harrastus. Kaikkiin kisoihin, kun joutuu lähtemään jo ennen aamunsarastusta..
Tälläkään kertaa en itse ottanut osaa kilpailuun, vaan jakelin lähtijöille pondereita. Sainkin melkein kaikille kilpailijoille oikean ponderin mukaan. Yksi moka sattui ja jouduin ravaamaan ympäri varikkoa yrittäen etsiä kuljettajaa, jolla on väärä ponderi. Kun olin jo luopunut toivosta, palasi toimistoparakille epätoivoisena.
Onnekseni mulla on vallitsevana luonteenpiirteenä höpötys ja avasin kerrankin suuni oikeassa paikassa ja ko. kuski löytyi =)
Lämmin keli teki toiminnan haastavaksi, koska ennen niin kolea ja kostea parakki, oli nyt kuuma ja tunkkainen.
Meidän tiimin toinen kuljettaja ajoi kisan, jonka tuloksesta ei kuljettajalle voi hyvää arvosanaa antaa. Uuden kotarin kytkin laahasi heti kisan alusta ja meno oli takkuista. Ehdin käydä huollossa vaihtamassa muutaman sanan ja fiilis oli kuljettajalla melkoisen pettynyt. Onneksi varikolla oli apuna muita, niin kilpailu saatiin laahattua loppuun.
Kisan jälkeen kuski nollaili tilanteen, vaihtaen pyöräänsä osuvamman numeron: "0".
Nyt meillä alkaakin kytkimen lähempi tarkastelu, kovempien jousien tilaaminen ja putkien lähettely.
Toivottavasti muilla jäi hyvä mieli kilpailusta, vaikka olisikin ajettu sammunein lyhdyin ;)

Kivaa kivikossa

Tämän alkaa mennä jo melkoisen perverssiksi. Kivikosta on nähtävästi tullut mun uusi suosikki alusta :)
Kävin eilen tuolla tehtaiden varjossa ajelemassa n.4 km:n kivistä lenkkiä.
Ekalla kierroksella tyyli oli erittäin jäykkä. Sillä saa pyöränkin sammutettua, mutta onneksi vaan pari kertaa. Toisen kierroksen lopussa meinasivat näpit tehdä tempun mulle, kun huomasin kottaraisen nostavan menohalujaan täysin hallitsemattomasti.
Näistäkin kuitenkin selvittiin kunnialla.
Oli aivan mielettömän hauska ajella, hiki virtasi ja kivinen polku vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Vettä meni kuin kamelilla tankkausvaiheessa.
Muutaman kierroksen jälkeen käännettiin ajosuuntaa ja jotenkin tuntui lenkki paljon helpommalta ja samalla tuntui, että ajoin paljon kovempaa. Tosin tuntemukset eivät nyt vielä kerro oikeaa ajoaikaa.
Viime kesänä oli gassin kanssa todellisissa ongelmissa pätkän lopussa olevassa kivimäessä. Tälläkin kertaa "jouduin" sammuttamaan moponi keskelle mäkeä, mutta huomattavasti helpommin se matka jatkui.
Oli eilen ihan mahtava fiilis ajaa ja nyt on taas itseluottamus kunnossa, niin voin seuraavaksi lähteä haastamaan isot mäet uudella asenteella.
Tänään kävin vetämässä pellolle siimaa, että oikeat kuskit pääsevät ajamaan kisaa. Kivalta näyttää pätkä, harmi kun ei itse pääse kokeilemaan.

Koulutuspäivä

Aamulla heräsin sateen ropinaan ja kirosin, että olin mennyt ilmoittautumaan harjoituspäivään. Onnekseni aamupuuron aikana sade loppui ja saapuessamme pelipaikalle ei edes tihkutellut =)
Aamu alkoi tukkiajolla. Ei paljon innostanut. Ei irronnut rentoutta ajoon ja sehän tiesi jumiin jäämistä. Kerran menin komiasti, kerran pelottavasti keulaa nostellen ja muutaman kerran jäin loppuun kiinni. Tukkien jälkeen kierreltiin hieman tötteröitä, mikä sentään oli vähän tutumpaa puuhaa.
Rasti kaksi: hypyt. Kaikki mun suosikit heti alkuun! Emmä osaa hyppiä :S
Siirtymä hyppypaikalle tehtiin enskapolkua pitkin ja se meni niin pieleen, että olin ihan mieli maassa rastilla ja särkevät ranteet tuntuivat entistä pahemmilta. Ajelin aina vähän ja venyttelin välillä käsiä. Tuplahyppyä en uskaltanut yrittää, mutta harkkalenkillä oli pari kivaa kurvia mitkä meni ihan hyvin.
Hyppyistä kivikkoon. Kivikkopiste oli herätys. Valtavan hauskaa!!! Kivikko, joka vielä vähän aikaa sitten tuntui vihon viimeiseltä alustalta, oli mahtava! Niin mielettömän hieno vetää sitä. Vielä kun kouluttaja kehoitti ajamaan rohkeasti päin kiviä, ajo tuntui entistä paremmalta. Kivikko oli päivän eka (ja vika) rasti, missä ajo tuntui oikeasti hyvältä.
Ruokatauon jälkeen suuntasimme hiekkamäelle, joka on aiheuttanut mulle muutaman trauman aikaisemmin. Eka lasku ja nousu meni ihan hyvin. Mäessä oli pattia, niin ylös mennessä kuin alastullessakin, mutta niistä selvittiin, tasaisella kaasulla!
Toinen yritys sitten menikin ihan penkin alle. Vaihdettiin suuntaa eli piti nousta se pattisempi mäki ja tulla alas toista. Mulla nosti kottarainen keulaa pateista ja nojasin sitten mäen seinämään ja liuttelin pyörän takaisin. Yritin uudelleen ja ketuiksi meni. Silloin iski luuseri-Hande olkapäälle ja jätin yrittämisen sikseen.
Seuraava, eli kolmas mäki, rinnettä viistosti ylös näytti karmealta alhaalta. Mutta sitä se ei ollut. Pieni valon pilkahdus. Laskin vielä savimäen alas reippaasti ja olin ylpeä siitä, etä pääsin alas pelkäämättä.. Kunnes kuulin, että ko. mäessä olisi pitänyt tulla mahd. hitaasti molempia jarruja käyttäen. No, mistäs sen ois voinnu tietää, ku ei kuullut ohjeita!?! hö.
Viimeinen rasti oli "crossia" pehmeää hiekkaa ja kurveja. Meni ihan pieleen juuri se kaurvi, mitä olisi pitänyt harjoitella. Siinä oli syvä ura ja jännitin sitä uraan ajamista niin, että pyörä hyppi ties minne..
Tänään vietin päivän mukavien ihmisten seurassa ja oli mahtavaa, kun päivän jälkeen majalla odotti ruoka ja sauna. Omaan ajooni en ole tyytyväinen (paitsi kivikkoon!!). Kuitenkin sain selville mistä rannesärkyni johtuu.. Ajossa käännän ranteet ihan väärään asentoon, joten ei ihme että koskee. Se korjataan!
Kiitokset vielä tapahtuman järjestäjille ja kouluttajille. Hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään!

Synkkää, synkkää..

Ilma on harmaa, öljy tummaa, ajatukset synkkiä.
Vaihdoin tänään mopoon öljyt ja olen yrittänyt kerätä iloista treenifiilistä.
Huomenna on seuran ajokoulutuspäivä ja tiedossa on varmaankin korkeiden hiekkamäkien ajelua, pikkuisen kivikkoa, ehkä muutama tukki ja todella paljon ajamisen iloa.
Tosin mun odotustani himmentää pelko siitä etteivät käteni toimi. Niveliä särkee ja ranteita pakottaa. Saisikohan jostain vaikka tarvike osina uudet lapaset?! ;D
Tänä iltana ajattelin satsata jälleen kerran kylmägeeliin ja iloisiin ajatuksiin, niin voin huomenna keskittyä yhteistyöharjoituksiin kottaraisen kanssa.
Itseluottamukseni ei ole kovin korkealla kahden viime kerran jälkeen.. Tuntuu tuo kesäenduro olevan ihan uusi laji meikälle..
Tullakseni kunnon enska-Pirkoksi on mulla paljon työtä tehtävänä.
Matkalla mukana annos sisukkuutta ja oppimiseniloa! (ja sadetakki ja eväät ;)

Crossin tynkää

Kotikylän radalla käytiin tänään kokeilemassa miltä ajo maistuu. Tarjolla oli pehmeetä pattia. Ihan mukavassa kunnossa rata, ei ollut enää hurjia lätäkköjäkään, vaikka takana olikin hieman märkää.
Luulin, että tauko olisi avannut kipeitä käsiäni, mutta ei. Patikossa piti puristaa kahvoista koko ajan ja tuskaahan se matka oli.
Mut ihan kiva päivä ajelu.
Kahdeksikko meni aivan loistavasti tällä kertaa. Sitä oli hauska pyöritellä =)
Katsotaan huomenna uudelleen, miten se ajo lähtee kulkemaan. Jos lähtee ;D