Suomi enduroa

Tänään käytiin enskailemassa, kyllä miä mietin, että onko tämä tervejärkisen puuhaa.. Hitsi, aluksi meni kädet ihan tuhannen jynkkyyn, kun en päässyt rossiradalle verryttelemään. Ekat hiekkapatikot selvitettiin, mutta sitten iski totaali jäykistyminen ja kädet eivät enää totelleet käskyjä.
Kivikkopolkua pomputtelin tulemaan välillä ohjissa, välillä parasta toivoen. Jouduin yhden lenkin jättämään väliin, kun ei siitä ajosta tullut yhtään mitään. :S
Tämän jälkeen suunnattiin kallioille, joilla viimeksi ei mikään onnistunut. Tänään onnistui :D
Siitä taas kivikkoon röykyttämään. Mopo sammui muutaman kerran ja etenin hammasta purren.
Matkalla huomasin myös edellis viikonlopun aiheuttaneen lätäkkökammon, vähän isompi lätäkkö, niin heti hölmöilin kun pelkäsin pyörän sammumista. Ja niinhän se sammui! Mutta tällä kertaa jatkettiin omin avuin!
Ekaa kertaa muuten löytyi lähikylältä todella hauska hiekkapatikko! Sitä voisi kaasutella muulloinkin. Yleensä tuolla patikot ovat kuluneet niin jyrkiksi, että siellä joko mennään kohtaloa uhmaten tai sitten pohjien kautta.
Viimeinen pätkä oli mutaista ränniä kivineen. Kyllä mä noiduin, vettä mutaa ja kiveä loputtomiin. Sanavarastoni muuttui todella suppeksi ja kypärä rupesi kiristämään otsan kohdalta, kun tuntui sinne kasvaneen jotain ylimääräistä ;)
Mietin, että täältä kun pääsen en enää koskaan palaa takaisin.. Kun taas sitten seuraavalla kerralla.
Hyvää vappua kaikille täältä mutapallojen ja serpentiinipolkujen keskeltä!

Paluu "tuttuun ja turvalliseen" ;)

Enduroa, enskaa, mantsaa!
Olin aamulla vielä sitä mieltä etten lähde ajamaan. Ei yksinkertaisesti huvita. Mietin jo, että pieni tauko mopoilusta olisi paikallaan. Ja sitten meni autotalliin pakkaamaan ajokamat kassiin ja pyörän autoon.
Huhu kertoi, että hanki metsässä on suurimmaksi osaksi hävinnyt ja pitihän tämä asia tarkastaa.
Etukäteen mua oli jo varoiteltu, että kesäenskan aloitus on järkytys. Eka järkytys tulikin siitä, kun painelin ukkojen perässä melkoista "haipakkaa" (*. Unohdin tuijottaa etulokariin, kun oli kivaa kaasutella kivikkoisella polulla.
Hieman häiritsi kypärään räpsyvät oksat. Niitä kun ei ole crossiradalla ollut, meni väkisin silmät kiinni, kun napsahti. Jostain syystä kuitenkin oli vauhti lisääntynyt. Ehkä revanssia viikonloppuun, jolloin ei vauhdista voinut edes puhua?!
Kun polulla alkoi tulla kallionkinkamia, tuli eteen paluu todellisuuteen. Yksi kinkama alas.. Pyörä sammui. Toinen ylös, siinä tukin ylitys keskellä kinkamaa.. Pyörä kupeellaan. Ja muutama vastaavanlainen episodi. Hölmöilin pyörän sammuksiin ja sain sen kyljelleen. Hehehhee, tästä ei voi kun parantaa. Onnekseni oli rauhallinen kaveri mukana, joka jaksoi katsoa taakseen, että missä tämä muija taas makaa.
Hauskaa se kuitenkin oli. Mahtavaa, nyt pääsee enskailemaan, kun vihdoinkin lumi on älynnyt sulaa. Vielä kun vedet imeytyisi maahan..
Enduro on mahtavaa!
Metsästä suuntasin crossiradalle ja siellä huomasin kaasuttelevani ihan uudella rytmillä. Piti sitten vetäytyä poijjes, kun katosi rajoitin.
*) Haipakka: tässä yhteydessä: Ajoin aiempaa kovempaa. Omalla tasollani vauhdikkaasti.

Eka kisa ajettu!!!!!!!!!!!!!

Kolmelta ylös ja neljältä matkaan! Seiskalta oltiin pelipaikoilla, ilmoittautumisesta ja katsastuksesta selvittiin nopeasti.
Sitten olikin aikaa kävellä reitillä ja katsella edessä olevaa haastetta.
Hyppyä oli tehty, baana oli leveä ja muutama mäkikin löytyi.
Aamulla mua oksetti. Jänskätti jonkun verran.
Lämmittelyjuoksujen aikana fiilis rauhoittui ja jännitys palasi vasta, kun vedin ajokuteita niskaan.
Järjestäytyminen lähtöön alkoi sekavasti ja pakeneminen tuli mieleen, kun kovaäänisistä kuulutettiin, että naiset menee ekana. Eli eturivin paikka yhteislähtöön! Voinyh...tti, kävi mielessä.
Siellä sitä kökötettiin eturivissä ja paniikki alkoi kasvaa. Selän takana n. 160 harrastelijaluokan kuskia. Lähtölaukaus kun pamahti, en saanut pyörääni ekalla käytiin ja pyöriä vilisi ohi. Kolmannella polkaisulla lähdettiin. Kottarainen nosti keulaakin kiihdytyksessä ;D
Sinällään hyvä, että tulin perässä, koska ekassa kurvissa oli pötköllään porukkaa ja pääsin ulkokurvista ajelemaan rauhassa.
Eka kierros oli alussa yhtä sumppua. Kapeimmissa paikoissa oli jonoa. Enskasta muistin sen verran, että kattelee minne ajaa ja pääsinkin kiertelemään pahimpia sumppuja. Vauhti ei ollut kova, tapeilta tähystäen mentiin.
Reitillä ei vastaan tullut suuria haasteita ja ajattelinkin, että kisa alkaa toisesta kierroksesta.
Toiselle kierrokselle pääsikin jo ajelemaan rauhassa. Sorakasan ylitys, kurvi, patikko ja edessä häämötti hyppy. Käänsin kaasua ja ajattelin kyseessä olevan samanlainen nyppy kuin kotiradoilla. Juupa, juu.. Ilmaan lähtiessä tuli mieleen, että nyt sattuu. Ei onneksi sattunut, mutta naama kävi ohjaustangossa.
Harmikseni, ajoni oli edelleen röpöttelyä. Satunnaista kaasutusta, mutta pyöräkään ei vastannut ihan halutulla tavalla komentoihin.
Puolessa välissä reittiä oli todella paljon mutaista uraa ja isoja lätäkköjä. Ennen lähtöä mulle sanottiin, että ÄLÄ aja niihin. No, minäpä ajoin. Ja siihen sammui kottarainen. Olin lammikossa vesirajaa myöten, pyörä ei lähde käyntiin, työntäminen ei auttanut. Yritin pyytää apuja, mutta turhaan. Lopulta yksi herrasmies tuli auttamaan ja sain pyörän pois lammikosta.
http://www.sportimage.org/fotoklubi/displayimage.php?album=72&pos=64
http://www.sportimage.org/fotoklubi/displayimage.php?album=72&pos=65
http://www.sportimage.org/fotoklubi/displayimage.php?album=72&pos=78
Siinä sitten ryhdyttiin tulpan vaihto hommiin. Tulppa lipesi kädestä ja sitä metsästelin ja aikaa tuhrautui aivan järkyn paljon. alkoi suorastaan ottaa pattiin. Matka jatkui ja mielessä kävi luovuttaminen.
Kurvasin varikolle ja mulle kerrottiin, että vielä on 10 minuuttia aikaa jäljellä. Meinasin himmata, mutta seuratovereiden kannustuksen voimalla lähdin viimeiselle kierrokselle.
Tavoitehan oli ajaa läpi eka kisa ja sen tein! Ja ylämäet oli hauskoja :D Muta oli jälleen kerran uutta ja ihmeellistä. Ehkä kesällä siihen saa tuntumaa.
Kriitikko minussa huutaa: Et yrittänyt tarpeeksi, röpöttelit! Tyhmä virhe, missä paloi aikaa, murrrr.
Faktaa: Mun hyvä jännitys ei tuonut hyvää kilpailufiilistä, puuttui se aggressio.
Mutta, tein jotain mihin en olisi uskonut pystyväni :D Mä ajoin kisan!!! Tästä on hyvä jatkaa ja treeneissä tulen keskittymään siihen, että ajetaan välillä hapoille. Ei sitä muuten opi kisaamaan.
Nyt olut sen kunniaksi!
PS. Iso kiitos mahtaville seuratovereille!!!!!!!!!!! Te ootte rautaa!
JK. Tuloksia ei sitten saatu. Kiitos hienolle ajanotolle. Mua ei sinällään harmita omasta puolestani (nyt voisin muokata kirjoitukseni uudestaan ;), vaan tiimin ykköskuskin puolesta, joka olisi halunnut nähdä aikojaan. Eikös moottoriliitto voisi palauttaa rahat, kun ei sitten ajettukaan kisaa, vaan meillä oli vaan yhteistreenit?
Iso miinus tarroille, hankitaan kunnon laitteet, toimiihan ne hiihdossa ja suunnistuksessakin.

Uusia haasteita

Perjantaina
Uudet numerokilvet pyörään: punaiset ja niihin lisättiin valkoiset numerot.
Syy: Elämäni ensimmäinen oikea kilpailu!
Mulla kun ei vielä ole moottoripyöräkorttia eikä enskakatsastuksesta läpimenevää pyörää eikä taitoa/kuntoa enduroon, iski hulluus ja ilmoittauduin cross country-kisaan.
Lauantaina
Aamulla heräsin jo ennen sarastusta ja ensimmäinen ajatus ennen silmien avaamista oli: 'Mä en ole valmis siihen kisaan.'
Uudet villat putkeen, uusi tulppa pyörään, uusi jarrulevy ja -palat. Ajokamat laukkuun.
Ajolasien puunausta ja putsausta. Hermoilua. Bensan haku. Hermoilua. Eväiden teko. Hermoilua. Auton pakkaus.
Yhteenvetona: Mua jännittää niin pirusti! Oksettaa, pyörryttää. Ranteita särkee. Polvet pettää.
Nooh, on tässä ennenkin tunti ajettu ;) Ei tosin 170 muun kanssa ;)))

Radan vaihdos teki hyvää =)

Kotikylän rata ei ole kokonaan ajokunnossa, mutta polte pehmeälle hiekalle oli kova. Niinpä tänään kävin vähän "herkistelemässä" hiekassa. WUPPIDUU JA JEE! Vähänkö oli mahtavaa.
En tiedä, mikä iski.. Ehkä talven aikana on kehitystä tapahtunut, mutta nyt mentiin radalla ihan eri vauhtia.
Talven spooriajolla on nähtävästi ollut osansa siihen etten enää jänskättele turhia vaan kaasuttelen reippaammin menemään. Tai sitten se vaan johtui maisemanvaihdoksesta, kun alkoi se yksi ja sama rata tympimään.
Kädet ja kipu unohtui hetkessä. Tosin autoon kömmittyäni muistin, että miulla on ranteissa kiukuttelevat nivelet/jänteet.
Tiedän nyt missä vietän aikaa, kun lomani alkaa!

Autotallissa

Tämä viikko on kulunut särkeviä ranteita lääkitessä ja illat tallissa hääräten. Olen, mekaanikon avustuksella, vaihtanut takaiskarin ylä- ja alapään laakerit ja muutenkin tutkaillut pyörääni. Otin rikkinäisen etuvalon ja takavalonkin irti. Mun kottarainen ei enää ole oma itsensä, kun se on riisuttu peruscrossiksi ;)
Täytyy tosin todeta ettei pyörääni ole laitettu sähköjä, valot olivat vain koristus. Todennäköisesti entisellä omistajalla oli jäänyt crossista enduroksi projekti kesken.
Mä olen nyt ajanut pyörälläni 60 h. Ihan mukavasti näin toppahousuharrastelijalle.
Huomenna on muuten jälleen vuosipäivä :D
Tasan vuosi sitten mut vietiin ajamaan enskaa ekaa kertaa. Pistivät vielä ajamaan niitä tukkejakin! Se oli suunnattoman jännä päivä.
Tätä vuosipäivää juhlistan viikonloppuna tekemällä jotain älytöntä. Toivottavasti saan ranteet puudutettua/parannettua ennen sunnuntaita.
Eilen kävin kotikylän radalla toteamassa, että pian, hyvinkin pian pääsee ajamaan pehmoiseen hiekkaan, loistavaa!!!! Sitä jo olen odottanutkin.

Kylmää Tuulta Märkää

Yön aikana oli tainnut sataa jonkun verran.. Sen verran kostea oli naapurin rata. Painelin aamulla radalle, vaikka järki sanoi aivan toista. Ranneongelmani syy alkaa selvitä.. Taitaa olla jännetupin tulehdus. Fiksu lepäisi, hölmö meni radalle.. Jos ne kädet vaikka "aukeaisi". No, eihän näillä ranteilla oikein ajella. Heitin muutaman lyhyen setin ja yritin harjoitella kurveja. Mihinkään vauhtiajoon en kyennyt.
Ensimmäisen kerran meinasi muuten mennä vettä keuhkoon motocrossissa. Ison lätäkön kohdalla mut ohitettiin niin, että sain kunnon tsunamin naamalle ja takin kauluksesta sisään. Meni vähäksi aikaa pasmat sekaisin kun syljeskelin kuravettä, hehhee.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että tuolla radalla on kivempi ajella, kun se on märkä.
No, nyt täytyy parannella ranteita.

Joskus..

Vaan tuntuu siltä, että kiertää samaa kehää.. Ja niinhän sitä tekeekin. Tänään taas kävin vähän ulkoilemassa naapurikylällä.
Mitään pitkiä settejä ei tullut ajettua, mutta vähän kisaa kylläkin.
Otettiin pieni lähtöharjoitus parin muun kanssa ja sitten eka pääsi karkuun ja toisen taktiikkana oli hiillostaa mua. Lähtökiihdytys meni kyllä ihan hyvin.
Tein ekan "pari töyssyn" ylityksenkin renkaat ilmassa.. Se oli vahinko! Mut en onneksi tämäyttänyt tangon yli :)
Rata oli hieman kivempi ajaa, kun sade oli sitä kastellut. Kesällähän tuo rata on kivikova. Jos vaikka piakkoin pääsisi kokeilemaan muitakin paikkoja.

Dirtbike Diaries osa 99.

Tänään tuli jälleen kurvattua radalle. Kaksi puolen tunnin settiä tuli heitettyä.
Rata alkaa olla aika kova ja paikoin tuntuu liukkalta kuin saippua. (huomenna SAA sataa ;)
Räkänoro valui pakoputkesta, joten voisin väittää, että on tullut röpötettyä.. AAARGH.
Mä en oikein tajua mun käsiä, miksi ne nyt temppuilee?! Mä luulin, että me ollaan jo tehty sovinto. Veikkaan tosin, että ongelmana on rentouden puute. En vaan osaa vetää crossia rennosti, vielä!
Kunto antaisi myöten ajella vähän räväkämmin, koska ajon jälkeen on kyllä hiki, muttei suunnatonta fyysistä väsymistä.
Nooh, tämän päivän taktiikka olikin edetä rauhallisesti, mutta varmasti. Tämä ei tosin ollut alkuperäinen suunnitelma, mutta muutaman mukavan kyljelleen menon jälkeen päätin, että saan ajosta enemmän iloa, kun etenen enkä ryömi.
Nyt menen uittamaan itseni mobilaatissa josko nivelet olisivat sitten lauantaina tykissä kunnossa.

Vaikeuksien kautta "voittoon"

(kuvat: Jenna Peltonen)
Tänään piti käyttää liukumaa hyväksi ja nipistää työajasta, kun oli vähän tärkeämpiä juttuja.. Lähdin meinaan ajamaan rossia :D
Huolto pelasi, pyörä ja varusteet olivat jo radalla, kun tulin paikalle. Siellä tiimin innokas uuden mopon omistaja jo kiersikin rataa. Eipä siinä muuta kuin vermeet niskaan ja baanalle.
Taas rata tuntui jotenkin erilaiselta.. Alkukierrokset röpöttelin ja yritin muistella, miten ajetaan..
Sitten piti käydä kurkkaamassa lähistöllä olisiko maasto jo sulanut, pääsisikö kohta jo enskailemaan. Ei ihan vielä pääse, vielä on lunta :S
Eipä tuo haittaa, voihan sitä aikaa kuluttaa kiertämällä rataa!
Alku oli tukkoinen ja tuskaisa. Tiimikaveri ehdotti, että kokeillaan kuinka kauan menee, että saa mut kierroksella kiinni.. Ei mennyt kauaa, kaatuilin ainakin 3 kertaa. Kävi mielessä, että olen ihan väärässä paikassa. Ranteita pakotti eikä kädet meinanneet pysyä kahvoilla. Siinä sitten valittelin tiimipalaverin aikana, että "Ei tästä tule mitään" ja "Mä luovutan". Siinä hetken inistyäni suutuin itselleni, polkaisin kottaraisen käymään ja lähdin ajamaan. Sovittiin, että ajan puoli tuntia, sitten mut viitotaan tauolle. 29 minuuttia olin ajanut, kun tulin lähtösuoraa ja ajoin kurviin ja.. Heitin lipat. Mulla meni tanko vähän vinoon joten jouduin palaamaan takaisin varikolle. Siellä kuulin, että jäi kiinni yhdestä kierroksesta.. Annoin itselleni 'penaltya' ja 15 min kiertämistä lisää ;)
Oikeat crossarit harjoittelivat lähtöä ja ajattelin mennä kanssa viivalle, mutta myöhästyin :( Ajelin sitten omaa kisaani ;) Huomasin, että takaa tuli muutama kuski ja pistin sitten mielessäni kisan pystyyn ja yritin ajaa karkuun mahdollisimman kauan. Väittäisin, että pärjäsin iha hyvin tässä kisassa. Joka tosin oli vain mun korvien välissä ;D
Menikin sitten 20 minuuttia enkä olisi malttanut enää lopettaa, mutta piti kuitenkin säästää jotain huomiselle. Ja oli mulla jo aika kova nälkäkin ;)
Jännä juttu, kun ei ne kädet enää tuntuneet missään, kun ajo alkoi sujumaan paremmin.
Tosin röpöttelyä se oli. Ei ihan kaasu aukea kurvista, mut sitä mä voin hioa huomenissa. Ja toinen juttu, mihin mun pitää oikeasti kiinnittää huomiota on jalat. Ne hakee spoorin reunoja edelleen vaikkei lunta ole missään. Jos olisin fiksu lopettaisin sen ennen kuin käy haaveri ja sitten ei ajeta vähään aikaan. Jalat tapeille ja kaasua, siis!

Motocross 1v.- vuosipäivä

Tasan vuosi sitten kävin ekaa kertaa crossiradalla omalla mopolla! Tänään juhlin vuosipäivää röpöttelemällä väsynyttä crossia. Ei ollut potkua menossa, mutta olipa kaunis keli! :)
Tämä viikonloppu on mennyt aivan liian nopeasti. Perjantaina töistä tullessa tuli lentävä lähtö Espooseen. Meillä kun on ollut nämä kalustonvaihto viikot. On tullut uutta ja isoa 2t:tä talliin ja uusi ja isompi kuljetusalusta mopoille.
Nyt meidän tiimi ei enää ajele pelleautolla, vaan olemme varikolla samanlaista massaa kuin muutkin ;D
Eilisen päivän istuin ensin lisenssikoulutuksessa ja sitten kuuntelin vielä Six Days kuulumisia. Aikamoinen tapahtuma tulossa Suomeen, joka vaatii todella paljon innokkaita talkoolaisia. (www.isde2011.com)
Tämän istuskelun jälkeen pääsin tosi toimiin. Pistettiin tallissa kädet likaiseksi! Koska jokainen itseään kunnioittava enska-Pirkko huoltaa itse pyöränsä, en voi minäkään olla asiassa huonompi. Sain viikolla uudet nappulat ja niitähän sitten rupesin vaihtelemaan. Vierähti siinä muutama tovi, kun välillä piti istahtaa laskemaan todella moneen. Hitsi, että oli Michelin tehnyt tiukat renkaat. Piti seistä renkaan päällä ja vääntää ihan tuskassa. Hiki lensi, mutta rengas ei antanut taistossa periksi. Jouduin laatimaan hieman erilaisen taktiikan ja pyytämään apuvoimia, että sain itsepäiset nappulat taltutettua. Laitoin samalla muussit sisälle.
Oli aika vinkeetä ajella nappuloilla pitkästä aikaa. Naapurikylän rata on ollut ahkerassa käytössä ja sieltä löytyi pattia ja kuraa. Paikka paikoin rata oli hieman liukas, jolloin takapyörä vähän luisteli.
Tänään varmaan väen määrä hipoi jo rata ennätystä. Olisi ollut ihan hauska ajaa, jos olisi ollut paukkuja, mutta tänään oli takki tyhjä. Meni varmaankin hyvä lataus rengastaistossa ;D

Italialaista temperamenttia ilmassa

Vihdoinkin näyttäytyi aurinko! Aamu oli todella kaunis, mutta joku nimeltä mainitsematon toppahousu crossari oli kuin talviuniltaan kesken herätetty karhu.
Murinaa ja naama nurinpäin: 'No, voin mä lähtee radalle, mut en varmaan aja..'.
Niin tänään siis oli kimppapyörä päivä, mutta ei se mua harmittanut. Ei vaan eilisen jälkeen ollut fiilista..
Kunnes.. Pääsin radalle. Oli suoranaista tuskaa luovuttaa pyörä ensin toisen käyttöön ja itse vaan kuikuilla ympäri rataa. Rata oli taas huomattavasti kuivempi, vaikkakin muutama mutaisempi paikka on nyt paljastunut.
Sain radalla ajovarusteet ylle ennätysajassa ja vitsi, että tuntui hyvältä! Ajo sujui ilman etupyörä edellä maahantuloja ja kurvitkin sujuivat :D :D :D
Välillä tuli luovutettua pyörä toiselle ja ihmeteltyä menoa. Kumma kyllä kerrankin, kun mun pyörä sai "runtua", heräsivät iskarit ihan toisenlaiseen eloon. Tai sitten ne naksut puolivälissä vaikuttavat asiaan.
Viimeisellä kierroksella sitten tuli pieni tuulahdus Välimereltä. Heitin lipat pehmeään hiekkaan kurvissa ja yritin siitä sitten pois, mutta pyörä oli totaalisen vastahankainen. Ei löytynyt edes vapaata. Hetkeksi käynnistyi, mutta ajaminen oli mahdotonta. Yritin miettiä kuumeisesti, että mikä tuli.. Jarrut ei ole jumissa.. Mikä hitsi.. No, raahasin pyörääni varinkon suuntaan, välillä ajaen ja nurin mennen ja välillä repin. Pysäytin sitten kaverin ja pyysin viemään viestin huoltoon, että "HETI tänne". Jostain syystä se kuuluisa italialainen temperamentti nosti päätään, meikä kiihtyi nollasta sataan huippuajassa ja luovutin pyörän huoltomiehelle ja marssin itse takaisin autolle. Kjäh, kjäh, eikös sen Pikku Myyn pitäisi olla mielikuvitushahmo?!?!
No, kyllä mä myöhemmin pyysin anteeksi tulistumista. Ja, kröhm, kotarin ketjuissa ja rattaissa oli hiekkaa, siksi se ei liikkunut. Mut mistä tän ois taas voinu muistaa, kun on keskitytty ajamaan lumisessa spoorissa.. ;D What a Day, sanois engelsmanni. Hieno ajopäivä.

Järkee vai ei?!

Tänään oli yksi niitä päiviä, jolloin tulee mietittyä, että onkohan tässä touhussa mitään järkeä..
Mikään ei sujunut, tai välillä sujui, mut ei tuntunut ajo hyvältä. Hirveitä takakorkeita ilmassa. Kerran jopa hieno "tuplis". Onnekseni en mennyt nurin. Tai olisi ehkä tehnyt hyvää rönätä, josko se tekniikka olisi korjautunut..
Naapurikylän rata oli muuten kuivunut entisestään, ne pari hassua lammikkoakin olivat kutistuneet silmissä.
Päivän kohokohta oli, kun pääsin yhden kasiaisen ohi ;) Ei tehnyt kaveri sitä helpoksi!
Nyt sitten olisi jo aika hankkia niitä kesärenkaita. Vaikka tässä touhussa ei välillä tunnu olevan mitään järkeä, olen kuitenkin sitä mieltä ettei kaikkea aina tarvitsekkaan järkisyillä perustella. Mennään tunteella! Ja tunteet sanoo, että sitä rataa on kierrettävä, kaikesta huolimatta.
PS. Jos joku haluaa sponsoroida renkaat, mulle kelpaa! :D

Kahvanpuristaja Tuli Mukaan

Taas vaihteeksi naapurikylällä! Siellä rata oli todella kuivassa kunnossa. Olisi jo varmaan aika vaihtaa nappulat alle.. Jos mulla olis sellaiset. Tässä mietin hakisiko renkaat Biltemasta vai ostaisko Michelinit. Siinä sitä mietittävää pääsiäisen ratoksi ;)
Sula rata oli tuonut radalle muitakin kuskeja ja siellä sitten kierrettiin. Vähän aikaa ajettuani huomasin, että vanha "vamma", sairaalloinen kahvojen puristaminen oli palannut. Meinasi mopo mennä menojaan, kun kädet lakkasivat toimimasta. Hidastin vauhtia ja pakotin itseni jatkamaan, josko ne kädet vetreytyisi. Ei auttanut, piti käydä varikolla heiluttelemassa sormia ja muistuttamassa itseään ettei mun oikeasti tarvitse puristaa rystyset sinisinä.
Tänään oli hauska ajella. Välillä kurvit menivät hyvin, välillä ei. Käsiongelma aiheutti kaasun löysäämistä väärissä paikoissa. Hypyistä tuli aina takakorkeita. Koska mä en tahdo lentää sarvien yli,kun siinä voi käydä hassusti, on keskityttävä siihen kaasunkäyttöön hyppyihin tullessa. Mä en osaa hyppiä, joten tarkoituksena ei ole yrittää valtavia loikkia, vaan mielummin tullaan renkaat suorassa, takarengas maahan ekaksi. Hypyt saavat lisää ilmaa sitten, kun on jonkulainen varmuus siitä hommasta.
Yritän ajaa puolen tunnin eriä.. Tänään tosin toinen puolituntinen tuntui jotenkin loputtomalta, taisi pitkä perjantai pidentää sitäkin.
Nähtävästi tälläiset kelit ovat kovia jarruille, mun takajarrupalat on totaalisen loppu vaikkei niillä ole vielä ajettu kuin kolme tuntia. Pitää laittaa uudet ja kuluttaa nekin :D