Rai, rai, rai :D

Kummasti se asenne vaan muuttuu. Ennen ei olisi tullut mieleenkään suunnata kurailemaan sateessa, mutta nyt sitä paineli innoissaan naapurikylälle kokeilemaan kurviajoa. Eipä se sade ajaessa haitannut.
Ainut haitta tänään oli, kun piti välillä luovuttaa pyörä tiimikaverille. Meillähän on nyt tallissa kotarivajaus. Pyörä pistettiin torstaiaamuna myyntiin klo 08:30 ja 09:30 oli pyörä myyty. Mun kottarainen joutuu siis olemaan nyt yksin. Tuli kiire töistä kotiin varmistamaan, että oikea pyörä lähtee tallista, heheh.
Nyt sitten tiimikaverin pyörävajaus purkautuu mun pyörän säätämisenä ;D Ensin vaihtui muovit, sitten ketjut ja rattaat ja eilen oltiin iskareitten kimpussa. Takajouset olikin paremman tuntuiset. Nyt pitää säätää etupään naksut kohdalleen. Mä en ole vielä päässyt täysin kärryille tästä iskarien säätämisestä ja naksuttelusta, mutta ehkä se naksujen maailma sielä avautuu. Olen kyllä kuunnellut sujuvasti :)
Samalla tosin elättelen toiveita, että saataisiin toinen pyörä talliin piakkoin. Voi meinaan muuten mennä sopu ;) Kunhan nyt tulee se lopullinen päätös siitä, mikä pyörä tulee. Ilmassa on lennellyt eri versioita Hondasta Kotariin, Kotarista Temmiin, 2t ja 4t.. Jne. Jne.
Tänään siis ajelin naapurikylällä, jossa kurvihaaste jatkui. Edelliskerrallahan homma meni "hieman" pieleen. Tänään muistelin ohjeita, joita sain viime kerralla sekä kiinnitin huomiota siihen, että tulen kurviin isommalla vaihteella ja pidän kaasun tasaisena. Olen tehnyt semmoista tyhmää juttua, että kurvin puolivälin jälkeen olen löysännyt kaasun, jolloin alkaa kiemurteleminen. Tiimikaveri väitti, että pelkään kaatumista, mutta minä väitin vastaan. Jos on kaatuillut niin paljon kuin minä, niin ei yksinkertaisesti pysty pelätä kaatumista, enään. Muuten olisi ajot loppuneet jo aikoja sitten. Kysymys oli siitä, että mulla loppui usko. Ei loppunut tänään. Vedin ajon jälkeen melkoisen sadetanssin, kun nyt ne kurvit meni jo paljon paremmin!!
Aikaisemmista ajokerroista kuvatuista videopätkistä huomasin, etten avaa kaasua kunnolla. Tänään keskityin siihen, että sitä kaasua käännetään eikä röpötellä. Aggressiivisempaa ajotyyliä haetaan, olen laittanut itselleni tavoitteeksi 4 vkoa. Eli kuukauden päästä homma pitää olla hallinnassa. Niin ja se vaihteidenvaihto! Se pitää saada nopeammaksi.
Nyt mä vaan toivon lumen katoavan ainakin kotikylän radalta. Haluan päästä ajamaan pehmeämmällä radalla, niin nähdään onko kehitystä tapahtunut.

Kerpeleen kurvit!

Eilisen taistelun jälkeen ei huvittanut lähteä yhteistreeneihin enskailemaan, vaikka aamulla mua yritettiinkin siihen suostutella.. Olin jääräpäinen, ei edes se, että ajokaveri meinasi lähteä nelarin sijaan kaksitahtisella ajamaan, saanut mun päätä kääntymään. Ajattelin aamulla, että crossailu on näillä keleillä kivempaa. (..ja kivempaa)
Eipä naapurikylällä mitään hirveetä ruuhkaa ollut, varmaan kaikki olivat palautumassa eilisistä sarjakisoista.
Jo lämmittelykierroksella huomasin ettei ole oikea syke päällä. Meni vähän mäkeen koko ajo. Siirryin sitten harjoittelemaan tuota yhtä kohtaa, mistä videokin on. Välillä meni ihan ok, välillä todella kaukana siitä.
Ajosaappaat suorastaan hölskyivät vedestä ajelun jälkeen ja kuraa löytyi.
Tästä se taas lähtee, kurvien harjoittelu! Ja paljon on työtä tehtävänä ennen kuin voi olla tyytyväinen.
Tänä viikonloppuna on ollut hieman huono fiilis ajaa, kun tiimin ykkönen ei pääse ajamaan. Meidän piti lähteä Päitsille ja siihen on valmistauduttu jo melkein vuosi. Sitten viime hetkellä tulee vamma, joka estää kilpailemisen ja ajamisen.. Melkoinen ketutus on ollut ilmassa, koska pettymys on ollut valtava, mutta täytyy kuitenkin muistaa tämähän on vain harrastus, terveys on tärkein!

JK. Päitsillä ajaa tämä nainen Ruotsista: http://www.jj-racing.se/index.php

Raskas reissu

Tänään oli reilusti lämpöasteita eikä yölläkään ollut pakkasta, joten melkoisen märkää lunta löytyy metsästä. Spoorikin on pehmoinen ja pöpperöinen, huoh.
Ei oikein mopo kulkenut. Ajoon en saanut minkäänlaista rytmiä ja tasapainokin oli jäänyt kotiin :S Mua vähän otti aivoon välillä, kun oli ajaminen melkoista taistelua.
Sain tietty heti alussa kaivettua kunnon kuopankin, josta en tietenkään ilman apuja päässyt pois.
Jalkaspoorit pettivät, jos erehtyi ottamaan tukea ja sitten mentiin nurin. Kävin tänään hangessa enemmän kuin aikoihin.
Kallionousussa joutui taistelemaan ja lopussa olevalla kivellä yllätin itseni hypäyttämällä pyörää. Kivelle mennessä maa on jo näkyvissä ja pitohan on aivan toista, jopa mun loppuunkuluneella renkaallakin. Persus penkissä tälläsin tulemaan ja hups! Sitähän hypähdettiin. Hypätys yllätti mut sen verran, että menin nurin kiven päälle. En kuitenkaan tippunut minnekkään, joten matkaa pääsi jatkamaan ilman suuria taisteluita.
Vain kaksi onnetonta kiekkaa tuli heitettyä. Toisella kierroksella tuli kivulias muistutus siitä mitä käy, kun jalat menee kuin hämähäkillä eikä kunnon ajoasentoa ole..Kaaduin kyljelleni pää puuhun ja jalkatappi suoraan nilkkaan. Tietty mopo siis kaatui päälleni ja silmissä näkyi tähtiä. Meinasi itku tulla kun nilkkaan sattui ;) Mut päätin ettei nyt ole aika jäädä itkemään puun alle, vaan ajetaan nyt lenkki loppuun ;)
Ei jäänyt kovin hyvä mieli ajosta, mut tulipa nyt käytyä. Ei sitä aina pysty parhaimpaansa, etenkään sohkassa. Hieman tietty helpotti, kun kuuli ettei se ajo muillakaan helppoa ollut. Eli, ei ilotulituksia tänään!
Ohessa pikku pätkä kallion nyppylältä, jolla on tullut myös makoiltua. Ei mikään mallisuoritus, mutta tulinpa edes ylös ;D Kun oppis pitämään edes toista jalkaa tapilla....

Melkein vuosi sitten..

Vuosi sitten ostettiin Gasgas ja olin maailman onnellisin kurapyörän omistaja. Oli valtava halu päästä ajamaan.
Edessä oli tosin mutkia matkassa, koska ajamaan oppiminen ei ollutkaan ihan 'piece of cake'. Ensimmäiset tunnit menivät pyörää polkiessa, kun en osannut edes käynnistää pyörää ;) Sitten taistelin eteenpäin menon kanssa.. Kytkimen ja kaasun käyttö ei ollut ollenkaan hallussa, joten etenin metrin kerrallaan.
Oheisessa videossa näkyy jo suuri voittoni, kiersin mopokisa rataa meren jäällä!! Hehhehhe, vaihde ei toisin vaihtunut, ykkösellä mentiin konttausvauhtia, mutta mulle sekin oli jo iso juttu.
Aika hauska katsoa vuoden takaista videota ja huomata, että olen vuodessa oppinut yhtä sun toista ajosta, vaikka vieläkin ollaan siellä alkeissa.

Kyllä crossi oli kivaa!!!

Tänään se hurmio palasi. Paikka oli naapurikylä ja siellä lanattu rata. Rata oli todella tasainen, ei huomannut jälkiä viikonlopun sarjacrosseista. Suunnitelma oli ensin vähän lämmitellä ja sitten vetää kaksi erää.. Toisin kävi.
Vedin tunnin putkeen radalla!
Olin ainut kuski siellä ja rata oli niin sileä, että oli todella hauska vedellä menemään. Vauhti on kasvanut talven aikana, tästä saa varmaankin kiittää spooriajoa. Ihan uusilla vaihteilla tuli vedettyä. Hyppy kun hyppy niin pyörät halusivat ilmaan ja mikä parhainta, kurvit menivät kallistaen eikä vauhtikaan kuollut =D
Huomasin myös ettei välillä luisuva takapyörä säikäyttänyt, vaan oli oikeasti hauska antaa sen vähän liirata.
Muutama jänskä takakorkea tuli hypyissä, mikä varmaan johtuu osaksi siitä, että takajousitusta vähän säädettiin spooriin sopivammaksi, mikä ei taas ole se parhain kovalle crossiradalle.
Kinkkisin paikka radalla on kurvista tultaessa kaksi "röykkyä", niihin mun pitää tappaa vauhti ihan kokonaan, koska jos hyppään ekasta muksahdan suoraan toisen röykyn alkuun. Eikä musta löydy vielä sellaista hurjapäätä et yrittäisin hypätä sinne toiselle. Faktaa on etten sinne saakka hyppäisi, vaan todennäköisesti vetäisin yli sarvien tai jotain muuta mukavaa.
Huomenna on muuten mun ja kurapyöräilyn ensimmäinen vuosipäivä! 19.3.2009 gasgas muutti meille :)

Tehoton pimeässä

Tänään käytiin ajelemassa pimeässä. Trail tech kypärässä valaisee metsän hyvin eikä tarvitse sokeana ajella. Kuitenkin tänään puuttui se jokin, millä saa potkua ajoon. Yritin kaasutella menemään, mutta ei vaan irronnut tänään. Edellis kerralla vedin 4 kiekkaa hurmiossa ja tänään 2 vääntäen.. Sössin jopa yhden kallionousun totaalisesti.. Löysyys kostautui, kun tulin mutkasta nollavauhdilla.. Eihän sinne kallion päälle, niin pääse. Ei kun vaihde vapaalle ja lasketaan alas. Yritin uudelleen ja meni vielä huonommin. Kehitin sitten pienen jonon siihen nyppylälle, mutta kavereiden jeesauksella tästäkin selvittiin.
Taitaa talviloma aiheuttaa löysäilyä ;D
Täytyy varmaan huomenna viedä kottarainen naapurikylän rossiradalle ja vähän kaasutella josko jäisi löysäily radalle..

Jäsenmaksuja, ratamaksuja. Mä taidan alkaa kapinaan. Meidän kylän crossirata tuli maksulliseksi.. Jos ei ole seuranjäsen 40 egee vuosimaksu ja krt 5e. Naapurikylän crossiradasta jouduin jo pulittamaan 40e/vuosi, vaikka olen seuran jäsen.
Tosin mietin jo, että näillä hinnoilla en enää taida jäsenmaksua maksaa..
Mä en määrällisesti hirveästi kuluta näitä paikallisia ratoja, mutta olin suunnitellut keväällä ajavani enemmän crossia. Nyt täytyy vaan miettiä huvittaako mua kiertää yhtä ja samaa rataa, vai maksanko kertamaksun.. Ja, jos maksaa 40e per rata, niin täytyykö sitten enää tulla talkoisiin???
Ymmärrän kyllä etteivät paikalle tulevat työkoneet ole ilmaisia, kunnossapitoon menee rahaa, mutta eikö rahaa voisi kerätä vaikka koulutuspäivillä jne.?
Silloin, kun harrastin agilityä koiran kanssa, oli koiraseuroissa ns. talkoopakko. Kun osallistuit tietyn määrän talkoisiin (2-3 krt/vuosi), ei tullut perusmaksun päälle niitä lisähallimaksuja. Mikä oli itse asiassa hyvä ja toimiva juttu, jos et tule talkoisiin, korvaat sitten rahalla.
Kaikilla crossiradoilla taitaa olla se ongelma, että talkoisiin tulijoita on liian vähän, mutta ratojen kunnosta valittajia sitten taas löytyy. Tällä seudulla pieni harrastajakanta on ehkä liian hajallaan, että saataisiin yhteistä hyvää aikaiseksi.
Toisaalta, kun menee talkoisiin sattaa olla mahdollisuus vaikuttaa radalle tehtäviin hyppyihin, ehkä?!
..Nii-in eihän mulla ole salikorttiakaan kolmelle eri salille..Ehkä ajelen vain enskaa enkä mene paikallisille radoille...
Tai sitten, pistän suuni kiinni, pulitan maksun ja ajelen missä milloinkin huvittaa ;D
JK. Kirjoituksella ei ole tarkoitus loukata ketään/mitään tahoa,eikä hyökätä ketään vastaan. Kirjailin vaan ajatukseni ylös ja aion edelleenkin tilanteen salliessa ottaa osaa talkoisiin, ainakin seurani hyväksi! Ehkä jopa muuallakin.

Kaasua. Kaasua!

Tämän päivän haasteena oli täysin uusi reitti. Reitiltä löytyy kalliota. Ennakkotietojen mukaan sieltä tulisi löytymään pahoja kallioita, joilla pitää varoa keulimasta itseään selälleen, koska silloin sattuu. Sekä piti varoa kaatumasta 'kiven' päälle, koska pyörän palauttaminen reitille reilun parin metrin pudotuksen jälkeen olisi todella tuskaista puuhaa. Eli mulla oli kaikki ainekset koossa totaalipaniikkiin ;) No hätä! Siihen ei sorruttu, lähdin reippain mielin reitille.
Ajeltiin ihan tiimiajona eka kierros ettei meikällä iskisi paniikki pahoissa kohdissa. Luulin, että pääsen rauhassa röpöttelemään perässä, mutta toisin kävi, veto vastuu oli mulla.
Alussa meno oli hieman kankeaa, yritti jännityslukko pureutua hartioihin ja röykkysellä polulla tuntui ettei jalat ole ollenkaan siellä missä pitäisi, eikä sen puolin kuskikaan, joka pomppi joka röykystä.
Pikku hiljaa alkoi ajotuntuma löytymään ja alkoi olla vähän vauhtiakin suorilla. Tietty mietin koko ajan, että pitää katsoa sinne eteen, jotta osaan valmistautua pahoihin kallionousuihin. Röykkyisellä reitillä oli kaikenlaista pikku nyppylää, mitkä eivät tuottaneet hankaluuksia. Alkoi se ajo maistua ;D Sitten huomasin muutaman vähän jyrkemmän kallionousun edessä. Ajoasennon tarkastus, tasainen kaasu, katse ylös ja MENE! Ja niin sitä mentiin, jouduin hieman hekottelemaan mielessäni, kun ne reitin pahimmat paikat tuli selvitettyä ilman ongelmia ja vielä tiimikaverin haukankatseen alla.
Sitten alkoi hapottaa.. Muutama kerta nurin ja enemmän sammutteluja..Lopuksi oli vielä se kivi. Kaaduin ennen kiveä, nousin korjasin asennon ja otin tasaisen kaasun ja mentiin ylös ja alas taidolla (vai tuurilla..).
Hieman tankkasin vettä ja huomasin jonkunasteisen hurmiotilan ottavan valtaa. Pitihän sitä lähteä jatkamaan. Toka kierros menikin jo paremmin ja vauhtiakin alkoi löytyä. Mitään hankaluuksia ei tullut eteen. Ajoin yhteensä 4 kierrosta ja kierros kierrokselta kurviajo parani ja vauhti kasvoi. Aikas hienoa, mä olen löytänyt pyörästäni kaasun!
Olisin varmaan jatkanut ajamista ellei olisi käynyt niin, että palatessani neljänneltä kierrokselta meittin paku oli ainut auto parkissa ja kaikki kamat oli jo pakattu. No, ajetaan taas ensi kerralla :)

Hande oli hapoilla..

Tänään aurinko lämmitti mukavasti ja suurten hiekkakukkuloiden äärelle oli kerääntynyt yli parkkipaikallinen rossareita ja enskaajia. Suorastaan ruuhka. ;)
Tänään ohjasin itseni suoraan enskareitille, jota kierrettiinkin "väärinpäin".
Hieman hämäännyin, kun ei päässytkään kiertämään totutulla tavalla.
Alkukankeus jäykisti käsivarret ja alku oli hieman taistelua. Joku oli myös vienyt jalkaurat ja paikka paikoin tehnyt niistä erittäin petollisia. Niistä menee jalka läpi :S
Sitä kun on tottunut talven aikana köröttelemään ylhäisessä yksinäisyydessä muiden kiitäessä kaukana edellä, jouduin tänään hämmentävään tilanteeseen. Pyöriä oli edellä sekä takana. Spoorista ei voi syrjään hypätä, kun uppoaa kaulaa myöten hankeen,niin tien antaminen ei ole helppo juttu. Piti siis kääntää kaasua. Onneksi välillä tuli ne auratut pätkät, että pystyin päästämään muita ohi. Ekalla kiekalla meinasi käsivarret sanoa sopimuksen irti ja jouduin pitämään venyttelytauon. Tätä ei ole tapahtunut aikoihin.. Melkoista taistelua se eka kiekka oli. Lopussa sain kunnon jonon perääni ja melkein jo rupesin jännäämään. Yritin siinä sitten rikkoa omaa mukavuusrajaani ajamalla niin, että korvien välissä oleva rajoitin paukkui. Yllättävän hyvin se onnistui, tosin ekaa kertaa tänä talvena taisin AJAA itseni hapoille.
Toisella kierroksella tuntui vauhti jääneen päälle ja eteninkin rivakammin. Kunnes tuli törmäys puun kanssa, jolloin päätin asteen verran rauhoittaa. Kukkulan rinteeltä löytyikin sitten melkoinen suma. Spooriin oli tullut höttöä ja jumissa oltiin.. Mutta hyvällä ryhmätyöllä jokainen pääsi mäen ylös. Sitten alkoikin meikällä melkoinen koetus. Takanani oli paljon porukkaa eikä pystynyt antamaan tietä. Yritin kyllä kysellä, että haluatteko päästä ohi, mutta mua kehoitettiin vaan jatkamaan matkaa. Piti vaihtaa vaihdetta isommalle ja antaa palaa. Muutama kaatuminen kävi, tottakai kurvissa, onneksi takana tullut kuski aina auttoi ja matka jatkui rivakasti. Kunnes viimeisellä kilometrillä olin jo niin hapoilla etten uskonut varikkoa näkeväni. Onneksi crossiradan vieressä oli poluntynkä, jonne kurvaten tein tilaa uraan. Sain sitten ajella lopun 'rauhassa'. Oli tosi kannustavaa, kun ohittavilta sai palautetta, että hyvin menee. Hymy huulessa sitä taisteli loppuun asti.
Hieman tasasin hengitystä ja ajattelin, että vedetään perinteinen loppucrossi. Hih, kurvit menivät jo paremmin!!!! Taas kallistui pyörä pikkaisen enemmän ja oli pikkaisen enemmän kaasua =D =D =D
Radalta löytyi myös kuraa ja lätäköitä. Alkaa se kevätaurinko lämmittää.
Kolmannella kiekalla hävisi tehot, kuskista. Ekan kerran huomasin ajaneeni oikeasti, kun ei enää vaan pystynyt.
Pitää vissiin jatkossakin hyökätä sinne porukan keskelle, että on paineita ajella.
Endorfiinin jylläys on muuten jännä juttu. Olen koko viikon linkannut menemään, kun polvet ovat olleet niin kipeät ettei portaita pysty kunnolla kävelemään. Ei ole enää! Koko ajon aikana ei edes tullut mieleen polvet eikä ne ole vieläkään kipeät :)

Maireana mantsaa

Pienen lumisateen saattelemana pääsimme matkaan tänä aamuna. Suuntana jälleen valtavat hiekkakakut. Lähempänäkin olisi ollut treeniseuraa tarjolla, mut reitin haastavuuden (siis minulle!) vuoksi suuntasimme kauemmas.
Eipä ollut pelipaikalla muista kun tultiin, mutta onneksi sinne muutama muukin tuli, niin pääsi tiimimme vauhdikkaampi jäsen treenaamaan. Mähän ajelen nykyään yksin =) Ainaskii suurimman osan ajasta..
Crossirata oli vastikään lanattu, niin kävin siellä kokeilemassa muutaman kierroksen. Olipa se kivaa eikä ollenkaan niin kankeaa menoa kuin viimeksi. Pikkaisen taisin jopa kallistaa pyörää kurvassa ;)
Ja metsässä sitten tuntui kivalta kanssa. Ensimmäiset mäen nyppylätkin suijuivat ongelmitta. Taisi tehdä hyvää se kytkimen räjäyttäminen, nyt sitä sentään yrittää tulla vauhdilla mäkeen. Omituisinta matkanteossa oli kaatumisien puuttuminen. Pääsin todella kauas ennen ekaa sukellusta. Yhtä asiaa tosin ihmettelen, missä kuskeilla on puun viereinen jalka silloin, kun kurvi menee täysin runkoa nuollen??? Rata oli muokkaantunut lukuisten ajajien jäljiltä ja kurvissa mennään karjaraudat puussa. Se on haastavaa. 40 %:sti onnistuin mokaamaan jotenkin kääntymisen.. Sammutin pyörän. Kun kaatumiset vähenee, tuli tilalle sammuttelu ja aina samanlaisessa paikassa. Tämä mysteeri on ratkaistava.
Reitti oli kulunut pattiseksi ja se lisäsi hieman haastetta ajoon. Ei saa pompata satulasta sivuun, kun pyörä pomppaa. Olen laittanut kitkaspraytä satulaan ja siihen tarttuu kuin täi tervaan. Huonona puolena voi todeta, että pompun jälkeen väärään paikkaan laskeutuessa, ei ihan heti saa siirrettyä peffaa oikeaan paikkaan.
Yritin tulla hieman vauhdikkaammin niihin mutkiin ja välillä meni jopa hyvin. Mäet ylöspäin alkaa olla jollakin lailla hallussa, johtotähtenä: Kytkintä ei polteta! ;) Mut alaspäin... Miksi ne on niin jännittäviä? Tietty tänään ehkä vaikutti säätäminen. Säädettiin meinaan ohjaustankoa. Aikaisemmin mulla oli ohjaustanko hieman 'ylempänä', nyt sitä siirrettiin taaksepäin ja alemmas. Mäessä tuntui että tulen sarvien yli.
Ekalla kierroksella onnistuin kaivamaan pyöräni kuoppaan kerran. Onneksi jälleen kerran apua saapui. Pitäisi varmaan oppia ettei kaiva itselleen kuoppia, koska ne ei ole kivoja. Ei varmaan toistenkaan mielestä.
Reitille oli myös lanattu pätkiä, mistä oli kiva käydä hakemassa vauhtia spooriin.
Toinen kierros meni ensimmäistä paremmin paitsi yksi mäki oli jo niin kulunut etten päässyt millään ylös. Onneksi takaa tuli joku, jota en tuntenut, mutta kuitenkin reilu kaveri kun täräytti miun pyörän ylös, kiitos siitä!
Näistä enskapätkistä innostuneena en malttanut lopettaa, vaikka muut jo pakkailivat pyöriä. Painelin crossiradalle, jossa tuli kierreltyä ihan hurmiossa. Ne kurvitkin menivät reippaammin ja kallistusta alkoi löytyä :D Kaasuttelin tosiaan niin hurmiossa, että oli pakko lopettaa, kun olin jo hapoilla, ettei enää meinannut pysyä mopo käsissä.
Varikolla mulla jäi käsistä nahat hanskoihin, niin hyvin ne kuorituu, kiitos pakkasen.

Pimeässä..

Ei tarvitse pelätä!! Tänään pääsin kokeilemaan uutta kypärävaloani ekaa kertaa. Tosin pimeyttä joutui odottelemaan hetken verran. Onneksi siinä ehdin yhden kierroksen ajella. Tänään pääsin ajamaan spooria, jossa ei ole talvikelissä tullut vierailtua. Hieman huolestutti, kuinka sinne mopon päälle pääsee, kun jouduin aamulla toteamaan, että vaarallisin talviurheilu on lumityöt. Selkäni ei ole ollut niin notkea aikoihin.. Aivastuksella sai jalat alta.. Huomasin onnekseni mopoilulla olevan parantava vaikutus. Ei meinaan enää iltapäivällä haitannut selkä olenkaan, kun pääsi pärräämään :D
Oli todella kivaa kurvailla spoorissa, vaikka yhdessä pehmeässä kohdassa kaivoin mopon todella syvälle enkä saanut sitä itse irti, vaikka kuinka yritin: Ensin mopoa sivulle ja toiselle, sitten ees taas ja uusi yritys ja epäonnistuminen ja sama jatkui. Ehdin siinä ihmetellä, että missä ne kaikki 'ohittelijat' silloin on, kun niitä tarvitaan ;) Onneksi sieltä sitten apu saapui. Vaikka noloahan se on, kun ei itse saa mopoaan irroitettua..
Reitti oli mahtava kun siellä pystyi oikeasti katsoa kauas, vieroitin itseäni siitä eturenkaan tuijottelusta.
Kurviajo on se heikoin kohta ja siitä johtuen tuli taas tutustuttua hankeen tarkemmin.
Toinen kierros menikin sitten pimeässä. Aluksi tuntui hieman hassulta, ihan kuin ajaisi tunnelissa. Alku oli todella kankeaa ajon suhteen. Puolessa välissä sitten pääsin vauhtiin. Kurvit menivät jo paremmin, kaasua löytyi. Spooriin oli muodostunut mukavia röykkyjä ja oli mahtava ajella menemään, kun sai ajoon jo hieman vauhtiakin.
Jopa ylämäet sain selvitettyä ilman turhia episodeja.