Motocross maniaa

Tänään piti testata uutta hienoa kypärälamppua, mutta oltiinkin radalla niin aikaisin, että päivänvaloa riitti.
Crossirata oli lanattu ja siirryin sinne.
Ensimmäiset kaksi kierrosta oli kuin ajaisin jälleen kerran ihan ekaa kertaa, huoh!
Piti käydä varikolla siirtämässä neulaakin kun oli niin lämmintä, että pyörä alkoi röpöttää.
Muutamat seuraavat kierrokset menivät hieman helmpommin kuin ekat, mutta ei se mitään juhlaa ollut. Ihan kaipasin sinne lumiseen spooriin.
Sitten jostain iski crossifiilis päälle ja muutamat kurvit jo sujuivatkin paremmin. Sitähän tuli suorastaan innostuttua!
Hieman ehkä auttoi sekin, kun kuulin, että multa saatetaan viedä jarrupoljin pyörästä, jos ei kurviajo parane ;)
Pikku hiljaa, pikku hiljaa..(Tiedoksi Nb. 1: Ja reenataan, reenataan!)

Periksi ei anneta,

.. Ennen kuin sydänkäyrä on suora! Vaikka tänään muutaman kerran meinasin heittää pyyhkeen kehään. Mentiin sinne suurien hiekkakakkujen radalle ajamaan. Oikea pöppörö nautinto, pienen pyöräni huudatus keli. Isolla nelarilla sitä voi lallatella menemään, mutta pikkuisella kakstahdilla matkanteko ei ollut kovin nauttittavaa.
Pöppörölumi teki sen että kaasua sai vääntää ihan tuskassa, mutta edettiin ryömimisvauhtia.
Positiivista: Kytkimentappaja mäki ei ollut vaikea! Kyllähän nuo muutamat mäet aiheuttivat tilanteita, joista selvittiin laskemalla takaisin alas ja uudestaan. Yhdessä mäessä tämä toistettiin useamman kerran, kiitos sen pienen kinkaman mihin hyydyin. Reippaasti yritin pitää katseen 'maalissa' ja kaasun tasaisena.
Hermo mulla meni ns. crossipätkällä, missä oli paljon suoraa eikä lunta kuin nimeksi. Kiemurtelin kuin käärme. Sori, kaikki meikä pilasi jäljen!
Sitten siinä mietin jo, että pääsenkö oikaisemaan mistään. Paloi käpy ihan totaalisesti. Siinä sitten sisuuntuneena käänsin kahvaa oikein kunnolla. Päätin, että runttaan tulemaan, ei täältä muuten pääse pois. Kumma kyllä.. Ajoi sujui paremmin :)
Crossirata olisi ollut kivassa ajokunnossa. Olisi pitänyt vaan harjoitella sitä kurviajoa. No, tänään ajoin ekan kerran talvella hiekkakakkureitin läpi ja huomasin ettei se mikään mörkö ole. Sehän olisi kiva reitti, jos saataisiin se pöpperö vähemmälle. Tosin miä taisin vaan pöllyttää sitä taaemmas, en pois spoorista ;D

Arktinen enskapäivä

Aamu ei ollut edes valjennut vielä, kun nousin ylös. Ensimmäiseksi piti tarkastaa "lämpö"tila, ei paljon mitään!!! Ainoastaan -22 ja kunnon viima :)
Teki mieleni kääriytyä peittoon ja hautautua kotiin päiväksi.. Mutta eihän se käy! Tänään on enskapäivä, tapahtuma johon olen ilmoittautunut ja menen kanssa!
Lähdin sitten ajelemaan kohti areenaa ja matkalla teki mieleni oksentaa, mua jännitti aivan hirvittävästi. Onneksi matkalla kyytiin tuli mun 'mekaanikko'. Jutustelu helpotti mun oloani eikä matkalla tarvinnut käydä oksentamassa.
Tapahtumapaikalla sitten yritin käynnistää mopoa, mutta kuinkas ollakkaan, kylmä teki tepposet. Eihän se omin voimin startannut. Onneksi apua oli lähellä. Kiitos avuliaitten herrojen saatiin munkin pyörä käyntiin.
Ekaan erään startatessa, oli jännitys jo helpottanut, mutta ajo oli hävyksissä. Aluksi metsässä tuntui etten oikeasti pääse mihinkään. Linssit huurussa yritin mönkiä eteenpäin hammasta purren. Mielessä jopa kävi keskeytys. Mutta olin jo luvannut etten keskeytä käyvin konein, joten: eteenpäin sanoi mummo hangessa! Spooripellolla tuska hieman helpotti, mutta jatkui. Mä en vaan osaa! Kurveissa spoori oli kallistunut parempien kuskien ajon mukaisesti, mutta meikä se vaan yrittää ajaa läpi pystysuoran pyörän kanssa. Eihän se kovin vauhdikasta ole. Jalat olivat ties missä eikä penkilläkään pysynyt.
Positiivisin vaihe oli, kun tulin kohtaan missä viime viikonloppuna muksahdin kaksi kertaa, kun siinä ei saanut kaatua. Tänään mentiin kuin vanha tekijä alas, yli sillan ja ylös :)
Alamäet sujuivat melko lailla hyvin tänään, muutama sammutus ja yksi muksahdus.
Ekan kierroksen lopulla tuli metsässä MONTA tyhmää kaatumista. Mielenkiintoista on, että kuuleman mukaan kaadun aina vasemmalle.. Yleensä oikealle kaartuvissa kurveissa. Mitä ihmettä tää tällainen on?!?! Ehkä olen vaan vasemmalle kallellani ;D
Loppupätkä oli lanattua pelto. Ihan taivas!!! Ei muuta kuin hanaa ja menoksi! Mahti pätkä! Ennen maalia oli pieni spoori, missä piti tietty makailla pari kertaa..
Varikolla kylmä viima puhalsi ja viilensi ensimmäisessä erässä kerätyn hien. Onneksi matka jatkui pian. Ihan äkkiä en olisi uskonut, että hyppään pyörän selkään ja lähden innoissani uudelle kierrokselle.
Siellä sitä mentiin! Alkupätkä menikin jo rennommin ja eri tahtiin kuin ekalla kiekalla. Mulla oli oikeasti kivaa. Mutta se spoori pelto.. Ei oo mun juttuni (vielä). Hieman vauhdikkaammin tulin kuin ekalla kiekalla, mut ei se silti mitään 'vauhtia' ollut. En vaan osaa olla rennosti penkissä. Ehkäpä pitäisi hankkia semmoiset oikeat liukupohjasaappat, niin meno olisi helpompaa?
Yhdessä kohdassa oli tuttuja katsomassa ja siinä kohtaa oli jälkien perusteella jokunen henkilö käynyt nutullaan. Päätin etten kaadu siihen, kaasulla läpi!
Toinen kierros sujui kaiken kaikkiaan paremmin kuin eka. Tietty pieniä teknisiä ongelmia tuli lopussa kun kaasari jäätyi, tai jotain.. Kaasu hävisi, löytyi ja hävisi. Taisi jäätyä myös vaihteet. Ainakin ne oli paksun jään peitossa. Lopun peltopätkällä tein komean ulosajon, kun mulla ei ollutkaan jarruja ;D
Ja tietty, ennen maaliviiva, muksahdus! Jos joskus menen oikeisiin enskakisoihin, täytyy muistaa ettei ennen maalia kaatuilla, jos sitten vasta ajanoton loppumisen jälkeen.
Takana on siis hieno päivä. Sormenpäät ovat hieman paleltuneet, mikä ei kuitenkaan haittaa. Osoitin tänään itselleni ettei joukossa ajelu ole niin pelottavaa kuin olen kuvitellut. Yhtään nastaa en ole vielä löytänyt selästäni ;)
Ja kotari rokkasi! Kyllä kannatti jännittää etukäteen, koska en pystyisi näin jälkikäteen enää jännittämään ;)
PS. uusi enska enkka n. 30 km ajoa!!!

Luonnonvoimat vs. minä

Pyörä tarkastettu, varmuuden vuoksi vaihdettu tulppakin.
Ilmatieteenlaitos lupaa huomiselle -18 astetta pakkasta ja 16 m/s tuulta.
Aikaa: 50 min matka: 15 km (kahteen kertaan)
Terkuin,
#60 'Spooritulppa'

Täystuho

Täällä on tehty melkoista remppaa. Kytkinlevyt olivat melkoista muussia. Yleensä kuulemma kyrvähtää joku tai pari levyä, mulla oli kaikki metallilevyt menneet mössöksi :(
Huuhtelimme kytkintä ja vaihdelaatikkoa 10 litralla dieseliä, aina litra kerrallaan. Joka kerta tuli todella paljon hippua vehkeestä. 3 kertaa vaihdettiin öljyt, jolloin välillä tuntui, että hiput ovat vähentyneet.. No, ei ihan! Tuli vaan isompaa silppua.
Nyt täytyy vaan toivoa parasta ettei mopo lasahda, mut todennäköisesti edestäni löydän tämän hölmöilyn... Meneekö vaihdelaatikko, laakerit?!?!
Tässä on samalla ollut aikaa miettiä, mikä meni pieleen.
Niin se vaan on, vaikka mopoa osaa kuljettaa eteenpäin, olen silti täysin aloittelija. Autolla ajoa harjoitellessa istuu vieressä opettaja, joka saman tien kertoo virheet ja neuvoo, kuinka oikeasti ajetaan. Mopolla sitä ei ole. Sitten käy, niin kuin mulle, että virheet tajuaa vasta sitten, kun on monen sadan lasku nenän alla.
Tästä lähtien täytyy olla tietoinen käsistään. Ja miettiä mitä tekee. Näin jälkikäteen tajuan kyllä ettei kaasua väännetä samalla, kun kytkin on pohjassa.
Samoin vähennän sitä vaihteen puolittelua kytkimella kurviin tullessa. Nyt on vihon viimeinen aika oppia luottamaan niihin jarruihin.
Kohta nähdään kuinka mopon käy. Enempää ei tallissa voinut tehdä, kokeillaan liikkeestä. Jos epäonnistun, sitten hakkaan päätä seinään ja alan keräämään pulloja, että saan tarpeeksi rahaa säästöön mopon korjaukseen.
Kurapyöräilyssä oppirahat on kalliit ;)

Pilvistä ja hopeareunuksista

Tulipa sitten viimeksi oltua yltiöpäisen positiivinen. Pitäisi muistaa, ettei kannata huudella asioista ennen kuin ne ovat oikeasti tapahtuneet..
Perjantaina mentiin sinne suurten hiekkakakkujen maille, tarkoitus oli ajaa sitä enskaa niin kauan, kunnes en enää pysty.
Ha,ha, eipä kestänyt kauaa.. Ajelin pari kiekkaa rossia. Rossirata oli vähän pöpperöinen, joten piti vähän kaasutella. Ja se oli hauskaa, vaikka hieman kiemurtelin välillä!
Radalla oli myös nuori tyttö samanlaisella 144SX:llä, tunnistin itseni hänestä. Tyttö oli ensimmäisiä kertoja talvella ajamassa ja nurin mentiin monta kertaa. Teki mieleni lohduttaa, ettei hän ole yksin, olen tehnyt tuon aivan saman, enkä edes kovin kauan aikaa sitten. Oli jännä nähdä 'peilikuvana' itsensä. Nyt ymmärsin minkä takia mulle aina sanottiin 'isompaa silmään, kaasua!'. Koska: silloinhan sillä mopolla pääsee eteenpäin.
Asiaan, menin sitten sinne enskapolulle ja muhun iski totaalinen kaatumatauti. Spoori oli mitä parhain, parhain mitä olen koskaan nähnyt ja meikä söi lunta ihan urakalla. Menin kuin tikka hankeen naama edellä. WHAAAT? MIKSI??
Ja sitten paras: poltin toisessa hieman jyrkemmässä mäessä kytkimeni. Käry vaan nousi moposta ja se sitä. Polulle jäätiin. Tai melkein. Tiimin ykkösen kanssa työnnettiin vuoronperään meikän mopoa spoorissa ja toinen ajoi toista mopoa.
Sain sitten työnnettyä pyörän autolle, hädin tuskin. Tulipa todistettua, että ajoa varten nää mopot on tehty, ei hangessa työntämiseen. Kirosin, kirosin ja kirosin.
Että mua otti pattiin. Pahasti.
Join sitten autossa teetä, kun ykkönen ajoi. Melkein masennuin, kun Motopalvelukaan ei ole lauantaina auki..
Lauantai:
Masennuskausi meni ohi, jouduin toteamaan ettei mun enskamaratoni onnistukkaan.
Lähdettiin yksi pyörä kyydissä mun uudelle lempiradalle. Kävelin ja katselin, kun iloiset enskapenat ja -pirkot päästelivät menemään metsässä ja pellolla.
Vaihdoinpa sitten ajovaatteet ja tein jotain mitä en ihan heti olisi uskonut.
Otin tiimin toisen pyörän 250cc 2T:n. Jännitti aivan törkeästi. Mutta, huomasin että ei se nyt ihan hurja peto olekkaan. Taas mentiin spooriin ja mäkeä ylös ja alas ja välillä pellolle ja hieman uusia pätkiä. Muuten, kannattaa kertoa mulle, että: 'sitten, kun tulee se kelkkareitin ylitys EI saa kaatua tai kun kaadut niin heti ylös ettet jää kelkan alle'. Arvatkaas kuka kaatui, KAKSI KERTAA ko. paikassa.
(Täällä istutaan käsi ylhäällä)
Ajot jäi yhteen kierrokseen, olisko ollu joku 10 km.. Ehkä.. Kimppapyörä ei ole kiva juttu, kun autolle jäätyy, vaikka haluaisi ajaa.
No, huomenna opettelen niiden kytkinlevyjen irrottamista, maanantaina haen ne levyt ja uuden männän, laitetaan kottarainen kuntoon. Kuskin päähän hakataan kytkimen käytön alkeet ja jatkokurssi. Ja tiistaina sitten..
Enpäs kerrokkaan! Etten manaa itselleni lisää huonoa tuuria ;)

Tästä se taas lähtee

Tänään oli huoltopäivä. Tallin putsarivastaava vaihtoi putsarit pyöriin ja samalla ihmettelin, mistä me ollaan saatu niin paljon metsää mukaan. Pyörät on jokseenkin kuraiset, hmmm. Ne varmaan pitäisi pestä, mutta siinäpä toinen ongelma, missä??
Luin tuossa vähän aika sitten Offroadprosta pyörätesti jutun ja meinasin perua meidän tilauksen.. Ei ne paljon kehuneet kotarin 150cc:tä. Olen eri mieltä!! Tietty, riippuuhan ne arviot siitäkin, mihin ko. testikuskit ovat tottuneet. Tänään löysin Vauhdin Maailman ja sielläkin oli testijuttu. Paremmilla tuloksilla. Taidanpa tilata lehden ;D
Tämän viikonloppun treenisuunnitelmasta sen verran, että saatamme ajaa kolme päivää enskaa putkeen. Mun tavoitteeni on rikkoa oma mukavuusrajani. Viime viikonloppuna tuli varmaankin naatiskeltua ajosta liikaa. Tarkoitan siis sitä, että meni röpöttelyksi. Nyt tavoitteena on ajaa välillä vähän kovempaa sekä ajaa kauemmin yhtä soittoa. Pitäähän saada hieman maitohappoja lihaksiin! Syykin tähän rajojen (huom! ei raajojen) rikkomiseen on, mutta kerron siitä myöhemmin ;)
Jos näette mustan möykyn spoorissa, jota ympäröi savupilvi, käskekää sen kääntää sitä kahvaa!

Hande hangessa

Mä olen kyllä löytänyt uuden lempiratani. Eipä näy enää häiritsevän valtaisa männynjuuri! Sinne se jää renkaan alle niin kuin kivet ja muut juuretkin :D
Jännä juttu miten yhdestä radasta (se missä on paljon hiekkaa ja isoja hiekkamäkiä) voi saada järkyttävät traumat, joiden hoitoon menee aikaa ja toinen rata taas sykähdyttää, vaikka aluksi meinasi happi loppua.
Tänään eka kierros meni vähän oikeaa vaihdetta hakiessa ja miettiessä mitenkä sinne kurviin ajetaan. Jalat meni kuin hämähäkillä eikä ne oikeasti koko päivänä löytäneet sopivaa paikkaa kuin silloin tällöin.
Toka kierros ja tasapainoaisti jäi varikolle. Kolmas kierros hymyillytti hurjasti.
Mentiin siis taas mäellä, mäen alla, toisella mäellä ja sen alla. Ilokseni huomasin, että alaspäin meno alkaa sujumaan, ei enää sammunut kone niin montaa kertaa.
Oikean vaihteen löytäminen oli hieman hankalaa. Pöppöröisessä spoorissa kakkosella huutaa ja kolmosella huutaa välillä kuski ;) Yhdet lipat oli pakko heittää juuri sen takia, että vauhtia alkoi löytyä, mutta usko tekemiseen katosi juuri sillä hetkellä. Hö.
Parasta oli kyllä männynjuurimäen laskeminen viimeisella kierroksella. Tulin kolmonen silmässä siihen ja puolivälissä mäkeä tajusin olevani juurimäessä, jalka lähti jarrulta ja annoin tulla. HA! Juurihoito toimi. Tulin aika haipakkaa alas ja loppussa hieman hirvitti, sukellanko hankeen vai jatkuuko matka spoorissa. Vastaus: Spoorissa!!!!
Tokalla kierroksella alkoi takaa tulla uusia pyöriä, toisessa punaiset pohjat.. En tunnistanut kuskia kuin vasta varikolla. Sehän oli yksi Suomen huippuveteraani kuskeja, joka keväällä naisten treenipäivässä perehdytti meitä enskan saloihin. Sain anteeksi 'spoorikävelyni', kun olinkin tyttö. Siis tällä tarkoitettiin sitä, kun joudun välillä pysähtymään ja tasapainottamaan tilannetta jaloilla.
Oli kiva saada vinkkejä kokeneelta piikkikuskilta.

Hangesta päivää!

Aamulla piti säätää hieman pyörää. Laskettiin pikkaisen neulaa, että saatiin mun kottarainen käymään tasaisemmin.
Yritin jo luistaa koko ajosta, kun pukkasi taas jännityksen päälle. En ole koskaan tällä reitillä ajanut, kun kesällä ei pyöränhallinta ollut vielä vaaditulla tasolla.
Edessä olisi siis kallion kinkamia ylös ja alas. Pahimmissa paikoissa on kuulemma mahdollisuus kiertää.. Ehkä.. Ellei lumi ole peittänyt niitä.
Mikäs sen hauskempaa kuin spoorin avaaminen!! Mettässä ei ole kuin parhaimmillaan 85 cm lunta, joten muutama sentti niistä on siis satanut ajouran päälle.
Onneksi aamulla oli jo ahkerimmat siirtyneet metsään ennen kuin tultiin paikalle ;)
Parkkipaikalla olin kyllä sata varma etten edes viitsi mettään mennä, kun kuulin kommentit tuoreeltaan hangesta.
No, lähdin kuitenkin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Ajelin jo avattua reittiä, mikä ei kuitenkaan ollut vielä ideaalissa kunnossa. Eteenpäin kuitenkin tultiin.
Hieman nauratti aikaisempi jännittäminen, kun ei siellä metsässä mikään valtaisa Mordor tullutkaan vastaan. Ainakaan heti. En kuitenkaan kiertänyt koko reittiä, ihan alkua vaan. Musta kun ei ole umpihangessa apua. Olen enemmänkin semmoinen uran sotkija ;)
Yhdessä kohtaa pääsin aitiopaikalta ihailemaan, kun muut kiipesivät kalliolle. Toiset hieman vikkelämmin kuin toiset. Näytti hieman haasteelliselta.
Jos saadaan tiimin toinen pyörä kuntoon, ajoja jatketaan huomenna. Tai, jos edes saisi tiimin toisen jäsen mukaan katsomaan kun miä ajan ;D
Tänään siis ulkoiltiin ja möyrittiin.

Lahden MP-näyttely

Tuli tänään ajeltua Lahteen (autolla) mp-näyttelyyn. En ole koskaan ollut mikään customien fani, mutta ajattelin nyt lähteä isännän mukaan kun en ole koskaan käynyt vastaavanlaisessa mp tilaisuudessa.
Lahdessa oli aivan valtavasti jengiä silloin puoli kolmen aikaan. Tarjolla oli todella paljon nahkaliivejä, bootseja ja muuta katupyöräilijälle tuiki tarpeellista settiä. Nahkaliivien määrä todellakin hämmästytti, löytyy kokoja vauvasta vaariin ja mummoille ja misuille omat. Huoh.
Kävimme ihmettelemässä Yamahan uutta YZF450 crossia ja näkyi siellä muutama muukin kurapyörä.
Olisin halunnut uudet neopreenihanskat kun mun rompetorilta ostamat Sinisalot alkavat purkautua. Eipä ne kauaa kestäneet.. Otetaan vastaan vinkkejä hyvistä hanskoista!!
Yhden kypärähyllyn luota bongasin Niklas Ajon ja hänen pyöränsä. Musta tuli muutama kuukausi sitten Niklas fani, kun telkkarista tuli ohjelmaa N:n elämästä. Niin fiksunoloinen nuori mies. Kaveria taisi hieman jännittää, niin pitihän mun mennä vähän heittämään läppää ;)
Oli siellä sitten Tiaisen Karikin ja muutama muu "jonkun" enskakisan ajanut kaveri.
No, tulipa kannatettua tätäkin tapahtumaa ja nähtyä hieno moto guzzi 70-luvulta :D
Ei purrut katukärpänen, huomenna spooriin!