Kuinka Torjutaan Murjotus

Hieman enemmän pakkasta, mutta tavarat autossa ja ajamaanhan sitä lähdettiin.
Lentokentän viereisellä rossiradalla hytistessä tuli mieleen, että olisin ehkä mielummin kotona. Olkapäät olivat kipeät eilisestä ja kroppa tuntui väsyneeltä.
Crossirata oli lanattu, joten suuntasin sinne, kun ei tuo talvienska oikein suju.
No, eipä tuntunut sujuvan talvicrossikaan. Että rupesi ottamaan aivoon. Jäin jumiin takasuoran hyppyyn! Kahden kierroksen ajon jälkeen palasin pakulle ja pidin pienen palaverin itseni kanssa. Tuntuihan se kesäajokin hankalalta aluksi. Jos haluaa oppia ajamaan pitää ajaa.
Ja sitten taas takaisin radalle. Pahin ongelmani taitaa olla 'hartialukko'. Olen aivan liian jäykkä mopon päällä. Yritin sitten radalla opetella menemään pyörän mukana. Tuntui aika villiltä, kun ajoin takamus penkissä hyppyyn, jossa on ennen lakea pienempi nyppylä, josta lähtee ilmaan.. Rennosti vaan ja päästiin kaatumatta eteenpäin.
Mietin spooriajoa ja onneksi sain pienen vinkin. Crossiradan ja parkkipaikan välissä on n. 300 metrin spoori eli polku enskareitille.. Aloitinpa harjoittelemaan siinä (lyhyt matka pois). Ekalla kertaa kaaduin kahden metrin välein, toisella neljän metrin välein. Kunnes minua kehoitettiin rentoutumaan, jättämään turha yritys pois ja keskittymään siihen, että mopo menee veto päällä. Kaivoin itseni ja mopon hangesta, istuin mopon päälle, hengitin syvään ja kaivoin aivojen sopukasta vanhan mantran 'veto päällä, veto päällä'. Ja sittenhän sitä päästiin jo etenemään paremmin :D
Pääsin lopuksi kaatumatta polun pätkän ja olen asiasta todella iloinen. Onnistumisen jälkeen työnsin äkkiä mopon autoon, parempi jättää hyvä mieli ja jatkaa harjoitteita ensi kerralla :D

Tapaninpäivä ajot

Aamulla sää ei näyttänyt kaikkein kivoimmalta, mutta nämä hullut kuitenkin pakkasivat pyöränsä autoon ja suuntasivat sinne, mistä löytyi samanhenkisiä immeisiä muitakin.
Oli aurattua peltoa, missä oli kiva kaasutella ja sitten löytyi metsää...
Pellolla meni kurvat yllätävän hyvin ja ajo tuntui kivalta ja rennolta.
Ekalla kiekalla, kun muut menivät jo metsään pysähdyin polun päähän ja alkoi jänskättää.. Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin noin metrin etenpäin kaaduin ja totesin, että ei hitto, ei. (Myrskyä kypärässä) Ja kaartelin takaisin pellolle ajamaan :)
Vähän mua harmitti etten lähtenyt metsään.. Mutta sainkin toisen mahdollisuuden, jolloin päätin, että onhan se mentävä, kun muuten en koskaan opi ajamaan enskaa talvella.
No, enpä kyllä oppinut tällä kertaa mitään :S
Muutamat lipat, kaasu hirtti kiinni, vielä enemmän nurin. Palasin varikolle murjottamaan. Meni sitten jokunen tunti, kun kokoilin psyykettäni. Mut ajamaanhan oppii ajamalla ja murjottaminen on turhaa, koska se vie energiaa!
Tänään ilta meneekin kaasuvaijeria ihmetellessä, koska huomenna otan revanssin ja HALVATUNHALVATUNPAKANAPAKANA varppina ajan lenkin läpi. Tai ainakin jonkun lenkin!

Kiemurtelua kankaalla

Voi pyhä jysäys! Eipä ole kuski kummasti kehittynyt hankiajossa sitten gassiaikojen!
Lähdin ajamaan crossirataa ja kiemurtelin kuin käärme.. Pari kierrosta ja mielessä kävi mopon autoontyöntäminen ja kotiinlähtö. Hankalaa!
Tosinaan käy niin, että vahingonilo on se paras ilo.. Ja täytyy tunnustaa, tänään tunsin aitoa vahingoniloa. Ykkönen oli katsonut mun kiemurtelua ja miettinyt, että mitä ihmettä se oikein touhuaa.. Ja halusi sitten näyttää mulle miten ko. kurvit oikeesti ajetaan. Ja siellä mä sitten kuvaan ajoa ja hups! "Ykä" meni nurin siinä kurvassa. Hahahhaa! (Sori, mut tää oli eka kerta, kun näin että se heittää lipat)
Sen sijaan, että olisin luovuttanut päätinkin lähteä enskapolulle. Onneksi tietä raivattiin edellä ;)
Kiemurtelu väheni hieman metsässä, mutta tilalle tuli siltakammo. Kyseiset sillat ovat pieniä, tehty helpottamaan ojan ylitystä. Näin sillan ja ajoin ojaan. Näin toisen sillan ja ajoin taas ojaan. Siellä sitten punnersin mopoa ylös ojasta. Ja ojan jälkeen, muutaman metrin etenemisen jälkeen, sain etupyörän pois urasta ja itseni, taas, nurin. Olipa retki. Pikkasen naurattaa, kun ajattelee omaa kiemurtelua. Voisihan sitä väittää, että tuli mielihalu tehdä lumienkeleitä, kun näki puhtaan hangen ;P
Pitihän sitä sitten vielä kiemurrella parkkiksella. Harjoittelin kahdeksikkoa, unohdin vain käyttää jarrua.. No, ei kaikkea voi muistaa!
Talvisuuttimilla mopo kävi liian rikkaalla, joten tänään laitettiin vanhat takaisin.

Talvikelissä

Täytyy olla talvisuuttimet ja ne on tänään haettu Orimattilasta ja laitettu paikoilleen.
Ajokamat sisällä lämpiämässä ja aamulla lähden kokeilemaan talviajoa :D
Mähän opettelin ajamaan jäällä, mutta silloin ei ollut vielä kyseessä varsinainen ajaminen.. Vaan oli suoranainen ihme, että pääsin eteenpäin edes metrin ;)
Katsotaan miten käy!
Kävin tuossa Rovaniemellä kääntymässä ja sieltä lähti mukaan uusi Sinisalon ajopuku (Halvalla! Kiitos, PL Center hyvästä palvelusta!).
Olin todella yllättynyt miten paljon kurapyörä varusteita sieltä löytyi.. Luulin, että sillä perällä ajetaan vain kelkoilla.
Toivon mukaan huomenna edetään pidemmälle kuin se metri!

Hiekkapatikoiden lähteillä

Tänään aamu valkeni ja musta tuntui, että ei jaksa lähteä mihinkään.. Aamupuuron jälkeen tuntui siltä, että äkkiä ajamaan.
Suuntasimme taas pohjoista kohti, kohti patikoista polkua. Pikkuisen oli lunta maassa ja pakkasta noin viisi astetta.
Peittelimme kaasarit ettei mopot ala temppuilemaan.
Ajellessa tuli hiki, mutta hauskaa oli. Tosin itse en osaa nostaa keulaa ja ajaa patikon "päällä", miä menen pohjien kautta ;)Löytyihän sieltä reunoilta tosin hieman tasaisempia kohtia.
Rata oli mukava ajella, kun sieltä ei löytynyt mitään haastavia paikkoja, sai vaan ajella menemään. Lähdin aina nopeampien perään, niin sain rauhassa ajella omaa tahtia.
Onneksi oli tuttua porukkaa ajelemassa, niin ei tarvinnut pelätä kamikaze ohituksia ;D

Huollossa Hämeenlinnassa

Taas meni meikältä ajot sivun suun, kun huoltonaisen roolia pukkasi päälle.
Mietinpä vain, että onkohan tämä aivan viisasta touhua. Nousta kolmelta yöllä, että voidaan ajaa ekaksi autolla kolme tuntia, jotta Ykkönen pääsee ajamaan muutaman tunnin kurassa.. Heheh, eihän tämä fiksulle kuulosta, mutta on se vaan hauskaa.
Vuorossa oli siis perinteinen Kärme Kustaan Kiemurat, jo 33. sellainen.
Mä olin siis huollos, en ajamassa ;)
Kävelin siellä reitin vartta ja kateellisena katselin kun muut ajoivat. Alku oli kivistä polkua ja löytyihän sieltä mahtavannäköinen mäki, en tarkoita the Mäkeä, vaan suhteellisen alussa ollutta röykkymäkeä. Vitsi, kun olisi päässyt kokeilemaan!
Muiden ajoa oli kiva seurailla ja jälleen kerran reitin varren huippukuski totesi, että kyllä se vaan menee paremmin, jos vetää tapeilta!
Menin sitten toisen kierroksen aikan katsomaan sitä loppusiirtymää ennen lopullista maalia. Silloin mua ei enää harmittanut yhtään etten ollut ajamassa ;) Osa porukasta vaikutti jotenkin uupuneelta viimeisillä metreillä.
Lopuksi viihdytän teitä huippukuvillani :) Eli, jos haluatte joskus kuvia, älkää missään nimessä antako kameraa mulle!