Kotarin uusi ilme

Ja joo, kävin mä tänään ajamassakin.. Menin vähän liian kauas ajamaan vähän liian vähän. Tuli niinko turhaan liattua mopo.
Voisin kertoa enemmänkin, mut mua kehoitettiin vaihtamaan levyä, koska menee ne kädet muillakin tukkoon.
- Millonka mä olen totellut?!-
Eli varoituksen sana, kohta seuraa vanhan toistoa ;D
Kjäh, kjäh, jos ihminen on köpö, niin sitä sitten on oikeesti köpö.
Menin tänään tuonne kauas skogeniin ja säikähdin, kun pääsin radalle: Siellä oli porukkaa! 8-O
Kattelin, kun pyörät kiisivät menemään ja kylmä hiki siinä nousi.
Lähdin sitten kuitenkin matkaan... Mua naurattaa aikas paljon! Meinaan kauas en päässyt kun pyörä sammui. Mikäs? Miten? Täh? Siinä sitten ihan tuskassa poljin sitä käyntiin ja mietin, et mikä ihme.. Kunnes välähti! Bensahana. :D :D Eikä tää tähän loppunut, mä kaatuilin kuin enskapolulla konsanaan. Käsittämätöntä pelleilyä.
Mut, kyl se ajo sieltä taas löytyi. Pehmeässä, raskaassa hiekassa oli kiva ajaa :) Kurviopitkin muistuivat mieleen. [Same ol' song] Harmittaa vaan, että tuli ajettua n. sata kilsaa autolla ja mopolla vaan apaut puolisen tuntia, kun kädet menivät kaikkien aikojen jynkkyyn. Ei siis tullut kytkimen käytöstä mitään eikä enää pystynyt pitää tangosta kiinni. Että silleen.Tennispallot esille!

Kuinkas Tää Meni?!

Höh, iso HÖH. Kesä on mennyt. Mun piti ajaa (paljon) tänä kesänä. Toisin kävi... Vähän harmittaa, mut onneksi ei se maailmaa kaada. Alkukesällä oli ongelmia mopon kanssa, sitten kun vaihtui mopo, oli jo liikaa hommia kotona (piha valmiiksi, autotalliin lattia jne.jne.) Onnekseni nyt on kotona kaikki kunnossa, ensi kesänä ei tartte tehdä pihahommia tai maalata ;D
Lisäksi huoltonaisen vaativat hommat ovat verrottaneet ajokertojani. On ollut Mäntsälää, Vesijärvenajoa ja Mynnilän enskaa.. Tietty sitä joutuu myös käymään töissä.. Muuta tänään, kun olisi ollut loistava päivä mennä vähän kauemmas crossailemaan.. Oli mopo tallissa hieman riisuttuna. (Noloa, mut en osaa koota sitä yksi..) Vaihdettiin siihen eilen illalla kisasta palattuamme alatiiviste, kun se on alusta lähtien näyttänyt siltä, et se vuotaa/tihkuttaa. Siinä sitten paljastui vanha tiiviste, joka onkin 1,0 mm. Argh, meillä oli tilalle 0,5mm, kun jostain syystä kuviteltiin sen olevan isoin.. No, nyt sitten tulee moponi olemaan hieman ärhäkämpi. Tai kuten teamin Ykkönen sanoi: ' Sulla lähtee mopo käsistä.' No, tosi kiva :/ Tilaanpa sitten uuden tiivisteen samalla, kun täytyy tilata uusi mäntä. No, ehkä? Jos kuitenkin? Kuka tietää, saatanhan mä hallitakin mopoani?
Henkimaailman asiat vaikuttavat mopoilussakin. Jos sitä alkaa uskottelemaan itselleen, että on niin huono kuski, että mopo lähtee vaan käsistä eikä hommasta tule mitään. Niin on varmaan paras laittaa piste koko jutulle. Itse kuitenkin haluan uskoa harjoituksen voimaan ja siihen, että mä opin! Ehkä hitaasti, mutta tulen kuitenkin oppimaan. Sanokaa muut (huom! 1.) mitä sanotte, mä opin! Ja mä olen ohjissa, ei mopo! ;)
Eilen katselin maastokokeella, kun Suomen huiput pistelivät menemään, WAU. Esim. Silvanin meno, oli niin helponnäköistä.. Oli jännä seurata kuinka huiput tulivat 90:n mutkan jälkeen kiviseen nousuun. Mutkassa ihan pikkuinen sekunninsadasosan kestävä ''pysähdys'' katse ylös, valitaan ajolinja ja matka jatkuu. Melkein kaikki huippukuskit tekivät tämän ja ylös mentiin niin että heilahti!
Tosin eilen kyllä tuli mieleen, kun en ole päässyt harjoittelemaankaan, että näinköhän olen kuvitellut liikoja itsestäni.. Ei musta taida olla tuollaisia kivikkoja ajelemaan. Ja samalla suostuin lähtemään ensi viikolla 1.:n mukaan harjoittelemaan kivikkoajoa ;D

Iltalenkki

Kävin äsken iltalenkillä kotiradalla. Piti eilen mennä ajelemaan, mutta kävinkin naapurikylässä katsomassa atv- ja supermotoajoja. Aika haipakkaa ne veti asfaltilla ja mönkkäreillä myös rossiradalla. Mut ei ne silti omaa lajia voita ;)
Tänään meinasin luistaa ajelusta, mut sitten päätin käydä heittämässä kevyen iltalenkin. Aluksi tuntui ettei tästä tule mitään. Vedin kaksi kiekkaa lämmittelyksi ja rata oli tänään kaikkien röykkyjen äiti.. Sitten hieman tarkasteltuani rataa huomasin, että monessa paikkaa löytyy vierestä tasaista baanaa :) Ja itse asiassa kunto kasvaa paremmin, kun ei vetele pelkkää tasaista baanaa.
Alkukierroksilla tuli ajettua vähän liian pienillä vaihteilla, mutta sitten rupesi irtoamaan. Tuntui jo välillä, että kurvithan menee paljon paremmin!
Motocrossi on paljon mukavampi iltalenkki kuin jalkojen raahaaminen pitkin kylätietä ;)
Ohessa lupaamani kehitysvideo, mutta ensin pakollinen selitys: Tää on alkutreenistä, vedin off-camera paremmin (no, okei, pari kertaa..), mut kameramies oli lähtenyt pusikkoreissulle... ;)

Kallion ylitystä

Tänään ajeltiin melkein kotikonnuilla, lämmittelynä pari kiekkaa rossia. Rata oli lanattu niin tasaiseksi, että ei tarvinut kuin painella menemään. (Kuulin myöhemmin, että la siellä on joku Jammu-mönkkäri päivä) Sitten metsään. Olin hokenut itselleni oman henkisen valmentajani neuvoja (eikös kaikilla huippu-urheilijoilla ole semmoinen?? ;) (neuvoja en voi paljastaa..). Luottavaisin mielin metsään. Ekalla polulla alkoivat linssit huurtua.. Tokalla taipaleella ne oli ihan oikeesti huurussa. Jännityksen tuoma käsien kivistys ei auttanut asiaa yhtään ja jouduin pysähtymään. Huomasin, että ajokaverit odottivat vähän matkan päässä.. Järkyttävän paksun pusikon takana, ihmetellen, että miten mä ajoin sinne. Hehhehee, kokeilkaapa ite vetää hämärtyneellä näkökyvyllä ;D
Ensimmäinen todellinen haaste oli ajaa todella kivinen polku, joka ei meinannut loppua -ikinä- Pari kertaa sammui pyörä, ei ihan pysynyt vauhti tasaisena. Taistelun jälkeen pääsin polun päähän kuullen maailman ihanimman lauseen: ''Ja nyt takas!'' Niin, se hitaimman kuskin osuus, pienimmät tauot ;/ Takasinpäin tosin meni paljon paremmin!!!
Sitten ajeltiin kalliolla, eka kerta muuten! Yllättävän hyvin meni, vaikka pari kertaa meinasi usko loppua ja kerran piti heittäytyä, vaikka ylitys onnistuikin, mut usko loppui viime hetkellä. Pudotusta ja ylitystä, ja sama uudelleen. Aikas kivaa! Se, että voitin jänskätyksen kalliolla toi todella hyvän fiiliksen. Hiekkapatitkin meni ihan lentäen sen jälkeen! Ei saanu äijät kurottua aivan valtavaa kaulaa meikään ;)
Ja lopuksi 5 kiekkaa rossia, hyvillä mielin. Löytyi se kaasukin ja leveää baanaa oli kiva ajella.
Vautsi, mikä päivä!! Iso kiitos myös Lärpälle, jonka neuvot todellakin auttavat :D
Lopuksi pieni video yhdestä päivän kohokohdasta. Ei se jyrkin, mutta yksi haastavimmista.
ps rossi video tulee la!

Kivaa Tyttö Muikistelee!

Tänään lähdin aamulenkille naapurikylälle. Eilinen meni Vesijärven ajoissa huollossa ja hyvin nukutun yön jälkeen ei meinannut kroppa herätä. Täytyi laittaa kottarainen kyytiin ja muiden lähtiessä kunnostamaan reittiä, tämä tyttö kurvasi radalle. Lämmittelyajelun aikana kädet tuntuivat menevän totaalijumiin, mutta vesi ja venyttey herättelivät kädetkin. Ajoin 2x puoli tuntia, välillä kovempaa ja välillä oli pakko vaan löysäillä, kun kädet piiputti. Käsistä huolimatta vedettiin loppuun saakka! Ja lopuksi ajelin vain ajamisen ilosta, koska tänään kulki, mieli oli hyvä ja ajaminen aivan valtavan kivaa!
Yksi kaatuminen meinasi tosi lopettaa leikin. Valli petti eturenkaan alla ja muksahdin maahan. Miten ihmeessä siinä muksahduksessa löytyi pelastusrenkaasta luunpää, joka iskeytyi kivikovaan maahan ja sattuu vieläkin?! No, ihan sama: Mulla oli mahtava ajopäivä :D

Tekniikkatreeni

Tänään heti aamupalan jälkeen heitin kamat autoon ja suuntasin kotiradalle. Taskussa harjoitussuunnitelma ja suussa oksennus ;) Oksu johtui siitä, että jännitin (taas kerran) niin paljon harjoittelua. Mietin syytä jännittämiseeni ja olen monesti joutunut toteamaan, että laitan itselleni liikaa paineita ja tavoitteita. Karateurallani monesti muistutin valmennettaviani siitä ettei meistä tule Bruce Leetä yhdessä yössä. Eikä kahdessa! Miksi en nyt muista itse tuota?! Vaikka Vehviläinen ajaakin helponnäköisesti, ei pelkkä mopon osto tee kenestäkään Vehviläisen tasoista kuskia.
Harjoituksesta: Ekaksi kiertelin kahdeksikkoa tasaisella, sitten ajoin suoraa vaihtaen vaihteen kakkoselle -) jarrutus, pyörä pysähdyksiin ja matkaan. Samalla aina treenasin pyörän kääntämistä. Sitten harjoittelin pyörän pysäyttämistä pelkästään etujarrulla. Sitten käännettiin pyörä jarrulla ''heittämällä''.
Harjoituksen aluksi tuntui ettei tästä tule mitään. Kypärän sisässä käytiin melkoinen taisto. Ensin päällimmäisenä tunteena oli epätoivo ja totaalinen uskonpuute. Teki mieli itkeä. Tuntui etten ikimaailmassa opi ajamaan kahdeksikkoa (siis semmoista pikkuista) ja kääntämään pyörää näppärästi jarrulla. Mielessä jopa kävi ''kamat kasaan, pyörä autoon, kotiin ja ajaminen on siinä''. Tämä lause kun kävi mielessä, heräsi vanha taistelija, joka vastasi luuserikuskille, etten aio jäädä ajojeni kanssa samaan sakkiin kuin ruotsalaiset sotasankarit: olemattomaksi. Ja kuinkas ollakkaan, kun sai sisupussin esille menivät jopa paskaringin pyöritykset :D Onneksi en vienyt pyörää autoon :D
Eiko kurvaan! Harjoittelin ihan muutaman mutkan ajamista niin, että eka ajettiin kakkosella -) heti kolmonen silmään ja mäki alas, pitkälle seuraavaan kurviin. Takamuspenkkiin vasta lakipisteessä -) kiihdytys -) nelonen ja pattisuora. Ensimmäinen kurvi oli se, josta tuolla aikaisemmin postasin videon ;) Meni se tänään vähän erinäköisesti. Jos vaikka joku päivä saisi aikaiseksi 'kehityksen seuranta' videon.
Ykkönen sanoi, että kehitys näkyy. Kuulemma etenkin pääsuoralla meno oli jo ajonnäköistä. Pahin ongelmani on uskon ja luottamuksen puute. Rennosti kun ajan menee hyvin, mut epäilyksen hiipiessä mieleen rupee homma kusemaan.
En päässyt omaan tavoitteeseeni, mutta siihen ei pääse kukaan ;) Riittää, että kypäräni ulkopuolelta tuleva palaute oli positiivista. Nyt seuraava tavoite on vaientaa tuo typerä perfektionisti ja nauttia ajosta :)
Hyvää viikonloppua!

Kiukuttaa :/

Kävin rossailemassa kotkan pesässä. Muut meni mettään ja jäin ajelemaan sitä ajokuntoa. Rata oli lanattu, mutta ei oikein irronnut. Ei löytynyt sitä hyvää puristusta. Pääsin onneksi kurvailemaan mettään :D Siellä huomasin, että radalla lämmittely tuottaa tulosta. Vauhti löytyikin mettässä. Ja kyllä se on vaan totta: pattisuorat menee paremmin, kun laittaa isompaa silmään. Metsän siimeksestä takaisin radalle ja heti meni paremmin :)
Kädet kesti loppuun saakka, mutta autossa sain kunnon krampin käteen. Ensi kerralla sitten hyökätään kurviin ja käännetään jarrulla :)

Ajoharjoittelija kesälomalla

Kuinka mopoihin hurahtaneet tädit viettävät lomiaan?? Ei sitä pelkästään missään rantsussa voi maata, siitähän saa makuuhaavoja! Joten ei muuta kuin vuokraamoon kyselemään, että milläs pelillä sitä pääsee TeamTanakat matkaan?
Olin viime viikon Korfun saarella. Saareen tuli tutustuttua 50 kuutioisella SpeedFighterilla :D (Skootteri valittiin keulassa olevan lipun perusteella ja tietty nimen!) Tarjolla olisi myös ollut Kymcon skoottereita ja mönkkäreitä, niitä 50cc. Katselin mönkkäreillä viipottavia turisteja ja totesin kaksipyöräisen olevan turvallisempi valinta.
Korfun serpentiinitiet ovat mielenkiintoisia, etenkin kun tiestä puuttuu välillä melkoisia palasia.
(Röykkyä ja pattisuoraa, heh.) Eihän siinä pitäisi olla mitään ongelmaa, jos haluaa olla offroadkuski.. Mutta kuin alla on se iskariton skootteri. Olipa hauska kokemus, mut ''skootteri on lälläripyörä''. Korfulla oli hyvä ajella, paikalliset ovat tottuneet skoottereihin ja itse kuin muistaa, että vuorilla menee aina isompi ensin ei tule ongelmia.
Kuva Korfun pohjoisrannikolta, josta Albanian vuoret näkyivät jylhinä ja toinen länsipuolelta Arillaksen kylän rantatieltä.