Valmistujaiset

Valmistuin eilen motocrossin ekalta luokalta! Ja sain lahjaksi bensat naisten leirille :D
Kävin Lelussa kokeilemassa gassin uusia suuttimia ja haettiin vähän säätöjä samalla, kun yritin oppia ajamaan mutkat oikein.
Itsestä tuntui, että himpskutti sentään, ei tämä vaan mene niin kuin pitäisi, mutta palaute oli aivan toista.. Olin ihan varma, että mulle kettuillaan, kun sanottiin 'Hyvinhän se menee!'
... Ei pitäisi verrata itseään Vehviläiseen, vaan pitäisi muistaa, et oon ajanut vain reilun kuukauden. Ei siinä ajassa kaikkea opi. Eikä edes tartte oppia!

Todellinen Möllikkälä

Ajoviikko avattiin vasta tiistai-iltana motocrossin parissa. Kohteena Miehikkälä ja hienoa hiekkaa. Rajan pinnasta löytyy aktiivisia crossareita, jotka treenailevat siellä metsän keskellä. Sain osakseni hyväntahtoista (?) naureskelua, kun tuuppasin gassin pakusta. On kuulemma todella vaikea rata piikille. No, ei kait se hieno hiekka millekkään pyörälle helppo ole?! Onneksi oli alla Tillola experience, jos pystyin vetämään ne mäet siellä, miksi en pystyisi ajamaan Möllikkälän montulla?
Matkaan!!
Lämmittelykierrokset meni yllättävän hyvin.. En edes mennyt nurin , vaikka etupyörä lingersi välillä niin vietävästi. Korjataan kaasulla! Peukalon ojentajalihakset tosin menivät aivan jynkkyyn.

Piti pitää pieni juoma/venyttelytauko.
Tauon aikana 'valmentajani' huomautti mulle yhden alamäen ajosta, että tulen siihen liian kovaa. Alla kun on mukava monttu, johon iskeytyessä lentää sarvien yli. Ahaa! Tuntuikin liian kivalta tämä ajaminen. Arkajalka vaihde silmään ja uudelle kierrokselle. Tulos: Toisessa alamäessä sarvien kautta ympäri, jalka pyörän alle jumiin. Ylämäessä: hyytynyt pyörä. 'God damn.' Olisi nyt vaan antanut mun ajaa. Jos en olisi saanut arkuutta korvien väliin, olisin pysynyt pystyssä.
*Tauko ja mietintää*

Sitten alkoi kulkea. Omalla tasollani menin jo vauhdilla. Melkein jo rupesi huimaamaan, ku pisti isompaa silmään. Pitäsi vaan osata käyttää valleja hyödyksi. Ja oppia luottamaan niin jalkajarruun kuin valleihinkin. Radalla kun oli muitakin kuskeja ja katsojia, tuli kaasutettua hieman enemmän ;) Taisi se kuuluisa sarvipää saada vallan..
Etenkin kuin kuuli takana tulevan pyörän lähestyvän, ajattelin pitää oman linjan ja painaa menemään ;D Taisivat tosin vaan tarkkailla mun ajoa ennen ohittamista.
Kuulemma sujui ajaminen ihan hyvin.
Kävin myös tutustumassa paikalliseen endurolenkkiin. Polulla ei ollut yhtään kiveä eikä kantoa, pelkkää tasaista metsäpolkua. Uskalsin jopa kaasutella tällä reitillä. Hieman mua nauratti, ei ole kyllä polun suunnittelijalla olla hajuakaan enskasta :D (kokenut enskailija kun olen, hih)
Olin aivan täpinöissäni ajon jälkeen. Hienoa olla aloittelija!! Huomasin ajokestävyyden kehittyneen ja itse ajokin on tullut askeleen eteenpäin :) :) :) JIPPII!

What goes up, must come down.

Elikkästä mikä menee ylös, tulee myös alas.. Mulla on ollut loma viikko ja Kaakonkulman parhain enduro-pappa onnistui pelastamaan lomani. Hajonnut iskarinputki saatin paikattua. Mikään ei estänyt ajamista! (tai heheh, niin luulin..)
19.05. Tillola Offroad Enska-mummo vei mut uudelle reitille. Tietty piti siinä heti kilsan jälkeen vaihtaa tulppa, kun joku pässinpää oli laittanut pyörään väärän tulpan.. Mutta harmillisen pysähdyksen jälkeen, matka jatkui pitkin hiekkaisia maastoja. Onneksi alkujännitys jäi sinne tulpan aiheuttamaan harmitukseen. Vitsi, aivan valtavia hiekkamäkiä! Jos olisin pysähtynyt ajattelemaan asiaa, en varmaan olisi vieläkään kotona.. Mutta ykköstä silmään ja kaasua, ylös tultiin. Jyrkät alamäet aiheuttivat päänvaivaa, kun en oikein hokannut miten niitä lasketellaan alaspäin. Enskareitti on n. 9 km pitkä. Kaaduin tuhannen kertaa, olin aivan hapoilla, läähätin. Eniten harmitti se, että jarraan muiden matkan tekoa, kun olen kupeellani jossain mutkassa sen takia, että mopo sammui.. Mutta: Voittajana maaliin!!!! Tähänastisen elämäni pisin enskareitti läpi :D Aivan loistavaa! Lisäksi mulla oli aivan mahtavat tukijoukot, joiden rautaisia hermoja voi vaan ihmetellä.
20.05. Karhula Kotivalmentajan matkassa. Aamulla laitettiin gassiin uusi 12-piikkinen eturatas ja oikea tulppa sekä toimiva ryypyn nupikka. Oli taas hieman erituntuinen pyörä, vaihdetta joutuu vaihtamaan useammin. Alkuverryttelyksi ajoin crossirataa ja sitten matkaan! Karhulan radasta puuttuvat mäet ja Tillolan kaltainen pehmeä hiekka. Siellä on mutaa, kivikkoa, hakkuuaukeaa ja normipuun kiertoa. Oli muuten eka kerta todella pitkään aikaan, kun olin ajamassa 'valkun' kanssa. Mukaan tuli vielä kolmas paikalle sattunut kuski. Äijät sitten edellä ja meikä perässä. Muutaman kerran juutuin mutaan, tukin ylitys meni sujuvasti eikä edes hapottanut lähellekkään niin paljon kuin edellispäivänä ;) Kilometreissä reitin pitäisi olla yhtä pitkä kuin Tillolassa. En usko! Parhainta tässä reissussa oli ensimmäinen OIKEASTI positiivinen palaute 'valkulta'. Oli hieman yllättynyt kehittyneistä ajotaidoistani sekä vauhdista, jolla etenin. Ei paha! Ajokaveri oli kuulemma tokaissut 'valkulle', että 'kohtahan toi ajaa meidät kiinni'. No, eipä nyt liiotella. Hyvältä kuitenkin tuntuu, kun eteenpäin mennään.
21.05. Karhula Edellisinä päivinä mentiin huikeasti ylöspäin, tänään oli siis päivä, jolloin tullaan alas. Kisakuskit lähti testaamaan iskareita, joten jäin kiertämään rossirataa. Ei ihan mennyt putkeen. Karhulassa on kova ja liukas rata, mikä on mulle aika haastava. (Mikäpä ei olisi?!) Sain siinä kierroksia vedettyä ja pääsin jopa yhden kasiaisen ohi ;D Pääsin sitten ajamaan enskaa. Samalle reitille kuin eilen ja pääsin reitin puoli väliin tösseröimättä, ei edes mopo sammunut! Siitä se sitten ilo alkoi. Endurojumalat laittoivat mut testiin. Yksin keskellä metsää, toiset kun menivät edeltä ja lupasivat ajaa mut kierroksella kiinni.. Pyörä upposi mutaan. Ei irtoa, eikä todellakaan irtoa. Eilen ja toissapäivänä olin ottanut välillä kypärän pois, kun ei meinannut henki kulkea, mutta sain ohjeistuksen, että kypärää EI poisteta. Istuin hetken kannon nokassa tasaten hengitystä. Muutama sisuuntunut murahdus ja PYÖRÄ IRTOSI! Matka siis jatkui. Sitten mut saatiin kiinni. Mutaisimmalla pätkällä tein hölmön valinnan.. Alkoi kaasu-kytkin testi, jolla piti osua pitkospuille. 'Valkku' katseli vierestä ja tällä kuskilla alkoi pikkaisen keittämään.. Ei tartte auttaa. Lähtihän se pyörä etenemään, kunnes vedin kahden puun välistä, lyöden vasemman käden puuhun ja pyörän nurin mutaan. Sitten ei enää pyörä lähtenytkään. Meni tulppa. Ei varatulppaa, kun olin unohtanut ottaa tulpan mukaan. V:n vyölaukussa oli vain se Tillolassa vaihdettu, vanha tulppa. :/ :/ Siinä sitten käytiin pientä palaveria metsässä..... Sain sitten tulpan metsään ja vaihto alkoi. Eipä kuitenkaan mopo startannut.. Rupesi siinä sitten pikkaisen mietittyttämään, että mitä h..tiä nyt tehdään. NOOOOH, bensahanan voisi tietty kääntää päälle, kun tuli se sitten käännettyä kiinni, kun menin nurin.. *doh* Saatiinhan se gassi metsästä.. Ainakin kentän laitaan, jolloin kuului 'Mouuuu' ja siihen sammui. Taluuttaen viimeinen kilometri, kun ei aina niin ystävällinen 'valkku' voinut ajaa pakua siihen kentälle. (Tässä vaiheessa irtisanouduin huoltonaisen pestistä). Olipa reissu. Olipa reissu. Kävin ylhäällä enskataivaassa, kun onnistuin ja putosin sieltä kurahelvettiin, jossa pääpirukin on tuttu hahmo. Pyörä on nyt pesty, varusteet pesukoneessa. Pidän muutaman päivän ajotauon. Maanantaina sitten jonnekkin.

Manãna - Miksi tänään, kun onnistuuhan se huomennakin

Iskari paskana. Korjaaminen todennäköisesti täysin mahdoton operaatio, liian syvät naarmut. Tilasin sitten uuden putken iskariin.. Kiitos espanjalaisten, osa tulee joskus. Ehkä viikon päästä, ehkä kuukauden päästä. Joopa joo. Alkoi sitten loma, jolloin piti treenata. Ajaa niin paljon, että hapottaa ja sitten jatkaa matkaa.
Fiilis on tällä hetkellä aivan karmea. Masentaa. Kiukututtaa.
Naisten ajoleiri on kolmen viikon päästä. Varasin majoituksen tänään, vaikka en tiedä onko mulla edes pyörää koko leirille. Ja onko järkeä lähteä sinne, jos on ollut ajamatta kuukauden?!
Toinen vaihtoehto tietysti on pyytää lainaksi Kaikkien Tampioiden Mopoa. Se vaan on niin korkea, ettei ainakaan parane pysähtyä, eli ei niin hyvä vaihtoehto.
Huomenna pitäisi mennä mahdollistamaan muiden ajamista. Arvatkaapa innostaako! Jos Kotka endurossa näkyy kiukkuinen ämmä, niin ei mitään henkilökohtaista, mua vaan ärsyttää kun en ite pääse (tälläkään kertaa) leikkiin mukaan. *Damn*

Itku pitkästä ilosta..

.. Nyt ei naurata edes pieru. Faktaahan on, että kaatuilessa tulee naarmuja jne. mopoon. Eilen kotiin päästyäni huomasin lammikon pakun lattialla, mutta kuvittelin sen olevan sadevettä, kun tuppasi eilen jonkun verran satamaan..
Tänään lähdettiin heti aamusta radalle. Rata oli juuri lanattu ja sinne oli tehty ihan älyttömät hypyt. Tulee mieleen satu Jaakko ja pavunvarsi.. Meinaan niiltä hypyiltä lähdet suoraan ylöspäin kohti taivaita, jopa minä (tosin mähän en käy korkealla)! Ja pavunvartta tarttisi..Huikea tunne, kun huomaa ettei etupyörä taidakkaan enää olla maassa. Saati sitten kun tajuat, että se on vinossa ja menossa maahan. Ihme kyllä ei tullut kaatuiltua hypyissä. Eilen tuli venäytettyä joku peukalolihas, kun ei kaasukäsi ollut ihan normaali. Ei se ajossa pahalta tuntunut, mut ei se ihan normaalikaan ollut. Tänään ei saanut hyvää sykettä päälle. Mieli oli varmaankin siellä enskapoluilla. Jonka jälkeen mieli oli maassa.. Kun tajusin, että pakun lattialla ei ollut sadevettä vaan iskarin öljyt. Ja iskarissa on hieno naarmukin, mikä sen stefan on hajoittanut. Damn. Damn. Toivottavasti saadaan korjattua, koska uudet iskarithan on kalliimmat, kun mun pyörä! Eikä siinä vielä kaikki: jäähdytinkin on vinossa. -) Ei mikään yllätys, tehtiinhän pyörällä eilen metsätöitä.. Tänään jouduin ulkoiluttamaan uskollista ystävääni Specialized Rock Hopperia. Maastopyörä tuntui huteralta eikä ollenkaan kivalta. (tylsältä)

'Leave the bananas for the monkeys'

.. Mainostaa eräs urheilujuoma yritys. Olen samaa mieltä! Tänään söin aamupalaksi banaanin ja mitä kävi!?! Metsään päästyäni olin kiipeämässä mopolla puuhun 8-0 *naurattaa* Oli se melkoinen rysähdys, ainakin muutama muu säikähti ;)
Tänään siis oli 'aloittelijoiden leiri'. Eilen jo vedin itseni paniikkiin ja mietin jo koko homman unohtamista. Mutta eihän semmoinen peli vetele! Tänään sitten gassi kyytiin ja matkaan. Jännitin niin paljon, että olin pelkästä autolla ajosta hapoilla.. Tulihan siinä sentään ajettua 70 km! Perillä sitten valkeni totuus, ajamassa on aika paljon porukkaa ja aloittelijoita.. Saattoi olla joukossa. Mä pääsin treenaamaan naisten ryhmässä :D Ohjaajana meillä oli Kormanon Hannu, joten aloittelijat saivat ammattilaisen ohjeita. Gassiin laitettiin viikolla uudet suuttimet ja nyt oli pyörä kuin emäntä aamulla, aikas äkäinen ;D Onneksi en käynyt koeajamassa pyörää, siihen kuin lisäsi vielä jännityksen, niin oli katastrofin ainekset valmiit. Ei tullut katastrofia, mutta 'kantokammon' aiheuttaman kiveen törmäyksen jälkeinen puuhunajo olisi saattanut johtaa pahempaankin: Puuta olisi voinut sattua! ;) Kun oli saanut rysäytettyä jännityksen kaseikkoon, oli helpompi ajella. Harjoittelimme kytkimen ja kaasunkäyttöä sekä jarruttamista takajarrulla. Aivan meikäläistä varten suunnitellut jutut! Pikku hiljaa alkoi homma iskeytyä tajuntaan :D *tanssivabanaani* Hassuinta päivässä oli, että mun mielestäni me ajettiin liian hiljaa. Nyt röpöteltiin ryhmässä. Ja tietty, multa meni taas tulppa vaihtoon. Siis ei näin! Röpöttely on oikeesti pannassa. Tästä syystä varmaankin sain palautetta ohjaajaltamme, sanoi mua rämäpääksi. Mä pidän kyllä itseäni enemmänkin arkajalkana. Tänään harmitti, että 'oma valmentajani' ei ollut mukana. Olisi nähnyt, että mä olen oikeesti oppinut jotain. Nyt mä lähden autotalliin harjoittelemaan tapeilla seisomista. päkiän paikka ei ole jalkatapilla!

http://www.husqvarnateam.fi/index.cfm?action=main_cat&lang_id=1&main_cat=1&sub_cats=1

Nyt mä tiedän miltä koulukiusatuista tuntuu..

Radalla oli tänään mieletön määrä kuskeja, vastaavanlaista paljoutta olen nähnyt ainoastaan kisoissa.. Kaikki siellä pukivat varusteita innoissaan, valmiina metsään menoon. Paitsi minä. :( Sinne se pitkä jono endurokuskeja lähti. Mä jäin yksin "hiekkalaatikolle". No, kerta ei pääse mukaan "isompien" leikkeihin, leikin sitten yksin! Kiertelin crossirataa, yrittäen löytää semmoista sopivaa, tasaista vauhtia, jotta saisin niitä kierroksia koneeseen. Ensin yksi kierros ja sormien verryttelyä. Sitten kaksi kierrosta ja sormien heiluttelua. Sen jälkeen kolme kierrosta ja sormet niin tönköt, että piti pitää vähän taukoa. Meno jatkui siihen saakka kunnes tulpan *^¤kele sanoi sopimuksen irti, jälleen kerran :(
Mua harmittaa etten osaa hyökätä mutkaan hölläämättä kaasua. Pitäisi tulla täydet höpinät tötterössä ja jarruttaa. Mut ei. Pää jarraa ekana, aivan liian aikaisin. Pitää varmaan lähteä takaisin treenaamaan. Samoin kuin nopeampaa vaihteidenvaihtoa ja nopeutta.
Tänään oli ensimmäinen kerta, kun HaHaRacing Team tuli kotiin, suunpielet alhaalla ja itku kurkussa. Toisella, kun on kesäendurossa tekniikka haussa ja toisella on koko ajaminen hakusessa. Vetäydymme luolaamme, nuolemaan haavojamme, jotta seuraavissa treeneissa saadaan parannettua tekniikkaa ;) Tai sitten on päästä metsään.

Kuinka määritellään endurokuski?!

Takana on elämäni toinen enskalenkki, jossa ajoin melkein kaksi kierrosta.
(Oikaisin yhdessä kohdassa ja tajusin sen vasta "maalissa")
Tällä kertaa jänskätti enemmän, kun tiesi mitä edestä löytää.
Kummasti kyllä jännityksen unohtaa kun lähtee ajamaan, ei siinä pysty keksittymään
epäolennaisuuksiin ;)
Edelliskertaan verrattuna meni paremmin, jos ajatellaan kytkimen ja kaasunkäyttöä.
Kivikossa etenin, en kauniisti enkä taidolla, mutta jotain oppineena.
Jottei kuskille olisi tullut liian kova hiki, niin kaaduin sitten metsässä kunnon kuraan.
Viilensi mukavasti =))
Se vaan ihmetyttää miten mopolla ajelu voi olla niin rankkaa. Edessä polku eikä tartte kun
antaa koneen viedä ja itse ohjailee. Menin meinaan muutamassa kohdassa ihan hapoille. Ei nähtävästi juoksulenkit auta.. Ajokestävyys tulee ajamalla!
Metsästä selvittyäni, pääsin jatkamaan pellolla. Sekä harjoittelemaan tukin ylitystä.
Yksi tukki menee.. Monta tukkia jonossa ja korvien väli jarraa ekana. Kaaduin tyhmästi ja tajusin, että ensi kerralla jalkoja ei kande jättää mopon ja lankun väliin. Voi tulla pipi. Mutta on sitä vaan päästävä kokeilemaan!
Reissussa tuli esille mielenkiintoinen seikka: kuinka määritellään, kuka harrastaa enduroa eli on enskakuski? Toisille enduroa on hiekkatiellä ajaminen, enduromopon omistaminen.. Mun mielestäni enskakuski ajaa metsässä, reiteillä, poluilla, naama kurassa, hiki lentää ja tästä tykätään niin paljon, että takaisin palataan kerta toisensa jälkeen. Mutta, yksi tai kaksi kertaa EI riitä. Itse en vielä ole enskakuski, olen vasta 'wannabe', aloittelija. Enskakuski olen sitten, kun eka kisa on kierretty.
Jälleen kerran iso kiitos mahdollisuuden tarjonneille, J&K! Ensi kerralla tuodaan sitten eväskori :)