Mitä kaikkea pitääkään osata?

Vietin eilisillan yksinäni autotallissa. Ekaksi mietin, pohdin ja voisi jopa sanoa, että saatoin jopa ajatellakin. Sitten irrotin etujarrun letkun. Tiesin, että tämmöisen tartten, uudemman version. Kuumalinja meillä asuvalle mekaanikolle, joka muista kiireistä johtuen ei päässyt auttamaan. Puhelimessa saamieni ohjeiden perusteella jouduin taasen istumaan alas ja hahmoittamaan tapahtumia. Sen ymmärrän, että letkun pitää olla oikean mittainen, mutta että häh?! Pitäisi vielä tietää kuinka monta astetta metallipää kääntyy ja mihin suuntaan.. Tuli ihan Speden naisen logiikkaa sketsit mieleen, kun pähkäilin tallissa. 'Katonko mä nyt tätä oikeasta suunnasta?!'
'Mistä ne siellä liikkeessä tietää kummalta puolelta olen tätä kattonu? Toiselta puoleltahan se taipuu eteen..' ;D
Faktaahan on, että endurossa on osattava huoltaa oma pyöränsä. Olisihan se helpompaa, kun joku vaan "ojentaisi" pyörän ja ite vaan ajelis. Mut ei käy!
Tässä harrastuksessa tutustutaan omaan pyörään viettämällä aikaa sen kanssa autotallissa.
Uskon, että pikku hiljaa gassini tulee tutummaksi.. Osaanhan mä jo vaihtaa tulpan, ilmansuodattimen ja huomenna -toivottavasti- osaan laittaa etujarrun kuntoon =)

Tavoitteiden tarkastus

Ensimmäinen kerta, kun lähdin ilman tukea ja turvaa ajelemaan. Pitihän se arvata etteivät asiat mene ongelmitta: En meinannut saada mopoa autoon! :/ Tuupin ja työnsin, hiki sen kun lensi, mut pyörä ei autoon asti rullannut. Johan nyt on, tähänkö päivän ajot jää?! Hetken päätä raavittuani tajusin, et autohan on keula ylämäkeen .. hmmm.. Mitäs jos kääntääkin auton toisinpäin niin tuuppaan pyörää alamäkeen ennen ramppia ;) -Toimi-
Naapurikylällä olikin sitten melkoinen tungos radalla, innostuneita ajajia riitti. Ja jopa 3 naista minun lisäkseni!
Ajamisesta: Yllättävän hyvin meni, vaikka kuvittelin ettei pehmeässä hiekassa ajosta tule mitään.
Kipparikallet väsyivät kierroksella, kun puristin kahvoja rystyset valkoisina. Jouduin pitämään aivan liikaa taukoa. Ensi kerralla on sitä ajoaikaa tultava enemmän, muuten musta tulee ihan vellihousukuski. Kerran sammui pyörä ylämäkeen, kun unohdin sen kaasutuksen ja kerran pyörä ei meinannut sammua millään.. Kaaduin, kun tein tyhmästi, jostain syystä tuli pakottava tarve vetää etujarru lukkoon ja kaatua.. Pyörä pysyi käynnissä, sain sen ylös kytkin alhaalla.. Sitten pyörä oli jo lähdössä jatkamaan matkaa, niin kuski päätti sammuttaa sen *jurpo!* Näin siis omalla pyörällä. (samassa rytäkässä muuten hajotin koko etujarrun..)
(olen alkanut epäilemään, että mulla on pakkomielle kaatumiseen.. Jos ei muuten kaadu niin heittäydytään --)) Todella älytöntä!)
Sitten tein itseään toteuttavan ennustuksen ajokaverin pyörällä. Pelotti ottaa toisen pyörä, mietin mitä jos kaadun, mitä jos hajotan jotain.. Sain kokeilla miltä 250cc 4T tuntuu, alku menikin hyvin, sitten letit vaan viuhahti ja kokeneempi naiskuski ohitti minut.. Ajattelin sitten laittaa vähän kaasua lisää ja ajella samoissa urissa.. Jep, jep. Ei ihan mennyt putkeen, pyörä päätyi sarvilleen (siis ylösalaisin) ojaan. Sitten mielessä kävi muutama ärräpää. Mikä parasta, ensimmäinen paikalle osunut kuski kaahasi vaan ohi, heittäen kurat silmille. GRRRRR. Eipä ole ritarillisuus maasta kadonnut :( Onneksi seuraava paikalle saapunut, oli jo hieman avuliaampi ja yhteistoimin saimme pyörän oikeinpäin. Sitten sitä mietittiinkin et miten se nelari käynnistettiin???? Onneksi tuli apua kiirehti paikalle ja matka jatkui.
Kädet täristen ajoin varikolle.. 'Häntä koipien välissä' meinasin piiloutua autoon.. Pyörä oli onneksi kunnossa, iso HUH! Sitten vielä kierros oman pyörän kanssa, mikä kertoi mulle että parempi luovuttaa, ei ole enää kädet mukana.
Hieman pettynyt olen omaan suoritukseen, pitäisi tulla enemmän kierroksia. Tavoitteni oli juhannukseen mennessä kiertää Kotkan crossirata. Nyt olen ajanut kolmella eri radalla sekä yhdellä enskalenkillä. Aika miettiä uudet tavoitteet.. Tekniikkaa ja kestävyyttä tarvitaan.
Vaikka hieman jurppiikin vähäinen ajo, hymyilyttää silti. Kuulin tänään useamman henkilön suusta kehoituksen mennä lääkäriin...

Mini-MX ja kytkimen haasteet

Mahtava kesäinen keli ja alla loistava menopeli :) Synkkänä pilvenä taivaan rannassa "valkku", joka oli valvonut muutaman yön töissä ja oli vähemmän loistavalla päällä.
Tämän päivän tavoitteena oli harjoitella sitä pyörän hallintaa, etenkin kytkimen käyttöä. Eli oppia ajamaan sammuttamatta pyörää ja jos, niin käy, että pyörä sammuu, on se saatava mahd. pian käyntiin ja liikkeelle...
Mut passitettiin mini crossiradalle, joka tarkoittaa sitä, että kaikki on miniatyyrikoossa. Arvatkaapa, kuka löysi reitin savisimman sisäkurvan minne rönätä! Eikä paljon naurattanut, kun samassa kurvassa seisoi pirun vihainen mies, jonka ohjeet tuli suorana huutona, tyyliin: 'Etkö sä tana kelen pölvästi osaa käyttää sitä kaasua?!' ... En osannut, en.. Mutta, opin kyllä *varovainen hymy* Seuraavalla kierroksella en enää kaatunut, sammutin vaan pyörän... Sitten olikin aika lähteä lipettiin.. Sillä karjuvalla tyypillä nousi meinaan kierrokset niin paljon, että ajattelin sen kohta keittävän yli.
Kyllä mä lopulta onnistuin ja sain luvan siirtyä muualle, vaihtoehdot olivat enskareitti tai crossirata. Olisin halunnut mennä enskailemaan.. Kuitenkin katsoin järkevämmäksi vaihtoehdoksi ajella radalla ja laittaa tämän Tammistakin pahemman valmentajan ajamaan muiden seurassa.. Ei sillä olisi pää kestänyt mettäreissua mun kanssa ;)
Joku jossain kirjoitti: 'Hullut on numeroitu ja tuolla ne ajaa jonossa metsässä.' Tänään siellä oli yksi hullu vähemmin.
Tän päivän rossista voi todeta, että ajovarmuutta on tullut, en kaatunut kertaakaan, pyörä sammui kaksi kertaa, olkapäät kestivät ja *hihiihhiihhhiii* Meikä sai molemmat pyörät ilmaan hypystä, eikä kyseessä ollut kaatuminen.. Vanhan ykkösellä röpöttelyn sijaan, ajoin jopa kolmosella.. Kerran jopa kolmosella hyppyyn, kun ajoin H:ta karkuun. Siinä tuli vähän hypähdettyä. Itsestä tuntui, et nyt mennään big air- tyyliin. Todennäköisesti kuitenkin ilmassa oltiin vain 20 cm:n korkeudella, jos sitäkään.
On aivan loistavaa olla aloittelija, kun kehityksen huomaa! Toivottavasti nousujohdanne jatkuu.
H tuolla tallissa jo rupesi puhumaan siitä, miten mulle vaihdetaan syksyllä pyörä pikkunelariin, niin sillä pääsee sitten enskakisoihin. Totesin et pyöränvaihto voi olla ihan realistista, kisat ... No, aika näyttää. Tavoitteeseen pääsemiseen on aikaa 9½ vuotta.

Muualla ajamassa

:) Iso HYMY!
Minut saatiin suostuteltua vierailuun uusilla maastoilla..
Aluksi ajattelin, että ei .. EI-iii, meikä vielä pysty/kehtaa lähteä ajamaan
kokeneimpien kanssa, vielä enduroreitille metsään..

Mutta metsäänhän sitä mentiin!
Alku polut meni hyvin.. Mutta kaasun ja kytkimen käytön ongelmat nousivat esiin,
kun sammuttelin pyörää kivikkoon. Osaltaan varmaan pieni jännityskin teki tepposet.
Ajoin tukin yli kaatumatta! Ajoin seisaaltani! Ajoin oikeasti koko reitin läpi!
Kyseessä oli hieno n. 4 km reitti, jossa oikaisin vain vähän. Kalliota ylös ja alas jäi välistä.
Enska reitiltä siirryimme crossiradalle, joka oli myöskin todella makea paikka.
Lopuksi vielä pellolla ajelua. Extreme-pätkäkin olisi löytynyt, mutta ajattelin
säästää sen myöhemmäksi ;)

Hienointa oli ajoseura. Kertaakaan ei hermo palanut ja opastusta löytyi.
Ennen lähtöä ja autolla ajellessa tunsin kuin kaikki itseluottamukseni rippeetkin karisivat.
Pyörän selkään hypätessäni unohdin epävarmuuden ja ajelin avoimin mielin kohti uusia
haasteita ja se kannatti.
Oli hauska tutustua uusiin ihmisiin, saada ajokokemusta ja hyviä neuvoja.
Mikä mahtavinta, tämä ei jää viimeiseksi kerraksi =)
Mä olen ihan täpinöissäni.

Kun kroppa kertoo, sitä pitää kuunnella!

Mun kroppani on kertonut jo monta päivää, että nyt on väsy. On levättävä.
Uskoinko?
No en... Tänään päättäväisesti pakkasin kamat ja suuntasin radalle.
Vitsi, rata oli hyvässä kunnossa. Nyt olisi hyvä treenata!

Kädet tönköt ja olkapäät aivan soseena, eihän siitä mitään tule..
Vähän aikaa pärräsin ja päivän saldoksi jäi irronnut satula (kiinnikkeet murtuivat
lopullisesti), omin käsin vaihdettu tulppa ja ihan hyvä mieli siitä, että tuli edes yritettyä :)
Nyt lepoa. OIKEAA LEPOA.

Eilinen ajo

Muutama päivä oli taukoa ajosta.. Kuitenkin olkapäät ja käsivarret tuntuivat väsyneiltä.
Mopon kärryyn lykkääminenkin tuntui rankalta. Hieman pelotti, että mitä tästä tulee.

Tänään ei saisi 'röpötellä' menemään ettei taas mene tulppa..
Pienen lämmittelyn (tien pohjaa ja vaihteiden vaihtelua) jälkeen suuntasin crossiradalle.
Kädet meinasivat mennä jynkkyyn heti kättelyssä :/
Väsymys tuntui. Olisi ollut kiva ajella menemään, kun rata oli hyväntuntuinen (ei liikaa kuralammikoita tai jäätä), mutta minkäs teet, kun kroppa ei jaksa vaikka pää kyllä ajaisi.

Yhteenvetona voisi todeta:
+ ei pelottanut
+ en kaatunut kuin par kertaa
+ sain tehtyä mäkilähdön mopolla

- mopo sammui 'muutaman' kerran
- kädet ja olkapäät olivat ihan hapoilla
- tuli ajettua vähemmin kuin olin suunnitellut

3 ajopäivä

Tänään tuntui edellisten päivien pärräilyt:
Olkapäät (lihakset) aivan hapoilla, käsivarsista löytyi uusia lihassäikeitä ja
todennäköisesti sormissa alkava reuma ;D

Ajovarusteet niskaan ja taas mentiin!
Eka kierros erittäin vaappuvaa ykkösellä kituuttelua, vaikka järki sanoi, että
'vaihda nyt sitä vaihdetta'.
Toinen kierros: vaihteet vaihtuivat!! Tosin eilisen murheenkryyni 3. hyppy (jota en todellakaan hyppää..) Töyssyn ylös pääsee kyllä, mut minkä takia aina pitää mennä nurin sen jälkeen??
Ekalla kiekalla en tosin kaatunut, mut toisella kylläkin..
Ja tuli eka vamma: vasemman käden nimettömään tuli 'pipi'. Hihiihhii.

Loppuajan ajelin omasta mielestäni jo vauhdikkaammin, kunnes moposta meni takasuoralla tulppa.
Tämähän kertoo minulle, etten aja tarpeeksi kovaa :(
Tietohan ei ole mikään yllätys, mutta kuitenkin.

Edessä on muutama pakollinen palautumispäivä. Toivotaan, että loppuviikosta pääsen jälleen radalle.

LA ja SU treeniraportti

Vitsi, että eilen oli kaunis päivä! Aurinko paistoi ja oli lämmin :)
Ehdin jännittää koko aamupäivän ajamaan lähtöä, koska homma vähän venähti..
Kuitenkin pääsimme Lelun radalle, emme ongelmitta (gassi tippui tielle, kun hihna meni poikki), mut kuitenkin ;)
Olihan siellä muitakin ajamassa, mikä hiukan lisäsi jännitystä.
Päätin aloittaa "lämmittelyllä": ajelin radan vieressä olevaa tienpätkää ees taas, keskittyen ajoasentoon.. (Niin kuin Vehviläinen videossaan opetti) Ja tottakai, vaihteidenvaihtelu oli agendassa.
Valmentaja käski ajaa hyppypaikan lasketumistöyssyn yli, mut meni vähän pupu pöksyyn.
Harjoittelin lasten radan töyssyllä..
Aikani ajeltuani päätin kokeilla onneani ja ajaa crossiradan loppusuoran. Pikkuisen lingersi, mutta onnistuin!!!
Tauolla valmentaja käski pistämään kypärän päähän ja siirtymään crossiradalle: 'Nyt ajetaan se ympäri.' *Paniikki*
JIHUU! Ja mahtavaa! Eka kurvi ja sen jälkeinen töyssy menivät hyvin.. Sitten tietty piti kaatua sisäkurviin.. Eikä mopo lähtenyt käyntiin vaikka kuinka polki. Valkku väitti, että poljen sitä kuin tulpatonta mopoa. No, nii-in! Tulppahan siitä oli mennyt. Varikolle tulppa vaihtoon ja matka jatkui.
Lauantain treenissä ylitin taas itseni ja jäi tosi hyvä fiilis :D

Tänään taas lähdettiin heti aamusta Kotkaan ajamaan. En ehtinyt saada kunnon jännitystä päälle, taisin olla hieman unessa.
Radalla oli enskaporukka paikalla ja siitähän se paniikki taas tuli. Poljin mopon käyntiin ja tösserö kun olen sammutin sen varmaan kymmenen kertaa, kun keskityin kaasun käyttöön, mutta unohdin kytkimen :/
Päivän saldo 4½ kierrosta rataa ympäri, mikä oli aivan huikea saavutus!!!
Nurin menin sen 4-5x, mut ei se haitannut. Uskalsin ajaa.

Olen tällä hetkellä todella positiivisilla fiiliksillä, kyllä musta saattaa vielä kuski tulla :)

Nappulat alla

Tänään mua jännittää. On eka kerta, kun lähden kokeilemaan ajoa crossiradalla, jolla ei ole lunta.
Se on nyt viides kerta, kun pääsen oman gassin kanssa harjoittelemaan.
Tavoitteena on päästä kiertämään rataa, edetä enemmän kuin kaatua sekä ajaa sillä vähintään puolella kaasulla!

Olen melkein koko elämäni harrastanut urheilua. Lajeinani ovat olleet: baletti, rytminen kilpavoimistelu, karate, ultimate frisbee, maastopyöräily, ju jitsu, body fitness ja nyt uusimpana
tavoitteenani on tulla enduro kuskiksi.

Idea endurosta heräsi pikku hiljaa, kun kotona seurasin mieheni ajoharjoittelua.
Olin välillä mukana radan reunalla ottamassa valokuvia sekä ottamassa kierrosaikoja.
Kateellisena katselin muiden ajoa ja hiljaa mielessäni mietin, että joku kaunis päivä mäkin kokeilen!
Mutta, kun pelotti.. Olin tottunut käskyttämään maastopyörääni. Siinä moottorina toimin minä...
Toista ovat nuo hevosvoimaiset, pörisevät vehkeet.

Ensimmäinen kontaktini moottoriajoneuvoihin oli varikkomopomme, Honda Monkey ;)
Päristelin sillä hiekkamontun ympäristössä, kun muut ajoivat crossia.
Ekat 10 min se oli ihan hauskaa, mutta tuntui vähän lällyltä.
Muilla tytöillä, kun oli temmit ja pelit ja vehkeet..
No, nyt mulla on 125 cc Gasgas ja aion kesyttää sen!